jade

Jade- pieni suuri walesilainen, joka on varustettu suurella sydämellä, joka sattuu sykkimään vain omille rakkaille ihmisilleen=) Viis muista koirista,tai vieraista, kunhan se oma rakas ihmisväki on paikalla. Tai no, käyhän ne vieraatkin, kunhan vaan muistavat rapsutella ja jos vielä ekstrana vähän jotain herkkua saa, Jade on aina täysillä mukana=)

Jadella on vallattoman kiltti luonne: herkkä ja lempeä, mutta aina niin rempseä ja vauhdilla mukana ja intona kaikesta touhuamisesta. Kotona se vaan sisällä olla möllöttää, tekemättä suurin piirtein mitään. Mutta ovi kun aukeaa ulkomaailmaan, tuo koira suorastaan muuttuu toiseksi koiraksi ;) Vauhtia ja energiaa tuntuu ulkona riittävän loputtomiin.
Jade on myös varsin kiltti ja tosi sosiaalinen tapaus.

Jade on puskakyttääjä, Suurin sellainen =) Jade rakastaa jahdata kaiken maailman tilhiä, talitinttejä, variksia sun muita lintusia. Käy siihen hommaan kyllä kohteeksi yhtä hyvin myös kissat kuin oravat sun muut pikku eläimet. Niitä tuo jaksaa jahtaa loputtomiin ja suurella innolla. Vielä joskus tuolla oli kuuliaisuus sen verran suuressa luokassa, että käskystä sai neidin tulemaan luokse, mutta jos vauhtiin nykyään pääsee, se on aivan sama mitä hihkuu tuolle. Ei tule luokse, ei varmasti tule. Ainakaan heti ;)

Jade myös nauttii suunnattomasti uimisesta. Vesi on Jaden elementti selkeästi, samoin kuin meidän muillakin waleseilla. En tiedä, onko mitään maailmassa mikä voittaisi Jaden mielessä uinnin. Edes ruoka ei taida siihen riittää, että tuon saisi rannalla pidettyä! Se vesi vaan on Jadelle niin oma juttu, ja tuo on vedessä kuin kotonaan. Joskus joudun rajoittamaan tuota uintia laittamalla Jaden liinaan kiinni, kun ei aina ole aikaa olla montaa tuntia uintiressulla ja odotella että kyllä se neiti sieltä vedestä joskus takaisin tulee... Tämä toki on oma vika. Jade on ollut todella kuuliainen ja tottelevainen koira, mutta vuosien varrella tuo ehdottomuuteni on lipsunut ja tottelevaisuus asiat on kärsineet. Ja tässäpä tämä loppu tulos on.

Jaden kanssa on kuitenkin tosi helppo elää. Jade onkin koira, joka ei tee itsestään mitään suurta numeroa, tyytyy helposti kohtaloonsa, oli se mikä vaan. Niissä rajoissa toki, että saa olla omaa ihmistä lähellä. Jade kun haluaa olla aina siellä missä ihmisetkin.
Eikä meillä tuosta pomon paikasta tarvitse taistella, tuo tietää sen ja sillä selvä. Jade on toki stressi herkkä koira etenkin elämänmuutos tilanteissa, mikä on ilmennyt Jadella korvatulehdus kierteillä aika ajoittain.

Jade ei ole vastoin odotuksia ollut koskaan mikään suuri näyttely tähti, eikä kyllä mikään harrastus tykkikään. Ehkä tuossa on ollut Tokoa ynnä muuta harrastetta ajatellen kyllä potentiaalia, mutta Jade on niin valtavan herkkä reagoimaan minun mieli aloihini, joten pienikin jännittäminen minulta niin tuo koira yrittäää helpottaa tilannetta joko pelleilemällä tai muuten vaan sikailemalla. Ja se jos mikä on turhauttavaa tietää, että koira osaa todella hyvin, mutta minusta johtuvien seikkojen takia hommat ei suju.
Näyttelyissä Jade kuitenkin saavutti aikanaan Valio tittelin, ja sen jälkeen kehä käynnit ovat jääneet hyvin vähäisiksi. Jaden suurin miinus ulkonäöllisesti on tuo sen väri. Jade kun on hieman vaalea väriltään, ollut aina. Ja etenkin nyt vanhennuttuaan näyttää vielä vaaleammalta.
Tottelevaisuus kisoissa ollaan muutamissa käyty ja saatu hienosti Alokas luokan 1.tulos ja vieläpä luokka sijoituskin irtosi Springerspanieleiden mestaruus kisoissa Tampereella. Eteneminen ylempiin luokkiin jäi, kun Jadella ilmeni nouto ongelma. Ja suuri sellainen. Mutta näin vanhemmiten on noudotkin alkanut sujumaan vallan mainiosti.

Jade kun on ollut aikaan sijoitus koira, on Jadella luonnollisesti pentueitakin. Sijoitus sopimuksella saatiin aikaiseksi vain 1 pentue, Doniol O-pentue, synt.17.8.2004. Toisen pentueensa Jade sai 2006 vuoden alussa, Luckystone's E-pesueemme.
Koirakakaroita Jadella on yhteensä 14+ se 1 pentuna heti enkeliksi lentänyt poika pentu...

Ensimmäisen pentueenkin Jade sai täällä kotona minun hoivassa, vaikka siis sijoitus koira silloin olikin. Se oli aika työläs aika, Jade kun ei ollut mikään super mamma, alkuun.
Alku oli tosi hankala, keisari leikkaus ja Jade oli monta päivää ihan pihalla pikku vesseleiden ilmestymisestä. Se ei oikein osannut yhtään olla niiden kanssa. Mutta jahka alkuun pääsi, olisi tuo hoitanut ne vähän enemmänkin kuin hyvin! Kun pennut sitten vajaa 6viikon iässä lähti emonsa hoivista ja matkasi kasvattajansa tykö, Jade oli ihan hirveässä kunnossa sen jäljiltä. Tuo kun oli vasta päässyt emon vietteihin käsiksi, niin ongelmia meillä riitti. Tuo meni ihan kauhiaan kuntoon. Itki parit ekat päivät ja etsi kovasti pentujaan, selkeästi kaipasi vauvojaan. Nisät oli todella täydet, ja niitä saatiin hoidella, jotta ei pääsyt nisä tulehdus iskemään. Pissa ongelmia tuli, Jade alkoi tiehään tahtiin pissimään, sisällekin. Käytin neidin lääkärissä ja todettiin virtsakiteitä, jotka meni onneksi ohi hoidon myötä. Ei siis tarvittu elinikäistä hoitoa siihen.... Ja seuraavaksi iski pahat karva/iho ongelmat. Jadelta alkoi lähtemään ihan mielettömän paljon karvaa, tuolle tuli jopa kaljuja kohtia näkyviin. Sitä karvaa lähti pahimmillaan tukkoja kerrallaan. Koskaan en ole sellaista nähnyt.

Toisen pesueen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Keisari leikkauksella toki nekin syntyivät, mutta ilman ongelmia alkoi pentujen hoito (varmasti ensimmäisen pentueen kokemusten ansiosta). Jade hoiti ansiokkaasti pentuja heti syntymästä lähtien (jopa ollessaan ihan tokkurainen). Ja hyvin hoitikin. Ja nyt toisella kertaa Jade sai olla rauhassa kotona, ja näki jopa pentujen kotiin lähdönkin. Ja uskon sen rauhoittaneen tuota neitiä, se ei ollut näiden E-pesueen lähtijöistä minällään. Eikä mitään jälki kärsimyksiä tullut. Tuo oli oikein hyvä voimainen ja palautui aika nopiasti vauveleistaan. Toki kotiinhan meille jäikin sitten 1 wesseli kasvamaan, eli varmasti sekin vaikutti positiivisesti asiaan ;)
Jade huoltaa edelleen kotiin jäänyttä tyttöään Herttaa. Ja vahtii ajoittain myös pikkuneitiään..

~Maaliskuu 2010~