Mistä on kyse?
KULJETUSPALVELUKESKUKSESTA:
Vammaisia matkustajia palvellaan
ala-arvoisesti
Helsingin kaupunki on tehnyt
sopimuksen
Transmation OY:n kanssa kuljetuspalvelujen
järjestämisestä. Kuljetuspalveluja
varten on sosiaalilautakunta hyväksynyt kriteerit. Kriteerit
sinänsä ovat
kohtuullisen hyvät: matka ei saa kestää kauempaa kuin
joukkoliikennettä
käyttäen, autot eivät saa myöhästyä, jne.
Transmation voi
käyttää omaa kalustoaan tai
hyödyntää myös muita yrittäjiä.
Transmation OY:stä omistaa Helsingin kaupunki
välillisesti 40%.
Kuljetuspalvelu alkoi kokeiluna
Läntisessä
suurpiirissä. Vuoden 2004 aikana järjestelmä on levinnyt
lähes koko kaupunkiin.
Syksyn 2004 aikana on käynyt ilmi, ettei Transmation kykene
järjestämään näitä
palveluja kohtuullisesti. Ongelmia on autojen saannissa, puhelujen
yhdistämisessä,
aikatauluissa pysymisessä, osoitteiden
löytämisessä, pyörätuolien
kiinnittämisessä jne. Pahinta on ollut että yhtiö
ei ota vastaan esitettyä
kritiikkiä.
Helsingin sosiaalivirasto otti
esitetyn
kritiikin tosissaan vasta elokuussa 2004. Siihen saakka ongelmia
pidettiin
yksittäisinä ja merkkinä
muutosvastarinnasta. Vammaisjärjestöt ovat
välittäneen pitkin matkaa
tietoja ongelmista. Sosiaalivirasto puolestaan jotenkin samastui
palvelujen
tarjoajan ongelmiin ja ymmärsi palvelun tarjoaa liian
pitkälle.
Oman käsitykseni mukaan
ongelmia ei saada
ratkaistua nykyisellä järjestelmällä. Sopimus
tulisi sanoa irti tai purkaa.
Vammaisia matkustajia palvellaan aivan liian usein huonosti!
Myös koko
järjestelmä on epäselvä. Helsingin
kaupungin konserniohjeiden mukaan kaupunginhallituksen olisi
pitänyt hyväksyä
kaupungin omistaman palveluautot oy:n liittyminen uuteen Transmation
yhtiöön
vähemmistöosakkaaksi. Näin ei ole tehty. Lisäksi on
epäselvää miksi
sosiaalivirasto ei vaatinut Transmation 0Y:ltä normaaleja
vakuuksia.
Epäselvyyttä
on myös
siitä, että sosiaalivirasto on käynyt tulkinta
neuvotteluja
ostopalvelusopimuksesta ja nämä neuvottelumuistiot on
allekirjoitettu, silti
Transmation ei pidä niitä osana sopimusta. Vaalien alla
vammaisten
kuljetuspalvelut herättävät aiheellista huolta myös
valtuutettujen piirissä
mutta kuinka käy vaalein jälkeen. Esimerkiksi
sosiaalidemokraattien
vaaliohjelmasta löytyy seuraava lainaus:
Vammaisten kuljetuspalveluista
käynnistyi
sosiaalilautakunnan ohjaama yhteispalvelukokeilu. Alkuhankaluudet
olivat
suuret, mutta lautakunnan päätöksien perusteella
hanketta on kehitetty.
Kokeilun myönteiset puolet tulevat vähitellen esiin.
Kustannussäästöt turvaavat
kehitysmahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Toivottavasti käyty
julkinen keskustelu
herättää kaikki päätöksen tekijät
arvioimaan tilanteen uudelleen ja tukemaan
ajatusta irtautua olemassa olevasta sopimuksesta.
LISÄKSI ETUSIVUN VALOKUVASTA:
Tämä ehkä kuvastaa laajemminkin sitä,
missä tilassa vammaisten ihmisten poliittinen osallistuminen on –
olemme siellä, mutta kaikki ei suinkaan toimi.
Kunnallisvaaleissa on kyse paikallisten asioiden
päättämisestä seuraavan neljän vuoden aikana.
Vaaleissa valitut valtuutetut tekevät kaikesta epäilystä
huolimatta linjaratkaisut siitä mihin suuntaa kuljemme, mitkä
asiat ovat tärkeitä, mihin rahaa käytetään.
Politiikassa on tärkeintä pitää
esillä niitä arvoja, joiden pohjalta
päätöksiä tulisi tehdä. Tämä on
minusta koko politiikan ydin tehtävä. Virkamiesten
tehtävä on hoitaa käytännön ratkaisut.
Nykyisin
luottamusihmiset vain joutuvat liian usein virkamiesten rooliin
kehittämään uusia ratkaisuja ja hoitamaan
nippeliasioita.
Jostain syystä kunnallisessa päätöksenteossa eri
tahojen roolit tahtovat hämärtyä. Siis meidän on
saatava politiikka takaisin politiikkaan.
Itselleni ovat tietenkin läheisiä vammaisiin liittyvät
asiat. Haluan maailman, Suomen ja Helsingin missä vammaiset
ihmiset voivat osallistua ja elää tasavertaisesti muiden
ihmisten kanssa.
Tämä tavoite koostuu monista pienistä ja isoista
asioista. Rakentamisesta ilman
liikkumisesteitä, kaikille sopivista joukkoliikenne
välineistä, hyvistä
vammaispalveluista jne.
Erityisesti tällä hetkellä tarvitaan lisää
henkilökohtaisia avustajia vammaisille.
Asumispalveluja ei ole riittävästi. Toinen
ajankohtainen kysymys on kuljetuspalvelukeskuksen melko
katastrofaalinen epäonnistuminen. Minusta hankkeesta tulee luopua.
Olen käytännössä joutunut huomaamaan
kuinka paljon aikaa näiden erilaisten asioiden paimentaminen
vaatii.
Vammaisiin liittyvät asiat eivät
tietenkään riitä yksinomaan kattamaan koko
luottamushenkilökapasiteettiani. Terveys- ja sosiaaliasiat ovat
olleet keskeisiä oman mielenkiintoni ja toimintani kohteita. Olen
ollut viimeiset 12 vuotta terveyslautakunnan pj. Voin todeta, että
en ole pystynyt saavuttamaan läheskään kaikkea sitä
mitä olisin toivonut. Eräs keskeinen tavoitteeni, toimivan
terveysasemaverkoston rakentaminen on kesken.
Asemia sinänsä on, mutta palvelutaso ei ole sitä
mitä toivoisin. Meillä on muutamilla terveysasemilla vaikea
lääkäripula ja viimeisenä keinona olen itsekin
päätynyt siihen, että meidän on pakko hankkia
vuokralääkäreitä. Toivottavasti tämä
jää kuitenkin väliaikaisratkaisuksi. Onnistumisena voi
kuitenkin pitää sitä, että lääkärien
määrä on viimeisten neljän vuoden aikana
kokonaisuudessaan kasvanut.
Terveyspuolella on haasteena myös laitosvaltaisen
hoitoideologian kääntäminen enemmän avohoitoon
päin. Avohoidossa on vielä paljon puutteita. Mutta on
hyvä pitää mielessä se, että jos suinkin
mahdollista on asuminen omassa kodissa parempi kuin laitoksessa.
Sosiaalipuolella olen eniten huolissani vammaisasioiden
ohella lasten hyvinvoinnista – meillä on suuri joukko lapsia ja
nuoria jotka tarvitsisivat paljon tukea , apua ja turvaa. Huostaanotto
tehdään kuitenkin usein liian myöhään.
Tähän työhön tarvitaan lisää
ihmisiä.
Toki nämä asiat eivät ole aivan helppoja.
Kouluista on otettu viimevuosina liian paljon rahaa pois.
Nyt olisi aika panostaa lasten
mahdollisuuksiin saada hyvää opetusta. On
pidettävä huoli siitä, että luokkakoko ei kasva liian
suureksi ja oppilailla on riittävästi valinnanvaihtoehtoja.
Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus tehdä
toiveiden tynnyriä kaikesta siitä hyvästä mitä
pitäisi saada. Haluan vain valottaa
joitakin omia arvojani.
Helsinki on monien haasteiden edessä. Olemme aika
lailla uudessa tilanteessa sillä raha on aiempaa tiukemmalla.
Olemme
käytännössä joutuneet parin viime vuoden aika
tulemaan vähemmällä toimeen kuin pari
vuotta sitten.
Tämän seurauksena joudumme arvioimaan ainakin
kahdenlaisia asioita: Voisimmeko hoitaa samoja asioita aiempaa
halvemmalla ja onko asioita joista voisimme luopua. Vaikka katsomme
kriittisesti kaikki kunnalliset toiminnat läpi ei löydy
paljon asioita joista olisi helppo
luopua. Täytyy yrittää hoitaa aiempaa tehokkaammin mm
erilaisia
palveluja.
Kalle Könkkölä
alkuun