Etusivulle

Terveys

N-pentue
Milfeddyg Gwisgi eli Tiitu
"Eläinlääkärin Vilkas"

Tiitu
    kuva Minna Hallikainen
syntynyt 22.8.2001

Kasvattaja Liisa Kotisalo
Omistaja Teija Kähkönen

Tiitu KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä

Springerspanielyt ry Jalostustarkastus

Pentue 2007


Tiitu tuli taloon sillä ajatuksella että saisimme mukavan kotikoiran, lenkkiseuraa  ja metsästyskaverin. Ja niinhän siinä kävikin. Tiitu oli ensimmäinen oma koirani jonka koulutin itse kirjallisuuden ja tuttavien neuvojen turvin ja ihan hyvä yhteiskunnan tepsuttaja tuosta sitten tulikin. Tosin eihän kaikki voi mennä aina täysin oikein ja siitä hyvästä saamme nauttiakin tuon koiran ihanasta haukkumisesta, lähinnä huomiohaukusta. Tiitu taitaa jo rakastaakin tuota tapaa; kaikki ratkeaa hänen mielestään haukkumalla...

Kun  olimme kerran metsästyskoiran hankkineet niin metsäänhän se piti viedä. Tiitu onkin päässyt metsälle ihan pienestä pitäen, lähinnä kanalintujahtiin sillä neidin maltti ei oikein tahdo riittää paikalla oloon sorsalla. Tiitu on ollut aina sellainen 100-lasissa-tyyppiä ollen jo pentueen vilkkain pentu, joten tällainen järjestely on tuntunut luonnolliselta.

Näyttelyissä olemme pyörähtäneet muutaman kerran ja ihan kivasti se on siellä pärjännyt, ollen mm. ROP-pentu ja PN3. Tiitu on lauhkea kuin lammas tuolla kehässä eikä sitä näyttelyhommat näytä paljon kiinnostavan.

Tiitu on ollut pääsosin terve koko ikänsä, vehnäallergia on vain kiusannut nuoresta saakka. Verikokeilla tätä ei ole testattu mutta selvästi sille reagoi jos esim kylässä vesirinkeliä tai pullaa saa., turkki alkaa hielseilemään ikävästi.
Tiitu steriloitiin keväällä 2008 samalla kun siltä poistettiin kalkkeutunut maitorauhaskysta, sterilointi kun pitäisi laskea riskiä uusiin ylimääräisiin "patteihin". Leikkauksesta toivuttuaan Tiitusta on tullut jälleen nuori, se leikkii enemmän, touhottaa enemmän ja vapaana tuo tuttu 100-lasissa-pentu taas näyttäytyy. Karvan laatu on vain huonontunut ihan älyttömästi. Kiilto ja silkkisyys on hävinnyt ja ilman trimmeriä se onkin ihan nallekarhun näköinen.

Pitkäjänteisyyttä Tiitulla on aina riittänyt, silloin kun pitää etsiä jotain. Se jaksaa työstää ja nuuskuttaa pitkään vaikka leikki tai tilanne olisi mennyt ohi jo ajat sitten. Kainaloon tuo ei enää änkeä sohvalle (vihdoin kun sohvalle meno on ollut kiellettyä jo pitkään) mutta lattialla se on aina vieressä jos siinä oleskelee. Hellyyttähän walesi kaipaa :)