Che Guevaran kuolemasta 35 vuotta

Helsingin Sanomien lokakuun 6. päivän sunnuntainumero irvisteli - John Lagerbohmin ja Vesa Häkkisen sepustuksen voimalla rivosti kuin Bacardin rommisuku Che Guevaran muistolle ja Kuuban vallankumoukselle. "Tappaja-Che" -artikkelin laatijat antoivat ymmärtää, että Che Guevara oli vain "ammattivallankumouksellinen ja häikäilemätön tappaja". He pitivät Chetä rikkaana aatelisperheen vesana, jolla oli mahdollisuudet ylittää valtakuntien rajoja ja valita matkustusvälineensä. Oli mielenkiintoista havaita, että heidän väitteensä mukaan Guevaran Kuubaa rakennettiin totalitaristisin neuvostoperiaattein. Tietämättömyyttä. Heillä oli oma pelkistetty tulkintansa jopa Chen "uudesta ihmistyypistä". He spekuloivat Fidel Castron olevan Stalinin kaltainen olento ja hyödyntävän Che-myyttiä omissa valtapyyteissään. Tohkeissaan Lagerbohm ja Häkkinen kysyivät tyhmyyttään, miksei ulkomaailma saisi jo nyt vaatia Kuuban poliittisten vankien vapauttamista, maahan sananvapautta ja muita demokraattisia uudistuksia? Sehän on tehnyt niin jo vuosikymmeniä! Kirjoittavat ihmettelevät, kuinka nykynuoriso tuntee vain Chen naaman, mutta eivät hänen historiaansa. Samoin näyttää olevan Lagerbohmin ja Häkkisen asiantuntemuksen laita.


Tappaja-logiikkaa

1800-luvulla eläneen, Napoleonin sotiin erikoistuneen sotateoreetikon Karl von Clausewitzin kuuluisan lauseen mukaan: "Sota on politiikan jatkamista muilla keinoin". Sodassa ne keinot ovat väkivaltaisia. Sota on aina taistelua, jossa molemmat kilpailijat pyrkivät tuhoamaan toisensa tavalla tai toisella. Artikkelissaan John Lagerbohm ja Vesa Häkkinen tekevät Chestä häikäilemättömän tappajan. Kun noudatetaan heidän omaa tappaja-logiikkaansa, tulee mieleen, mikä oli miehiään valkokenraali Mannerheim?

Chen suhdetta sotaan kuvaa oikeutetummin hänen pohdiskelunsa kansan tukeen pohjautuvasta sissitoiminnasta. Tätä periaatetta noudatettiin menestyksellisesti Kuuban vallankumouksessa. "Vastapuolella meillä on ryhmä sortajia ja heidän asiamiehiään, hyvin koulutettu ja aseistettu palkka-armeija. He saavat monissa tapauksissa tukea pieniltä ryhmiltä, osalta virkamiehiä, riistäjien palkollisilta. Toisella puolella on kansan tai alueen väestön valtaosa. On tärkeää korostaa, että sissisota on kansanjoukkojen sotaa, joka perustuu kansan tukeen. Sissit ovat aseistettuna ytimenä, kansan taistelevana etujoukkona ja heidän voimansa juuret ovat kansanjoukoissa. Sissejä ei voida pitää huomattavasti heikompana lukumääräisesti verrattuna armeijaan, jota vastaan se taistelee vaikka sen aseistuksen voima olisikin heikompi. Tämä on tarkasti ottaen se syy, miksi sissisodan on kehityttävä eteenpäin tilanteessa, jossa sillä on olemassa kansan valtaenemmistön tuki mutta ei aseita, joilla voisi puolustautua sortajia vastaan. Siksi sissitaistelijan tulee voida luottaa alueella olevien ihmisten täydelliseen tukeen. Tämä on ehdottoman välttämätöntä... Sissi on yhteiskunnallinen uudistaja, joka toimii aseistautuneena vastatakseen ihmisten vaatimuksiin vihaisena protestina kansan riistäjiä ja sortajia vastaan ja joka taistelee muuttaakseen yhteiskunnallisen järjestelmän, joka järjestelmä pitää hänen aseistamattomat toverinsa häpeällisessä köyhyydessä. Hän nousee hallitsevan systeemin rakenteita ja niiden luomia olo-suhteita vastaan ja omistautuu kaikella tarmollaan, mitä olosuhteet sallivat asialleen, voidakseen murtaa näiden instituutioiden kahleet."

"Aatelinen" prätkäpummi

Yhteiskunnalliselta taustaltaan Chen perhe kuului lähinnä toimeentulevaan keskiluokkaan ei aatelistoon. Hänen nuoruutensa ei kulunut kuitenkaan tunnetusti missään taloudellisen vakavaraisuuden ilmapiirissä. Prätkäpummina vaeltaminen ympäri Väli- ja Etelä-Amerikkaa istuu huonosti "varakkaan aatelisperheen vesan" toimenkuvaan. Prätkäreissun aikana hän tuli tietoiseksi Amerikassa vallitsevan epäoikeudenmukaisuuden todellisista kasvoista. Kuuban vallankumoussodassa Che toimi muiden tehtäviensä ohessa lääkärinä. Samoin hän menetteli myös Kongossa ja Boliviassa.

Kolmas maailmansota

Kolmannen maailman sodan sytyttämisen tulkitseminen Chen lopulliseksi päämääräksi on tulkintana kerrassaan mieletön. Toki kuuluisa 60-luvun tunnari "Luokaa yksi, kaksi, kolme ja useita Vietnameja" oli enemmän kuin pelkkä iskulause. Toisaalta se oli tietoisuuksien sytytinpanos ja toisaalta Chelle itselleen sitoumus, jota hän sovelsi Boliviassa käytäntöön, ratkaisevana johtopäätöksenä kohtalokkain seurauksin. Prikaatinkenraali Harry Villegas, joka tunnettiin Bolivian sissisodassa Pombona, ja joka oli Chen taistelutoveri Sierra Maestralla ja Kongossa, kirjoitti omien muistelmiensa esipuheessa, että Chen perimmäisenä ideana oli "luoda laajalle leviävä vallankumouksellinen liike, jota kuka tahansa kunniallinen henkilö, joka olisi valmis taistelemaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ihanteen puolesta, voisi ravita - ei ainoastaan Boliviassa vaan myös koko mantereen tasolla."
Fidel Castron mukaan "Che ajatteli, että eri latinalaisten Amerikan valtioiden taistelijat osallistuisivat sissijoukko-osastoina Bolivian sotaan ja että Bolivian sissiarmeija olisi koulu vallankumouksellisille, jotka palvelisivat harjaantumisjaksonsa Boliviassa taistellen."
Bolivialaiset lehtimiehet Luis J. González ja Gustavo A. Sánchez Salazar vahvistavat tätä käsitystä kirjassaan "Che Guevara ja Bolivian sissit. Heidän mukaansa Peruun ja Argentiinaan suunniteltiin Bolivian lisäksi focojen eli sissien operaatioalueiden keskuksien perustamista. Asiaa valmisteltiin Bolivian kommunistisen puolueen (PCB) tunnettujen johtajien avustuksella. "Guevara ei aikonut koskaan johtaa Boliviassa sosiaalista vallankumousta, vaan ainoastaan luoda sissikeskuksen ja vahvistaa sitä, kunnes se tulisi toimeen omin voimin bolivialaisten johtajien alaisena" (mt. s. 62).

Sosialismin ongelmia

Kun Neuvostoliitossa 1960-luvulla päähuomio kiinnitettiin sosialismin aineellisen perustan kehittämiseen, suunnitelmatalouteen ja tuotantoon, Kuuban vallankumouksen johtajat ottivat lähtökohdakseen ihmisen kehittämisen. He jopa arvostelivat Neuvostoliittoa siitä, että jos kiinnitetään liikaa huomiota talouteen ja käytetään samoja taloudellisia käsitteitä kuin kapitalistisissa maissa, se vie yhteiskuntaa poispäin marxismi-leninismin keskiöstä. He jopa väittivät, ettei poliittinen taloustiede Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopan maissa ollut täysin käsittänyt eikä kehittänyt sitä, mikä oli uutta sosialistisessa ja kommunistisessa järjestelmässä. Toimiessaan Kuuban taloushallinnon johtotehtävissä v. 1964 Ernesto Che Guevara kirjoitti sosialismin rakentamisen ongelmista hyvin kauaskatseisesti: "Jokainen sosialistinen valtio joutuu kohtaamaan kehityksessään kaksoisongelman; kuinka luoda tehokas talouden johto ja hallintojärjestelmä sekä samalla kuinka luoda uudet itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä vapaat inhimilliset arvot. Tästä syystä ne kaikki kohtaavat työväenluokan kommunistisen kasvatuksen tehtävän oleellisena osana sosialistisen yhteiskunnan luomista ja sen vaikutuksen laajentamista". "Kuubalaisessa budjetti-rahoitusjärjestelmässä tulee huomioida ihminen kaiken kehityksen keskipisteenä. Ihmisen tulee olla päähenkilö ja yhtäaikaa pääkohde kaikenlaisissa kehityspyrkimyksissä. Yhteiskunnan kehityksellä on merkitystä vain silloin, kun se palvelee ihmisen kehittämistä, vapauttaa heidän luovuutensa ja vierottaa heidät itsekeskeisyydestä. Me emme voi edetä kommunismiin, jos elämä sosialismissa on organisoitu kuin susien välinen kilpailu, kuten oli laita kapitalistisessa yhteiskunnassa."
Chen mielestä byrokratian syyt Kuubassa johtuivat kolmesta keskeisestä syystä, jotka olivat ensinnäkin henkilökohtaisen motivaation puute, toiseksi organisoinnin puute ja kolmanneksi vallankumouksen taloudellinen johto on itse vastuussa suurimmasta osasta byrokratismin vahinkoja. Chen mukaan vapaaehtoistyö toimi hyvänä ihmisten yhdistäjänä. "Vapaaehtoistyö tulee näin ollen muodostumaan keinoksi yhdistää ja luoda ymmärtämystä hallinnon alojen työntekijöiden ja ruumiillista työtä tekevien välillä. Se tulee viemään meidät lopulta uuteen yhteiskuntaan, jossa ei ole enää eroa käsityöläisen ja intellektuellin välillä eikä työläisen ja talonpojan välillä". Edellisestä voi havaita, että Chen pohdinnot sosialistisen yhteiskunnan kehittämisestä ja toteuttamisesta eivät edustaneet kovinkaan paljon sen aikuisia vastaavia neuvostoliittolaisia näkemyksiä.

Sankarisubjekti

Oliko Che Guevara sankarisubjekti? Myytti sankarisubjektista, joka vapauttaa kärsivän kansan omaakaan henkeään säästämättä, on elänyt ihmiskunnan kaikissa kulttuureissa koko sen historiallisen kauden ajan. Se oli yhä elossa viime vuosituhannen lopussa. Chestä kehkeytyi omalla vuosisadallaan 3. maailman vapautuksen symboli, joka elää edelleen ympäri maailmaa lauluissa, kuvissa ja kirjoituksissa - sekä myös kelloina ja kaljoina. Hänet koettiin latinalaisen Amerikan Punainen Vapahtajaksi, joka lunasti pyhimyksen arvonsa sekä katolisten että marxilaisten silmissä kokiessaan marttyyrikuoleman vihollisen luodeista 9.10.1967 pienessä La Higueran kaupungissa Boliviassa. Chen maalliset pyhäinjäännökset paikallistettiin ja ne siirrettiin Kuuban maaperälle heinäkuussa 1997 Havannan nuoriso- ja opiskelijafestivaalien aikana. Hänen kanonisoimisekseen ja jotta myytti pysyisi elossa ja kantaisi mukanaan hänen ajatuksiaan ja pyyteettömyyttään vallankumoukselle, Santa Claraan kaupunkiin Kuubaan rakennettiin hänelle v. 1997 mausoleumi.
Uudella vuosituhannella yksilökeskeisyyden syrjäytettyä yhteisöllisyyden sankaruus on suuntautunut yhteiskunnalliseen harmittomuuteen. Ansioihinsa nähden ammatillista yliarvostusta nauttivat huippu-urheilijat on nostettu yhä entistä enemmän kansallissankareiksi. Nykyajan sankarisubjekti - formulakuski - vapauttaa koslastaan pakokaasuja ilmaan omaakaan henkeään säästämättä. Tuotteistetut filmi- ja rock-tähdet sekä erilaiset välistävetäjät ja mediapellet esittävät julkisuudessa ymmärtävänsä maailman tuskatiloja. He jakavat auliisti neuvojaan kaikille niitä tarvitseville. Heidän kauttaan ihmiset ammentavat myönteisyyttä elämäänsä ja elävät onnellisesti ja purnaamatta kurjan elämänsä loppuun. Ympäristöongelmiin ja yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen puuttuvat kansalaisliikkeet ja niiden edustajat sitä vastoin leimataan yksipuolisesti terroristeiksi. Viime vuosisadalla kuvatunlaiset toimijat miellettiin vielä edistyksellisiksi. Nykykäytännöstä on hyvänä esimerkkinä ns. teollistuneiden demokratioiden aggressiivinen suhtautuminen globalisoituvaa kapitalismia vastustavaan maailmanlaajuiseen liikehdintään. Kaikenlaisille oikeistojäärille on suotu elämänsä tilaisuus nimetä kaikki sekä elävät että jo kuolleet marxilaiset vaikuttajat tappajiksi ja terroristeiksi.

Fidel ja Kuuba

Bacardin äärioikeistolaisen imperiumin jalkahielle lemuavat kirjoittajat pitävät Fidel Castron johtamaa Kuubaa diktatuurina, joka rikkoo ihmisoikeuksia. Amnesty Internationalin vuosiraportin mukaan Kuubassa on tällä hetkellä yhteensä kuusi mielipidevankia. Suomessa saman järjestön mukaan on 11 mielipidevankia. Kuuban maaperällä on toki useita satoja poliittisia vankeja, mutta he kärsivät rangaistuksiaan ilman oikeudenkäyntiä USA:n laivastotukikohdassa Guantanamossa. Amnestyn v. 1999 raportin mukaan Kuuban ihmisoikeustilanne ei ole huonompi tai parempi kuin lukuisissa Väli- ja Etelä-Amerikan maissa. Kuuba sijoittuu YK:n kehitysohjelma -järjestön (UNPD) mukaan inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) mitattuna 174 valtion joukossa 56. sijalle. Saman järjestön mukaan Kuuba oli kakkostilalla inhimillistä kehitystä ja tasa-arvoa mitattaessa kaikkiaan 23 latinalaisen Amerikan ja Karibian maan joukossa vuosina 1995-97. Kuuban presidentti Fidel Castro purki tuntojaan Holguinissa 1.6.2002 pitämässään puheessa mm. seuraavasti: " Jokaisella lapsella on Kuubassa - huolimatta vanhempiensa tuloista ja ihon väristä - käytössään korkealaatuinen terveydenhuolto aina syntymästä kuolemaan asti. Sama pätee koulutuksen suhteen, opetus on maksutonta lastentarhasta vaikkapa filosofian tohtorin tutkintoon asti. Ainoakaan muu maa latinalaisessa Amerikassa ei pääse lähellekään näissä saavutuksissa. Kuubassa lapset eivät kerjää kaduilla tai he eivät työskentele perheensä elättämiseksi kouluikäisinä lapsityövoimana. Meillä huumausaineet eivät myrkytä ja tuhoa teini-ikäisiä nuoriamme. Tämä ei ole tyranniaa kuten Mr. W. (Bush) väittää. Tämä on oikeudenmukaisuutta, ihmisten keskistä todellista tasa-arvoa. Tämä on oikeutta koulunkäyntiin ja kulttuuriin, jota ilman ei voi puhua todellisesta itsenäisyydestä, vapaudesta ja demokratiasta missään kolkassa maailmassa."

Ulkomaailma ja Kuuba

Yhdysvallat on vaatinut ulkomaailman edustajana Kuubalta kaikkea mahdollista ja mahdotontakin viimeisen 43 vuoden aikana. Tämä ulkomaailman tahto on ilmennyt jo yli 40 vuotta kestäneenä Kuubaan kohdistuneena kauppasaartona ja konkreettisena sodankäyntinä sekä painostustoimina YK:n Ihmisoikeuskomissiota hyödyntäen. Myöskään EU ei ole toiminut Kuuban suhteen tasavertaisuuden periaatteella. Presidentti Reagan perusti v. 1981 yhdessä CIA:n kanssa äärioikeistolaisen Amerikankuubalaisen kansallissäätiön (CANF) toteuttamaan USA:n Kuuban vastaista politiikkaa. Järjestön johdossa Bacardin imperiumilla on vahva edustus. CANF on kunnostautunut Kuuban taloussaartoa kiristävien lakien (Torricelli- v.-92 ja Helms-Burton -lait v.-96) läpiviemisessä USA:n kongressissa. Lisäksi järjestö on koordinoinut Bacardin ja USA:n hallituksen rahoittamia Kuubaan kohdistuneita terrori- ja sabotaasitekoja. Kuuba ilmaisi 12.7.2002 EU:lle Belgiassa kantansa siitä, ettei "EU:n julkituoma yleisasenne Kuuban siirtymisestä ns. rauhanomaisesti monipuoluedemokratiaan ole hyväksyttävissä. Se on sekaantumista maan sisäisiin asioihin ja ehtojen sanelua".

Che elää!

Che-paitainen, keski-ikäinen mies
Matti Laitinen