ALBA - Bolivaarinen vaihtoehto Amerikoille

Yhdysvallat on nykyisin maailman suurin ja teknisesti kehittynein kansantalous. Imperialismin ydinlinnake on 9,6 miljoonan km² laajuinen ja siellä asuu tilastojen mukaan 293 miljoonaa ihmistä. Väestöstä enää ainoastaan 1,5 % edustaa Amerikan intiaaneja ja Alaskan alkuperäiskansoja. Vuonna 2004 supervallan väestön eliniänodote oli keskimäärin 77,4 vuotta. Amerikkalainen elämäntapa ja unelma vaati viisi vuotta sitten toteutuakseen 19,65 miljoonaa barrelia raakaöljyä päivittäin. Tästä tarpeestaan USA kykeni täyttämään tuolloin omalla tuotannollaan vain 41 %. Tällainen yhteiskunnallisen hyvinvoinnin epävarmuustekijä innosti 19.3.2003 maan öljy- ja aseteollisuutta etsimään yhdessä Irakista uusia tuotannollisia ratkaisuja.

Kuuban ja Venezuelan presidentit allekirjoittivat historiallisen Amerikoiden vapaakauppa-alueen (FTAA) vastaisen asiakirjan Havannassa 14.12.2004. Kuuban presidentti Fidel Castro toivotti Venezuelan presidentti Hugo Chávezin tervetulleeksi Kuuban Jose Martin kansainvälisellä lentoasemalla. Venezuelalaisjohtaja suurine valtuuskuntineen otettiin vastaan Vallankumouspalatsissa Havannassa. Päivän kestäneiden keskusteluiden jälkeen presidentit ilmoittivat, että he haastavat Yhdysvaltain tyrkyttämän ja vuoden 2005 lopussa voimaanastuvaksi suunnitellun FTAA (Free Trade Area of the Americas) -suunnitelman allekirjoittamalla sopimuksen nimeltä "Bolivaarinen vaihtoehto Amerikoille" (ALBA), jossa kutsutaan muita Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioita keskinäiseen integraatioon ja luomaan todellinen ja elinvoimainen vaihtoehto Etelä- ja Keski-Amerikan kansoihin ja luonnonvaroihin kohdistuvalle saaliinhimoiselle FTAA-suunnitelmalle. Sopimuksella eliminoitaisiin kaupankäynnin ja verotuksen esteitä, kannustettaisiin keskinäisiin investointeihin sekä lisättäisiin pankkisuhteita ja yhteistyötä matkailualalla. Sopimuksen pitkäntähtäimen päämääränä olisi luoda 15 vuodessa Etelä-Amerikan kansojen yhteisö, jolla olisi yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot.

Vastavoima FTAA:lle

ALBA on sosiaalisesti suuntautunut sopimus, joka ei perustu kuten FTAA voiton maksimointiin. Sen kantavina periaatteina ovat tasavertaisuuteen perustuva oikeudenmukaisuus ja sopimuskumppanien tasa-arvoisuus, jotka ovat myötäsyntyisiä ihmisolennoille. Toiminnan keskiössä ovat yhteiskunnan kurjimmassa asemassa olevien hyvinvointi ja läntisen pallonpuoliskon kehittymättömiin maihin kohdistuvan solidaarisuuden vahvistaminen, jotta nämä voivat neuvotella kaupan käynnin ehdoista paremmista asemista kuin kehittyneiden maiden alaisuudessa.

Yhteinen vapaakauppa-alue

Voimistaakseen köyhyyden kitkentämekanismia ALBA toimii Venezuelan hallituksen mukaan vastapainona FTAA:n harjoittamalle politiikalle ja päämäärille. Tämä vaihtoehtoinen malli huomioi ne ratkaisevimmat esteet aidolle alueelliselle yhdentymiselle, jotka ylittävät ylikansallisten yhtiöiden etuoikeudet. Yksi kohdatuista esteistä on pallonpuoliskon maiden keskuudessa vallitseva syvä erilaisuus kehityksessä, jonka mukaan sellaiset köyhät maat kuten Haiti ja Bolivia ovat pakotettuja kilpailemaan maailman johtavan talousmahdin kanssa. Auttaakseen kaupan epäkohtien voittamisessa ALBA suo solidaarisuuttaan taloudellisesti heikoimmille valtioille perustamalla vapaakauppa-alueen, josta sen kaikki jäsenet hyötyvät.

Venezuelan mukaan on siirrettävä voimavaroja kehittymättömimpiin maihin, jotta ne voivat kehittää infrastruktuuriaan kyetäkseen kilpailemaan suopeammin ehdoin kehittyneempien maiden kanssa. Tämän asian toteuttamiseksi ALBA:n kulmakiveksi on ehdotettu "Rakenteellisen integraation hyvityssäätiötä", joka hoitaisi ja myöntäisi rahoitusapua taloudellisesti haavoittuvimmille maille.

Ensin ravinto-omavaraisuuteen

ALBA suosittaa valtioiden sisäsyntyistä kehitystä ja torjuu väestön työllistämisen "nälkäpalkka"-teollisuudella, koska se ei palvele köyhien maiden maatalous- ja teollisuussektorin nousua eikä poista köyhyyttä. Maataloudessa ei pyritä myöskään suuntautumaan vientituotantoon, vaan etusijalla on oltava jokaisen maan oma ravinto-omavaraisuus ja vasta sen jälkeen voi kohdistaa maataloutta voittoa tuottavaan tuotantoon. Maataloussektoria ei voi viedä tieten tahtoen vapaille markkinoille, koska kehittyneissä maissa maatalouspolitiikka perustuu oman tuotannon suojaamiseksi miljoonien dollarien tuotantotukiin ja korkeisiin tuontitulleihin, vaikka tämä rikkoo räikeästi vapaan kaupan periaatteita. ALBA:n mukaan kuitenkin, jos nämä maat lopettaisivat protektionistisen maatalouspolitiikkansa, eivät kehitysmaat silti kykenisi kilpailemaan niiden kanssa, koska maanviljelijät ja alkuperäisväestö maatalousalueilla syrjäytettäisiin tuottavasta työstä ja siten toimenpide kasvattaisi vain yhteiskunnasta syrjäytymistä vähäresurssisissa maissa.

Tieteen ja teknologian saavutukset

ALBA vastustaa myös älyllisen omaisuuden käytön oikeudellisia rajoituksia sillä perusteella, että ne suojelevat yksipuolisesti sitä tieteen ja teknologian tietämystä, joka on kehittyneiden maiden hallinnassa, kun samalla nämä rajoitukset jättävät suojaamatta ne osa-alueet, joita kehitysmaat ovat edistäneet merkittävästi: heidän omien alueidensa geneettinen monimuotoisuus sekä heidän talonpoikiensa ja alkuperäisasukkaidensa perinteinen tietämys.

Matti Laitinen