Moraalilla tarkoitetaan arkiajattelussa yksilöiden ja ryhmien hyviä tapoja, käyttäytymissääntöjä ja siveellisyyttä. (Suuri suomalainen tietosanakirja, Otava 1988).
Määritelmä on kovin yleinen ja kohdentumaton, sillä se, mikä on toiselle hyväksi, voi olla toiselle pahaksi. Mikä on oikein ja mikä on väärin, siihen on suhtauduttu eri lailla eri aikakausina ja erilaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa rauhan aikana tai poikkeustiloissa. Toisaalta voidaan myös pohtia, voiko olla olemassa mitään yleispätevää moraalia ja eettistä normistoa?
Etiikka eli siveysoppi on filosofian haara, joka tutkii moraalia. Se mielletään moraalia tutkivaksi tieteeksi.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan "Ihmisellä on luontainen kyky ja taipumus arvioida käyttäytymistä hyvän ja pahan, oikean ja väärän asteikolla. Tätä ominaisuutta pidetään yhtenä ihmisyyden perustekijänä. Se on synnynnäinen, mutta tullakseen toimivaksi tarvitsee harjoitusta yksilön kehitysiässä, jolloin oikean ja väärän arvioissa käytettävät aivorakenteet muotoutuvat."

Yhteiskunnallisen moraalin peruskysymyksiä ovat: Mitä yhteiskunta on ja millaisen sen tulisi olla. Voiko ihminen tiedostaa yksilönä ja ihmiskuntana, mikä on oikein ja väärin sekä myös toimia moraalisesti oikein? Yksilöllisen moraalin pulmia ovat mm. vastuu omista teoista, valinta oikean ja väärän välillä sekä vapaa tahto ja omatunto.

Tekojen moraalista oikeutusta on tapana perustella yleiseen tai yksityiseen hyötyyn, jumalan tahtoon, sopimuksellisuuteen (YK:n ihmisoikeuksien julistus) ja yleismaailmallisiin moraalinormistoihin vedoten.

Siveellisyydessä eli moraalissa on aina kyse yleisistä, kaikkiin ulottuvista periaatteista ja samalla joka kerta erikoisista, vastakkaisista asenteista. Kapitalismin suhteen tämän voisi käsittää siten, että markkinatalous on kaikkiin ulottuva periaate, mutta sen vallitessa ihmiset elävät hyvin eriarvoisessa asemassa. Tämän vuoksi osa pitää kapitalismia oikeudenmukaisena järjestelmänä osa taas ei lainkaan. "Siveysvaatimukset ovat aina objektiivisesti määräytyneet yhteiskuntahistoriallisista oloista ja saaneet niiltä mielekkyytensä, mutta samalla ilmenemistavaltaan ne ovat subjektiivisia. Ne heijastavat yhteiskunnan ja persoonallisuuden joitakin käytännöllisiä tarpeita samalla suhteutuvat eri lailla käytännöllisen tarkoituksellisuuden näkökohtiin." (Moraalikäsite, O. Drobnitski).

Vapaa tahto

Eettisen ajattelun historiassa inhimillisen tahdon vapaus on tavallisesti esitetty moraalin ontologiseksi edellytykseksi ja perusteeksi. Vapaa tahto on yksilön suhteellista itsenäisyyttä lähiympäristöönsä nähden, itsenäistä päätöksentekoa ulkopuolisiin käskyihin nähden, henkilökohtaista vastuun tunnetta ja teon vapauden tiedostamista.

"Tahtotoiminnan luonteenomainen erityispiirre on, että tahtoessaan ihminen aina toimii persoonallisuutena. Juuri siitä johtuu, että ihminen kokee tahtomisensa teoksi, josta hän on itse täysin vastuussa. Suurelta osalta tahtotoiminnan vuoksi ihminen tiedostaa itsensä yksilöksi ja tiedostaa ratkaisevansa itse elämäntiensä ja kohtalonsa. " (Yleinen psykologia, Petrovski, 1974 Kansankulttuuri)

Omatunto

O. Drobnitskin mukaan "Omatunto on ihmiselle esitetyn normatiivisen vaatimuksen ja hänen vastuullisuutensa muoto. Ihmisen on sisäisissä näkemyksissään kohottava "todellisen omatunnon" tasolle. Omatunto on ihmisen kyky arvioida täysin vastaavasti omia tekojaan; tämä kyky iskostetaan ihmiseen, hänen täytyy saada se. Se on vakaumus, jonka totuudellisuudesta hän on vastuullinen, mutta jota eivät takaa mitkään subjektiivisen elämyksen, varmuuden tai vakuuttuneisuuden antamat sisäiset selviöt." (Moraalikäsite, O. Drobnitski s. 353)

Omatunnon ulkosyntyistä luonnetta kuvaa hyvin se, että ihmiset voivat tehdä omaatuntoaan kyseenalaistamatta hirmutekoja sekä rauhan että sodan aikana. He voivat mieltää tekonsa oikeutetuiksi ja elämään kykenevät tuntematta tekojensa seurauksista syyllisyyttä. Vastaavasti ihminen voi toimia myös oikein. Ihmisen sisäinen näkemys, mitä hänen pitää tehdä, on hyvin riippuvainen häntä ympäröivästä todellisuudesta ja hänen uskalluksestaan kyseenalaistaa vallitsevaa todellisuutta. Mitä paremmin ihminen kykenee tiedostamaan objektiivista todellisuutta ja myös toimimaan subjektiivisesti sen mukaisesti, sitä paremmin hänen kykenee tekemään moraalisesti kestäviä valintoja ja ratkaisuja elämässään.

MORAALITEORIOITA

1) Hyve-etiikka keskittyy enemmän ihmisten ominaisuuksiin ja hyveisiin kuin tekoihin. Sen edustajia olivat Sokrates, Platon ja Aristoteles sekä myöhemmin Tuomas Akvinolainen. Meidän aikakautemme merkittävin uusaristotelismin edustaja on Alasdair MacIntyre. Hyve-etiikan peruskysymys kuuluu: "Mitä teet elämälläsi?" Päämääränä ei ole jonkin yksittäisen teon tulos vaan yksilön hyvä elämä kokonaisuutena.

2a) Deontologinen eli velvollisuusetiikka. Sitä edustaa esim. kategorinen imperatiivi, joka on Immanuel Kantin kuuluisa velvollisuuseettinen moraalikäsitys. Sen mukaan tekojen moraalinen arvo määräytyy itse tekojen tai niiden pohjana olevien sääntöjen perusteella. Kantin ajattelussa kategorinen imperatiivi on normi, joka pätee olosuhteista riippumatta. Kategorinen imperatiivi on Kantin mukaan ehdoton normi, joka sitoo kaikkia järkeviä olentoja.

2b) Luonnonoikeusteoria on John Locken kuuluisa deontologinen eli velvollisuuseettinen moraaliteoria, jonka perusaksiooman mukaan ne teot ovat moraalisesti väärin, jotka loukkaavat toista ihmistä tai hänen työnsä tuloksia. Deontologisuutensa vuoksi teoria ei kuitenkaan mittaa teon tuloksia, vaan itse tekoa.

3) Seurausetiikka. Seurausetiikka rajaa näkökulmansa ihmisen haluamiin asioihin ja niitä tuottaviin tekoihin. Ihmisen on toimittava kussakin tilanteessa niin, että sen seuraukset tuottavat parhaan tuloksen ja näin hyvän määrä kasvaa maailmassa. Klassinen utilitarismi eli hyötymoraali on yksi seurausetiikan muoto, jonka perusperiaatteen mukaan teon moraalinen hyvä määräytyy sen meissä ja ympäröivissä ihmisissä tuottaman hyödyn, lähinnä onnellisuuden perusteella. Perinteisesti utilitaristit olivat enemmän tai vähemmän hedonisteja, uskoen mielihyvän syntyvän toimiin osallistuneiden mielentiloista. Esim. Jeremy Benthamin mielestä tuli siis tuottaa kaikille osallisille maksimaalinen määrä mielihyvää.

4) Moraali sopimuksena (Hobbes, Locke ja Rousseau). Sopimusteorioiden mukaan moraali ymmärretään sopimuksena, jonka järkevät ihmiset yhdessä solmivat säädelläkseen keskinäisiä suhteitaan ja turvatakseen järjestyksen säilymisen yhteiskunnassa. Yhdessä sovitut säännöt sitovat kaikkia. Tarvitaan yhteistä moraalia, koska muuten elämä ei luonnistu.

YK:n Ihmisoikeuksien julistus on sopimus, joka edellyttää kaikilta maailman kansoilta siihen sitoutumista. Se on humaani moraalinen toimintaohje. Yhteinen käsitys ihmisoikeuksista ja vapauksista on edellytyksenä sen toteutumiselle.

1. artikla. Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
3. artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
4. artikla. Ketään älköön pidettäkö orjana tai epävapaana; orjuus ja orjakauppa ovat kielletyt kaikissa muodoissaan.
5. artikla. Ketään älköön kidutettako älköönkä rangaistako tai kohdeltako julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.

5) Moraali ilman perustaa. Ludwig Wittgensteinin moraalikäsityksen mukaan, moraalia ei perustella millään sitä itseään perustavammalla. Ei voida kysyä, miksi olla moraalinen, koska moraalisen näkökulman omaksuminen on ihmiselämässä niin perusluonteinen asia, että metaeettiset kysymykset moraalisesta realismista ja arvojen objektiivisuudesta ovat toissijaisia. Siitä millainen maailma on ei hänen mukaansa voi tehdä hyvää ja pahaa tai oikeaa ja väärää koskevia johtopäätöksiä. Tosiasiat vain vallitsevat maailmassa, eikä niillä ole tämän syvempää merkitystä.

6) Sosiobiologiset moraaliteoriat. "Skottilainen valistuksen veljeskunta, Francis Hutcheson, David Hume ja Adam Smith, esittivät jo 1700-luvulla teorioita, joiden mukaan moraali perustuu viimekädessä myötäsyntyiselle ihmisluonnon ominaisuuksille, erityisiin tunteisiin, "vaistoihin" tai "moraalitajuun... Mainitut moraalifilosofit väittivät, että ihmislaji kokee luontaisesti sellaisia tunteita kuten pyyteetöntä myötätuntoa, rankaisevaa suuttumusta, kiitollisuutta hyväntekijää kohtaan, häpeää, halveksuntaa, katumusta, anteeksiantoa, jne. Myöhemmin meidän oma Edvard Westermarckimme pyrki osoittamaan laajoilla oikeussosiologisilla vertailuilla, että kyseisiä tunteita voidaan tavata kaikkien kansojen keskuudessa. Westermarck väitti myös, että nämä moraalin perustana olevat erityiset tunteet ovat luonnonvalinnan tuottamia mielentoimintoja, ja että tunteet ovat biologiaa, eräänlaisia ihmisen käyttäytymistä ohjaavia vaistoja." (Heikki Sarmaja, Tieteessä tapahtuu -lehti 1/2004)

7) Uskonnollinen etiikka. Kaikilla valtauskonnoilla on myös omat moraaliset järjestelmänsä. Näitä ovat mm. buddhalainen, hindulainen ja islamilainen moraali sekä kristillinen etiikka. Uskonnot ovat hyvin vaikutusvaltaisia instituutioita maailmassa ja niiden merkitys ihmisten käyttäytymiseen ja tapakulttuuriin on olennainen. Vuonna 2003 maapallon 6,28 miljardista ihmisestä 32,9 % oli kristittyjä, 19,9 % muslimeja, 13,3 % hinduja, buddhalaisia 5,9 %, kiinalaisten heimouskontojen kannattajia 6,3 %, loput 21,7 % ovat ateisteja (4,4 % v. 1990) ja uskontokuntiin kuulumattomia.

Lähteet: Britannica Book of the Year 2004; The Statesman's Yearbook 2004; Der Fischer Weltalmanach 2004

Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti Helena Helve arvioi uskonnon muuttunutta merkitystä moraaliin seuraavasti: "Aikaisemmin eriytymättömässä yhteiskunnassa (Gemeinschaft) vallitsi Jumalan luoma moraalinen konsensus. Yhteiskuntien monimutkaistuessa ja moniarvoistuessa (Gesellschaft) kirkosta tuli moraalin vartija. Teollistumisen alkuvaiheessa työntekijöiden moraalin ja arvojen taustalla oli Jumala, joka oli hyvän ihmisen malli. Länsimaissa ovat nykyään eriytyneet ihmisen julkinen ja yksityinen rooli. Julkista roolia hallitsee tekniikka ja rationaalisuus, yksityistä paljolti kuluttaminen. Moraalilla ei työn tehokkuudessa ole merkitystä. Moraalin sosiaalistaminen ei siis ole enää tärkeää. Kasvatuksessakin korostetaan enemmän vapautta kuin moraalisääntöjä, joiden katsotaan tukahduttavan lasta. Näin kasvatettaville jää vastuu omasta moraalistaan. Puolueettomuuteen vedoten ammattisosiaalistajien ei oleteta puuttuvan moraalikasvatukseen. Yhteiskunta ei enää voi luottaa siihen, että ihmiset tietäisivät, mikä on oikein ja mikä väärin. Moraali on 'politisoitu' säätämällä lakeja, joiden rikkomisesta seuraa sanktioita." (Uskonnot maailmassa, WSOY 1992, s. 353)

MORAALIKÄSITTEIDEN SISÄLTÖ ON SIDOKSISSA AIKAAN JA PAIKKAAN

Arvostetun irlantilaisen uustomisteihin lukeutuvan moraalifilosofi Alasdair MacIntyren mukaan "moraalikäsitteet saavat ilmaisunsa aikaan ja paikkaan sidotussa yhteisöllisessä elämänmuodossa ja luovat perustan yhteisön rakenteille. Hänen mukaansa moraalinen tietoisuus tulee ymmärtää historialliseksi ja aikaan ja paikkaan sidotuksi, mutta tämä ei edellytä rationaalisuudesta luopumista. MacIntyre väittää, että moraalikieli on surkastunut sekavaksi sääntöjoukoksi, jolta puuttuu sille mielen antava konteksti (viitekehys). Ilman yhteisesti hyväksyttyä ihmiskuvaa ei ole perustaa, johon viittaamalla kilpailevien moraaliväitteiden paremmuus voitaisiin ratkaista" (Hyveiden jäljillä, Alasdair MacIntyre, Juha Sihvolan johdanto).

Ajan myötä mm. siveellisyyskäsitykset ja niihin liittyvät sopimukset muuttuvat. Ennen ihmiset avioituivat muuttaessaan yhteiseen talouteen. Nykyisistä suomalaisista perheistä jo kolmasosa tai ylikin elää avoliitoissa. Lainsäädäntökin huomioi verotuksessa omantunnonavioliitot. Samaa sukupuolta edustavien ihmisten yhteistaloudet ja avioliitot ovat jo myös suvaittuja maassamme. Toisaalta Afrikassa miljoonia naisia edelleen ympärileikataan YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen periaatteiden vastaisesti. Naisten silpominen tehdään siveellisyyden ylläpitämisen vuoksi. Asennoituminen samaan asiaan voi olla hyvin erilaista erilaisissa kulttuureissa.
Helsingin kaupungin järjestyssääntö määrittelee yleiset käyttäytymissäännöt julkisilla paikoilla. Samaan aikaan alkoholin käytön tapakulttuurissa on tapahtunut valtavia muutoksia. Alkoholiveroa on alennettu niin paljon, että viinan reaalihinta on pohjalukemissa. Limusiiderit valtaavat markkinoita, vaikka samaan aikaan lapsia yritetään varjella kaikin keinoin alkoholin kiroista. Säännöt ja käytäntö ovat jatkuvasti törmäyskurssilla.
Netiketti on sopimukseen perustuva käyttäytymismalli internetin ja sähköpostin käytössä. Samaan aikaan haittaohjelmien kylvöstä on tullut kasvava vitsaus tietotekniikassa. Uusi geeniteknologia on tuonut tullessaan aivan uusia eettisiä ongelmia, jotka koskettavat ihmisen tunkeutumista elämän peruskysymyksiin.

Älä varasta; älä tapa; maassa maan tavalla; ole rehellinen ja uskollinen; auta heikompaa; kunnioita vanhempia ihmisiä - ovat maailmanlaajuisia hyveellisiä käyttäytymissääntöjä, joiden alkuperä on hyvin vanha. Ne ovat kulkeutuneet ihmisen mukana alkuyhteisöistä nykypäivään. Ne löytyvät jossain muodossa kaikista menneistä ja nykyisistä uskonnoista ja maailmankatsomuksista. Ne ovat ehdottomia normeja, joiden pitäisi sitoa kaikkia järkeviä olentoja. Jonkinlaista kehitystä osoittaa se, että rituaalisesta ihmisuhrikäytännöstä on luovuttu lähes täydellisesti kaikissa maailman kulttuureissa.

Raamatun 10. käsky - "Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa" - kuvaa hyvin moraalin kannalta yksityisomistukseen perustuvaa yhteiskuntaa. Saman teoksen Sananlaskuissa varoitetaan irstaista naisista: "Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi. Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka. Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa." (Sananlaskut 5. luku 2-6)

Lähes kaiken merkittävän tähänastisen maailman kaunokirjallisuuden perusteemana on ollut hyvän ja pahan välinen taistelu. Tämä ilmenee kansalliseepoksissa (Ilias, Popol Vuh, Intian Vedat, Raamattu, Koraani, Kalevala ja Saagat) ja esim. Cervantesin, Goethen, Victor Hugon, Tolstoin, Jack Londonin, Gorkin, Steinbeckin, Mannin, B. Travenin, Hemingwayn, Marquesin, Väinö Linnan ja Pentti Haanpään sekä monen muun klassikon kirjallisessa tuotannossa. Toisaalta kansalliseepokset on usein pantu palvelemaan päämäärätietoista yhteiskunnallista moraalia.

NKP:n 27. edustajakokous julisti v. 1986: "Sosialismi on yhteiskunta, jonka lippuun on kirjoitettu: 'Kaikki ihmisen hyväksi, kaikki ihmisen parhaaksi... vapauden, ihmisoikeuksien ja ihmisarvon ihanteet ovat saaneet reaalisen sisällön, jossa oikeudet ja velvollisuudet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, jossa kaikkia koskevat samat lait, moraalinormit ja sama kuri ja jossa muodostuvat yhä suotuisammat edellytykset yksilön kaikinpuoliselle kehitykselle." Tämän käsityksen tavoitteissa ilmenevät samassa yhteydessä hyveellinen ja sopimuksellinen sekä velvollisuuseettinen ja utilitaristinen moraalikäsitys.

Kolmekymmentä vuotta sitten Suomessa yhteisön etu ohitti aina yksilön edun. Kenen kannalta on oikein, että Suomessa pääomatuloja verotetaan kevyemmin kuin työtuloja? Ketä se hyödyttää? Nykyisin uudella vuosituhannella omaneduntavoittelusta ja yhteisvastuuttomuudesta on tullut aikakauden kategorinen imperatiivi eli moraalinen laki. Yhtiöt lomauttavat ja irtisanovat työntekijöitään ja jakavat samaan aikaan suuria osinkoja omistajilleen.

Kaksikymmentäkuusi vuotta sitten ilmaantui Iraniin maailmaan ensimmäinen islamilainen tasavalta Koraaniin perustuvine lakijärjestelmineen ja eriasteisesti tarkkoine käyttäytymissääntöineen. Nykyään islamilaisilla valtioilla on oma maailmanleirinsä, jonka radikaaleimmat aseita tarjoavat lonkerot ovat yltäneet jo Balkanille asti. Somalialaiset, hunnutetut musliminaiset ilmestyivät 90-luvulla pysyvästi mm. Helsingin katukuvaan. Pääkaupunkiseudulla toimii jo useita islamistien rukoushuoneita. "Pyhä sota" autopommeineen ja itsemurhaiskuineen on uutislähetysten arkista alkuruokaa. Viholliskuva mieltää kaikki muslimit pahoiksi. Qatarin emiirikunnassa naiset saivat äänioikeuden kunnallisvaaleissa vasta maaliskuussa 1999. Toisaalta Suomessa on elänyt rauhanomaisesti tataareja jo yli 100 vuotta.

1990-luvulta alkaen sotilaallista sekaantumista YK:n nimissä jonkin maan sisäisiin asioihin alettiin kutsua USA:n johdatuksella hyväksyvästi "rauhaan pakottamiseksi". Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen USA otti päävihollisekseen islamilaisen terrorismin. Vuonna 2001 samainen maa miehitti omasta mielestään kestävin moraalisin perustein Afganistanin ja v. 2003 Irakin. USA:n valtio otti omatoimisesti käsiinsä oikeuden tappaa.

Mitä moraali on?

Muinaisajalla etiikan (siveysopin) perusrungon muodostivat kysymykset siitä, miten ihmisen tulee elää, miten suhtautua kaikkeen hänelle ja hänen ympärillään tapahtuvaan. Moraali samaistettiin elämänviisauteen ja käytännöllisiin käyttäytymistottumuksiin. Platonin oppilas Aristoteles otti ensimmäisenä moraalitermin käyttöön.

ŠAMANISMIN MORAALISTA

Šamanismi ei ole uskonto, vaan pikemminkin erilaisiin uskontoihin sisältyvä riittien ja uskomusten kokonaisuus. Se kuuluu ilmeisesti ihmiskunnan varhaisimpiin kulttuuri-instituutioihin. Se on elämäntapa ja kulttuuri, jossa valitulla johtajalla, šamaanilla on keskeinen rooli. Se on kiinteässä suhteessa ekologisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin.

Perinteisessä šamanismissa, riippumatta sen kulttuuriyhteydestä, on tavallista, että jumalat näyttävät šamaanille, kuinka yhteiskunta on syntynyt, kuinka maailmat ovat muodostuneet ja kuinka ihmisellä on etuoikeutettu ja erityinen suhde jumaliin. Tämän käsityksen mukaan maailmankaikkeus on kolmikerroksinen (alinen, keskinen ja ylinen maailma). Šamaani toimii välittäjänä näiden kerrosten välillä. Lappalaisten noitarummuissa tämä kolmijakoisuus oli selkeästi näkyvissä.

Šamaanin tärkein tehtävä on ollut kaikkialla tavanomaista elämänmenoa uhkaavien kriisien torjunta. Pohjoisille uskomusjärjestelmille on ominaista, että ihmiselämän ongelmat aiheutuvat tuonpuoleisen edustajien vehkeilystä. Henkiä hallitseva šamaani pystyy torjumaan onnettomuudet, selvittämään mahdolliset sovitteluratkaisut ja tarvittavat lepytysuhrit. Šamanointi-istuntoja on järjestetty metsästyksen ja kalastuksen turvaamiseksi, klaanin maiden suojelemiseksi, perheen hyvinvoinnin ja lisääntymisen edistämiseksi, kuolleiden saattamiseksi tuonpuoleiseen, tulevaisuutta ennustettaessa tai etäseutujen asioita tiedusteltaessa sekä ennen kaikkea sairauksia torjuttaessa.

(Suomalainen šamanismi, Anna-Leena Siikala, s. 38-39; Šamanismi, Nevill Drury, s. 67; Šamaanit, Pohjoisten kansojen elämäntaistelu, Juha Pentikäinen s. 11, 25)

Šamanismissa yhteisön moraaliset normistot määrittyvät šamaanin omaksumien riittien ja traditioiden sekä hänen tekojensa kautta. Hän kykenee saavuttamaan oikean tiedon hyvästä ja pahasta. Jumalat ovat myöntäneet ihmiselle luonnonoikeuden. Šamaani käy vuoropuhelua jumalien kanssa ja välittää heidän asettamiaan velvoitteita ja viestejä ihmisille.

PLATON eli ARISTOKLES

Tiedot Platonin elämästä ovat niukkoja. Hän eli ja vaikutti lähes koko 80-vuotisen elämänsä ajan Ateenassa, lukuun ottamatta parinkymmenen vuoden ajanjaksoa, jotka hän asui kreikkalaisten vaikutuspiirissä olleissa Afrikan, Egyptin, Sisilian ja Etelä-Italian kaupungeissa. Ateena kukoisti tuolloin yhteiskuntarauhan turvaamassa vauraudessaan. (Platon, Valentin Asmus, Kansankulttuuri 1978)

Platon on ylhäisen perheen poika. Hänen perheensä asui lähellä Ateenaa - Aiginan saarella. Hän polveutui isänsä puolelta Attikan viimeisestä kuninkaasta Kodroksesta. Hänen oli kuuluisan lainlaatijan Solonin sukulainen. Hän kehitti elämäntyönään ensimmäisen eheän filosofisesti idealistisen järjestelmän. Hänen perusajatuksenaan oli se, että esineen aistimellista ilmentymää ei ole olemassa, vaan on ainoastaan olemassa sen järjellä tavoitettavissa oleva ruumiiton, aisteilla tavoittamaton olemus. Tästä voi johtaa sen, että Platonin mukaan ihmistä sinällään ei ole olemassa, olemassa on vain ihmisen "idea", jonka olemusta ihminen vain kuvastaa. Maailma jakautuu hänen mukaansa kolmeen osaan: aistimelliseen maailmaan, ulottuvaisuuden maailmaan ja ideain maailmaan.

Platon perusti 40-vuotiaana Akademos-nimiselle sankarille pyhitettyyn lehtoon tieteellisen oppilaitoksensa Akatemian. Opinahjo pysyi toiminnassa lähes 900 vuotta. Hänen nimissään on julkaistu yli 30 kirjallista teosta. Suurin osa tuotannosta on säilynyt meidän päiviimme asti. Jo ennen siirtymistään Sokrateen oppilaaksi hän opiskeli filosofiaa Herakleitoksen seuraajan Kratyloksen opastuksella. Sokrateella oli merkittävä vaikutus Platonin filosofiseen kehitykseen. Hän oli mm. henkilökohtaisesti seuraamassa oppi-isänsä oikeudenkäyntiä, jossa tämä tuomitsi itsensä kuolemaan myrkkymaljan välityksellä. Sokrateen kohtalo suisti hänet syviin eettisiin pohdintoihin .

1) Kuinka voidaan enää elää yhteiskunnassa, joka rankaisee viisaudesta?
2) Millaisen pitää olla yhteiskunnan, joka on harmoniassa viisauden kanssa?

Platonin moraalikäsityksestä

Valtiota pidetään Platonin pääteoksena. Siinä yhdistyvät uudella tavalla hänen aikaisemmat pohdintonsa. Se on toiminut esikuvana mm. Moren "Utopialle", Campanellan "Aurinkovaltiolle" ja Hobbesin "Leviathanille".

Thomas Moren mukaan onnellisuus ei perustu mihin hyvänsä nautintoihin vaan pelkästään hyviin ja moraalisesti oikeisiin. Hyve on hänen mukaansa luonnon mukaan elämistä, sillä siihen jumaluus on meidät tarkoittanut.
"Kaikkein suurinta inhimillisyyttä - ja juuri tämä hyvehän on ihmiselle luonnollisin - on se, että helpottaa toisten vaikeuksia, poistaa heidän elämästään huolet ja antaa heidän päästä iloitsemaan kaikesta miellyttävästä, toisin sanoen nautinnoista." (Thomas More, Utopia, s. 107)

Platonin "Valtiossa" käsitellään politiikkaa, etiikkaa, runoutta, kasvatusta ja psykologiaa jne... Monien mielestä hänen tarkoituksenaan oli esittää luonnehdinta oikeudenmukaisesta ideaalivaltiosta. Syynä moiseen pyrintöön oli kreikkalaisten kaupunkivaltioiden moraalinen rappio. Aristoteleen mukaan oikeudenmukaisuus (oikeamielisyys) on sosiaalinen hyve, jota (samoin kuin vääryyttä) voidaan harjoittaa vain toisia ihmisiä kohtaan.
Oikeudenmukaisuus on toisten oikeuksien kunnioittamista ja vääryys toisten oman riistämistä tai muuta toisten oikeuksien loukkaamista. Oikeudenmukaisuus on se hyve, jonka harjoittaminen tekee ihmiset kykeneviksi sosiaaliseen yhteistoimintaan.

Inhimillisen hyvän edellytyksistä

"Ollakseen hyvä ihmisen on otettava osaa ideoiden ikuiseen luontoon eli hänen on hallittava ja harrastettava filosofiaa. Hänen on ruumiillistettava "idea" todellisuudessa, hänen on rakennettava oikeudenmukainen yhteiskunta (Utopia). Ihmisen on oltava järkevä ja tietoinen. Hänen on hallittava muutamia tieteitä ja taiteita sekä omattava oikeita mielipiteitä. Ihmisen on kyettävä ymmärtämään muutamia puhtaasti aistimellisen nautinnon lajeja kuten melodioiden puhtaita säveliä ja maalausten värejä. Jotta asiat olisivat maailmassa hyvin, ihmisten tulisi olla sivistyneitä, filosofisesti ajattelevia ja taiteita ymmärtäviä."

Platonin toimintaohje vaikuttaa tänäkin päivänä edelleen raikkaalta ja tavoittelemisen arvoiselta. Sosialistisen yhteiskunnan saavuttaminen ja ylläpitäminen ilman sen rakentajien järkevyyttä, tietoisuutta, sivistyneisyyttä ja taiteiden ymmärrystä on mahdottomalta vaikuttava tehtävä.

Platonia pohditutti aikoinaan hyvin paljon kysymys siitä, että millaisen tulisi olla täydellisen yhteiselon ja millaisen kasvatuksen tulisi valmistella ihmisiä tällaiseen yhteiselämään. Hänen mukaansa hyvän valtion ominaisuuksiin kuuluvat: viisaus, urheus, järkevyys ja oikeudenmukaisuus.

"Ja kun valtio on kerran päässyt oikealla tavalla alkuun, se kasvaa ympyrän tavoin. Kun kasvatus ja opetus pysyvät kunnollisina, ne saavat aikaan hyviä luonteita. Kunnon luonteista taas tulee tällaisen kasvatuksen ansiosta vielä edeltäjiäänkin parempia, sekä muissa suhteissa että myös suvunjatkamisen kannalta, kuten on muidenkin elollisten olentojen laita. Lyhyesti sanoen: valtiomme valvojien on tiukasti vartioitava, ettei kasvatus pääse heidän huomaamattaan turmeltumaan." (Platon, Valtio 432 a-b )

Valtio on Platonin mukaan oikeudenmukainen silloin, kun sen sisältämät kolme erityyppistä yhteiskuntaluokkaa (ansiotyöntekijät, puolustajat ja vartijat) ja orjat keskittyvät kukin omiin tehtäviinsä ja hoitavat sen, mikä niille kuuluu valtiossa. Karl Marxin huomautuksen mukaan Platonin ihannevaltion Utopian työnjaon moraalisena periaatteena oli se, että "työntekijän on mukauduttava työn mukaan eikä työn tekijänsä mukaan."

ARISTOTELEEN HYVE-ETIIKKA

"Ihmisen hyve on luonteenpiirre, joka tekee ihmisestä hyvän ihmisen ja hyvän toteuttamaan hänelle ominaisia toimintoja... Hyve ilmenee siis sellaisten tunteiden ja toimintojen yhteydessä, joiden kohdalla liiallisuus ja puute on virhe, mutta keskiväli on kiitettyä ja oikeaan osuvaa."

Aristoteleen hyveajattelu perustuu vastakohtaparien yhteyteen ja taisteluun. Luonteen hyve on kahden paheen keskiväli. Hän luonnehtii hyveiksi mm. miehuullisuuden, kohtuullisuuden, anteliaisuuden, runsaskätisyyden, suurisieluisuuden, rauhallisuuden, totuudellisuuden, seurallisuuden, oikeudenmukaisuuden ja ystävyyden. Kaikilla näillä luonteenpiirteillä on oma elämänalueensa ja pahevastakohtaparinsa.
- itsensä esiin tuominen - totuudellisuus - kerskailevuus ja väärä vaatimattomuus

Hyvä ihminen toimii kullakin elämänalueella tavalla, joka kuuluu hyvään elämään. Hän on tietoinen siitä, että näin tehdessään hän samalla omalta osaltaan pitää yhteisössä yllä oikeita arvoja. Hyveelliset luonteenpiirteet eivät synny A:n mukaan luonnostaan vaan harjoituksen ja kasvatuksen kautta, ja että niillä silti on objektiivinen perusta ihmisen luonnossa tai olemuksessa esim. syntyperäisinä kykyinä (Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka, suomennos ja selitykset Simo Knuutila, Gaudeamus 1989).
Aristoteleen mukaan: "Kun viisaus, pidättyvyys ja rohkeus ovat hyveitä ihmiseen itseensä nähden, ts. kauniita sinänsä, niin oikeudenmukaisuus on ihmisen ominaisuutena hänen suhteessaan muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan". (Moraalikäsite, O. Drobnitski. s. 26) Hän asetti ensimmäisenä etiikan historiassa valinnan vapauden ongelman. A:n käsityksen mukaan kelvollisen moraalin kasvualustana tulee olla jäseniään kasvattava yhteisö, jossa arvostetaan filosofiaa ja järjen käyttöä.

ZENIN MORAALI

Intialaisen buddhalaisuuden ja kiinalaisen taolaisuuden kohdattua toisensa 520-luvulla Kiinassa syntyi zenbuddhismi - vapautumisen tie. Buddhalaisuuden kulmakivenä on näkemys olemassaolon kärsimysluonteesta.
Zeniläisyydellä on suuri merkitys tämän päivän Japanissa. Se on saavuttanut myös suurta suosiota Euroopassa ja USA:ssa jonkinlaisena vaihtoehtoelämäntapana.

Zen pitää ihmiskunnan hellityimpänä harhana sitä, että aikaa myöten kaikki voidaan saada paremmaksi ja paremmaksi. Yleinen käsityshän on, että ellei tämä olisi mahdollista, ihmisen elämästä puuttuisi kaikki merkitys ja kannustin. Zeniläiset kuvaavat omaa kantaansa seuraavasti:

"Zen on kuitenkin vapautus tästä mallista, ja sen näennäisen synkkä lähtökohta on valitsemisen järjettömyyden ymmärtäminen, sen koko tunteenomaisen käsityksen ymmärtäminen järjettömäksi, että elämää voitaisiin merkittävästi parantaa valitsemalla jatkuvasti "hyvä". On aloitettava hankkimalla suhteellisuuden "tuntu" ja selko siitä, että elämä ei ole tilanne, josta jotakin voidaan käsittää tai saavuttaa - kuin se olisi jotakin ulkopuolelta lähestyttävää kuten piirakka tai oluttynnyri. Onnistuminen on aina epäonnistumista siinä mielessä, että mitä enemmän onnistuu, sitä suurempi on tarve jatkaa onnistumista. Syöminen pysyttää hengissä, jotta tulisi taas nälkäiseksi." (Alan W. Watts, Zen, s. 142)

KRISTILLINEN ETIIKKA

Jumalakeskeistä eli teosentristä

"Käsitys hyvästä ja pahasta ei perustu ihmisen omaan pohdintaan vaan Jumalan antamaan ilmoitukseen. Ihminen ei ole täydellisen kykenevä määrittelemään hyvää ja pahaa, mutta voi kyllä toimivan omantuntonsa ja järjen avulla "ymmärtää", mikä on oikein ja mikä väärin."

Moraali ei ole pelastuksen ehto vaan armo

"Ansiomielessä tehdyt hyvät työt eivät ihmistä pelasta. Jeesuksen sanoman keskeinen ajatus oli ihmisessä tapahtuva sisäinen mielenmuutos. Myöhemmin "uskonpuhdistaja" Martti Luther (k.1546) muotoili ajatuksen hyvien tekojen merkityksestä seuraavalla paljon siteeratulla tavalla: "Eivät hyvät teot tee ihmistä hyväksi, vaan hyvä ihminen tekee hyviä töitä."

Apostoli Paavalilta, kristikunnan tärkeimmältä apostolilta on ajatus, että usko Kristuksen tarjoamaan pelastukseen synnyttää ihmisessä hyviä tekoja - Hyvät teot ovat siten Kristuksen toimintaa ihmisessä (Room kirje)". /(www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/) Kristillisen etiikan mukaan ihminen ei voi toimia täysin itsenäisenä subjektina, joka kykenee ratkaisemaan oikein maailman ongelmat. Tämän käsityksen mukaan vain jumala tai raamatuksi lihallistunut jumalan sana voi määrittää millainen on hyveellinen elämä ja yhteiskunta. Mooseksen 10. käskyä ja Jeesuksen opetusten tulkinnat muodostavat sen moraalin perustan.

Protestanttinen etiikka

Aiheen laajuuden vuoksi tässä tarkastelussa keskitytään vain protestanttisen etiikan suhteeseen kapitalismiin. Tämän kristillis-eettisen katsantotavan mukaan subjekti voi rikastua itsenäisesti ja tehdä rikastumisestaan jopa hyveen.
Max Weberin "Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki" -klassikkoteoksen johdanto-osassa kirjan suomentaja Timo Kyntäjä selvittää:
"Teoksen pääteesinä on, että modernin kapitalismin hengen juuret ovat protestanttisessa etiikassa. Moderni kapitalismi ei Weberin mukaan olisi syntynyt omalla painollaan pääoman itseliikunnan voimasta, vaan sen synnytti pikemminkin tietty merkillinen moraali, talouseetos - jota Weber kutsuu kapitalismin hengeksi - joka näki rahan ansaitsemisen systemaattisen ja rationaalisen työn kautta toteutuvana kutsumuksena."
Weber personoi tämän hengen vapauttajaksi 1700-luvulla vaikuttaneen Benjamin Franklinin ja tämän ohjeet nuorille amerikkalaisille liikemiehille:

1) Muista, aika on rahaa.
2) Ajattele, että luotto on rahaa.
3) Muista, että raha poikii ja on hedelmällistä.
4) Se, joka tuhlaa viisishillinkisen, murhaa (!), mitä sillä olisi voinut tuottaa: kokonaisia kolonnia sterlingpuntia.
5) Muista, että - sananparren mukaan - hyvä maksaja on jokaisen kukkaron herra.
6) Ahkeruuden ja kohtuullisuuden ohella ei mikään vie nuorta miestä niin paljon eteenpäin maailmassa kuin täsmällisyys ja vanhurskaus kaikissa hänen liiketoimissaan.
7) Miehen täytyy huomata vähäpätöisimmätkin asiat, jotka vaikuttavat hänen luottoonsa.
8) Ole varuillasi, jottet pidä kaikkea omistamaasi omaisuutenasi etkä elä sen mukaisesti.

”Franklinin moraaliset asenteet ovat kääntyneet utilitaristisiksi: rehellisyys on hyödyllistä, koska se tuo luottoa, samoin täsmällisyys, ahkeruus ja kohtuullisuus, ja sen vuoksi ne ovat hyveitä.”
”Franklinin mukaan po. hyveet, kuten kaikki hyveet, ovat hyveitä vain niin kauan kuin ne ovat yksilölle in concreto hyödyllisiä.” (Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, s. 34-37)

ISLAMILAINEN MORAALI

Islamilainen moraali perustuu käsitykseen ihmisen henkilökohtaisesta vastuusta, jonka mukaan ihminen saa kuolemansa jälkeen palkan hyvistä teoistaan ja rangaistuksen pahoista. Ihmisen elämä sen käsityksen mukaan ainutlaatuinen. Jokaisella teolla ja valinnalla ihminen muovaa asemaansa tuonpuoleisessa.
Ihmisen jokainen teko rekisteröidään taivaallisiin hyvien ja pahojen tekojen kirjoihin. Eräiden islamilaisten filosofien mukaan ihmisillä on rajoittamaton vapaa tahto ja mahdollisuus muutoksiin ja toisaalta jotkut suufilaiset ajattelevat, että ihminen elää täysin jumalan tahdon varassa, koska tämä on suunnitellut kaiken jo ennalta.
Islamin mukaan jumalan palkkio tai rangaistus on oikeudenmukainen ja kukin saa ansionsa mukaan. Katumus on myös mahdollista. Osa muslimeista ajattelee, että koska jumala on kaikkivaltias, hän voi myös armahtaa. Ihmisellä on vapaa tahto moraalisiin valintoihin. Jokaisen pelastus riippuu hänestä itsestään. Kamppailu itsensä pelastamiseksi on jatkuvaa. Muita on autettava myös pelastumaan. Moraalisena velvoitteena on muta’zila -koulukunnan kehittämä hyvään kehottaminen ja kielletystä estäminen. (Islamilainen kulttuuri, s. 50, Helena Hallenberg, Otava 1998)

Shari’a on tie, jota seuraamalla uskova pelastuu. Se on jumalan antama laki, jota muslimin tulee noudattaa. Profeetta Muhammed sai jumalalta nämä määräykset ja ohjeet ja ne kirjattiin Koraaniin. Ne ovat luonteeltaan usein varsin yleisluontoisia. Tarkat ohjeet kohdistuvat uskonnollisiin menoihin, avioliittoon ja perinnönjakoon. Koraani ei ole lakikirja, vaan se antaa yleisiä moraalisia periaatteitta.
”Antakaa orvoille heidän omaisuutensa, älkää vaihtako hyvää huonoon älkääkä liittäkö heidän omaisuuttaan omaanne. Se on suuri synti.” (Koraani 4:2) Shari’an perustalta on luotu islamilainen lainopillisen kirjallisuus, ihmisen laatima figh, joka perustuu Koraaniin ja sunnaan. Sunnalla tarkoitetaan oikeaa ”menettelytapaa” tai ”normia”. (Islamilainen kulttuuri, s.165, Irmeli Perho)

Islamilaisesta moraalista löytyy selkeästi sekä velvollisuuseettisiä että sopimuksellisia aineksia. Perusperiaatteiltaan islamilainen moraali ei eroa olennaisesti kristillisestä moraalista.

HOBBESIN HYVÄ JA PAHA

Englantilainen Thomas Hobbesin oppi sisälsi rinnan kolme erilaista moraalikäsitettä. Ensimmäinen pelkisti siveellisyyden yksilöpsykologiaksi (yksilön alttius menetellä luonteensa, mieltymystensä ja taipumustensa mukaisesti). Toiseksi moraali kytkeytyi valtiollisen organisaation tarpeisiin, jotta ihmiset tulisivat sääntöjen ja sopimusten ohjaamina keskenään toimeen. Kolmanneksi se korosti moraalin velvoittavaa luonnetta.

Hobbes pohti 1600-luvulla ”Hyvän ja pahan” -ongelmaa kuuluisassa filosofisessa teoksessaan ”Leviathan” seuraavasti:

”Mutta sitä, mikä on jonkun ihmisen halun kohde, hän omasta mielestään sanoo hyväksi, ja vihansa ja aversionsa (inho) kohdetta pahaksi, ja piittaamattomuutensa kohdetta yhdentekeväksi ja joutavaksi. Sillä näitä sanoja hyvä, paha ja yhdentekevä käytetään aina suhteessa siihen henkilöön, joka niitä käyttää; mikään ei ole yksinkertaisesti ja absoluuttisesti sellaista, eikä mitään yleistä hyvän ja pahan sääntöä voi ottaa objektien itsensä luonteesta, vaan sen antaa kunkin ihmisen persoona (kun yhteiskuntaa ei ole) tai yhteiskunnassa sitä edustava persoona tai jokin välittäjä tai tuomari, johon erimieliset vetoavat ottamalla hänen tuomionsa säännöksi.”

Yksilöllinen moraali ja luonnonoikeus

”Luonnonoikeus,... on se vapaus, joka jokaisella ihmisellä on käyttää omaa valtaansa kuten itse tahtoo oman luontonsa säilyttämiseksi, toisin sanoen oman elämänsä säilyttämiseksi, ja siis tehdä mitä tahansa , mikä on hänen oman arvostelukykynsä ja järkensä mukaan on hänestä sitä varten soveliainta” (Leviathan s. 126).

Yhteiskunnallinen moraali

”Sellaisissa oloissa, joissa ihmisillä ei ole muuta lakia kuin heidän omat mielihalunsa, ei voi olla yleistä sääntöä hyvistä ja pahoista teoista. Mutta yhteiskunnassa tämä mittapuu on väärä: ei yksityisten ihmisten mielihalu ole mittapuuna, vaan laki, joka on valtion tahto ja mielihalu.” (L. s. 561)

Yhteiskunnan perustaminen

”Sanotaan, että silloin perustetaan yhteiskunta, kun suuri joukko ihmisiä sopii ja sitoutuu, jokainen jokaisen kanssa, siihen, että jos enemmistö antaa jollekin ihmiselle tai kokoukselle oikeuden esittää heidän kaikkien persoonaa (toisin sanoen olla heidän edustajansa), niin jokainen äänestipä sen puolesta tai sitä vastaan, auktorisoi tuon ihmisen tai kokouksen kaikki teot ja arvostelmat samalla tavalla kuin ne jos ne olisivat hänen omiaan, jotta he voisivat elää rauhassa keskenään ja olla turvassa toisia vastaan.” (Leviathan, s. 162)

Ihmiset sanelevat Hobbesin mukaan moraaliset säännöt. Yksilöt tekevät sen ryhmissä ja virkamiehet valtiossa. Yhteiskunta velvoittaa jäseniään toimimaan ja elämään sen asettamien arvojen mukaan.

KARTEESIOLAINEN MORAALI

René Descartes’n (v. 1596 -1650) mielestä korkein inhimillinen hyvä on luja tahto tehdä hyvää sekä hyvän omantunnon tuottama mielenrauha. Jalmari Hahlin mukaan Descartes’n moraali on suuressa määrin stoalaisen siveysopin kaltaista. ”Tosi hyvää on vain se, jonka toteuttaminen riippuu meistä, omasta tahdostamme. Korkein hyvä on siinä, että lujasti tahdomme tehdä hyvää, sekä hyvän omantunnon tuottamassa sielunrauhassa. Saavuttaaksemme autuaallisen sielunrauhan ja mielentyydytyksen, tulee meidän hankkia tieto siitä, mitä hyvä on, sekä sitten päättää ryhtyä sitä toteuttamaan. Siveellisessä toiminnassa on siis intellektin toiminnalla melkoinen osansa. Jos hyvin ymmärrämme mikä on hyvää, ja jos arvostelukykymme on kehittynyt -- niin väittää Descartes - saatamme myöskin hyvin toimia.” (Metodin esitys, Mielenliikutuksien tutkistelu, Descartes, s. 24 toim. Jalmari Hahl, SKS 1899)

BENEDICTUS DE SPINOZAN ETIIKKA

Spinoza oli syntyjään juutalainen ja mielipiteiltään radikaali tasavaltalainen. Hän luopui juutalaisesta uskostaan ja oli lopulta ateisti. Spinozan filosofia on siinä suhteessa ateistinen, että se kieltää persoonallisen jumalan olemassaolon.

”Jumala eli äärettömästä määrästä attribuutteja koostuva substanssi, joista jokainen ilmaisee ikuista ja ääretöntä olemusta, on välttämättä olemassa.” (Proposito XI, s. 50) ”Kaikki mikä on, on Jumalassa, eikä mitään voi olla eikä käsittää ilman Jumalaa.” (PropositioXV)

Spinozalla substanssi eli tosiolio on sitä, joka on itsessään ja se käsitetään itsensä kautta. Substanssin olemus muodostuu attribuuteista (ominaisuuksista). Hänen jumalansa voidaan ymmärtää itse asiassa luontona. Entäpä jos sana jumala korvataan sanalla materia. Kaikki mikä on, on materiassa, eikä mitään voi olla eikä käsittää ilman materiaa.

Hänen mukaansa luonnon oliot tarvitsevat lakeja kyetäkseen järkevään elämään. Järki ei ole siis ihmiselle annettu valmis ominaisuus. ”Jos ihmiset luonnostaan asennoituisivat niin, etteivät haluaisi mitään muuta kuin todella järjellistä, ei yhteiskunta tarvitsisi mitään lakeja, vaan riittäisi kun ihmisille annettaisiin opetusta moraaliasioissa, jotta he omasta aloitteestaan ja täydestä sydämestään toimisivat sen mukaan, mikä todella on hyödyllistä. Lakeja, politiikkaa ja valtiovaltaa tarvitaan siis siksi, että ihmiset kaikesta huolimatta kuuluvat luotuun luontoon eivätkä kykene spontaanisti täysin järjenmukaiseen elämään.” (Etiikka, Spinoza s. 31)

”Mitä ’hyvään’ ja ’pahaan’ tulee, eivät nekään ilmaise olioissa mitään positiivista kun olioita siis tarkastellaan sinänsä, eivätkä ne ole muuta kuin ajattelun tapoja eli käsitteitä, joita muodostamme vertailemalla olioita keskenään. Yksi ja sama olio voi näet samaan aikaan olla hyvä ja paha ja lisäksi yhdentekevä. Esimerkiksi musiikki on hyvää raskasmieliselle, pahaa taas surevalle; kuurolle puolestaan se ei ole hyvää eikä pahaa. Mutta vaikka näin onkin asiain laita, on meidän silti säilytettävä nämä ilmaukset. Sillä koska haluamme muodostaa idean ihmisestä, jota katselemme ikään kuin se olisi ihmisluonnon malli, on näiden sanojen säilyttäminen mainitsemassani merkityksessä meille hyödyksi. ’Hyvällä’ ymmärrän siis jatkossa sitä, mistä varmasti tiedämme, että se on väline, jonka avulla lähestymme yhä enemmän ja enemmän esikuvaksemme panemaamme ihmisluonnon mallia. ’Pahalla’ taas sitä, jonka varmuudella tiedämme estävän meitä muistuttamasta tätä mallia. Edelleen kutsun ihmisiä täydellisiksi tai epätäydellisiksi sen mukaan, ovatko he lähempänä tai kauempana sanottua mallia”. (Etiikka s. 204-205) I ”Hyvällä ymmärrän sitä, minkä varmasti tiedämme olevan meille hyödyllistä.
II Pahalla taas ymmärrän sitä, jonka varmasti tiedämme estävän meitä osallistumasta johonkin hyvään. (ibid s. 206)
”Jokainen haluaa tai hylkii oman luontonsa lakien mukaisesti sitä, mitä pitää hyvänä tai pahana.” (ibid s. 220 Propositio XIX). Spinozan mukaan tämä kuuluu jokaisen ihmisen perusolemukseen.

”Kukaan ei voi olla onnellinen, toimia hyvin ja elää hyvin, jos ei samalla halua olla, toimia ja elää, toisin sanoen olla aktuaalisesti olemassa.” (Propositio XXI, s.221)

”Mitään hyvettä ei voi käsittää ennen tätä (nimittäin itsesäilytyksen pyrkimystä).” (Propositio XXII, s.221). Spinozan mukaan pyrkimys itsensä säilyttämiseen on juuri olion olemus. Hänen mukaansa se on ensimmäinen ja ainoa hyveen perusta. Moraalin perusta on hänellä luonnonoikeudessa.

”Hyveen seuraaminen absoluuttisessa mielessä ei ole meissä muuta kuin sitä, että toimimme, elämme ja ylläpidämme olemistamme (nämä kolme seikkaa merkitsevät samaa) järjen ohjaamana ja siltä pohjalta, että etsimme omaa hyötyämme. (Propositio XXIV, s.222)

”Hyödyllisiä ovat ne seikat, jotka edesauttavat ihmisten yleistä yhteisöllisyyttä tai jotka saavat ihmiset elämään sovussa keskenään; kääntäen taas pahoja ne, jotka tuovat yhteiskuntaan eripuraa.” (Propositio XL, s.236). Sovussa ihmiset elävät ja toimivat järjen mukaan.

”Jos ihmiset syntyisivät vapaina, eivät he muodostaisi mitään hyvän ja pahan käsitettä niin kauan kuin olisivat vapaita.” (ibid s.256)

Spinozalainen moraali koskettaa sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Hän tarkasteli ihmistä luonnon oliona. Hänen käsityksensä mukaan ”valtion tarkoitusperänä ei ole ihmisten muuttaminen järjellisistä olennoista automaateiksi tai eläimiksi, vaan päinvastoin se, että ihmiset sen suojeluksessa voivat kehittää henkeään ja ruumistaan, että he itse voivat vapaasti käyttää järkeään eivätkä taistele keskenään vihan, kiivauden tai kavaluuden vallassa eivätkä suhtaudu toisiinsa vihamiehinä. Valtion päämääränä on itse asiassa vapaus.” (ibid suomentajan esipuhe s. 31) Spinozan oivallus ”vapaus on välttämättömyyden tiedostamista” täydentää edelleen tätä valtiollista päämäärää.

Jean-Jacques Rousseau

”Rousseaun kääntäjän V.L. Lehtosen tulkinnan mukaan Rousseaun mielestä "Luonto oli tehnyt ihmisen hyväksi ja yhteiskunta on tehnyt hänet pahaksi; luonto oli tehnyt ihmisen vapaaksi ja yhteiskunta on tehnyt hänestä orjan; luonto oli tehnyt ihmisen onnelliseksi ja yhteiskunta on tehnyt hänestä kurjimmista kurjimmanolennon. Luonnontilassa ollessaan oli ihminen hyvä. Kuinka olisikaan hän voinut rikkoa sääntöjä vastaan, kun mitään sääntöjä ei ollut? Hän seurasi vain itsesäilytysvaistoaan, oli viaton kuin eläin, eikä vahingoittanut ketään. Hän vain tyydytti tarpeensa eikä pyytänyt sen yli mitään, vieläpä auttoikin kaltaisiaan silloin kun oli itse kylläinen. Turmelus alkoi sinä päivänä, jolloin järki otti vangikseen vaiston, jolloin ihminen keksi pitää huolta myös tulevista tarpeistaan, jolloin hän näiden tulevien tarpeiden nimissä jakoi esineet käsitteiden "sinun" ja"minun" mukaan ja loi omaisuuden. Näin syntyi luonnollisen tasa-arvoisuuden tilalle omaisuuteen ja voimaan ja viekkauteen ja julmuuteen perustuva eriarvoisuus. Näin syntyivät etuoikeudet, näin joutuivat toiset saamaan kaikki, mitään tekemättä, kun taas toisten oli pakko raataa nääntymykseen asti herrojensa hyväksi. Näin syntyi yhteiskunta, joka näyttää vain tukevan anastajia heidän anastuksessaan ja raastavan köyhän vieläkin köyhemmäksi. Omaisuus on yhteiskunnan perustus, ja valta, ylhäisyys, kunnia, kaikki lähtee siitä." (kääntäjän johdanto Yhteiskuntasopimukseen, 9) (Lähde: www.cc.jyu.fi/~rakahu/moderni.html )

KANTIN MORAALIFILOSOFIA

Immanuel Kantin filosofian ydin koskee ihmisen tarkoitusta ja oikeata elämäntapaa. ”Ihmisen tärkein tehtävä on tietää, miten hän asianmukaisesti täyttää asemansa luomakunnassa, ja ymmärtää oikein, mitä hänen täytyy olla, ollakseen ihminen.” (Siveysopilliset pääteokset, s. 25 ).
Moraalin kannalta Kantin ajatukset voitaisiin pukea kahdeksi kysymykseksi: Miten ihmiskunnan tulisi elää maapallolla ja kuinka ihmisen tulisi toimia pysyäkseen humaanina ihmisenä?

Kantin moraalifilosofian ytimenä on kaksi siveysopillista peruslakia - kategoorista imperatiivia.

1) ”Toimi vain sen maksiimin mukaan, että voit samalla toivoa, että se muodostuisi yleiseksi laiksi.” Maksiimi tarkoittaa Kantilla tahdon ja toiminnan subjektiivista periaatetta. Eli edellinen nykysuomeksi: Toimi vain sen toiminnan periaatteen mukaan, että voit samalla toivoa, että toimintasi muodostuisi objektiiviseksi periaatteeksi jokaisen järjellisen olennon toiminnalle. Olisi suotavaa, että ihmisen yksilöllinen toiminta olisi kaikkien ihmisten hyväksyttävissä.

2) ”Toimi niin, että käytät aina ihmistä, sekä omaa että jokaisen toisen persoonaa, samalla tarkoitusperänä eikä koskaan välineenä.”

Sama nykykielellä: ”Toimi siten, että kohtelet ihmistä aina, joko omassa persoonassasi, niin ettei hän ole koskaan pelkästään välikappale, vaan aina samalla päämäärä.” (Skolimowski,Ekofilosofia s. 70). Älä välineellistä ketään palvelemaan sellaisia päämääriä, jotka eivät ole tämän kohteena olevan ihmisen päämäärien mukaisia.

Sama moraalinen laki koskee minua kuin muitakin, eikä kukaan saa erioikeuksia. Kategorisen imperatiivin mukaan tulisi siis toimia oman itsensä täydellistämiseksi ja muiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Kantilla esiintyi useita muotoiluja kategoriselle imperatiiville:

3) Toimi aina niin kuin tahtosi olisi eettisten periaatteittesi nojalla yleismaailmallinen lain säätäjä

4) Toimi aina niin kuin olisit eettisine periaatteinesi päämäärien kuningaskunnan lakia säätävä jäsen.

HEGELILÄINEN MORAALI

Fiedrich Hegel ei lukenut moraalia yhteiskunnallisen tajunnan piiriin, vaan hän liitti sen oikeuden yhteyteen. Hän tarkasteli yhteiskuntaelämän eri osa-alueita objektiivisen hengen ilmentyminä. Se oli lainmukaisuus, joka kohottautui yksilöiden elämän yläpuolelle ja ilmeni heidän suhteidensa välityksellä. Objektiivinen henki käy liikkeessään läpi kolme vaihetta:
1) abstrakti oikeus, 2) moraali ja 3) siveellisyys. Siveellisyys puolestaan käsittää perheen, kansalaisyhteiskunnan ja valtion.
Oikeusfilosofian toisessa osassa Hegel esittelee eettisiä katsomuksiaan. Moraali on hänelle ihmisen sisäistä vakaumusta. Siksi väkivaltaa ei moraali alueella tule sallia. Hegel ei huomioi tässä sitä, että moraaliperiaatteet sanktioi yleinen mielipide, joka ei suinkaan torju määrättyjä pakotuksen ja väkivallan elementtejä.
Hegel ei kiellä velvollisuutta, mutta pyrkii saattamaan sen harmoniaan ihmisen tunteiden ja taipumusten kanssa. Hänen mukaansa velvollisuus on mielekästä vain yhteiskunnassa: se menettää kaiken sisältönsä, jos irrotetaan määrättyjen yhteiskunnallisten suhteiden järjestelmästä.
Moraalista Hegel siirtyy siveellisyyteen, koska hän haluaa tarkastella moraalia sekä tajunnan muotona että määrättyinä ihmisten välisinä suhteina. Moraali siis liittyy yksilöiden välisiin monitahoisiin suhteisiin ja riippuu yhteiskunnallisen ihmisen toiminnan eri puolista. Hän pitää moraalia yksilöiden yleistahdon ilmauksena - yksilöiden jotka muodostavat siveellisin sitein perheen, kansalaisyhteiskunnan ja valtion. Siveellisyys on hänelle objektiivisen hengen kehityksen korkein aste. (Hegel, Mihail Osvjannikov, s. 93-94, Kansankulttuuri 1981)

SODAN MORAALISTA

Sotateoreetikko, kenraali Karl von Clausewitz analysoi 1820-luvulla sodan moraalista luonnetta seuraavasti:

”Sota on rajatonta väkivaltaa, eikä väkivallan käytöllä ole siinä rajoja. Väkivaltaa kohdatakseen väkivalta varustautuu tieteen keksinnöillä. Vähäpätöiset, tuskin mainitsemisen arvoiset rajoitukset, joita se itse omaksuu itselleen kansainvälisten oikeustapojen nimellä, liittyvät siihen kuitenkaan olennaisesti heikentämättä sen voimaa.” (K. von Clausewitz, Sodasta, s. 7)

Varsinaista sotilaallista toimintaa on taistelu; kaikki muu on vain avustavaa toimintaa. Taistelun tarkoituksena on vastustajan tuhoaminen tai lannistaminen.

”Vastustajan tuhoaminen merkitsee sen sotavoiman hävittämistä joko tappamalla tai haavoittamalla taikka millä muulla tavalla tahansa, joko kokonaan tai vain siinä määrin, ettei se enää halua jatkaa taistelua”... (ibid s. 58)

Tämä on nykyisinkin painavaa ja paikkansapitävää luonnehdintaa sodan moraalisesta puolesta. USA:n yksipuolisella hyökkäyksellä esim. Irakiin on täysin samat tarkoitusperät. Väkivalta on varustautunut tieteen uusimmilla keksinnöillä. Kansainvälisillä sopimuksilla ei ole merkitystä. Taistelumoraalin ylläpitämiseksi omista tappioista ei julkaista sanaakaan ja vihollisen tappioita liioitellaan.

SNELLMANILAINEN KÄSITYS YHTEISKUNNAN MORAALISTA

Suomalainen valtiomies ja hegeliläinen filosofi J. V. Snellman (v. 1806-1881) kirjoitti v. 1842 Tukholmassa teoksen ”Oppi valtiosta”. Hän kuvasi siinä lain vaikutusta kansalaisten moraalisuuteen seuraavasti:
”Yleensä on vaarallista pyrkiä tekemään peittelyä hyveeksi. Mutta kiitosta ei ansaitse myöskään se, että ihminen ujostelematta tuo moraaliset vikansa julkisesti nähtäväksi. Hänen tulee ajatella ja toimia niin, ettei hänen tarvitse koskaan karttaa julkisuutta. Mutta jos hän tekee paheellisen teon, joka vahingoittaa vain häntä itseään eikä häiritse laillista yhteiskuntajärjestystä, niin saattamalla sen julkiseksi hän vain lisäisi moraalittomuuttaan uudella paheella, häpeämättömyydellä. Näin hän myös positiivisesti vahingoittaa yhteiskuntaa, sillä hänen näyttämänsä huono esimerkki vaikuttaa siihen turmelevasti. Tarkkaan ottaen tapahtuu näin myös hänen omassa persoonassaan, koska irstailu vie häneltä ne ruumiin- ja sielunvoimat, jotka hänen olisi pitänyt omistaa yhteiskunnan palvelukseen, ja koska jokainen paheellinen teko antaa hänen henkilössään yhteiskunnalle epäsiveellisen henkilön. Mutta kun jälkimmäisessä tapauksessa ei lain vaatimuksille olisi löydettävissä mitään rajaa, niin nämä aivan oikein rajoitetaan siihen määräykseen, että jokainen yleistä suuttumusta herättävä paheellinen teko on rikos. Sillä sellaisella rikollinen solvaa valtion arvoa siveellisenä instituutiona, loukkaa yksityisen kainoutta ja moraalista tunnetta sekä antaa heikoille huonon esimerkin”. (Snellman, Teokset 1, s. 330).

Valtion ja perhekasvatuksen kuuluu huolehtia Snellmanin mukaan kansalaisten moraalista. Hannu Salama sai 60-luvulla vankeusrangaistuksen ”Juhannustansseistaan”. YLE pisti vielä jokin aika sitten levyjä soittokieltoon, yleisillä paikoilla juopottelu oli kiellettyä ja jne... Nykyisin natsit esiintyvät avoimen julkisesti ja tiukat pornoelokuvatkin on vapautettu. Snellmanilainen yhteiskuntamoraali vallitsi Suomessa Kekkosen kuolemaan asti.

LUDWIG FEUERBACHIN ANTROPOLOGINEN ETIIKKA

”Feurbachille moraali ei ollut eräs yhteiskunnallisen tajunnan muodoista, joka olisi olemassa ja kehittyisi historian lakeja noudattaen, vaan yksilöiden välisen tajunnan muoto, joka toiminnassaan noudatti ’antropologian’ periaatteita. Vastaavasti tämän etiikan johtopäätöksetkään eivät tähdänneet sosiaaliseen muutokseen, siis yhteiskunnallisen olemisen vallankumoukselliseen muuttamiseen, joka kuitenkin on ensisijaista verrattuna ei vain yhteiskunnalliseen tajuntaan, vaan vain yksilöiden olemassaoloon ja yksilöiden väliseen kommunikaatioon. Engels moittii oikeutetusti Feuerbachin etiikkaa siitä, että se ”on tarkoitettu kaikkia aikoja, kaikkia kansoja, kaikkia oloja varten, ja juuri siksi sitä ei voida käyttää koskaan ja missään”. ... Siveellinen ihmisen kultti, ihmisrakkauden nostaminen jumalaan kohdistuvan rakkauden sijaan - siinä on Feuerbachin omin sanoin ’käytännöllinen ateismi’. (Ludwig Feuerbach, Bernard Byhovski, s. 131, Kansankulttuuri 1980)

ENGELS LUOKKAMORAALISTA

Friedrich Engels kirjoitti Anti-Dühringissään moraalista mm. seuraavaa:

”Kaikki tähänastiset moraaliopit ovat viime kädessä kunkinaikaisen taloudellisen yhteiskuntatilan tuotteita. Ja samoin kuin yhteiskunta on tähän asti liikkunut luokkavastakohdissa, samoin on moraali aina ollut luokkamoraalia; se on joko oikeuttanut hallitsevan luokan valta-aseman ja sen harrastukset, taikka se on, niin pian kun sorrettu luokka tuli kyllin voimakkaaksi, edustanut sorrettujen suuttumusta tätä valtaa vastaan ja sorrettujen tulevaisuuden harrastuksia. Ei ole epäilystäkään, että moraali on tällöin suurin piirtein kehittynyt samoin kuin inhimillisen tiedon kaikki muutkin haarat. Mutta luokkamoraalista emme vielä ole päässeet. Luokkavastakohtien yläpuolella ja niiden muistelemisen yläpuolella oleva, todellinen inhimillinen moraali käy mahdolliseksi vasta yhteiskunnan sillä asteella, jolla luokkavastakohta on paitsi voitettu, myöskin elämän käytännölle unohdettu. ”(Anti-Dühring, Friedrich Engels, Leningrad 1932)

KATEUS MORAALIN SANELIJANA

Arthur Schopenhauerin (v. 1788-1860) mukaan ihmisen yhteisenä lähtökohtana ja yhdistävänä tekijänä on tuska ja kärsimys. Se tekee meistä yhdenvertaisia.

Hänen mukaansa ”se piste, jossa ihmisen moraaliset hyveet ja paheet ensi kerran eriävät toisistaan, on tuo toisiin kohdistuvan mielialan kaksinaisuus: se näet saa joko kateuden tai säälin luonteen. Jokainen ihminen kantaa sisimmässään näitä kahta vastakohtaisuutta vastakkaissuuntaista ominaisuutta, sillä juontavat juurensa oman aseman vertailusta toisiin, mistä ihminen ei pääse. Aina sen mukaan miten vertailun tulos vaikuttaa hänen yksilölliseen luonteeseensa, tulee jommasta kummasta hänelle vallitseva mielensuunta ja toiminnanlähde.” Tämän teorian mukaan luokkaristiriidat eivät aiheuta törmäyksiä yhteiskunnassa, vaan sen tekevät ihmisissä olevien perusominaisuuksien vallitsevuus - oma valinta. Tämän logiikan mukaan kateus tekee ihmisestä kommunistin. S. mukaan jokaisen ihmisen sydämessä asuu villi eläin, joka vaanii odottamassa tilaisuutta tehdäkseen toisille pahaa. Sodat ja muut julmuudet johtuvat hänen mukaansa vain ihmisen eläimellisyydestä.

VAHVEMMAN LAKI MORAALIN SÄÄTELIJÄNÄ

Friedrich Nietzschen (v. 1844-1900) moraalikäsitys selvinnee kuvaavan hyvin hänen kristinuskoa kritisoivasta ”Antikristuksestaan”.

”Mikä on hyvää? - Kaikki, mikä kohottaa vallantuntoa, tahtoa valtaan, valtaa itseään ihmisessä.
Mikä on huonoa? - Kaikki, mikä syntyy heikkoudesta.
Mikä on onni? - Tunto siitä, että valta kasvaa - että vastarinta tulee voitetuksi. Ei tyytyväisyyttä, vaan enemmän valtaa; ei rauhaa yleensä, vaan sotaa; ei hyvettä vaan kuntoa.
Heikkojen ja epäonnistuneiden tulee käydä perikatoon: meidän ihmisrakkautemme ensimmäinen käsky. Ja heitä on siihen vielä autettavakin.” (F. N., Antikristus s. 8)

Nietzchen mukaan siis vahvemman laki sanelee oikeutetusti vallitsevan moraalin. Valta kuuluu vain vahvoille yksilöille.

Nietzchen mukaan ”jokainen moraali, laisser aller’n (piittaamattomuuden) vastakohtana , on tyranniutta ’luontoa’, ja myös ’järkeä’ kohtaan: mutta tämä ei vielä ole mikään siihen kohdistuva vastaväite, ellei jo taas säädetä jostakin moraalista käsin, että kaikenlainen tyrannius ja järjettömyys on kiellettyä”. (Nietzche, Hyvän ja pahan tuolla puolen, s. 86, Otava 1984)
”Tarkasteltakoon jokaista moraalia tältä katsantokannalta: niihin sisältyvä ’luonto’ se opettaa vihaamaan laisser aller’ta (piittaamattomuutta), ylen suurta vapautta ja virittää rajoitettujen näköalojen, lähimpien tehtävien tarpeen, - se opettaa perspektiivin supistusta ja siis tavallaan tyhmyyttä elämän ja kasvun edellytyksenä. Sinun pitää totella, jotakuta ja kauan: muuten sinä rappeudut ja menetät itsekunnioituksesi rippeetkin - tämä näyttää minusta olevan luonnon moraalinen imperatiivi, joka tosin ei ole ’kategorinen’ kuten vanha Kant vaati sen olevan ... eikä kohdistu yksilöön ... mutta kylläkin kansoihin, rotuihin, aikakausiin, säätyihin ja ennen kaikkea koko ’ihmis’-eläimeen, ihmiseen yleensä.” (ibid s. 88)
”Niin kauan kuin hyödyllisyys, joka hallitsee moraalisia arvoarvostelmia, on pelkkää lauman hyödyllisyyttä, niin kauan kuin katse on suunnattu yksinomaan yhteisön säilyttämiseen ja epämoraalista etsitään juuri ja yksinomaan siitä, mikä näyttää yhteisön olemassaoloa vaarantavan: niin kauan ei vielä voi olla mitään ’lähimmäisen rakkauden moraalia’”. (ibid s. 98)

Nietzche kiistää moraalin perusteena kategoorisen imperatiivin. Sen perusteena eivät voi myöskään olla järjettömät säännöt, joita on toteltava sokeasti. Hän kieltää myös hyve-etiikan ja yhteisöutilitarismin merkityksen moraalin synnyssä. Hänen mukaansa kaikki moraaliteoriat ovat luonnon ja järjen vastaisia. Hän on yhden sortin moraalinen nihilisti, joka kieltää eettisten normien olemassaolon. Hänen sanoin: ”Ei ole mitään moraalisia ilmiöitä, on vain moraalista ilmiöiden tulkintaa.( ibid s. 72). Nietzcheläisessä individualismissa moraali kuuluu yksilölle ja on hänen vallassaan.

NATSISMIN YHTEISKUNTAMORAALI

Natsismin moraalikäsitys tulee esille heidän harjoittamastaan yhteiskuntapolitiikasta ja saksalaisesta rodunjalostusopista. Hitler kirjoitti v. 1924 käytännön toimintaohjeet maailmakatsomukselleen Mein Kampf-teoksessaan. Niitä myös sovellettiin teollisessa mitassa käytäntöön.

Hitler halusi jalostaa saksalaista rotua mm. kulttuurin ja terveydenhoidon suomin keinoin:

”Teatteri, taide, kirjallisuus, elokuvat sanomalehdistö, julisteet ja näytteille asetetut kuvat ja mainokset on siivottava puhtaiksi mätänevän maailman ilmiöistä ja asetettava siveellisen valtio- ja kulttuuriaatteen palvelukseen... Kaikissa näissä asioissa pitää päämaalin ja tien määrääjänä olla huolenpito Saksan kansan sielun ja ruumiin terveyden säilyttämisessä. Yksilöllisen vapauden oikeus väistyy rodun säilyttämisvelvollisuuden tieltä. Vasta kun nämä toimenpiteet on saatettu päätökseen, voidaan ryhtyä lääketieteelliseen taisteluun tuota ruttoa vastaan joltisinkin menestyksen toivein. Mutta silloinkaan eivät saa tulla kysymykseen puolinaiset toimenpiteet, vaan tällöinkin täytyy uskaltaa tehdä hyvinkin raskaita ja syvällekäypiä päätöksiä. Se esim. on puolinaisuutta, että parantumattomasti sairaalle ihmiselle suodaan yhä edelleen mahdollisuus saastuttaa toisia, terveitä ihmisiä. Sellainen menettely vastaa semmoista inhimillisyyttä, että annetaan tuhannen sortua, kunhan vain ei yhdelle aiheuteta tuskaa. Se vaatimus, että vajaakuntoisille ihmisille tehdään toisten yhtä vajaakuntoisten jälkeläisten maailmaan saattaminen mahdottomaksi, on mitä selvimmin järjen sanelema vaatimus ja merkitsee, suunnitelmallisesti toteutettuna, ihmiskunnan kaikkein inhimillisintä tekoa. Se vielä säästää miljoonia ihmisiä joutumasta ansaitsemattomiin kärsimyksiin ja johtaa vastaisuudessa yleiseen lisääntyvään tervehtymiseen.” (Taisteluni s. 295-96).

ATEISTISEN EKSISTENTIALISMIN MORAALIKÄSITYKSESTÄ

Jean Paul-Sartren (v. 1905-1980) mukaan eksistentialistisena subjektina ihminen ei ole lainkaan velvollinen kohoamaan miksikään äärimmäiseksi täydellisyydeksi, ihannehahmoksi, jossa olennoituisivat koko ihmiskunnan ylimmät mahdollisuudet, sillä hänen siveellinen toimintansa ei suuntaudu minkäänlaisten esineellisten tulosten tavoitteluun, vaan hänen oman ”aitoutensa” edistämiseen. Hänen mukaansa moraalin alueella inhimillinen olemassaolo on ihmisen herkeämätöntä kamppailua omaa itseään ja olosuhteita vastaan, tuloksettomia yrityksiä saavuttaa jotakin, kovan maailman vastarintaan törmääviä yrityksiä toteuttaa omat yrityksensä, suunnitelmien romahtamista ja toiveiden raukeamista. Todellinen siveellisyys sulkee sitä paitsi pois kaikki yleisinhimilliset, universaalit ja yksilölliselle ihmiselle tarkoitetut normit: ne katoavat ihmiskunta käsitteen mukana. Velvollisuuden täyttäminen ei merkitse yleisperiaatteen toteuttamista konkreettisena sovellutuksena yksityiseen tilanteeseen, vaan se merkitsee oman ainutlaatuisuutensa toteutusta ja jopa kapinaa yleisesti hyväksyttyä ja yleisesti välttämätöntä vastaan. (E. Saarinen, Sartre, 201).

Sartren filosofian olemassaolon tarkoitus heijastaa II maailmansodan tuhojen ja raakuuden aiheuttamaa parantumatonta moraalista krapulaa hänen ja hänen sukupolvensa mielissä. Hänen sanomansa on - olemukseni on ei-mikään. Teon hyvyyden ja pahuuden määrittää Minäni vaistoni mukaan ja saan tuomioni itseni määräämän kohtalon mukaan. Ihmisellä on ehdoton yksilöllinen vastuu teoistaan ja hänen itse ratkaistava kaikki ongelmansa.

EKOFILOSOFINEN MORAALIKÄSITYS

USA:ssa vaikuttava puolalainen ekofilosofi Henryk Skolimowski esittää velvollisuuseettisiä suuntaviivoja meidän aikakautemme inhimilliselle käyttäytymiselle:

- Käyttäydy siten, että säilytät ja voimistat evoluutiota ja sen koko rikkautta,
- käyttäydy siten, että säilytät ja voimistat elämää, joka on evoluution jatkamisen välttämätön edellytys,
- käyttäydy siten, että säilytät ja voimistat ekosysteemiä, joka on välttämätön ehto elämän ja tietoisuuden jatkuvalle voimistumiselle,
- käyttäydy siten, että säilytät ja voimistat kykyjä, jotka ovat kehittyneen maailmankaikkeuden korkein tähänastinen muoto: tietoisuutta, luovuutta, myötätuntoa,
- käyttäydy siten, että säilytät ja voimistat inhimillistä elämää, joka on evoluution kallisarvoisimpien saavutusten säilytysastia. (H. Skolimowski, Ekofilosofia s. 87-88)

NEUVOSTOMARXILAINEN NÄKEMYS MORAALISTA

Neuvostoliittolaisten tutkijoiden - historialliseen materialismiin pohjaavan käsityksen - mukaan moraali on erityisesti yhteiskuntaelämään liittyvä ilmiö. Se kehittyy historian myötä ja sitä määrää yhteiskuntaelämän objektiivisten edellytysten kokonaisuus, lähinnä ihmisten (etenkin yhteiskuntaluokkien) väliset tuotantosuhteet, yhteiskunnan kulttuurihistoria ja kulloinkin vallitseva yhteiskuntajärjestelmä. Moraali on yhteiskunnallisen tajunnan erikoinen muoto, joka omalla tavallaan heijastaa ko. yhteiskunnallista olemista. Se sääntelee ihmisen käyttäytymistä yhteiskunnassa. (Moraalikäsite, O. Drobnitski, s. 8)
”Moraali on yhteiskunnallisen tajunnan muoto, niiden normien ja periaatteiden kokonaisuus, joita ihmiset pitävät käyttäytymisohjeenaan; kun oikeusnormien noudattaminen liittyy valtiolliseen pakotukseen, niin siveellisyyden normien ja periaatteiden noudattaminen perustuu tottumukseen ja tapaan sekä yleiseen mielipiteeseen ja ihmisten omaantuntoon.”(ibid s. 8)

Leninin arvioi vallankumouksellisten moraalia seuraavasti: "...yhteiskuntajärjestelmämme parhaat ainekset, nimittäin: ensinnäkin eturivin työläiset ja toiseksi todella valistuneet ainekset, joista voidaan mennä takuuseen, etteivät he usko sokeasti yhteenkään sanaan eivätkä sano sanaakaan omantunnon vastaisesti, pelkäisi tunnustaa mitään vaikeuksia eivätkä pelkäisi minkäänlaista taistelua saavuttaakseen päämäärän, jonka he ovat itselleen vakavasti asettaneet." (Valitut teokset, osa 10, Lenin, s. 556)

BUSHILAISESTA - UUSKONSERVATIIVISESTA - MORAALISTA

(George W. Bushin visioista republikaanien puoluepidoissa New Yorkissa 3.9.2004)

”Me olemme taistelleet terroristeja vastaan kautta maapallon, mutta emme ylpeyden ja voiman vuoksi vaan kansalaistemme hengen uhan vuoksi. Meidän strategiamme on selvä. Me olemme kolminkertaistaneet kotimaamme turvallisuuden ja valmentaneet puoli miljoonaa ensireagoijaa, koska me suojelemme lujatahtoisesti kotimaatamme. Me muunnamme armeijaamme sekä uudistamme ja voimistamme tiedustelupalveluamme. Me jatkamme hyökkäysiskuja terroristeja vastaan ulkomailla. Tällöin meidän ei täydy kohdata heitä kasvokkain täällä kotona. Me työskentelemme Lähi-idässä laajentaaksemme vapautta, koska vapaus tuo toivoa tulevaisuuteen ja rauhaa, jota me kaikki kaipaamme. Ja me tulemme voittamaan.”

Bushilaisen mystiikan mukaan

”Amerikka on tarina laajenevasta vapaudesta. Ikuisesti laajeneva kehä, joka kasvaa ulottuakseen kauemmaksi ja sisältääkseen enemmän.” USA:n kansan perustava velvoite on heidän syvin sitoumuksensa: ”Maailmalla ja kotona me laajennamme vapauden rajoja.”

”Minä uskon, että Amerikka on kutsuttu johtamaan vapautta uudella vuosisadalla... Minä uskon näihin asioihin, koska vapaus ei ole Amerikan lahja maailmalle, vaan se on Kaikkivaltiaan Jumalan lahja jokaiselle miehelle ja naiselle tässä maailmassa.”

Project for the New American Century

”Meidän on kasvatettava puolustusmenoja merkittävästi, mikäli aiomme kantaa globaalin vastuumme tänään ja modernisoitava sotavoimiamme tulevaisuutta varten. Meidän on voimistettava siteitämme demokraattisiin liittolaisiimme ja on haastettava hallitukset, jotka ovat vihamielisiä meidän arvoillemme ja intresseillemme. Meidän on joudutettava syitä poliittiseen ja taloudelliseen vapauteen ulkomailla. Meidän on hyväksyttävä vastuu Amerikan yksipuolisesta roolista säilytettäessä ja laajennettaessa kansainvälistä järjestystä meidän turvallisuutemme, hyvinvointimme ja periaatteittemme vuoksi.”

Globaaliutilitarismi

Jenkki-imperialismi on luonteeltaan äärikristillisellä etiikalla perusteltua globaaliutilitarismia. Sen moraalin perustana ovat heidän itsensä tulkitsema jumalan tahto ja amerikkalaisen suurpääoman etujen turvaaminen. Bushilaisen moraalin mukaan jenkeillä on oikeus ja he ovat globaalisesti vastuullisia toimimaan oman tahtonsa mukaisesti ja kaikin mahdollisin keinoin, kun he toteuttavat itsensä määrittelemää vapautta, johon liittyvät olennaisesti vapaus pääomien, työvoiman, palveluiden liikkumiseen sekä yritysten maantieteelliseen sijoittumiseen.

Humen giljotiini sanoo ”että siitä, miten asiat maailmassa todella ovat, ei voida päätellä sitä, miten niiden pitäisi olla.” (Etiikan Odysseia, Edita 2001)

Giljotiinin terä osuu kiveen ainakin Georg W. Bushin imperialistisen politiikan suhteen. Maailma olisi turvallisempi paikka elää ilman USA:n hegemoniaa.

MORAALIN MERKITYKSESTÄ

Moraalilla on tärkeä osuus sekä yhteiskuntajärjestelmän kumoamisessa että sen säilyttämisessä. Moraali tunkeutuu yhteiskunnan jokaiseen soluun: ihmissuhteisiin, sukupuolielämään, työelämään, tieteeseen, taiteeseen, oikeusjärjestelmään, sosiaalipolitiikkaan, puoluepolitiikkaan ja maailmankatsomuksiin jne...

Moraali arka asia kuin lyhty myrskyisenä yönä - sitä on vartioitava. Jokaisella valtiolla on tätä tarkoitusta varten oma sensuurilaitoksensa. Se valvoo ja ohjaa yhteiskunnassa sisällöntuottotoimintaa tiedotusvälineissä ja julkaisutoiminnassa. Sensuurilaitokseen liittyy myös usein kansalaisten valvontaa harjoittava tiedustelupalvelu ja siveyspoliisi. Järjestelmä kontrolloi, että mikään ei tapahtuisi ”hyvien tapojen” vastaisesti, ja ettei mikään olisi laillista yhteiskuntajärjestystä kyseenalaistavaa.

Yhteiskuntajärjestelmän kaatuminen johtaa aina jonkinasteiseen moraaliseen rappioon, ennen kuin entinen moraalinen normisto korvautuu uudella tai ennen kuin tarpeelliseksi katsottu osa vanhasta säännösjärjestelmästä otetaan jälleen käyttöön, jottei jouduttaisi täydelliseen moraalittomuuteen.

Neuvostoliiton lakkauttaminen johti Venäjällä yhteiskunnan moraaliseen rappioon, joka ilmenee mm. kasvavana talous- ja väkivaltarikollisuutena, päihteiden räjähdysmäisesti lisääntyneenä väärinkäyttönä, keskimääräisen eliniän voimakkaana alentumisena, lasten kasvatuksen laiminlyöntinä, laajentuneena korruptiona ja prostituutiona sekä välinpitämättömyytenä vähäosaisia kohtaan. Jonkinlaisena restauraationa menneisyydelle Putin otti käyttöön vanhan Neuvosto-hymnin sävelmän ja on alkanut korostamaan Puna-armeijan kunniakasta historiaa.

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Moraalille ovat ominaisia seuraavat asiat:

1) Moraali on ollut olemassa yhtä kauan kuin ihmisyhteisötkin. Nykyajan evoluutiobiologian tutkimusten perusteella moraaliset tunteet ovat ihmisen myötäsyntyisiä valmiuksia ja vaistoja. Muillakin kädellisillä kuin ihmisillä esiintyy mm. myötätuntoa toisia kohtaan, häpeää, surua läheisen kuoleman johdosta, rakkautta poikasiinsa ja vihan tunteita sekä valtahierarkioita. Niille on kehkeytynyt evoluution kautta erilaisia yhteistoimintaa jäsentäviä psykologisia systeemejä.

2) Luonnonoikeus moraalin perustana lähtee siitä, että ihmisellä on luonnostaan oikeus elämän ja oikeus puolustaa olemassaoloaan. Käsitystä voidaan laajentaa myös eliö ja kasvikunnan puoleen.

3) Moraali määrittyy ihmisen kautta. Marxin sanoin ”ihminen on ihmiselle korkein olento.” Moraalissa ihminen näyttelee keskeisintä roolia. Ihmisten käytännöllinen toiminta muuttaa moraalisia normeja. Olosuhteet eivät pelkästään muuta ihmistä, vaan ihmisen toiminta muuttaa olosuhteita. ”Humanismi on moraalinen ja poliittinen katsantokanta, joka ei lähde mistään tuonpuoleisista, mielikuvituksellisista, ihmissuvun elämän ulkoisista periaatteista, vaan tosioloisesta maallisesta ihmisestä hänen reaalisine maallisine tarpeineen ja kykyineen, jotka kaipaavat mahdollisimman laajaa ja täydellistä kehitystä ja tyydyttämistä maallisessa elämässä.” (Esseitä sosialististen aatteiden historiasta, V. Volgin, s. 398, Progress 1982)

4) Jokaisella yhteiskuntamuodolla on ja on ollut oma moraalikäsityksensä. Mikään yhteiskunta ei pysy pystyssä ilman jonkinlaista moraalista normistoaan. Moraalia tulee tarkastella inhimillisen käytännön kautta.

5) Uskonnoilla on ollut ja on edelleenkin suuri merkitys moraalijärjestelmien synnyssä. Kirkot ovat esiintyneet kautta aikain moraalin vartijoina. Marxin 7. Fuerbach -teesin mukaan ”uskonnollinen mieli itse on yhteiskunnallinen tuote”.

6) Moraali on sidoksissa kulttuuriperinteeseen, sukupuoleen, etniseen alkuperään ja rotuun. ”Siveysvaatimusten ominaispiirteitä ovat niiden historiallinen vakaus, pysyvyys ja juurtuneisuus, mikä kuvastaakin ihmiskunnan henkisen kulttuurin monivuosisataista periytyvyyttä.” (Moraalikäsite, O. D. s. 113-114). Moraaliset arvot ovat sosiaalisesti periytyviä. Tämä tapahtuu yhteiskunnallisen toiminnan kautta. Kastajaiset, häät ja hautajaiset noudattavat kussakin maassa omia kansallisia traditioitaan.

7) Moraali sääntelee ihmisten käyttäytymistä ja elämäntapaa sekä yhteiskunnassa että myös pienemmissä yhteisöissä. Moraali tunkeutuu kaikkialle yhteiskunnassa.

8) Tuotantosuhteilla on merkittävä osuus moraalinkäsityksen sisällössä ja olemuksessa. Moraali on luokkasidonnainen. Hallitseva luokka määrittelee jokapäiväistä elämää säätelevän ja ohjaavan lainsäädännön sekä järjestyssäännöstön.

9) Yksilötasolla moraali on yksilön kokemuksiin, intuitioon ja tietoisuuteen perustuva elämänarvojärjestelmä. ”Siveellisyydessä tulee ihmisen persoonallisuus paljon selvemmin ilmi kuin muissa käytöksen yhteiskunnallisissa sääntelyissä.” (ibid s. 114). Ihmisellä on yksilönä vastuu teoistaan.

10) Moraali on ihmisen tietty suhtautumistapa itseensä ja ympäristöönsä. Se kuvastuu ihmisen omissa elämäntavoissa, suhtautumisessa omaan elämään ja ympäristöön. Tämä asia heijastuu hyvin asenteissa, jotka kohdistuvat luontoon ja maapallon valtaväestön köyhyyteen ja kurjuuteen.

11) Moraali on joustava käsite ja sitä voidaan helposti muokata tiedotusvälineissä kulloisenkin käyttötarpeen mukaisesti. Teon moraalisen oikeutuksen perustana voidaan pitää hyötyä. USA:n valloitussodat Afganistanissa ja Irakissa ilmentävät moraalin tätä puolta varsin konkreettisesti.

12) Moraali on yksi yhteiskunnallisen tajunnan muoto. Yhteiskunnallinen oleminen määrittää yhteiskunnallisen tajunnan. Kasvatuksella on tärkeä rooli yksilöllisen ja yhteiskunnallisen moraalikäsityksen kehkeytymisessä. Keskeisellä sijalla ovat perhe- ja koulukasvatus sekä tiedotusvälineet.

13) Monimuotoisen elämän jatkuminen ja yleensäkin elämän jatkuminen maapallolla on vahvasti sidoksissa siihen, millainen eettinen ilmapiiri vallitsee ihmisten - sekä kansalaisten että valtaapitävien - keskuudessa sodan ja rauhan sekä kaikissa globaalisen hyvän ja pahan kysymyksissä. Moraaliin liittyy yhä enemmän elämän ja ekosysteemin kunnioittaminen kaikissa niiden esiintymismuodoissaan.

14) Kaikkiin elämässämme tekemiin valintoihin liittyy eettinen vastuu, joka kohdistuu välillisesti tai välittömästi sekä itseemme että ympäristöömme. Jokainen ihminen on moraalinen ja vastuullinen yksilö, joka kykenee elämässään itseään ja ympäristöään koskeviin valintoihin sekä myös ohjaamaan kykyjensä mukaan omaa elämäänsä.

15) Käsitykset moraalin sisällöstä ja olemuksesta ovat historiallisia ja suhteellisia. Ne muovautuvat ja täydentyvät aktiivisessa vuorovaikutuksessa, jota käydään nykyisin maailmanlaajuisesti yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasolla. Suhtautumisessa esim. kuolemantuomioon, pedofilian tuomitsemiseen ja ydinvoimaan on tapahtunut valtavasti myönteistä kehitystä.

16) Moraali on yhteiskunnallisen tajunnan muoto, niiden normien ja periaatteiden kokonaisuus, joita ihmiset pitävät käyttäytymisohjeenaan; kun oikeusnormien noudattaminen liittyy valtiolliseen pakotukseen, niin siveellisyyden normien ja periaatteiden noudattaminen perustuu tottumukseen ja tapaan sekä yleiseen mielipiteeseen ja ihmisten omaantuntoon.

Matti Laitinen Helsinki 8.4. 1999
päivitetty 17.3.2005

Lähdekirjallisuus:

Suuri suomalainen tietosanakirja, Otava 1988
Filosofian historia I-II, Progress 1982
Etiikan Odysseia, Edita 2001
Raamattu, Sisälähetysseuran Raamattutalo 1956
Moraalikäsite, Oleg Drobnitski, Progress, Moskova 1980
Yleinen psykologia, Petrovski, Kansankulttuuri 1974
Uskonnot maailmassa, toim. Juha ja Katja Pentikäinen, WSOY 1992
Hyveiden jäljillä, Alasdair MacIntyre, Gaudeamus 2004
Suomalainen šamanismi, Anna-Leena Siikala, SKS 1992
Šamanismi, Nevill Drury, Karisto 1993
Šamaanit, Pohjoisten kansojen elämäntaistelu, Juha Pentikäinen, Etnika 1998
Platon, Valentin Asmus, Kansankulttuuri 1978
Utopia, Thomas More, WSOY 1991
Valtio, Platon teokset IV, Otava 1999
Nikomakhoksen etiikka, Aristoteles, suomennos ja selitykset Simo Knuutila, Gaudeamus 1989
Islamilainen kulttuuri, Otava 1998
Zen, Alan W. Watts, Otava 1997
Leviathan, Thomas Hobbes, Vastapaino 1999
Metodin esitys, Mielenliikutuksien tutkistelu, Descartes, toim. Jalmari Hahl, SKS 1899
Etiikka, Benedictus de Spinoza, Gaudeamus 1998
Yhteiskuntasopimuksesta, Jean-Jacques Rousseau, suom. 1918
Siveysopilliset pääteokset, Immanuel Kant, WSOY 1990
Hegel, Mihail Osvjannikov, Kansankulttuuri 1981
Sodasta: valikoima ajatuksia, Karl von Clausewitz, WSOY 1981
Teokset 1, Snellman, Gummerus 1982
Ludwig Feuerbach, Bernard Byhovski, Kansankulttuuri 1980
Anti-Dühring, Engels, Leningrad 1932
Ekofilosofia, Henryk Skolimowski, Kirjayhtymä 1984
Wikipedia, vapaa tietosanakirja 2005
Antikristus, Friedrich Nietzsche, Vihtori Kososen kirjapaino 1908
Hyvän ja pahan tuolla puolen, Friedrich Nietszche, Otava 1984
Taisteluni, Adolf Hitler, WSOY 1941
Marxismi-Leninismin perusteet
Sartre, Esa Saarinen, Soundi-kirjat 1993
YK:n Ihmisoikeuksien julistus
Esseitä sosialististen aatteiden historiasta, V. Volgin, Progress 1982
Dialektisesta materialismista, Marx, Engels, Lenin, Edistys
Valitut teokset, osa 10, Lenin