Kennel - Sielun Aarre

 
 . : Valikko
 : Etusivu
 : Ranskanbulldoggi
 : Minun Koirat
 :Risan Sukutaulu
 :Risan C-pennut
 :Ksusan Sukutaulu
 :Ksusan Pennut
 : Artikkelit
 : Kuvat
 : Yhteystiedot
 . : : .




 . : Ranskanbulldoggi

  Katseiden vangitsija
Ranskanbulldoggi on yksi persoonallisimpia koirarotuja mitä maa päällään kantaa. Jo pelkastään sen ulkomuoto vetää kaiken huomion puoleensa, puhumattakaan sen luonteesta. Niinpä ranskanbulldogin kanssa onkin vaikea kulkea kadulla keräämattä katseita. Useimmat ihmiset herkeävätkin hymyilemaan nähdessään ranskanbulldogin, ja uskaliaimmat tulevat jopa arvuuttelemaan, mistä rodusta oikein on kysymys.
Pikkuhärkä
Ranskanbulldoggi painaa 8-14 kg ja on noin 35 cm korkea. Pienesta koostaan huolimatta ranskis on hyvin maskuliinisen ja sporttisen näköinen koira. Niinpä se onkin kuin pienen pieni härkä.

Ranskiksen nähdessään ihmisen huomio kiinnittyy yleensä ensimmaisena päähän, joka on suuri ja nelikulmainen. Päätä komistavat suuren suuret korvat sekä isot silmät, jotka ovat etäällä toisistaan. Ranskiksen kuono on tylppä, ja kasvoja ympäröivä nähkä paria numeroa liian iso. Häntä on ranskanbulldogilla todella lyhyt, vaikka sita EI TYPISTETÄ, vaan ranskikset syntyvät töpöhäntäisinä. Sama koskee myös ranskanbulldogin lepakkomaisia korvia, jotka nousevat syntymän jälkeen pystyy jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Vaikka ranskiksen bulldoggimainen rakenne saattaakin näyttää kömpelöltä, se liikkuu kuitenkin yllättävän sulavasti. Harva ihminen saa ranskiksen kiinni juoksemalla, puhumattakaan siitä että juoksisi sen ohi.
Pienen pienen koiran suuren SUURI ego
Vaikka koirien kuten ihmistenkin luonteissa on suuria eroja, ovat ranskikset pääsääntöisesti todellisia ilopillereita. Erityisesti lapsia kohtaan ranskanbulldoggi tuntee jonkinasteista hengenheimolaisuutta, sillä lapsen nähtyään ranskis suorastaan puhkuu energiaa, joka pitäisi heti päästä purkamaan "tuon ihastuttavan kaksijalkaisen otuksen kanssa". Lisäksi ranskanbulidoggi rakastaa huomion keskipisteena olemista, ja niinpä siitä ei juurikaan ole vahtikoiraksi.

Ranskanbulldogin ego on aivan käsittämättömän suuri. Joten sillä ei ole pienintäkään tarvetta sen enempää haukkua kuin pelätä muita koiria. Se onkin luonteenpiirre joka saa isommat koirat selvästi hämilleen. Se kun ei käyttäydy ollenkaan pikkukoirille tyypillisellä tavalla. Niinpa sen on oltavakin suuren suuren koiran pienen pieni pentu, tai sitten sen on oltava... ranskanbulldoggi.
Sopeutumisen maailmanmestari
Yksi ranskanbulldogin erityispiirteistä on sen kyky sopeutua kaikkeen (ainakin melkein kaikkeen). Sen kanssa voi harrastaa mitä tahansa, ja asua missä tahansa. Se on aina valmis leikkiin tai lenkille, mutta toisaalta se on aivan liian mukavuudenhaluinen tehdäkseen ylipäätään yhtään
mitään.
Luonnollisesti ranskis on elementissaan kun se saa asua hieman vapaammin (kuten maalla), mutta toisaalta se on ihanteellinen koira myos kerrostaloon. Valta osa ranskiksista ei nimittäin hauku oikeastaan elämänsa missään vaiheessa, joten naapurit eivät välttämättä ole edes tietoisia seinän takana asuvasta tuhisijasta. Lisäksi ranskanbulldogin liikunnan tarve määräytyy lahinnä omistajan kykyjen mukaan. Se nimittäin tyytyy pieniin lenkkeihin, mutta on aina valmis tekemaan todella pitkiäkin matkoja.

Ranskanbulldoggi on ihanteellinen harrastuskoira, varsinkin jos pitää haasteista. Ranskiksen kanssa voi harrastaa niin tokoa kuin agilityäkin, puhumattakaan eksoottisimmista lajeista kuten rauniot yms.

Ollaksemme kuitenkin itsellemme rehellisia, on meidän todettava että helpommalla pääsee valitsemalla harrastuskoiraksi lahes minkä tahansa muun koirarodun. Ei siksi etteikö ranskis olisi kykeneva kaikkeen edellä mainittuun, mutta eihän kukkokaan käskien laula. Näin ollen ranskiksen kanssa ei juuri kannata haaveilla pääsystä alokasluokkia pidemmalle.
Seuran suhteen ranskis ei ole kovinkaan kranttu, sillä paremman puutteessa se leikkii vaikka itse itsensä kanssa. Joskus voi kuitenkin tulla ongelmia isompien koirien kanssa, mikäli nämä eivät suostu sovinnolla luovuttamaan johtajuuttaan ranskikselle. Tosin isot koirat eivat aina edes tajua menettäneensä johtajuuttaan, kun eivät oikein osaa suhtautua tuhon ikuiseen lapseen.
"Minisika"
Hurmaavuudestaan huolimatta ranskis ei ole kaikkein siistimpia koiria, ja se kannattaakin ottaa huomioon ennen koiran hankintaa. Ranskis onkin todellinen minisika niin ruokailu- kuin käytöstavoiltaankin, eikä sen ääntelykään paljoa sian röhkinnästä eroa. Syödessään ranskis maiskuttelee äänekkäästi, ja juodessaan kastelee lattian. Ja mikä onkaan sen mukavampaa kuin aterian päätteeksi mennä isännän jalkojen juureen piereskelemään. Ja kun vatsa on vihdoin asettunut aloilleen, ja hänen ylhäisyytensä on vaipunut päiväunille, alkaa kuorsaus joka ravistelee rappauksetkin seiniltä. Tuohon kaikkeen ei auta muu kuin tottua, sillä ranskis on tavoilleen uskollinen koira.

Ei mitään niin hyvää ettei jotain huonoakin
Ranskiksen ehdottomasti huonoin piirre on riippuvuus jonka se aiheuttaa omistajalleen. Ranskanbulldogin jälkeen kun muut rodut eivät oikein tunnu enää yhtään miltään. Lisäksi ranskiksella on muutamia ruumiinrakenteesta johtuvia rajoituksia jotka kannattaa ottaa huomioon. Ranskanbulldogit eivät nimittäin ole mitään "Jani Sievisiä", joten laiturilta veteen putoaminen saattaa päättyä kohtalokkain seurauksin. Myos lämpöhalvauksen vaara on suuri jopa Suomen kesässä, joten lämpiminä päivinä ei kannata tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Koska ranskis on suhteellisen painava koira, tulee myös agilityyn harrastamista harkita kahdesti, varsinkin urosten kohdalla.

Ranskanbulldoggi on rotuna yllättävänkin terve, jonka osoittaa jo se ettei se kuulu PEVISA:n (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman) piiriin. Ranskiksilla esiintyy siitä huolimatta jonkin verran lyhytkarvaisille koirille tyypillisia iho-ongelmia, sekä kääpiökoirille tyypillisiä sydän- ja selkäsairauksia.

Yleisesti ottaen tylppakuonoiset rodut eivat ole kovinkaan pitkäikäisiä, ja sama pätee myös ranskanbulldoggeihin. Meitä kuitenkin lohduttanee tieto siitä että kuoltuaan ranskikset pääsevat taivaaseen. Sen verran perheensä henkisestä hoidosta ne ovat lyhyen tai pitkän elämänsä aikana vastanneet.
Kun ympäri mennään, niin yhteen tullaan
Vaikka ranskikseen yrittäisi suhtautua kuinka kriittisesti hyväänsä, niin lopputulos on aina sama. Se on ehdottomasti roduista parhain, tai vahintäänkin tutustumisen arvoinen tuttavuus. Niinpä voinemmekin todeta ettei ranskanbulldoggi ole mikä tahansa rotu, vaan pikemminkin KÄSITE!!