Tällä sivulla tarina lomamatkastamme Euroopan ympäri.
Klikkaa kuvia...
Eurooppa 19.6.-10.7.2003,
Ruotsi - Tanska - Saksa - Hollanti - Belgia - Ranska - Itävalta - Sveitsi - Italia
Lähdön hetkiKoko talven olimme vaimon kanssa suunnitelleet matkaa Keski-Eurooppaan. Loppukevään työkuviot meinasivat ensin sotkea hienot suunnitelmat, mutta lopulta aikataulutus onnistui kaikin puolin hyvin kun yhdistelimme loma- ja työmatkaa hieman ja näin pääsimme toteuttamaan yhteistä matka unelmaamme. |
|
|
Torstaina 19.6. pakattuamme pyörämme ja lähtöhetkemme
lähestyessä ilma Tampereella oli pilvinen ja sateinen. Lämpömittari
näytti kokonaiset + 12 º C - suomalainen kesäpäivä siis...
;-)) No. Uskoimme, että matkan aikana edessä olisi varmasti vielä monia
lämpöisempiäkin päiviä. Siis ei muuta kuin matkaan ja suunta 9-tietä
kohti
Turun satamaa ja Viking Linen lauttaa. Retkemme alkoi...
Ensimmäisen päivän lyhyt ajopyrähdys satamaan oli 179 km. |
Tuulisessa RuotsissaAamulla, laivan saapuessa Tukholmaan totesimme, että ilma ei ollut sanottavasti yön aikana muuttunut. Lämpötila oli + 11 º C ja vettä sateli hiljakseen. Mieli oli kuitenkin korkealla, sillä retkihän oli vasta alussa ja olimme menossa kohti etelää ja taatusti lämpimämpää. Reippain mielin suuntasimme siis Tukholmasta E4:sta pitkin kohti Tanskan salmea. Matkalla sadekuurot kuitenkin yltyivät jatkuviksi ja pian pysähdyimmekin Nyköpingiin sadetta pitämään ja aamupalalle. Olimme nukkuneet mahdollisimman pitkään ja jättäneet kiireisen laiva-aamiaisen suosiolla väliin. Maistuvan huoltamo-aamiaisen jälkeen ja sateen tauottua hieman lähdimme ajamaan rauhallisesti eteenpäin Ruotsin halki. Matkalla tuuli alkoi voimistua ja se teki ajamisesta hieman hankalaa - tuulen suunta oli nimittäin pohjoisesta ja sattui näin meihin oikealta sivulta. Metsätaipaleiden jälkeen aukioiden kohdalla oli pidettävä varansa kun tuuli iski täyteen pakatun ison matkapyörän katteeseen. Iltapäivällä pidimme lyhyen lounastauon Ljunbyn McDonald'sissa. Koska keli oli mitä oli, päätimme ajaa mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Alunperin tarkoituksenamme oli ajaa ensimmäisenä varsinaisena matkapäivänä aina Tanskaan saakka. Tämä jäi kuitenkin vain ajatukseksi. Saavuttuamme noin kello 18 Malmöhön, keli oli todella kurja. Rankkasadetta ja todella voimakas puuskittainen tuuli. Ei voinut ajatellakaan, että ajaisimme tankansalmen siltojen yli tällaisessa säässä - mahtoivatko olla aukikaan... |
| Emme jääneet kauaa asiaa miettimään, vaan ajoimme Malmön keskustaan ja tiedustelimme huoltoasemalta lähintä majapaikkaa. Sellainen löytyi läheltä rautatieasemaa. Vanha, pieni elämää nähnyt hotelli. Pyörän sai sisälle pikkuruiseen talliin, kuitenkin lukkojen taakse. Tähtiä paikalla oli varmasti vain yksi, mutta sekin tuntui kurjan ajopäivän jälkeen ruhtinaalliselta - kuivalta ja lämpimältä. Kuuma suihku ja hetki television katselua ja nukkumaan. Toisena ajopäivänä kilometrejä sateessa ja tuulessa kertyi kaikkiaan 654 km. |
|
Läpi TanskanAamulla herätessämme virkeänä sade oli tauonnut. Jopa sininen taivas pilkahteli sieltä täältä. Tuuli oli kuitenkin edelleen varsin voimakas ja liikutteli pilvilauttoja sellaista vauhtia, että sään vaihtelusta matkalla voisi olla varma. Pyörä ja varusteet olivat mukavasti yön aikana kuivuneet ja pakkasimmekin itsemme nopeasti lähtökuntoon. Majoitukseemme ei sisältynyt mitään aamiaista, joten lähdimme ja nautimme aamupalan läheisellä huoltamolla. |
|
|
Suuntasimme maittavan aamupalan jälkeen vatsat täynnä nokan kohti tanskansalmen ylityspaikkaa - Örebron siltaa. Liikennettä sillalle oli sen verran, että arvelimme muidenkin siirtäneen sillan ylitystä edellisen päivän huonon kelin johdosta. Tuuli oli vielä sen verran puuskainen ja voimakas, että ajaminen sillalla vaati suurta huolellisuutta. Mahtavien siltapilareiden kohdalla sivutuulen loppuessa oli tosissaan pidettävä pyörää pystyssä... |
| Sadekuurot alkoivat taas ajaessamme Tanskan halki E20 kohti Odensea. Mielessä kävi jo, että näinköhän sitä ajetaan suomalaisessa kesäsäässä koko reissu?? Matka kuitenkin eteni ja pian saavuimme Storebeltin sillalle. Tuulen riepotellessa pahimmillaan sillan keskivaiheilla - 60 metrin korkeudella merenpinnasta - mielessä kävi ajatus mukavasta ja lämpimästä lauttamatkasta salmen yli. Huh... No. Selvittiinhän lopulta taas tukevalle maalle ja vähän kello yhden jälkeen pidimme ansaitun kahvitauon nauttien tanskalaisia viinereitä. Olimme ajaneet ensimmäiset kaksi päivää käytännössä koko ajan sivutuulessa ja siis hieman vinossa oikealle, tuulta vasten. Tuntui todella mukavalta kun viimein, pian tauon jälkeen, saimme kääntää nokan kohti etelää E45 pitkin kohti Saksaa ja tuuli jäi selän taakse. |
Ruuhkia SaksassaSaksan puolelle saavuttuamme koimme iloisen yllätyksen - sää kirkastui kuin taikaiskusta. Sateinen ja viileä sää jäi taaksemme Tanskaan ja rajan ylitettyämme, totesimme ilman lämmenneen jo selvästi. Hieno homma. |
| Suuntasimme A7 pitkin vapaan nopeuden tietä
kohti Hampuria. Nyt oli todella mukavaa taas ajaa. Iso matkapyörä
laukkasi moottoritiellä mukavasti kaksi päällä täydellä
kuormallakin. Tuuli oli tyyntynyt,
aurinko paistoi, oli lämmintä ja matka joutui. Liikenne rannikolta
sisämaahan päin näytti kohtuulliselta. Tänään ajettaisiin Hollantiin
asti...
Iltapäivän tunteina pidimme lounastauon viihtyisässä, mukavassa Rasthoffissa - oli taas mukava todeta, miten edullista on lounastaminen Saksan maalla. |
| Iltapäivän edetessä lämpö nousi ja ajopuvussa lämpökerrastoineen alkoi tulla kuuma. Olotilaa ei yhtään helpottanut se, että Hampurin liepeillä - ennen ja jälkeen - koimme staun, eli paikalleen pysähtyneen ruuhkan moottoritiellä. Matelimme hitaasti kilometri toisensa jälkeen. Ensimmäisellä kerralla 40 minuuttia ja toisella 50 minuuttia. Hiki puski päälle kuumassa auringonpaisteessa. |
|
|
Bremeniä lähestyessämme kello lähenteli jo seitsemää
ja päätimme jättää ajon Hollantiin seuraavalle päivälle. A1:ltä
käännyimme E 35:lle kohti Oldenburgia, missä yövyimme Hotelli
Antaresissa kaupungin keskustassa. Olimme niin kypsiä (kirjaimellisesti)
hikisestä ajosta, että tämä ensimmäinen vastaan tuleva majapaikka sai luvan
kelvata...
Kolmannen, hikisen ajopäivän kilometrit olivat, ruuhkista huolimatta, 681 km. |
Elämyksiä HollannissaHerääminen Oldenburgissa oli mukavaa hyvin nukutun yön jälkeen. Olo oli rento ja levännyt. Tuntui siltä, että voimat olivat palautuneet ja mieli odotti innolla uutta tapahtumarikasta päivää. Aurinko paistoi ja lämpötila oli + 24 º C. Taivas oli lähes pilvetön. Upea kesäpäivä. Nautimme kaikessa rauhassa hienon ja maittavan aamiaisen hotellissa ennen kuin pakkasimme varusteet ja pyörän. |
Tänään oli se päivä. Tapaisimme Hans van den Bergin perheineen. Olimme sopineet vierailusta heidän luonaan matkamme varrella. Hansin olin tavannut aiemmin keväällä GTR-clubin järjestämällä Ardennien seikkailulla. Hän oli esittänyt ystävällisen kutsun saapua vierailulle kuultuaan suunnittelemastamme retkestä ja että Hollanti osuisi joka tapauksessa reitillemme Belgiaan. Otimme siis E22 suunnan kohti rajaa ja Nieuweschansia. Ajelimme ilman kiirettä ja nautimme hyvästä tiestä ja rauhallisista maisemista. Koska oli viikonloppu, saimme ajella lähes tyhjää tietä koko matkan kohti Hollantia. |
| Välillä hyvä tie houkutteli ajamaan reippaammin.
Varsinkin kun yhdestä liittymästä eteemme ilmestyi joukko nuoria
motoristeja jotka päästelivät menemään varsin reippaasti...
Tarttuihan se into heti varttuneempaankin kuskiin ja hetki mentiin vähän
kovempaakin. Pian kuitenkin automaattinen nopeudenrajoitin - takapenkillä
- puuttui asiaan ja vauhti asettui. <mutinaa...>
Hollannin rajalla Nieuweschansissa pysähdyimme noin kello 10 juomatauolle ja soitin Hansille Assendelftiin kertoakseni senhetkisen sijaintimme. Oli kuulemma jo odoteltukin... |
| Sovimme tapaamisen suurin piirtein välimatkamme
puoliväliin. Toiseen päähän kuuluisaa Hollannin isoa patoa - Afsluitdijkiä. Hans
olisi siellä huoltoasemalla odottamassa poikansa kanssa. Saimme myös
hyvän vinkin ajaa padolle pienempää tietä ja näin samalla nauttia
upeista näkymistä. Groningenin jälkeen käännyimmekin ohjeen mukaan
pikkutielle N355 kohti Leeuwardenia. Reitti oli upea lähellä rannikkoa ja tarjosi paljon nähtävää.
Pysähdyimme tietysti ihailemaan ensimmäistä vastaan tullutta
tuulimyllyä...
Saavuimme sovitulle tapaamispaikalle juuri sopivasti, koska vastaanottokomitea oli myös saapunut paikalle. Ajelimme peräkkäin kohti Amsterdamia ja sen liepeillä olevaa Hansin kotia. Perillä Hansin vaimo Jolanda oli jo odottamassa meitä ja vastaanotto oli sydämellisen lämmin. Pyörällä ajo sinä päivänä päättyikin tähän ja kilometrejä kertyi päivälle vain 215 km. |
| Hyvänä isäntänä Hans oli järjestänyt meille ohjelmaa. Iltapäivällä lähdimme ensin yhdessä tutustumaan vanhoihin tuulimyllyihin läheiseen Zaanse Schansin kylään. Nähtävää riittikin monenlaista - hollantilaisia kansantansseja, juuston ja puukenkien valmistusta ja tietysti niitä tuulimyllyjä. Mukava paikka, jossa sai nopeasti jonkinlaisen käsityksen paikallisesta elämästä ennen vanhaan... |
|
|
|
|
|
|
Kansantansseja, tuulimyllyjä,
puukenkiä ja pikkutaloja |
| Retken jälkeen palasimme tyytyväisinä takaisin
isäntäväen kotiin ja nautimme kevyen, mutta maittavan päivällisen
yhdessä koko Hansin perheen kanssa. Lapsilla riitti juttua ja kysymyksiä
Suomesta. Söimme ja tarinoimme mukavissa merkeissä... Ruokailun jälkeen päätimme yhdessä käydä vielä tutustumassa Amsterdamin kanaviin, kun kerran olimme paikan päällä ja paikallinen opaskin oli käytettävissä... ;-)) |
| Koska ilta lähestyi ja lapsilla oli nukkumaan meno edessä,
Jolanda jäi kotiin ja Hansin hyvä ystävä Rene lähti mukaamme
kanavaseikkailulle. Oli muuten mukava kuulla molempien suusta se, että
edellisen kerran herrat olivat käyneet kanavaristeilyllä ollessaan
paikallisessa alakoulussa - siis jonkin aikaa sitten.
Itse kanavaristeily olikin sitten elämyksenä ikimuistettava. Todella upea ja suositeltava kokemus. |
|
| Maanantai aamun koittaessa edessä oli ensimmäinen päivä jolloin oli tarkoitus käsitellä työasioita. Käytännön syistä olin yhdistänyt lomamatkaamme myös tämän osuuden, koska kyseessä oli henkilökohtaista tapaamista vaativat sopimusneuvottelut. Tapaamispaikka oli vain 20 kilometrin päässä Hansin kotoa ja hän oli lupautunut oppaaksi, ettemme vain eksyisi matkalla... |
|
Koska aikaa oli iltapäivään asti, päätimme vielä
ajella yhdessä hieman lähiympäristössä. Hans poikansa kanssa johdatti meidät
tutustumaan Amsterdamin satamaan ja siltä ajelimme vielä dyynien -
Zandvoortin kautta kohti määränpäätämme, Heemstedeä. Opas osoittautui tarpeelliseksi puikkelehtiessamme pieniä katuja ristiin rastiin. Perille saavuimme kuitenkin aivan ajallaan kello 13. Tässä kohtaa sanoimme kiitokset ja hyvästit Hansille ja pojalle... |
| Parin tunnin työpalaverin jälkeen hyppäsimme taas pyörän päälle ja otimme suunnan kohti Belgiaa ja Antwerpeniä. Iltapäivä oli kuuma ja aurinkoinen - mittari näytti + 27 º C. Ajelimme rauhallisesti kuumia, ruuhkaisia valtateitä pitkin Bredaan asti minkä jälkeen siirryimme vanhalle N1 tielle. Tämä olikin mukavampi vaihtoehto, koska tie kulki suoraan koko matkan Antwerpeniin puistomaisten lehmusten varjossa. Näkymät ja tuoksut olivat mahtavat. Hieman ennen Antwerpeniä vastaamme tuli pieni motelli tien varrella, johon päätimme pysähtyä seuraavaksi yöksi. Hieno päivä. Ajokilometrejä kertyi tälle päivälle 351 km. |
Päivänpaistetta BelgiassaTiistai aamuna heräsimme aurinkoiseen ja lämpimään kesäpäivään. Aamutoimien jälkeen nautiskelimme motelli Dennerhoffin mainiosta aamiaisesta. Sitten taas pyörän pakkaus ja matka jatkui kohti Antwerpenin keskustaa. Edessä oli toinen tapaaminen työasioihin liittyen. Sovittu paikka Lange Elzenstraatilla löytyi vanhasta muistista nopeasti ja parin tunnin palaverin jälkeen kello 12, olimme taas vapaita jatkamaan matkaa omaan tahtiimme. |
| Keskipäivän tunnit olivat varsin kuumia, joten siirryimme pian pois valtatieltä puiden varjostamille pikkutielle ja otimme niitä pitkin suunnan kohti Aarschotia, lähellä Brysseliä. Nautimme näkymistä ja ajelimme leppoisasti iltapäivän edetessä. Pariin otteeseen pidimme pienen virkistys- ja juomatauon matkalla kun maisemat olivat sopivat. Helle kulutti voimia nopeasti ja oli syytä huolehtia ajokunnosta vilkkaassa liikenteessä. Nyt ei kuitenkaan ollut kiirettä, sillä tavoitteenamme oli olla perillä vasta myöhään iltapäivällä ja matkaa ei ollut kuin nimeksi. Oli oikeastaan mukavaa kun sai rauhassa katsella ympärilleen pienten kylien läpi ajellessa. |
| Saavuimme perille Aarschotiin kello 17 aikoihin
iltapäivällä. Olimme sopineet majoittumisesta Bertenin luona, joka oli
majoittanut minut myös aiemmalla retkelläni. Isäntä oli saapuessamme
vielä töissä, mutta meidät ohjattiin odottelemaan mukavasti pihapuun
varjoon, johon istahdimmekin mielellämme auringolta suojaan. Tämän kuuman päivän ajokilometrit olivat nyt vain 106 km. Tiistai ilta sujui mukavasti isäntäperheen kanssa puutarhassa päivällistä nauttien ja seurustellen. |
|
|
Aamu Aarschotissa - runollista... oli taas kauniin kesäinen
ja vietimmekin parisen tuntia kaupungilla kävellen, nähtävyyksistä ja
kahviloista nauttien.
Tämä päivä sisältäisi viimeiset työhön liittyvät tapaamiset retkellämme. Kaupungissa sijaitsee yksi suurimmista belgialaisista suklaakonvehtien valmistajista ja me suunnistimme palaveriin sinne. Iltapäivällä oli myös pari muuta tapaamista kaupungin ulkopuolella. Näihin suunnistin yksin pyörällä rouvan jäädessä ansaitulle päivälevolle. Kilometrejä tälle päivälle kertyi 107 km. |
Ardennien kautta SaksaanAikainen torstai aamu oli vaihteeksi puolipilvinen ja viileähkö - selvästi alle + 20 º C. Lämpimien päivien jälkeen tuntui itse asiassa sen verran vilpoiselta, että laitoimme jopa pitkähihaista paitaa päälle. Edessä oli kuitenkin pitkä ajopäivä, sillä olin päättänyt näyttää rouvalle hieman Ardennien hienoja maisemia retken aikana. Ajaisimme siis Etelä-Saksaan Pohjois-Ranskan ja Ardennien kautta. Liikkeelle lähdimmekin tästä syystä jo hyvissä ajoin kello 7 aamulla. |
| Aarschotista otimme suunnan tietä N64 kohti Huytä.
Reitti olikin alkupäästään tuttu ennestään ja ajelimme kohti Ranskan rajaa mukavissa
maisemissa. Sää oli pilvinen mutta poutainen matkalla. Välillä aurinko
pilkahteli pilvien välistä ja noin 10 aikoihin saavuimme Rocroihin,
jossa pidimme pienen kahvittelutauon.
Tauon jälkeen suuntasimme vielä etelään päin - kohti hienoja Ardennien vehreitä mutkateitä. Kyllä taas oli mukava ajella pyörällä näissä maisemissa. Nautimme täysin siemauksin ajosta ja näkymistä suunnaten matkaamme E44 pikku hiljaa itään päin, kohti Etelä-Saksaa ja Itävaltaa. |
|
| Iltapäivän edetessä, Ranskan puolella, taivas alkoi
tummua ja kello 15 aikaan taivas repesi keskellä Ranskan avaraa maaseutua.
Vettä tuli taivaan täydeltä suuren jytinän kera ja pitelimmekin
sadetta pariinkin otteeseen levähdyspaikoilla olevien suurten puiden
alla. Huh... Matka jatkui tietä A4 ja Saksaan saavuttuamme koimme taas miten nopeasti sää voi vaihtua. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpötila kipusi hellelukemiin. Pitkä ajo puudutti ja vetäydyimme pian pois moottoritieltä Saarbruckeniin pieneen Hotelli Landhaus Hessiin ansaitulle levolle. Vaihtelevan ajopäivän kilometrit olivat kaikkiaan 507 km. |
Innostava ItävaltaMukavan lämmin aurinkoinen aamu saatteli meidät matkaan perjantaina, kun otimme suunnan kohti Itävaltaa. Edessä olisi retken todellinen ajopäivä. Tarkoituksenamme oli ajaa päivän aikana ruuhkaisen Saksan läpi ja saapua vielä ajoissa Walter Kirchwegerin luokse Amstetteniin. Walterin olin myös tavannut aiemmin keväällä yhteisessä ajotapahtumassa ja kuultuaan retkestämme hän oli tarjoutunut majoittamaan meidät kolmeksi päiväksi ja vieläpä henkilökohtaiseksi oppaaksi omalla pyörällään lähitienoon hienoille mutkateille. Eihän tällaisesta tarjouksesta voinut kieltäytyä joten olimme ottaneet ilolla kutsun vastaan. Hyppäsimme siis heti Saarbruckenistä heti moottoritielle A6 ja lähdimme päästelemään reipasta vauhtia eteenpäin. Maisemat vaihtuivatkin mukavasti aamupäivän aikana. Päivällä pidimme pariinkin otteeseen tauon Rasthoffissa kevyttä suolaista, ja ennen kaikkea, nestettä nauttien. Iltapäivän tunteina liikenne alkoi puuroutumaan leveistä väylistä huolimatta ja ajopuvussa tuli taas tietysti hiki puseroon. Jossakin tien ohessa vilahti lämpömittari jonka lukema näytti + 32 º C. Huh hellettä... |
|
|
Matkamme eteni kuitenkin koko ajan. Sää muuttui selvästi mitä idemmäksi etenimme. Lähestyessämme Muncheniä, uhkaavat pilvet alkoivat kohota taivaan rantaan. Myös liikenne jumiutui aivan täysin suuren kaupungin lähestyessä. Onneksemme reittimme kääntyi noin 40 kilometriä ennen kaupunkia vasemmalle kohti Itävallan rajaa ja näin vältimme keskustan aivan pahimmat tukokset. Sateen merkit olivat kuitenkin vahvasti ilmassa ja pidettyämme kello 16 aikaan pienen juomatauon huoltoasemalla taivas kaatoikin niskaamme melkoisen ryöpyn vettä. Ja loppua ei heti näkynyt. |
| Itävallan rajan ylitimme ilman mitään suurempia
muodollisuuksia niin kuin odottaa sopikin. Onneksi sateessa ei tarvinnut
edes pysähtyä rajalle vaan meidät viitattiin vain ystävällisesti jatkamaan matkaa
eteenpäin. Ajettuamme muutamia kymmeniä kilometrejä pidimme sateen tauotessa
pienen jaloittelutauon levähdyspaikalla. Samalla käytin tilaisuutta
hyväkseni ja soitin Walterille väliaikatietoja missä olimme. Samalla
sovimme tarkemmin tapaamispaikasta; liittymästä numero 123 ulos ja heti
vasemmalle. Siinä olisi pieni huoltoasema. Selvä juttu.
Loppumatka etenikin sitten mukavasti teiden kuivuessa vähitellen.
Nautimme mukavasta tiestä ja myös kohtuullisen mukavista maisemista
vaikka moottoritie olikin kyseessä. Itävallassa maasto oli kuitenkin
selvästi kumpuilevampaa kuin Saksassa. Myös tie oli kapeampi vaikka
olikin loistavassa kunnossa. Sovitun liittymän tullessa vastaan kello
20.15, käännyimme ohjeiden mukaisesti pois valtatieltä ja kas,
siellähän se Walter jo meitä odottelikin. Sanoi tulleensa 5 minuuttia
aiemmin, joten arvioimme puolin ja toisin aika hyvin tapaamisajan ;-)). |
Leppoisat lomapäivät...Lauantai aamu koitti aurinkoisena. Olimme sopineet isäntäväen kanssa siitä, että haluamme nukkua pitkään ja se sopi heille mainiosti. Yhteisenä ajatuksenamme olikin viettää koko lauantaipäivä tavallisen turistin tavoin ilman yhtään ajokilometriä moottoripyörän selässä. Maittavan, myöhäisen aamiaisen jälkeen lähdimme autolla tutustumaan lähiympäristöön. Mukaan mahtui Walterin ja Elfin esittelemänä mahtava määrä historiaa, upeita maisemia ja tietysti paikallinen nähtävyys Sonntagbergin kirkko. Hieno paikka jolla on mielenkiintoinen voima ja historia. Kävimme mm. lähteellä jonne Turkkilaiset hyökkääjät olivat aikanaan pysähtyneet hevostensa vajotessa suohon... Iltapäivällä söimme
kevyen lounaan ja maistelimme paikallista omenista uutettua "Happoa
eli Mostia" mukavassa
vanhassa Mostheurigen majatalossa. Ruoka oli maittavaa ja
monipuolista sekä ennen kaikkea edullista. Hämmästyneenä totesimme
neljän hengen aterian maksavan vain 16 €... Olimme aina olleet siinä
käsityksessä, että Itävalta jos mikä on kallis maa. No.
Sivistyksessämme ollut aukko korjaantui näin miellyttävällä
tavalla. |
|
| Sunnuntaiksi Walter oli järjestänyt meille hienon
ajoretken pyörillä. Aamupäivällä kello 10 pakkasimme pyöriin kevyen
päiväretkivarustuksen ja otimme suunnan kohti paikallisia
mutkateitä.
Itävallan Alpit eivät ole paikallisten mukaan mitään suuria, vaan ns. esi-Alppeja. Meidän silmissämme ne kyllä näyttivät todella hienoilta. Päivän aika mutkia riitti ja tietysti myös niitä neulansilmiä. Walter oli kokenut ajaja, joka on ajanut pitkään myös GTR:llä. Välillä oli vaikeuksia pysyä perässä toisen ajaessa tutuilla kotiteillä, samalla kun yritti ihailla myös maisemia... |
|
|
Siinä ajellessamme rupesi olemaan jotenkin kotoinen olo.
Ympärillä olevat kuusikot ja maisemat tuntuivat yllättävänkin tutun
oloisilta. Asia selvisi pysähtyessämme lounastauolle Edlesberger
Teich nimisen pikku järven
rannalla olevaan ravintolaan. Paikalliset asukkaat olivat ristineet paikan
"Pikku Suomeksi".
Istuessamme syömässä ravintolan ulkoterassilla järven rannalla olo oli kieltämättä aivan kuin olisi istunut Rusthollin terassilla Näsijärven rannassa. |
| Lounaan jälkeen nautimme hetken luonnon rauhasta järven ympärillä olevassa metsässä. Polun varrella oli mielestäni hyvin olotilaa ja paikkaa kuvaava opaskyltti "Anti Stress-Weg". Hieno paikka. Kotiinpäin ajelimme pikkuhiljaa Tonavan rantoja pitkin ja päivän ajokilometrejä kertyi kaikkiaan 159 km. |
JATKUU sivulla 2 klikkaa tästä...