Hei kaikki! Olen kolmikymppinen käppänöille sydämensä menettänyt koira- ja kissaihminen Kirkkonummelta. On työn takana muistella aikaa ennen kääpiösnautseria. Olin muuttanut pois vanhempieni huomasta omaan kotiin ja opiskelu vei kaiken aikani, kun kuulin että vanhempani olivat hankkimassa koiraa. Isälläni haaveena ollut suursnautseri pienentyi S-kokoiseen kääpiösnautseriin. Heillä ei ollut aiempaa kokemusta koirista saati sitten kääpiösnautsereista. Viikonloppuvierailuilla tykästyin kovasti tähän pippuriseen Otto-poikaan (Trixer Neusilber), pitkät lenkit ja leikit kuuluivat yhteisiin hetkiin. Oton kasvattaja Soile Bister (kennel Trixer) kannusti ilmoittamaan pojan messukeskuksen Voittajanäyttelyyn ja vihreä-valkoinen russu innosti myös jatkamaan näyttelyharrastusta. Oton näyttelymatkojen myötä pääsi tutustumaan rotuun, sen kasvattajiin ja muihin harrastajiin ja syventymään koko koiramaailman kiemuroihin.

Otolle ehti siunaantua muutamia jälkeläisiä ja aloin samalla miettimään oman koiran hankintaa kun opiskelutkin olivat ohi. Koljosen Raija ja Palanderin Jarmo olivat olleet suureksi avuksi Oton näyttelyissä esittämisen kanssa ja eräällä näyttelymatkalla he kertoivat etsivänsä pienelle moskovalaispojalle sijoituskotia. Pennun isä oli minulle jo entuudestaan tuttu Willy (Trixer Underberg) ja äidin (Virgilia Moldau North) tietoja ja kuvia etsin kuumeisesti Internetistä. Kaikin puolin ajatus tuntui oikealle ja niin Luka (Alert Charm Absinthe to Willken) saapui elämääni. Poika tottui kaupungin elämään, silloinen kotikontuni sijaitsi Helsingin Kalliossa ja sen kulmat ja jengit tulivat tutuiksi. Luka on pennusta asti ollut kuin ajatus, se on ollut aina helppo ottaa mukaansa mihin tahansa sitä lähteekin. Graafisen opaskoiran pätevyyden Luka ansaitsi työskennellessäni silloisessa työpaikassani.

Sitten tuli Elf (Elf Rezlark) Tsekin tasavallasta Rezlark kennelistä. Poika on myös yhteisomistuksessa Jarmon ja Raijan (kennel Willken) kanssa. Oli mukavaa että pojilla oli seuraa toisilleen, olivat kuin paita ja peppu, kumpikin kuitenkin omia persooniaan. Toisen koiranhan olisi pitänyt olla jo tyttö, mutta ihastuin Elfiin niin kovin että annoin tytön vielä odottaa.

Kunnes sitten vuonna 2005 aloin ajan kanssa etsimään sopivaa kantanarttua, jolla aloittaa pienimuotoisen kasvatustyön. Olin päässyt tutustumaan jalostustyöhön uroksen omistajan näkökohdasta ja halusin olla kokea myös kasvattajan kokemat syntymän ilot ja kantaa sen myötä tulevat vastuut. Pidin silmät auki suomalaisille yhdistelmille, mutta suuremmalla mielenkiinnolla seurasin mitä ulkomailla tapahtui. Vertailemalla eri tyyppisiä linjoja keskenään valoittui itselleni miten itse rotumääritelmän mukaisen kääpiösnautserin ymmärrän. Muutamaan sanaa kiteytettynä kääpiösnautseri on "omilla jaloillaan seisova", terve, neliömäinen, karkeakarvainen, normaalisti kulmautunut teräväkatseinen pienisuuri koira. Koira joka jaksaa tarpoa metsässä ja on tarkkaavainen ympäristönsä tapahtumista, muttei pienestä hätkähdä.

Pitkän odotuksen jälkeen elämääni saapui Mala (Top Target Yurmala). Tässä suuret kiitokset Natalia Sviridovalle (kennel Top Target) mahdolisuudesta saada tämä pentueen ainoa narttu, joka on osoittautunut aivan ihanaksi likaksi. Tällä hetkellä kotonani asustaa siis kolme kääpiösnautseria, kissani Mökö on tällä hetkellä vanhemmillani kääpiösnautsereiden Oton ja Ukin (Trixer Spielberg) sekä Ruusu-kissan seurana.

Olen harrastanut koirieni kanssa tokoa, agilityä ja näyttelyitä. Tällä hetkellä pidämme poikien agitreeneissä taukoa, Malan kanssa treenaamme tokoa. Tykkään harrastaa (isolla H:lla) koirien kanssa kaikenlaista, kilpailijan vikaa minusta ei juurikaan löydy, tosin Malan kanssa olisi tavoitteena kokeilla tokon alokasluokassa kisaamista. Suurin ilo koirien kanssa onkin metsälenkit ja onneksemme aivan talojemme takana alkaa aivan upeat lenkkimaastot.

Olen ollut heti alusta asti aktiivisesti mukana Suomen Kääpiösnautserikerhon toiminnassa, kohdallani kaikki alkoi Koneen kentällä Nina Suhosen pitämistä tokotreeneistä. Kaksi vuotta olin SKSK ry:n hallituksessa sekä mukana perustamassa koulutustoimikuntaa. Vapaa-ajallani päivitän myös kerhomme www-sivuja. Olen suorittanut kasvattajan peruskurssin sekä osallistunut useille antoisille koirakerhojen järjestämille jalostusta, koulutusta ja hoitoa käsitteleville kursseille.

Tavoitteenani on kasvattaa mukavia ja reippaita elämänkumppaneita metsälenkeille, kaupunkikävelyille, harrastuskentille, juttukavereiksi ja tuhinaparroksi laiskoihin sohvallamakoiluhetkiin. Hyvä luonne ja terveys sekä helppohoitoinen turkki ovat tärkeitä tavoitteitani kasvatustyössäni ja näiden puitteissa pyrin valitsemaan myös ulkomuodollisesti sopivimmat yksilöt. Pyrin kasvatustyössäni olemaan avoin ja toivon että yhteistyöllä saamme pidettyä rotumme terveenä ja rodunomaisena.

Pidetään parrat suorassa ja heilutetaan häntiämme kun tavataan!

Maija, Luka, Elf & Mala.

Maija Nevala
Myllypellontie 54
02510 Oitmäki

Näytä suurempi kartta

+358 40 587 1185
zylvan@netti.fi