Tällä sivulla tarina EU Viroon tehdystä matkasta.
Tarto-Vöru 11.-13.6. 2004
| Osallistuttuamme kahteen aiempaan matkaan eteläiseen naapuriimme, vuosina -01 ja -02, päätimme vaimon kanssa osallistua ensimmäiseen EU Viroon tehtävään matkaan. Odotettavissa olisi varmasti yhtä mukavia kokemuksia kuin aikaisemminkin... |
| Matkalle oli lähdössä väkeä ympäri Suomen, nelisenkymmentä kaikkiaan. Tampereen seudulta oli tulossa aika iso osa tästä määrästä, joten olimme päättäneet ajaa porukalla satamaan aamutuimaan. Osa väestä tosin oli suunnannut Helsinkiin jo torstaina 10. päivä ja yöpyivät siellä. |
|
|
Kokoonnuimme aamulla kello 5.00 Pirkanhovissa, josta starttasimme ryhmässä kohti Katajanokkaa. Perjantai aamu oli harmaa. Lämpötila viileähkö. Sadetta ei kuitenkaan ollut näköpiirissä. Ainakaan jatkuvaa sellaista, pientä tihkua ja paikallisia kuuroja kylläkin. |
| Matka Helsinkiin sujui tuttua moottoritietä rivakasti. Linnatuulessa oli kuitenkin pakko pitää pieni lämmittelytauko. Sen verran kalsealta kostea aamu tuntui. Lämmin kaakao sulatti kuitenkin taas mielet ja matka saattoi jatkua. |
|
Katajanokan terminaaliin saavuimme kello 7.00. Ensimmäinen muutos EU:n myötä näkyi heti laivalippujen jaossa - Nordic Jet Linen henkilökunta jakoi liput jokaiselle matkustajalle henkilökohtaisesti käteen. Liekö syynä Shengen-sopimuksen vaatimukset? Mene ja tiedä. Joka tapauksessa pääsimme ongelmitta matkaan... |
|
|
|
Tallinnaan saavuimme taas vajaan kahden tunnin merimatkan jälkeen. Uusi aika esittäytyi meille taas positiivisessa mielessä kun tullimuodollisuudet olivat lähes olemattomat entiseen verrattuna. Kokemuksesta olimme varanneet laivasta selviämiseen tunnin aikaa, mutta homma olikin ohi jo reilussa vartissa. Uskomatonta! |
| Tallinnan läpi ajoimme pienryhmissä ja kokoonnuimme kaupungin laidalla huoltoasemalle tankkaamaan. Tämä on osoittautunut aiemminkin hyvin toimivaksi ratkaisuksi. Joku joka tuntee tien vetää muutaman pyörän joukon mukanaan. Näin ensikertalaisetkin selviävät kivuttomasti Tallinnan keskustan liikenteestä ;-)) |
| Tankkauksen jälkeen koko ryhmämme - yli 20 pyörää - suuntasi nokan kohti Tartoa kosteassa aamussa. Aikataulumme oli väljä, joten mitään kiirettä ei ollut. Ajelimme rauhallisesti Tartu maanteetä nauttien maisemista. Tiestössä oli tapahtunut parannusta paikka paikoin. Välillä oli kilometritolkulla uutta leveää ja tasaista valtatietä. Kaikki ajoratamerkinnät paikallaan - jopa valkoiset heijastintolpat 50 metrin välein - aivan kansainvälisen mittapuun mukainen väylä. Näiden teiden kohdalla näkyi monin paikoin pieni kyltti, jossa kerrottiin Euroopan Unionin hoitaneen sen ja sen kunnan kanssa asiat kuntoon. Pikkuhiljaa Virokin siis hyötyy liittymisestä EU:hun... |
|
|
|
Matkalla pidimme pienen jaloittelutauon maantien varrella. Pysähdyksen aikana
kertasimme myös porukalla joustavan ja turvallisen ryhmäajon sääntöjä -
nämä olivat ilmeisesti osalta meistä päässeet unohtumaan, öh... Hyvää
kertausta. |
| Tartoon saavuimme kello 13. Pienen ajelun ja hakemisen jälkeen sovittu
lounaspaikkamme - Kantri Hotelli - löytyikin. Kevyt kana ja riisi-lounas
maistui mukavasti aikaisen aamuherätyksen jälkeen. Ohjelmaamme oli merkitty lounastauon jälkeen tutustumista Tarton keskustaan kävellen. Tämä oli kuitenkin säävarauksella ja koska keli ei varsinaisesti houkutellut, päätettiin jatkaa matkaa suoraan määränpäähämme Vöruun. |
|
|
Tartosta etelään päin mentäessä maasto ja myöskin ilmasto muuttuu Virossa selvästi. Ajettuamme muutaman kymmenen kilometriä valtatie 2 alkoi tie polveilla mukavasti kumpuilevassa maastossa. Myös luonnon vehreys lisääntyi selvästi. Yhä useammin tien vieressä näkyi haikaran pesä puhelintolpan nokassa tai ränsistyneen talon savupiipun päällä. Myös tie oli erinomaisessa kunnossa koko loppumatkan Vöruun asti. Lämpötila oli noussut selvästi ja jopa aurinko pilkahteli pilvien lomasta. Hienoa... |
|
|
Perille Vöruun saavuimme kello 17 aikaan. Maantien varressa oli jo ollut pieni tienviitta hotelliimme ja seurattuamme hetken keskustassa hieman sekavan tuntuista pääväylää, löysimme aivan kuin vahingossa suoraan pienen järven rannalla olevaan Hotelli Tamulaan. |
|
Majoittumisen jälkeen pääsimme hetkeksi nauttimaan auringonpaisteesta rannan terassilla odotellessamme saunavuoromme alkamista. Rentouttavan parituntisen jälkeen oli aika valmistautua illan BBQ-juhlaan jonka hotelli järjesti meille rannan grillikatoksen tuntumassa. Hyvää ruokaa ja mukavaa seurustelua riitti aina pikkutunneille asti.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Itse osallistuin vaimon kanssa opastettuun kiertoajeluun. Aluksi kävimme tutustumassa muutaman kymmenen kilometrin päässä olevaan Hinni kanjoniin. Paikka oli mielenkiintoinen, veden kaivertama kanjoni Etelä-Viron tyypilliseen hiekkamaastoon. Tutustuminen kohteeseen tapahtui jalan, joten iloinen motoristijoukkomme sai tuta liikunnan iloista. Hikihän siinä tuli ajovarusteet päällä ;-)). Kanjonilta reittimme vei Rougen maisemiin, jossa tutustuimme mm. vanhaan keksintöön "vesipässiin". Ajelu jatkui kohti Suurmunamägeä, jossa kiivettiin mäenpäällä olevaan näkötorniin ihailemaan maisemia. Lopuksi kohteena oli Etelä-Viron kuuluisat hiekkakiviluolat, joihin tutustuimme todella "kädestä pitäen" ryömimällä pimeään luolastoon taskulamppu tai kynttilä kädessä...
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Sunnuntai aamu oli harmaa. Vesilammikoita lojui siellä täällä hotellin pihalla pyöriä pakatessamme. Olimme sopineet Tallinnaan ajosta vapaamuotoisesti pienryhmissä oman aikataulun mukaan. Itse jäin aivan viimeisten joukkoon varmistamaan, että kaikki oli kunnossa ja että kaikki ryhmän jäsenet pääsivät matkaan. |
|
|
|
Tallinnaa kohti ajelimme rauhallisesti kolmen pyörän ryhmässä. Reittimme suuntautui maaseudulle ja pikkuteille. Vörusta ajelimme Otepäähän josta suuntasimme Viljandiin. Matka sujui maisemista nauttien ja välillä pysähdellen tankkaustauolle. Tallinnaan saavuimme hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä. Koko muu porukka olikin ehtinyt jo paikalle joten pienen odottelun jälkeen ajoimme laivaan ja kotimatka alkoi. |
| Olipa taas mukava tehdä matkaa yhdessä. Isommassa
porukassa tietysti aina sattuu ja tapahtuu mutta toisaalta siinä on
tämän homman suola. Kun yhdessä on matkaan lähdetty ja kaikista
sattumuksista ja kommelluksistakin selvitty jää kaikille varmasti
enemmän muisteltavaa talven pimeitä hetkiä varten ;-)).
Mika Pitkänen |
|
