USA on harjoittanut Latinalaisen Amerikan alueella yli 100 vuotta omaehtoista talous- ja sotapolitiikkaa sekä juurruttanut sinne omaa kulttuuriaan. Se on pystyttänyt ja hajottanut mielensä mukaan demokraattisia hallituksia ja sotilasjunttia. Jenkit ovat todentaneet ja lujittaneet valtaansa miehityksillä, vallankaappauksilla, massa- ja salamurhilla, kuolemanpartioilla sekä hankalien henkilöiden katoamisilla. USA on aina himoinnut pääsevänsä vapaasti käsiksi Latinalaisen Amerikan luonnonvaroihin ja markkinoihin. USA on viljellyt yksipuolisesti julistamallaan takapihallaan tykkivene- ja dollaridiplomatiaa, hyvän naapuruuden politiikkaa sekä huumeiden ja terrorismin vastaista sotaa oman kansallisen turvallisuutensa, kansojen vapauden, ihmisoikeuksien ja demokratian nimissä. Antikommunismin liekit eivät ole sammuneet vieläkään, vaikka kylmän sodan päättymisestä on kulunut jo 15 vuotta.

Kansalaisyhteiskunnan tasolla ihmisten enemmistö kautta Latinalaisen Amerikan on kyllästynyt Washingtonin harjoittamaan sota- ja talouspolitiikkaan. Kansojen kurjistamisen kaksosten - Maailman pankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston - sanelemat uusliberalistiset talousuudistukset rajuine yksityistämisineen ja sosiaalimenojen supistamisineen ovat synnyttäneet Etelä-Amerikan työläisten, talonpoikien, sotilaiden ja alkuperäiskansojen keskuudessa ennen näkemättömän voimakkaan vastarinnan - todellisten kansanrintamien liittokunnan.

Jenkit eivät hyväksy muutoksia Latinalaisessa Amerikassa

USA:n läntisen pallonpuoliskon asioiden apulaisulkoministeri Charles Shapiro lähetti 21.10.2005 Miami Heraldiin sähköpostin, jossa hän totesi, että talonpoikaisjohtaja ja sosialisti Evo Moralesin valitseminen Bolivian seuraavaksi presidentiksi ei olisi tervetullut uutinen Washingtonille, koska tällöin yhä vihamielisemmästä Kuuba-Venezuela -bändistä kehkeytyisikin jo trio. Shapiron mukaan USA:n ja Bolivian uuden hallituksen välisen yhteistyön luonne ja näkymät ovat sidoksissa Yhdysvaltojen intresseihin, joita ovat demokratian vahvistaminen, taloudellisen kasvun edistäminen, huumeiden vastainen taistelu ja sitoutuminen kansainvälisiin velvoitteisiin. Mies tietää, mistä hän puhuu. Ollessaan USA:n Venezuelan suurlähettiläänä samaisella Mr. Shapirolla oli keskeinen rooli huhtikuun vallankaappausyrityksessä v. 2002.

Venezuelan tauti tarttuu

USA kokee, että Venezuelan presidentti Hugo Chávez uhkaa alueellista vakautta, koska hän kyseenalaistaa koko Amerikoiden vapaakauppa-alueen (FTAA) ja tarjoaa sen sijalle ALBA:a (Bolivaarinen vaihtoehto Amerikoille) ja sosialistisia näkemyksiä sekä harjoittaa läheistä yhteistyötä Fidel Castron kanssa. Olennaisin ongelma ei kuitenkaan ole Chávez, vaan kenen hallinnassa ovat Etelä-Amerikan valtavat kaasu- ja öljyesiintymät. Venezuelakin vaihtaisi mielellään öljynsä päävientikohdetta. Venezuelan läheiset Kiinan suhteet hillitsevät jenkkejä suorittamasta invaasiota maahan. Venezuelan bolivaarinen tauti on tarttunut jo naapurimaihinkin. Sen leviämistä edistää entistä tehokkaammin Kuuban, Uruguayn, Argentiinan ja Venezuelan 24.5.2005 käynnistämä yhteinen anti-imperialistinen, ympärivuorokautinen TV-uutispalvelu Televisors del Sur (Telesur.)

Latinalaisen Amerikan uudet vasemmistolaiset johtajat haluaisivat vahvistaa maanosansa talouden ja kaupankäynnin integraatiota kohentaakseen maidensa asemaa maailmanmarkkinoilla, parantaakseen kansalaistensa hyvinvointia sekä irrottautuakseen Maailman pankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston holhouksesta.

Etelä-Amerikan anti-imperialistinen selkäydin

Hugo Chávez esitti lokakuussa 2003 Etelä-Amerikan ja Karibian alueen maiden valtiojohtoisten öljy-yhtiöiden yhteisyrityksen - PetroAmerican - perustamista. Yhtiön toimialue ulottuisi Rio Grandelta Tierra del Fuegoon. Yhtiö se hallinnoisi 11,5 % maailman raakaöljyvaroista.

Argentiinan, Bolivian, Brasilian, Chilen, Kolumbian, Ecuadorin, Guayanan, Paraguayn, Perun, Surinamin, Uruguayn ja Venezuelan energiaministerit kokoontuivat 26.9.2005 Caracasissa keskustelemaan Etelä-Amerikan alueen energiasektorin integraatiosta ja alueen valtavista energiavarannoista. Venezuela esitti kokouksessa strategian PetroAmerican perustamiseksi. Sen perustavoitteita olisivat mm. monenkeskinen energiapoliittinen yhteistyösopimus, jonka tarkoituksena on voimistaa alueellista yhdentymistä ja nopeuttaa päätöksentekoa sekä kohentaa öljytuottojen avulla alueen kansojen sosiaalista kehitystä.

Brasiliassa 30.9.2005 järjestetyssä Etelä-Amerikan kansainyhteisöjen päämiesten 1. tapaamisessa päätettiin ottaa konkreettisia askeleita PetroAmerican suuntaan seuraavin periaattein: Etelä-Amerikan valtioiden yhteistyö ja sen täydentäminen, kansojen keskinäinen solidaarisuus sekä niiden itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden kunnioittaminen, kestävä kehitys uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytössä.

Presidentit Chávez, Kirchner ja Lula tapasivat toisensa 19.1.2006 Brasiliassa. Tapaamisen aiheena oli koko Etelä-Amerikan mantereen kattavan kaasu- ja öljyputken rakentaminen. 10 000 km:n pituisen Etelä-Amerikan anti-imperialistisen selkäytimen rakentaminen kestäisi seitsemän vuotta ja maksaisi 20 miljardia dollaria. Hanke olisi Latinalaisen Amerikan koko historian suurin rakennusprojekti. Hugo Chávezin esittämän suunnitelman mukaan putkisto yhdistäisi toisiinsa Etelä-Amerikan valtiot ja edistäisi myös öljyn vientiä Kiinaan. Bolivian nykyjohto lukeutuu tämän suunnitelman kannattajiin. Maa on tällä hetkellä Brasilian suurin kaasuntuoja ja se haluaa suurentaa kaasutoimituksiaan Argentiinalle.

Bolivia liittyi imperialismin vastaiseen rintamaan

Etelä-Amerikan uusliberalismin ja imperialismin vastainen rintama lujittui merkittävästi, kun alkuperäisväestöä edustava aymara-intiaani ja sosialisti Evo Morales valittiin ylivoimaisesti Bolivian presidentiksi 18.12.2005. Tähän rintamaan kuuluvat Bolivian lisäksi Venezuela, Brasilia, Argentiina, Uruguay ja potentiaalisesti myös Chile. Myöhemmin tähän rintamaan saattavat liittyä mukaan myös Peru ja Meksiko. Venezuelan presidentti Hugo Chávez sanoi TV-ohjelmassaan "Alo Presidente", että bolivialaiset kirjoittivat noissa vaaleissa Bolivian ja koko Latinalaisen Amerikan historiaa. Evo Moralesin vaalivoitto on samalla voitto Latinalaisen Amerikan sisäisille integraatiopyrkimyksille, totesi Chávez.

Yhteistyösopimuksia Kuuban, Venezuelan ja Kiinan kanssa

Voittonsa jälkeen Evo Morales toisti aikomuksensa kansallistaa maansa öljy- ja kaasutuotannon. Hän sanoi lisäksi, että kaikki muutkin sellaiset ulkomaisten yhtiöiden kanssa tehdyt sopimukset, joiden tarkoituksena on Bolivian luonnonvarojen ryöstäminen, tullaan peruuttamaan. Hän on luvannut lakkauttaa maassa vallitsevan kolonialistisen ja uusliberalistisen talousmallin. Bolivian presidentti Evo Morales aloitti 30.12.2005 valtuuskuntineen ulkomaisten vierailujen sarjan, jossa ensimmäisenä kohteena oli Kuuba. Vierailun yhteydessä Fidel Castro ja Evo Morales allekirjoittivat Havannassa maiden välisen laaja-alaisen yhteistyösopimuksen. Morales vieraili tämän jälkeen tammikuun alussa Venezuelassa, Brasiliassa, Espanjassa, Ranskassa Kiinassa ja Etelä-Afrikassa. Venezuelan tapaamisen yhteydessä allekirjoitettiin maiden kesken kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia, jotka koskivat ensisijaisesti energiatuotantoa, koulutusta ja terveydenhuoltoa. Kaupallisiin sopimuksiin kuului mm. bolivialaisten elintarvikkeiden vientiä Venezuelaan ja venezuelalaisen öljynjalostusteknologian ja öljy- ja kaasualan osaamisen vientiä Boliviaan.

Espanjassa maan teollisuus-, kauppa- ja matkailuministeri Jose Montilla ilmaisi tahtonsa maiden välisen yhteistyön vahvistamiseen heidän tavatessaan Madridissa. Erityistä huomiota keskusteluissa kiinnitettiin teknologiayhteistyöhön ja matkailuun.

Morales tapasi Kiinan vierailunsa aikana maan presidentin Hu Jintaon ja valtiokansleri Tang Jiaxuanin sekä Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean johtoa. Tapaamisiin osallistuneet henkilöt ilmaisivat tyytyväisyytensä vierailuun ja korostivat Kiinan ja Bolivian välisten hyvien suhteiden merkitystä ja niiden edelleen kehittämisen tarpeellisuutta. Bolivia kykenee viemään Kiinaan mm. soijaa, nahkaa, nahkavalmisteita ja puuta. Kiina toimittaa Bolivialle lähinnä teknologiaa ja öljyä.

Johannesburgissa Evo Morales totesi Bolivian alkuperäisväestön taistelun oikeuksiensa puolesta ja Etelä-Afrikan mustan väestönosan taistelun rotusortoa vastaan apartheid-kautena olevan perusolemukseltaan samanlaisia ihmisoikeustaisteluita.

Presidentti Evo Morales vannoi virkavalansa

Vannoessaan virkavalaansa La Pazissa 22.1.2006 presidentti Morales ehdotti pidettäväksi hiljaisen hetken Inka-marttyyrien ja vallankumouksellisen Che Guevaran sekä miljoonien Latinalaisessa Amerikassa kaatuneiden ihmisten muiston kunnioittamiseksi. Virkaanastujaisissa oli läsnä 11 valtion johtajat, USA:n suurlähettiläs ja Espanjan kruunuprinssi. Varsinaisten juhlallisuuksien ulkopuolella kymmenet tuhannet ihmiset juhlivat tapahtumaa. Heistä valtaosa edusti aymara- ja ketsua-intiaaneja. Paikalla oli myös runsaasti tina- ja hopeakaivosten työläisiä, kookanviljelijöitä sekä vasemmistolaisia ympäri maailmaa. Myöhemmin illalla presidentti Morales ja hänen varapresidenttinsä, entinen sissijohtaja Álvaro Carcía liittyivät mukaan tähän kansanjuhlaan. "Minä haluan sanoa teille intiaaniveljilleni, jotka olette kokoontuneet tänne Boliviaan, että 500-vuotinen vastarintataistelumme ei ole ollut turhaa. Tämä demokraattinen ja kulttuurillinen taistelu on osa esi-isiemme taistelua. Se on jatkoa Tupac Katarin ja Che Guevaran taistelulle."

Matti Laitinen

Lähteet: NYT, AP, www.Vheadline.com, Kominform, www.comunidadandina.org ja omat aikaisemmin julkaistut artikkelit Kä:ssä ja TA:ssa.