Paluu Matin kotisivulle

CUBA SÍ

 

AGGRESSIIVINEN AMERIKKALAINEN UNELMA ELI KUUSI KEINOA KURITTAA JA KURISTAA KUUBAA

Kuuban kriisi on USA:n aiheuttama. Se johtuu jenkkien imperialistisista intresseistä Kuubaa kohtaan, joita ovat:

Jenkkien imperialistiset intressit


USA:n OLEMUKSESTA

Yhdysvaltain nykyisen supervalta-aseman syntymisen edellytyksenä on ollut alkuperäiskansojen maaomaisuuden valloitus ja niiden luonnonvarojen ryöstö ja kansanmurhat sekä muualta tuotujen kansojen orjuuttaminen omaksi halvaksi työvoimaksi ja rasistisen yhteiskunnan synnyttäminen näin luodun järjestelmän vakiinnuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. USA imperialistinen historia on ollut tämän jälkeen saman politiikan jatkamista koko maailman mitassa laajennetuin keinoin. USA:n valtiollisen herruuden ja "amerikkalaisen elämäntavan" ylläpitämiselle on ollut aina välttämätöntä mahdollisimman vapaa pääsy käsiksi maailman luonnonvaroihin ja markkinoihin. Tämän olemassaolonsa perusehdon se on valmis turvaamaan aina tarvittaessa sotilasmahtinsa avulla.

Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa USA on harjoittanut hegemonistista maailmanherruuttaan tunnetuin seurauksin Persianlahdella, Kosovossa, Afganistanissa ja Irakissa. Kun USA:n kansallinen etu on ollut uhattuna, se on turvautunut järeästi pommittaen rauhaanpakottamiseen.


KUUBAN NYKYOLEMUKSESTA

Kuuba tahtoo kulkea ja kehittyä valtiona omaa kansallista, sosialistista tietään. Se haluaa säilyttää oman kansallisen itsenäisyytensä ja itsemääräämisoikeutensa. Maan perustuslakiin on kirjattu: "Kuuba on riippumaton ja itsenäinen sosialistinen työläisten valtio, joka on organisoitu sen kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi demokraattiseksi ja keskusjohtoiseksi tasavallaksi, jossa kansalaiset nauttivat poliittisesta vapaudesta, yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, yksilöllisestä ja kollektiivisesta hyvinvoinnista sekä inhimillisestä solidaarisuudesta."

Poliittisen ilmapiirin yksi parhaimmista mittareista Latinalaisessa Amerikassa kuten myös muuallakin maailmassa on valtioiden suhtautuminen sosialistista Kuubaa kohtaan. Brasilian Porto Alegressa helmikuussa 2002 kokoontunut Maailman sosiaalifoorumi antoi täyden tukensa Kuuban itsemääräämisoikeudelle solidaarisuuden osoituksena 40 kestänyttä USA:n yksipuolista kauppasaartoa vastaan. Kuuban vallankumous on joutunut kohtaamaan USA:n sortotoimien laajan kirjon koko olemassaolonsa ajan. Kuuba on kyennyt tekemään tunnetuksi vallankumouksensa saavutuksia kolmannessa maailmassa vuosikymmenten aikana maksutta kouluttamiensa kymmenien tuhansien opiskelijoiden välityksellä. Fidel Castro totesi 26.7.2003 Santiago de Cubassa pitämässään puheessa mm. seuraavaa: "40 vuoden aikana yli 40 000 nuorta yli 100 kolmannen maailman maasta on saanut maksutta Kuubassa yliopistotasoisen ja teknisen alan ammattikoulutuksen. Heistä 30 000 on ollut afrikkalaisia. Me emme ole yrittäneet napata ainoatakaan heistä, kuten EU-maat tekevät kirkkaimmille älypäilleen. Yli 52 000 kuubalaista lääkäriä ja terveysalan työntekijää ovat työskennelleet vapaaehtoisina maksutta 93 maassa pelastaen taidoillaan miljoonia ihmishenkiä. Tekemämme palvelut eivät perustu taloudellisiin voimavaroihin, vaan paremminkin vallankumouksen luomaan humaaniin pääomaan."

Kuuballa oli huomattavasti merkittävämpi osuus eteläisen Afrikan vapautumisprosessissa kuin esim. USA:n nykyulkopolitiikkaa myönteisesti ymmärtävällä Martti Ahtisaarella.

USA:n entinen presidentti Jimmy Carter suoritti toukokuussa 2002 historiallisen valtiovierailun Kuubaan. Edellisestä vastaavasta vierailusta oli ehtinyt kulua jo 70 vuotta. Carterin vierailua luonnehdittiin Kuuban ja USA:n suhteiden kehittymisen kannalta myönteiseksi asiaksi. Jimmy Carter ei koe Kuuban vastaista kauppasaartoa järjen riemuvoitoksi.


MIKSI USA SOTII JA VIHOITTELEE KUUBAA VASTAAN?

Kriittinen amerikkalainen, Noam Chomsky irvailee osuvasti maansa Kuuba-politiikkaa kirjassaan "Valta ja terrori" seuraavasti: "Sodankäynti Kuubaa vastaan on jatkunut v. 1959 lähtien. Vuoteen 1989 asti tekosyy sodalle oli, että meidän piti puolustautua tätä Venäjän valtakunnan lonkeroa vastaan, joka oli kuristamaisillaan meidät. Tästä syystä meidän oli tuettava Kuubaan kohdistuvaa terroria ja taloudellista sodankäyntiä. Vuonna 1989 tekosyy menetti merkityksensä ja me vaihdoimme sen silmääkään räpäyttämättä toiseen. Aiempi tekosyy unohtui ja kauppasaarto kiristyi. Kävi ilmi, että uusi syy oli rakkautemme demokratiaan."

Jyrki Käkönen arvioi joulukuussa 1991, että "Yhdysvaltain silmissä Kuuba ei ollut vaarallinen toimija vain sosialisminsa vuoksi, vaan ennen kaikkea siksi, että se omaksui kansallisen kehitystien. Kuuba asettui erilaiseksi ja Yhdysvaltain politiikka ei ole hyväksynyt eikä hyväksy edelleenkään erilaisuutta kansainvälisessä järjestelmässä. Erilaiset leimataan tarvittaessa uhkatekijöiksi joko Yhdysvaltain turvallisuudelle tai maailman rauhalle." (CS 4/91)

Tammikuussa 1997 Bill Clinton letkautti Washingtonissa jenkkien olevan valmis pulittamaan 4-8 miljardia dollaria Kuuban auttamiseen maan siirtyessä vapaaseen markkinademokratiaan. Ehdot kauppasaarron purkamiselle on kaiverrettu Helms-Burton -lakiin. Niihin kuuluvat Castron veljesten luopuminen vallasta, poliittisten vankien vapauttaminen, sisäministeriön purkaminen sekä vapaiden ja rehellisten vaalien järjestäminen. Talousavun ehdoksi asetetaan Maailmanpankin ja Kansainvälisen Valuuttarahaston valvontaoikeus välttämättömien reformien toteuttamisessa Kuubassa (yksityistäminen, sosiaali- ja terveysjärjestelmän tuhoaminen).

Kuuba on siis USA:n suunnitelmien kannalta viheliäinen häirikkö. Jenkkien mielestä Castron Kuuba tulisi tuhota sekä luovuttaa saaren taloudellinen ja poliittinen valta USA:n valvonnassa Miamin mafian ja Bacardín rommisuvun muodostamalle allianssille.


USA:n PÄÄMÄÄRÄT

USA sitä vastoin tahtoo maapallosta sellaisen markkinavoimien temmellyskentän, jossa sen suuryhtiöt voivat toimia täysin omien etujensa ja tahtonsa mukaisesti. Toteuttaakseen haaveensa läntisellä pallonpuoliskolla USA:n instrumentteina ovat Plan Colombia ja FTAA. Plan Colombian (Kolumbia-suunnitelma) tavoitteena on toteuttaa USA:n yksilöityjä poliittisia ja sotilaallisia päämääriä Latinalaisessa Amerikassa. USA:n suorat sijoitukset latinalaiseen Amerikkaan ovat 223 miljardin dollarin suuruiset. Plan Colombian lopullisena päämääränä on lihallistaa FTAA eli Amerikoiden vapaakauppa-alue. Sen toimenkuvana on kiihdyttää markkinoiden avautumista sotilaallisin keinoin koko Amerikan alueella.

Ajatus molemmat Amerikat kattavasta vapaakauppa-alueesta FTAA:sta syntyi v. 1990 George Bush vanhemman päässä. Tämän haaveen toteutumisen ehdoiksi asetettiin Latinalaisen Amerikan asevoimien hajottaminen sekä alueen vasemmistolaisten sissiliikkeiden tuhoaminen "huumeiden vastaisessa sodassa". Jenkkivetoinen Inter-American Dialogue -organisaatio eli IAD julkaisi v. 1990 dokumentin nimeltä "Bush Manual". Siinä erityisstrategiaksi asetettiin mantereen asevoimien hajottaminen ja ehdotus sotilaiden osallistumisesta huumeiden vastaiseen sotaan. Asiakirja suositti kärjistämään maiden sisäisiä konflikteja ja rajakahakoita. Päämääränä oli luoda tarve monikansallisten joukkojen perustamiselle. Nämä voisivat sekaantua selkkauksiin ja väittää, että tämä olisi ainoa rooli, joka voitaisiin osoittaa Latinalaisen Amerikan asevoimille.

Amerikan valtioiden päämiehet päättivät huhtikuussa 2001 Quebecissa yhteisen Amerikoiden vapaakauppa-alueen FTAA:n astumisesta voimaan joulukuussa 2005. Valtava alue pitää sisällään 800 miljoonaa kuluttajaa ja sen yhteinen kansantuote on noin kymmenen biljoonaa (1012) dollaria.


KUUBA KRITISOI FTAA:ta

Kuuba on arvostellut sopimusta USA:n ylivalta-asemaa pönkittäväksi ja Latinalaisen Amerikan yhdentymiskehityksen päättäväksi. Vapaakauppa-alueen perustaminen johtaa siihen, että USA:n ja Kanadan suuryritykset hyötyvät vapaasta pääsystä koko Amerikan markkinoille, mutta köyhien maiden talous heikkenee entisestään paikallisten yritysten jäädessä alakynteen globaalien kilpakumppaniensa rinnalla. Käytännössä FTAA-sopimuksen voimaanastuminen poistaa valtiolliset rajat ja avaa markkinat USA:n ja Kanadan suurteollisuudelle. Kuuban kanssa saman suuntaisia ajatuksia on esitetty mm. Venezuelan, Brasilian ja Ecuadorin sekä Kolumbian vahvimman sissiliikkeen FARC:in suunnasta.

Fidel tiivisti Santiagon puheessaan USA:n 40 viimeisen vuoden Kuuba-politiikan saavutukset seuraavasti:

"Minä puhun ikään kuin, jos maamme eläisi idyllissä taivaan rauhassa, aivan kuin jos ei olisi ollut yli 40 vuotta kestänyttä raakaa kauppasaartoa, taloudellista sotaa, lukemattomia sabotaasi- ja terrori-iskuja, salamurhahankkeita sekä päättymätöntä määrää karseita toimia maatamme kohtaan, joita en toivo korostavani tässä puheessani, koska polttopisteenä ovat tämän hetken olennaiset ajatukset. Riittää, kun todetaan, että puolustukselliset tehtävät yksistään ovat vaatineet satojen tuhansien miesten ja naisten mobilisointia ja valtavia aineellisia voimavaroja. Tämä taistelu on opettanut meidän kansaamme taistelemaan samanaikaisesti monella rintamalla tekemällä paljon vähällä ja olemaan lankeamatta esteisiin. Ratkaiseva todiste tästä oli heidän sankarillinen käyttäytymisensä, sitkeytensä ja järkkymätön suhtautumisensa, kun sosialistinen leiri katosi NL:n hajoamisen myötä. Saavutus, johon he ylsivät, kun kukaan maailmassa ei olisi lyönyt vetoa vallankumouksemme säilymisestä pen-niäkään, menee historiaan yhtenä suurimpana saavutuksena. He tekivät sen vahingoittamatta ainuttakaan vallankumouksen eettistä tai humanistista periaatetta vihollistemme räkänau-ruista ja loukkauksista huolimatta."


KUUSI KEINOA KURISTAA KUUBAA

1) Talous- ja kauppasaarto

USA:n yksipuolisesti Kuuballe julistama kauppasaarto alkoi epäonnistuneen Sikojenlahden invaasion jälkeen huhtikuussa 1961. Sen sisältönä olivat Kuubaan suuntautuvan rahaliikenteen kielto, matkustuskielto, laivojen pääsyn estäminen USA:an Kuubassa käytyään, kuubalaisia raaka-aineita sisältävien tuotteiden myyntikielto USA:ssa, lääkkeiden lähettämiseen Kuubaan tarvittiin erikoislupa ja vaikuttaminen luototukseen.

Torricelli-Graham -laki astui voimaan v. 1992. Sen nojalla USA pyrki estämään muiden valtioiden kaupan Kuuban kanssa. Lailla rajoitettiin jenkkien muissa maissa toimivien tytäryhtiöiden kaupankäyntiä Kuuban kanssa koskien enimmäkseen lääkkeitä ja elintarvikkeita (CS 3/95). WHO:n Maailman terveysraportin Amerikan yhdistyksen yhteenvedon v. -98 mukaan USA:n kauppasaarto on heikentänyt dramaattisesti tavallisten kuubalaisten terveyttä ja ravinnonsaantia. Järjestön asiantuntijoiden mukaan kauppasaarto on vahingoittanut huomattavasti Kuuban terveydenhuoltojärjestelmää (CS 2/98)

Helms-Burton -lait. USA:n kongressin edustajainhuone hyväksyi 21.9.1995 Kuuban kauppasaartoa entisestään kiristävän lakiehdotuksen. Käytännössä tämä merkitsi Kuuban entistä voimakkaampaa eristämistä maailman taloudesta ja kansainvälisistä yhteistyö-järjestöistä, kauppasaarron kansainvälistymistä, rangaistusten ulottamista sekä yritys- että henkilötasolle kaikkialla maailmassa ja korvausten vaatimista kansallistetusta omaisuudesta. Sillä pyrittiin myös vaikeuttamaan jo olemassa olevien yhteisyritysten toimintaa. (CS 4/95)

Kauppasaarron kiristämisen 1. vaihe ajoittui selkeästi Neuvostoliiton hajoamisen ja SEV-kaupan romahtamisen aiheuttamiin syviin taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin Kuubalaisessa yhteiskunnassa. Vuosina 1990-93 Kuuban bkt laski 34,8 %. Toisen vaiheen tavoitteena oli selkeästi uusien yhteistyökumppanien ja investoijien karsiminen Kuubalta. Kuuban kohdistuva kauppasaarto alkoi purra tehokkaasti vasta NL:n kadottua maailmankartalta ja USA:n kiristettyä kauppasaartoaan entisestään. NL:n nujertuminen merkitsi Kuuballe entisten liittolaisten tarjoaman runsaskätisen taloudellisen, poliittisen ja sotilaallisen tuen katoamista. Vastavetona kauppasaarron kiristymiselle Kuubassa astui voimaan 9/95 uusi ulkomaisten investointien lainsäädäntö, jonka sisältönä oli yhtiöiden 100 % ulkomainen omistus, verovapaiden vyöhykkeiden ja vientiteollisuuskeskusten luominen sekä investoiminen reaaliomaisuuteen. Kuubalaiset saivat perustaa omia pieniä liikeyrityksiä. Maatalousmarkkinat avattiin. Dollarin hallussapito laillistettiin v. 1993 ja Havannan ensimmäiset valuuttapömpelit näkivät päivänvalonsa lokakuussa 1995. Dollarista tuli myös virallinen maksuväline. Yhteiskunnallisesta kriisistä selviytyäkseen Kuuba alkoi pyrkiä kohti omavaraista taloutta monipuolistamalla tuotantorakenteitaan.

SKS:n johtokunnan jäsen Seppo Eronen pohti CS 4/94 julkaistussa artikkelissaan kauppasaarron merkitystä Kuuban poliittisen johdon kannalta:

1) kauppasaarto tarjoaa oivan syntipukin kaikille mahdollisille ongelmille
2) kauppasaarron varjolla maan hallitus legimitoi toimiansa, olivatpa ne mitä tahansa
3) kauppasaarrolla, Yhdysvaltojen ideologisen ja poliittisen uhan korostamisella pyritään sisäisen kansallisen yhtenäisyyden luomiseen.


2) Sotilaallinen uhka eli 90 mailin päässä oleva vihollinen

Sotaharjoitukset: Vuosien 1964 ja 2000 välillä USA on järjestänyt 104 mittavaa sotaharjoitusta Kuuban ympärillä. Defex -harjoitusten näyttämönä 1960- ja 70-luvuilla oli Guantanamon tukikohta. Ocean Venture -manööverit 1981 presidentti Ronald Reaganin valtakauden alussa olivat laajimmat, mitä USA on järjestänyt sitten 2. maailmansodan. Kirjailija Matti Rossin käsityksen mukaan: "USA:n johdon asennetta Kuubaan ei määrää järki, valtiomiestaito eikä kansallinen etu vaan vaalikampanjoiden rahoittajat, viime kädessä kaikkivaltias aseteollinen kompleksi. Suhteiden normalisointi Kuubaan merkitsisi aseteollisuudelle yhtä merkittävää vihollista vähemmän ja sen verran heikompaa tulosta. Vihollisia ja sotia on oltava. Jos niitä ei ole, niitä on tehtävä. Uudet aseet on kokeiltava käytännössä ja vanhat käytettävä pois homehtumasta." (Matti Rossi TA:n kirjoitussarja Kuuba USA:n terrorin kohteena)

Guantánamon laivastotukikohta. USA:n sijaitseva Guantánamon laivastotukikohta rehottaa kuin myrkkykeiso 117,6 km² alueella Kuuban maaperällä. Vuonna 1899 senaattori Orville H. Platt ajoi USA:n hallituksessa perustuslakiin lisäyksen - the Platt Amendment'in, jonka mukaan USA:lla on vapaat kädet sekaantua saaren asioihin välittömästi, kun yhteiskuntajärjestys sekä pohjoisamerikkalaisten turvallisuus ja intressit katsotaan uhatuiksi. Espanjalais-amerikkalaisen sodan seurauksena jenkit saivat solmittua itselleen v. 1903 virallisen miehityssopimuksen Bahía Hondan ja Guantánamon lahden alueelle. Sopimuksen allekirjoittajina toimivat USA:n hallitus ja Kuuban silloinen presidentti Tomás Estrada Palma. Vuonna 1934 sopimusta hieman korjattiin ja niinpä noista päivistä alkaen tukikohta on amerikkalaisten käytössä niin kauan, kuin Yhdysvallat sitä halajaa. Vallankumouksen jälkeen Kuuban maaperää on tulitettu tukikohdasta käsin, jonka seurauksena useita kuubalaisia sotilaita on saanut surmansa. Vastavallankumoukselliset ovat saanet sieltä aina tukea ja turvaa. Tästä kertovat karua kieltään Sikojenlahden tapahtumat ja sadat Floridasta käsin saarelle suuntautuneet terroriteot ja tuholaisretket. 50 000 haitilaista ja kuubalaista pakolaista suljettiin laivastotukikohtaan heidän yrittäessään päästä omin keinoin USA:n maaperälle 90-luvun puolivälissä. USA on näytellyt pääosaa parissa kansainvälisessä militaariorgioissa, joilla on ollut merkitystä tukikohdan käyttötarkoituksiin - Kosovon ja Afganistanin sodassa. USA aikoi sijoittaa 20 000 Kosovon pakolaista Guantánamoon. Jenkit päättivät v. 2001 lopulla tuoda Afganistanin sodan vankeja eristykseen tukikohtaansa. Ensimmäiset 20 sotavankia lähetettiin Kuubaan 10.1.2002 Kandaharin lentokentältä. USA:lla oli tuolloin koossa jo 371 vankia. Afganistanista lennätettyjä vankeja varten perustettu vankleiri Camp X-Ray kykeni kopittamaan tuolloin sata sotavankia metallihäkkeihin. Merkillinen säilöntätapa! Useassa Euroopan maassa jopa turkiseläinten häkkikasvatus on kiellettyä. Heidän siirtonsa Afganistanista Guantánamoon Kuubaan on jenkkien mukaan osa globaalia terrorismin vastaista sotaa. Tukikohtaa ympäröi 28 km:n pituinen piikkilanka-aita ja kuubalainen miinakenttä (CS 1/2002).

Sikojenlahti 17.4.1961. Erikoiseksi tämän operaation tekee se, että USA on avoimesti myöntänyt osallisuutensa operaatioon, jossa siltä kuoli 107 sotilasta ja vangiksi jäi 1 189. Vangit vaihdettiin myöhemmin 58 miljoonan dollarin edestä ruokaan ja lääkkeisiin. Invaasio epäonnistui, kun CIA:lla ei ollut oikeaa tietoa Kuuban tilanteesta.

Biologinen sodankäynti Kuubaa vastaan

USA:n apulaisulkoministeri James Bolton syytti tiedotusvälineissä 6.5.2005 Kuubaa osalliseksi jenkkien vihollisvaltioiden auttamisesta näiden biologisten aseiden ohjelman toteuttamisessa. CIA esitti 15.2.-62 suunnitelman satojen turmelemiseksi Kuubassa. Operaatio tunnettiin nimellä Mungo. Vuonna 1971 Kuubassa puhkesi CIA:n myötävaikutuksella Afrikan sikakuume -epidemia, jonka seurauksena jouduttiin hävittämään 500 000 sikaa. Sikarutto puhkesi uudelleen v. 1980 Guantánamon tukikohdan lähialueilla tappaen n. 300 000 possua. Vuonna 1978 Orienten maakunnassa havaittiin sokeriruo'on nokitauti ja Holgúinin maakunnassa ruokoviljelmiin iski hometauti (La Roya). Tauti levisi koko maahan. Sokerituotantoon syntyi v. 1980-81 1,3 miljoonan tonnin vajaus. Washington Post kertoi jo v. 1979, että CIA oli kehitellyt vuosikausia Kuuban maataloudelle turmiollista toimenpideohjelmaa ja että Pentagonin asiantuntijat olivat tuottaneet tätä tarkoitusta varten hienostuneita biologisia välineitä. Marraskuussa 1979 tupakan sinihome ilmestyi Santa Claraan laajalle alueelle miltei samanaikaisina pesäkkeinä. Tuhot olivat 350 miljoonan U$:n luokkaa. Vuonna 1981 bioiskut ulotettiin ihmisiin. Kuubassa puhkesi Dengue-verikuume -epidemia kolmella eri paikkakunnalla (344 203 sairastui). Denguen aiheuttivat kuubalaiset terroristit CIA:n toimeksiannosta. Elokuussa 226 181 nautaeläintä sairastui Afrikassa tavattuun virustautiin. Myöhemmin samana vuonna puhkesi vielä viruksen aiheuttama tuntematon silmäsairaus. 1984 Guantánamon maakuntaan iski punatauti aiheuttaen 18 lapsen kuoleman. Vuonna -90 Camagueyn banaaniviljelmille levisi vakava kasvistauti - musta sigatoka, joka aiheutti tuhoja vuosikausia ruokabanaanien parissa. Vuonna -96 Guantánamon sitrusviljelmille levitettiin tuhohyönteisiä. Samana vuonna hyökättiin hunajatuotannon kimppuun. Lokakuussa lentokoneesta kylvettiin Matanzasin ilmatilaan vihanneksille turmiollisia ripsiäisiä. Biologiset hyökkäykset ovat järjestään kohdentuneet elintarvike- ja vientituotannon avainalueille (CS 4/97 ja 3/2002)


3) Poliittinen painostus

YK:n hyväksikäyttö. YK:n yleiskokouksissa on äänestetty kauppasaarron lopettamisesta. Vuonna 1992 purkamisen puolesta äänesti 59 jäsenvaltiota, kolme oli purkamista vastaan ja 71 äänesti tyhjää. Vuonna 2001 purkamisen puolesta äänesti jo 167 valtiota ainoastaan kahden vastustaessa purkamista. USA on kyennyt vesittämään tämän enemmistöpäätöksen vuodesta toiseen veto-oikeudellaan. USA:n uskollisin kätyri kauppasaarron säilyttämisessä on ollut Israel. 90-luvun lopulla USA otti vakioteemakseen YK:n ihmisoikeuskomissiossa "ihmisoikeuksien loukkaukset Kuubassa" saadakseen sen äänestämään paheksunnan puolesta ja oikeuttaakseen omia tekojaan. YK:n Ihmisoikeuskomissio tuomitsi 18.4. 2001 kokouksessaan Tsekin tasavallan aloitteesta Kuuban ihmisoikeusrikkomuksista äänin 22 puolesta 20 vastaan. Kymmenen valtiota äänesti tyhjää ja yksi jäsenvaltio ei ollut läsnä. USA on saanut viime vuosina näissä asioissa mm. EU:n tukijakseen.

Siirtolaispoliitiikka. Siirtolaisuus Yhdysvaltoihin ei ole vain kuubalainen ilmiö, vaan se koskettaa koko köyhää Latinalaista Amerikkaa. Nykyisin suurin osa Kuubasta lähtevistä lähtee taloudellisista syistä, eikä heitä kiinnosta Miamin äärioikeiston ikuisuustaistelu Fidel Castroa vastaan. Taloudellisista syistä Kuubasta lähteminen on tehty kuitenkin vaikeaksi. Tuhansilla kuubalaisilla on Kuuban hallituksen lupa lähteä, mutta USA ei myönnä heille viisumeita lähellekään tarpeellisia määriä. Niinpä monet joutuvat lähtemään laittomasti omatekoisilla veneillä tai miamilaisten ihmissalakuljettajien veneillä. Viisivuotiaan Élianin tapaus on oiva esimerkki USA:n hallituksen harjoittamasta siirtolaispolitiikasta. USA:n politiikan mukaisesti kuubalaiset ovat tervetulleita Yhdysvaltoihin, kunhan ovat ensin riskeeranneet henkensä ylittäessään Floridansalmen ja sitten asettautuneet propagandavälineiksi kotimaataan vastaan. Venepakolaiset palkitaan lisäksi vielä sosiaalisin erikoiseduin. (CS 1/2000)

Miamin viisikko. Viisi kuubalaista vakoojaa saivat 12/2001 pitkät vankilatuomiot Miamissa oikeudenkäynnissä, jossa syytetyistä tuli syyttäjiä näiden paljastaessa CIA:n kouluttamien äärioikeistolaisten terroristiryhmien toiminnan Kuubaa vastaan. Jutun syyttäjän Caroline Heck Millerin mukaan vakoilusalaliitosta tuomitsemiseen ei tarvita mitään todisteita siitä, että vakoojat olisivat paljastaneet Yhdysvaltojen salaisuuksia Kuuban viranomaisille. Niin kuin arvata saattaa Miamin mafialla oli sormensa pelissä oikeudenkäynnissä. Miamin viisikon vapauttamisen puolesta käydään parhaillaan laajaa kansainvälistä kampanjaa(CS 1/2002).


4) Terrori ja sabotaasi

Toteuttaakseen paikan päällä kumouksellisia suunnitelmiaan USA palkkaa agentteja, organisoi ja rahoittaa ryhmiä sekä tukee johtajia, jotka ovat tunnettuja vain ulkomailla ja täysin tuntemattomia Kuubassa. Sikojenlahden päivistä lähtien USA on tukenut yli 300:a organisaatiota asettamaan pommeja, suorittamaan sabotaasitekoja ja organisoimaan saarella aseistettuja roistoja. (Kuuba-terrorismista enemmän SC 3/2001 ja TA 39/98 Matti Rossi).

Vuodesta 1959 alkaen Kuuban vastavallankumoukselliset ryhmät ovat työskennelleet CIA:n johdatuksessa ja sen taloudellisen tuen turvaamina. Kuubaan kohdistuneen tuholaistoiminnan hermokeskus sijaitsee USA:n maaperällä Floridassa. Kuuballe tämä on tiennyt ihmishenkien ja valtavien taloudellisten resurssien menetystä. Sosialistisen maailmanleirin kaaduttua 90-luvun alussa Kuubaan ja sen kansalaisiin kohdistunut - USA:n taholta tai Väli-Amerikan kautta kierrätetty - terrorismi on vain voimistunut. Tuholaistoimintaa on harjoitettu sekä maalla, merellä että ilmassa. Vuosien 1990-2001 aikana Kuuban kansaan, sen johtajiin ja talouselämään kohdistettiin Kuuban hallituksen tietolähteiden mukaan yhteensä yli 160 terrori-iskua. Kuuban tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu on valppaudellaan kuitenkin onnistunut ehkäisemään valtaosan aiotuista tuhoteoista. DDR:n tiedustelupalvelu vastasi aikoinaan kuubalaisten tiedusteluelimien koulu-tuksesta. Kuuban vastaisen terroritoiminnan rahoituksesta on vastannut CIA, CANF ja Bacardí.

Rommirahoitteinen vastavallankumous


Bacardí-imperiumilla on ollut viimeisen 42 vuoden aikana merkittävä poliittinen ja taloudellinen rooli USA:n ja Kuuban välisessä vastakkainasettelussa. Viinasuvun perheyhtiö on kaivanut parhaansa mukaan maata Fidel Castron hallituksen jalkojen alta. Monikansallinen Bacardí-imperiumi organisoi ja rahoittaa edelleen Kuubaan kohdistuvaa vastavallankumouksellista toimintaa. Ilman Bacardín imperiumia ei olisi olemassa myöskään äärioikeistolaista Amerikan kuubalaista kansallissäätiötä (CANF) ja Miamin kuubalaisia mafiosoja. CANF perustettiin v. 1981 presidentti Reaganin ja CIA:n toimesta. Bacardílla on merkittävä edustus säätiön johdossa. Rommisuku harjoittaa monipuolista yhteistoimintaa CIA:n kanssa. Sillä on ollut lisäksi vuosikymmeniä valtava poliittinen vaikutus Valkoiseen taloon. Sen suurimpia poliittisia voittoja ovat olleet Kuuban vastaiset, kauppasaartoa entisestään kiristäneet Torricelli-Graham- ja Helms-Burton -lait. Bacardí-imperiumi on sponsoroinut Kuuban vastaista terroritoimintaa v. 1961 alkaen, jolloin yksi sen johtajista nimeltään Jose Pepin Bosch osallistui aktiivisesti Sikojenlahden maihinnousun valmisteluihin. Hän oli ideoimassa v. 1964 Miamiin kuubalaista pakolaisjärjestöä CRE:ta (Kuuban maanpakolaisten edustajat). Seuraavana vuonna Bacardí siirsi USA:n päämajansa New Yorkista Miamiin. CIA rahoitti CRE:n toimintaa ja sen päämäärinä olivat Castron veljesten ja Che Guevaran salamurhat. CRE tuki avoimesti vastavallankumouksellista toimintaa Latinalaisessa Amerikassa. Se esitti "Vapauden mitalin" myöntämistä kenraali Pinochetille v. 1973. Vuonna 1975 julkaistut CIA:n dokumentit paljastivat, että Bacardí oli silloinkin vahvasti mukana kuvassa. Tuohon aikaan Bacardí solmi myös vahvat siteet äärioikeistolaiseen republikaanisenaattori Jesse Helmsiin.


5) Parjauskampanjat

USA kohdentaa tuhdisti aineellisia varoja ja tekniikkaa lähettämällä tuhansia tunteja radio- ja Tv-ohjelmia Kuuban kansalaisille. USA valehtelee, harhauttaa, laukoo poliittisia, kumouksellisia iskulauseita ja harjoittaa mitä vaihtelevimmissa muodoissa taloudellista sabotaasia, varkautta ja rikosta yrittäessään demoralisoida kuubalaisia. Kuubaa on syytetty terroristivaltioksi, sen on väitetty valmistelevan omaa ydinaseohjelmaa. Dokumentit kertovat diktaattori Castrosta ja hänen sortamastaan kansasta sekä kommunismin vihoviimeisestä linnakkeesta.

CANF julistaa olevansa sitoutumaton, voittoa tuottamaton järjestö, joka on vihkiytynyt Kuuban vapauttamiseen ja demokratisoimiseen. Toteuttaakseen ihanteitaan "ihmisoikeuksia kunnioittava" CANF oli mukana yhdessä USA:n tiedotusviraston kanssa perustamassa Radio Martia v. -81 ja TV -Martia v. -90. Asemat tuottavat sensuroimattomasti kuubalaisille suunnattua, avoimesti Castron vastaista propagandaa. Aktiivisella säätiöllä on Miamissa toimiva oma Tv-kanava - Univision. Lisäksi se julkaisee omaa Fundacion -nimistä kerran kuukaudessa ilmestyvä lehteä, jonka levikki oli v. 1996 50 000 kappaletta. CANF:lla on hyvät yhteydet USA:n valtiojohtoon. Järjestön johto katsoo olevansa valmis astumaan rauhanomaisesti Kuuban johtoon Castron vallasta luopumisen jälkeen. Sillä on valmiiksi tehtynä siirtymäkauden ohjelmakin. 11 miljoonalta kuubalaiselta ei ole edes kysytty mielipidettä, ovatko he valmiita hyväksymään tällaisen etujoukon tarjoaman markkinatalouden kotisaarelleen (CS 1/96).

CANF lähetti edesmenneen johtajansa Jorge Mas Canosan allekirjoittamana Kuuban ulkomaisille sijoittajille lokakuussa 1994 seuraavan sisältöisen kirjeen: "Me haluaisimme informoida teitä, että sijoituksenne tai liiketoimintanne Kuuban kanssa käsitetään yhteistoiminnaksi totalitarismin kanssa. Enemmänkin teidän sijoituksenne ovat totaalisesti vastakkain ja ei-toivottuja entisten omistajien maan, rakennusten ja liiketoiminnan omistusoikeuksien kanssa. Kaikki demokraattiset organisaatiot sekä Kuuban sisällä että ulkopuolella, jotka vastustavat maan nykyhallintoa, sopivat, että kaikki maahan sijoitetut taloudelliset ja muut voimavarat muunnetaan Castron jälkeisessä Kuubassa kansalliseksi perinnöksi, jonka uusi hallitus käyttää uuden tasavallan hyväksi."

Toisinajattelijat

Granma kuvasi toisinajattelijoita v. -99 seuraavasti: " Tänään USA yrittää luoda Kuubaan tusinoittain pienryhmiä, joita se rohkaisee, ohjaa ja rahoittaa. Nämä ryhmät ovat hyvin rahoitettuja. Niiden vastavallankumoukselliset toiminnot ilmenevät kaupantekona ja helppona elämäntapana. Kuubaan on syntynyt uusi tyhjäntoimittajien luokka. Heillä ei ole mitään isänmaallisia ajatuksia, humaanisia tai sosiaalisia ihanteita tai käsityksiä nykymaailman realiteeteista ja oikeudenmukaisuudesta. Nämä ihmiset eivät tee ansiotyötä, eivätkä he tuota muuta kuin vehkeilyjä, harhakäsityksiä, sekä onttoa kansankiihotusta. He saavat shekkinsä ulkomailta. He ovat myös yhteistyössä kansainvälisten joukkotiedotusvälineiden, Kuubassa toimivien ulkomaisten lehtimiesten ja tietotoimistojen kanssa. Kaiken tämän tavoitteena on häpäistä Kuuban ulkomaista kuvaa". Kuuban lainsäädännön mukaan jokainen, joka vastaanottaa rahaa vieraalta valtiolta, tai toimittaa tietoa Helms-Burton -lain toimeenpanon helpottamiseksi, toimii vieraan valtion palveluksessa. Toisinajattelijoiden vangitsemisia hyödynnetään USA:n järjestämissä valtavissa kansainvälisissä julkisuuskampanjoissa. CIA:n salaisen raportin mukaan Kuubassa toimii noin 100 järjestäytynyttä oppositioaktivistia, joiden ympärillä pyörii 1 000 hengen verkosto. Tänä kesänä tuomittiin Kuubassa 75 opposition edustajaa vankeuteen.


6) Maanjohtoon kohdistetut salamurhahankkeet

Kuuban ulkoministeri Felipe Pérez Roque kertoi 9.5.2003 Havannassa pidetyssä lehdistökonferenssissa, että Kuuban presidentti Fidel Castro on joutunut viimeisen 40 vuoden aikana yli 600 kertaa salamurhan kohteeksi. Minä en kuitenkaan luennoi tästä aiheesta, koska aiheesta voidaan pitää oma erillinen seminaari, kun Suomi-Kuuba-seura täyttää 50 vuotta.


Matti Laitinen keväällä 2003

Lähdeaineisto: Cuba Sí -lehdet 1994-2003, omat artikkelit TKS:ssa, TA:ssa ja Kansan Äänessä sekä Matti Rossin artikkelit TA:ssa.

Paluu Matin kotisivulle