|
|
ESITTELY Tervetuloa tutustumaan kotisivuillemme! Tässä muutamalla sanalla itsenikin esittelen näin aluksi. Olen siis Jonna Kivi, 26-vuotias. Asun Nurmijärven Rajamäellä koirieni kanssa. Olen asunut Nurmijärvellä koko ikäni ja näyttää siltä, etten ainakaan kovin pian ole mihinkään täältä muuttamassa.  Täällä on tilaa olla ja elää, metsää ja peltoja paljon ympärillä = loistavia lenkkeily maastoja =) Ensimmäinen welshi meille saapui pääsiäisen tienoilla ´97. Doniol Canorous Lady "Lady" oli kasvattajansa ensimmäisen pentueen yksi tyttösistä. Se miksi juuri Doniol koira meille tuli, oli monien sattumien summa =) Ja hyvä niin, Lady oli kerrassaan huippu koira ja valtavan kaunis tumman punaisen turkkinsa ja pisamiensa kanssa. Mahtava ilmestys! Luonteeltaan Lady sopi meille kuin nenä päähän. Vauhdikas ja tosi energinen ja touhuileva spanieli neiti, joka halusi olla koko ajan siellä missä ihmisetkin. Ja aina Lady oli niin iloinen ja koko spanielin innolla häntäänsä heiluttamassa. Ladyn jälkeen ei tältä punavalkoselta tieltä ole ollut paluuta :) Kotonani kanssani asustaa tällä hetkellä welshi kaksikko Alexway's Ps to Doniol "Jade" (s.10/2000) ja hännän huippuna Jaden tytär Luckystone's Especial Jewel "Hertta" (s.01/06)  Vanhempieni luona asustaa meidän yhteisomistuskoirat Luckystone's Double Trouble "Sumo" (s.08/2003) ja cockerspanieli Tiias Hokey-Pokey "Otto" (s.02/06). Pojat todella usein ovat täällä tyttöjen kanssa, kuin myös vaihtoehtoisesti tytöt vanhempieni luona. Samalla kylällä kun asutaan (joskin ihan eri laidoilla), niin välimatka ei ole kauhian pitkä vierailemaan. Ja se mahdollistaakin tämän erittäin aktiivisen koiraharrastukseni myös Sumon kanssa. Tähän vajaaseen neljätoista vuotiseen taipaleeseen welshien kanssa on mahtunut paljon ikimuistoisia iloisia hetkiä ja valitettavasti myös niitä valtavan surullisiakin.. Tähtenä taivaalla meitä muistuttavat erittäin rakkaat jo edesmenneet nuoret koiramme; Doniol Jewel Of Future "Venla" ja cockerspanieli Tiias Fancy Dan "Onni". Sekä kaiken alku ja juuri, Multi CH Doniol Canorous Lady "Lady", joka eli 13,5 vuotisen elämän kanssamme. Ladyn aika oli lähteä Onnin ja Venlan luokse syksyllä 2010 suurten kyynelten saattelemana.. Koirat, jotka tulevat säilymään muistoissani ainiaan. Näiden koirien tassunjäljet jäivät ikuisiksi ajoiksi sydämiimme. Kasvattamisen maailmaan ajauduin mukaan enempi ja vähempi Ladyn kasvattajan Mirka Saarentauksen mukana. Hänen kanssaan tuli aikanaan kierreltyä pitkin maata ja ulkomailla myös näyttelyissä. Sain paljon arvokkaita kokemuksia ja tietoja häneltä. Ja se kipinä koira harrastuksiin syttyi kovin lähtemättömän voimakkaasti. Mirkan matkassa tuli kuljettua monen moiset näyttely reissut ja monessa olin mukana, kiitos siitä Mirkalle :) Niinpä alkuvuodesta 2003 suoritin kasvattajan perustutkinnon hyväksytysti läpi ja sain anoa kennelnimen. Vaihtoehtoja nimiehdotuksiin taisi olla 3. Niistä sitten hyväksyttiin ensimmäinen ehdotukseni, Luckystone's. Onnenkiven noin suomennettuna. Tämä nimi pohjautuu osittain omaan sukunimeeni, mutta myös erään talon tontin nimeen. Olen erittäin tyytyväinen tuohon valitsemaani kennelnimeen ollut, muuksi en sitä muuttaisi. Vihdoin elokuussa 2003 näki Luckystone's kennelin esikoiset päivän valon: D-pentue syntyi Lady-äippähauvan hellään hoivaan. Lady, joka oli super emo. Helppo aloittaa kasvatus työtä tuollaisella upealla emällä. Ei paljoa tarvinnut asioihin puuttua, kun Lady hoiti hommat niin hyvin ja opetti paljon samalla meitä. Joskin ainahan kaikki ei mene oppikirjojen mukaan ja yllätyksiäkin sattuu. Kaikista on kuitenkin hyvin selvitty ja ongelmat ne on niitä, jotka kasvattaa. D-pentue oli kasvatusprojektina minun ja vanhempieni yhteinen aloitus kasvattajan uralle. Pentue syntyi ja kasvoi vanhempieni kotona, jossa minäkin siihen aikaan hetken aikaa jouduin/sain asua. Kaikki meni enemmänkuin loistavasti- rankkaa aikaa se sen kuusikon kanssa oli, mutta hengissä kaikki selvittiin ;-) Pennut tottuivat erittäin vauhdikkaaseen, ja virikkeelliseen & ääniä täynnä olevaan ympäristöön. Lapsirakkaitahan niistä kaikista kasvoi, kun pieniä lapsia perheessä on =)  Siitä alkoi tämä tarina kasvattajankin saappaissa. Näihin vuosiin on mahtunut huisin paljon ihania hetkiä ja niitä ikimuistoisia seikkailuja unohtamatta muutamia erityisen hyviä ystäviä, jotka on vuodet tuoneet mukanaan. Paljon olen saanut kokea niin harrastajan roolissa, kuin myös kasvattajan ominaisuudessa. Kasvatan erittäin pienimuotoisesti welshejä ja pentuja on harvemmin myytävänä. Olen tällä hetkellä kasvattanut 2 pentuetta, ensimmäinen syntyi siis 2003 kesällä ja toinen 2006 alkuvuonna. Ja seuraavaa pentuetta ei ihan heti olekaan tuloillaan. Koska kaikki pennut kasvavat kotonani muun perheen kanssa, täytyy pentueen olla tarkoin suunniteltu. Pennuille täytyy olla riittävästi aikaa ja tilaa olla ja temmeltää. Terve kasvuympäristö on erittäin tärkeää. Pennut saavat elää melko vapaina kasvuajan, niitä ei ole teljetty vain yhteen huoneeseen, vaan kyllä ne saavat tepsutella pitkin poikin vapaanakin. Toki pentujen turvallisuus vaatii sen oman aidatun tilansa, ettei pääsyä ole ihan joka nurkkaan. Jalostukseen käytettäviltä koiriltani vaadin luonnollisesti PEVISA tutkimustulosten olevan kunnossa ja muutenkin hyvää perusterveyttä. Jos joka kuukausi tarvitsee eläinlääkärissä käydä yhden jos sun toisen vaivan takia, niin päivän selvää on ettei sellaisesta koirasta ole sukunsa jatkajaksi; vaikka kuinka olisi hyvä luonne ja ulkonäkö miellyttäisi. Toinen seikka on myös luonne puoli. Welshi on kuitenkin alun alkaen metsästys koiraksi luotu, niin todella toivoisin uusien omistajien olevan innokkaita harrastamaan welshin kanssa. Jos nyt ei välttämättä metsästystä, niin esim. mejä (jäljestys), toko (tottelevaisuus) ja agility ainakin ovat mitä soveliaimpia lajeja welshillekin. Meillä koirat ovat ihan kotikoiria, vaikka kuinka "kennelistä" puhutaankin. Ihmiset niin kovin usein mieltävät kennelin paikaksi, jossa koiria on paljon ja niille on sijoitettu omat tilat jonnekin erilliseen taloon/asuntoon/varastoon. Mutta ei. Minulla on kennelnimi, mutta ei kenneliä. Minulla sellaisia kenneltiloja ei ole eikä tule (vaikkakaan en siis tuomitse niitä, joilla näin on). Minulle vain sellainen elämä ei sovellu. Koirani ovat ennen kaikkea rakkaita perheenjäseniä ja ne kyllä saavat siis olla siellä missä muutkin. Ja koiramäärä tulee aina olemaan hillitty ja sellainen, jotta aikani niiden hoitamiseen riittää. Ja harrastuksiin. Minun koirani elävät ihan tavallista koiran elämää. Sänkyynkin ne änkeävät ja sohvalle ne mielellään kainaloon käpertyvät viereen myöskin. Joskin tämä on asia, joka on pyrkimyksenä ollut karsia pois.. Ja saunomisesta omat koirani erityisesti nauttivat! Löylystä niitä ei meinaa saada pois, väkisin ne sieltä on kannettava ulos. Ulkoilu ja etenkin uiminen & metsälenkkeily on näiden luppakorvien mieleen. Mikäs sen mukavampaa, kuin päästä metsään vapaana kirmailemaan ja saa sielunsa kyllyydestä juosta ja tutkia kaikkea metsän hajuja. Harrastan monipuolisesti koirieni kanssa. Tämän hetken aikaa vievimmät harrastukset on agility ja toko treenaus. Näyttelyissäkin käymme silloin tällöin ja on sitä ihan metsästyskokeissakin tullut käytyä. Mejä eli jäljestys on myös koirieni mieleen oleva harraste. Kokeissa on tullut silläkin saralla jossain vaiheessa käytyä, mutta nyt on lähinnä keskitytty omaksi iloksi jälkiä vetämään.  Mutta kuten sanottu, minulle koirani ovat erittäin rakkaita perheen jäseniä, se on tärkeintä että ne on tyytyväisiä, terveitä ja voin tarjota niille aktiviteetteja, joista ne itse nauttivat. Ja myös minäkin =) ~ Marraskuussa 2010 ~
|