Olen Jonna Kivi, vajaa 26 vuotias koiraihminen. Ja totaali sellainen. On ihmisiä, jotka ovat koiraihmisiä ja on ihmisiä joilla on koiria, ja kuten sanottu, itse kuulun siihen ensimmäiseen kategoriaan.
Lapsuuden kotonani on miltei aina ollut koiria. Alkuun ne karvakorvat oli sekarotuisia, mutta vuonna 1995 talouteemme tuli cockerspanieli Milla (..Angelhagen ?), joka oli monen syyn takia paperiton, jolle  paperit olisimme saaneet jos vain olisimme halunneet. Millan myötä tutustuimme puhdasrotuisten maailmaan ja törmäsimme perheemme kanssa walesinspringerspanieli kasvattajaan, Saarentaus Mirkaan. Sitä kautta perheeseemme saapui meidän ensimmäinen walesi. Toki äidilläni oli rodusta jo varhain kokemusta, hänellä kun oli 70-luvulla walesiuros Peter Of Skyway "Viki". Vikin kohtaloksi tuli nelivuotiaana aivokasvain...

Ensimmäinen walesinspringerspanielini tuli siis taloon 1997, kun Doniol Canorous Lady "Lady" muutti meille asumaan. Yhdessä äitini kanssa Lady hankittiin, isäni vastusti tuttuun tyyliinsä tuota koiran hankintaa. Isäni olisi toki Ladyn emän Chinan voinut meille ottaa...
Ja kerta tähän valtavan ihastuttavaan rotuun tutustuin, ei siltä tieltä ole paluuta. Olen sydämeni totaalisesti näille punavalkoisille täplänaamoille menettänyt!

 Näiden sivujen tarkoituksena on toimia omien koirieni kotisivuina ja samalla myös kasvattieni kuulumisten kanavana. Kasvatan walesinspringerspanieleita hyvin pienimuotoisesti.  Ensimmäinen pentueemme syntyi kesällä 2005, ja toinen alkuvuodesta 2006. Yhteensä pentusia noista pesueista on 14 ja kaikki voivat oikein hyvin ja elävät onnellista koiran elämää ihanien perheiden hoivaamana. Siitä kiitos kasvattieni omistajille!
Lähitulevaisuuden suunnitelmiin ei kuulu pennut. Itselläni ei ole tällä hetkellä yhtään jalsotus koiraa, 2 on jo niin iäkkäitä ja kolmannella on welshinspringereillä yleisesti esiintyvä perinnöllinen sairaus, kilpirauhasenvajaatoiminta. Näin ollen harrastelen vain koirieni kanssa tällä hetkellä aktiivisesti ja seurailen mielenkiinnolla, mitä rodussa tapahtuu.

Kotonani siis asustaa tällä hetkellä 3 walesinspringerspanieli neitiä, jo varsin kunnioitettavaan mummeli ikään ennättänyt Lady (Kans&Fin&Rus&Rkf&Lv Mva RusV-00 LvV-05, synt. 01/97),  toinen mummelimme Jade (Fin Mva Alexway's Ps to Doniol, synt.10/2000) ja joukon hännillä tepsuttelee Jaden "kakkospesueen" tyttönen Herttis (Fin&Est&Ltu Mva TK1 Luckystone's Especial Jewel, synt. 01/06)

Vanhempieni kanssa yhteisomistuksessa asustaa myös welshi poika Sumo (Kans&Fin&Est&S(n)&Ltu Mva TK1 Luckystone's Double Trouble, synt. 08/03) , joka on Ladyn lapsonen. Sumon seurana siellä taloudessa viipottaa  hyvin energinen ja wauhdikas cockeri poika Otto (Tiias Hokey-Pokey)

Tässä meidän koiralauman nuorisoa kesällä 2006:)

Näistä wesseleistä harrastelen todella aktiivisesti sekä Hertan että Sumon kanssa. Lady on jo ikänsäkin puolesta saanut vetäytyä eläkkeelle kaikista harrasteista ja Jade nauttii vaan olla. Toki Jadenkin kanssa treenaillaan milloin mitäkin, mutta kisakoiraksi Jadesta ei ole, joten Jaden kanssa vaan touhuillaan kaiken näköistä omaksi iloksi. Sumon ja Hertan kanssa meidän harrasteisiin kuuluu ehdottomana ykkösenä Toko ja Agility. Molemmissa lajeissa kisaillaan kokeissa ja tuloksiakin on ihan mukavasti ehtinyt kertyä.

Verijälkiä myös vedän koirilleni ja metsästyksen alkeita kovasti on opeteltu tässä viime aikoina. Sumo ja Hertta on helposti opettavissa, oikeastaan lajiin kuin lajiin. Molemmat ovat todella innokkaita tekemään töitä kanssani ja sitä tahtoa ei puutu. Sumo etenkin on erittäin leikkisä ja sitä kautta valtavan helposti motivoitavissa ja treenaamiset on suorastaan nautinnollisia tuon kanssa. Keskittyminen välillä kärsii, kun se lataus menee hieman yli, mutta pääasiassa hyvin hanskassa pysyvä koira. Hertta taas on aina ollut energinen ja vauhdikas Härveli, joka omaa paljon samoja piirteitä harrastuskoirana kuin Sumo.

  
Tässä vuosien varrella on myös paljon surua mahtunut suuren ilon joukkoon.
Meille niin äärettömän rakas walesilaisemme Venla-wandaali (Fin Mva Doniol Jewel Of Future)  2005 vuoden alussa suuren surun ja tuskan saattelemana joutui jättämään tämän maallisen elämän vain ollessaan vasta 3vuoden iässä. Se oli todella todella surullista ja tekee vieläkin kipeää asiaa muistellessaan...  Ja seurakseen koirien taivaaseen Venla sai talvella 2008 niinikään meidän tosi rakastetun cockeri poikamme Onnin (Tiias Fancy Dan, synt.29.1.2005) Onnin, joka tuli taloomme meitä piristämään Venlan kuoltua. Nimi ei siis ollut enne...  Nämä 2 koiraenkeliämme seuraa nyt pilven reunalla meidän tekemisiämme ja elävät meidän sydämissämme ja muistoissamme Ikuisesti! Venlaa ja Onnia aina muistaen!
 
Rahoittaakseni rakkaan harrastukseni, teen Lähihoitajan työtä vanhusten kotihoidossa, joten työni on vuorotyötä ja töitä on myöskin viikonloppuisin. Vuorotyö kyllä rajoittaa harrastuksia tehokkaasti tällä hetkellä ja sen takia välillä joudunkin tinkimään harrasteista, jotta pystyn työni kunnolla hoitamaan.. Pidän työstäni ja harrastus on erinomainen vasta paino työlleni. Siinä pääsee kyllä niin irti työstä, ettei paljon tarvitse työ asioita enää kotosalla murehtia:)  Pentuja usein kuljettelen mukanani milloin missäkin, ja työpaikalleni pääsevät kaikki pentusina vierailemaan, mummoja ja pappoja virkistämään.

KERHOT, JONKA JÄSEN OLEN:
- Suomen spanieliliitto
- Springerspanielit RY
- Suomen Kennelliitto
- Impivaaran Hallit
- Suur-Helsingin Spanielikerho
- Cockerspanielit RY

KASVATUKSESTA

 Kun aina vain ajauduin syvemmälle tähän koiraharrastukseen, kävin 2003 alkuvuonna hyväksytysti läpi kasvattajan peruskurssin.
Olen kasvattanut sen jälkeen 2 pentuetta, meidän D ja E pentueet. Ensimmäinen pentue syntyi 2003 elokuussa, kun meidän Lady sai toisen pentueensa (ensimmäinen pentue Ladylla oli 2001 huhtikuussa Doniol kenneliin), joka samalla oli kennelini ensimmäinen pentue. 
Seuraava eli kakkospesueemme syntyi 2006 vuoden alussa, Jaden ollessa emänä. Jadella myöskin oli taustalla aikaisemmin 1 pentue, samoin sekin Doniol kenneliin.

Lady oli siis ensimmäinen walesimme, ihka oma kotikoiramme. Monien mutkien kautta Ladysta tuli sijoitus koira, joka teki Kennel Donioliin yhden pentueen, Doniol J-pentueen. Tämä pentue oli ensimmäinen meillä kotona kasvanut pentue. Toista pentuetta Lady ei ehtinyt Doniol-kenneliin saada, kun 6-vuoden ikä ja sopimuksen ehdot tuli täyteen. Niinpä Ladysta tuli taysinoma koira 2003 vuoden alussa, ja samoihin aikoihin suoritin kasvattaja-tutkinnon. Olin ajatellut jo jonkin aikaa, että joskus kenties teetettäisiin itse omia pentuja. Kun suoritin kurssin hyväksytysti, aloin enemmän suunnittelemaan Ladyn astuttamista. Äitini suosiollinen avustus oli piste I:in päälle, joten pystyin toteuttamaan sunnitelmat.
Loppujen lopuksi löytyi hyvä uroskin, joten 25.8.2003 syntyi kennelini ensimmäinen pentue. Pennut kasvatin yhdessä vanhempieni kanssa. Olenkin aina saanut paljon tukea ja apua äidiltäni, joka osallistuu pentujen hoitoon.

Jalostukseen käytän vain ja ainoastaan terveitä ja hyvä luonteisia rotunsa erittäin hyviä edustajia. Koiran täytyy olla näyttelyissäkin palkittu, sekä tietenkin terveyden pitää olla kunnossa. Ja tarkoitan sillä terveydellä muutakin kuin vain hyviä lonkka-ja silmä tuloksia. Pidän kuitenkin omassa kasvatuksessani tärkeänä koirien terveyttä ja erinomaista luonnetta. Walesin käyttö ominaisuuksia missään nimessä unohtamatta. 
Päätavoitteena siis on reipas ja hyvän luonteen omaava terve walesi, jonka kanssa on ilo elää ja harrastaa monipuolisesti!

Kenneliimme on syntynyt vasta 2 pentuetta, ensimmäinen 2003 ja toinen 2006. Jatkossakin pentuja tulee harvemmin. Jokainen pentueemme on erittäin tarkoin harkittu, ja jokainen yhdistelmä tulee olemaan sellainen, josta myös itselleni koiran ottaisin. Ja jokainen yhdistelmä tulee myös täyttämään rotumme jalostustoimikunnan asettamat minimi-vaatimukset!

Lady ja 7viikon ikäiset D-pennut. 2 kaverusta (Lupu ja Bobi) puuttuu kuvasta:)

Koirat elävät meillä onnellista koiran elämää íhmisten joukossa. Saavat nukkua samassa sängyssä muiden kanssa, ovat iltaisin sohvalla ja hyvin usein mukana missä ikinä liikutaankaan:) Pennutkin tulevat AINA kasvamaan perheen keskellä, ei eristettyinä minnekään pieneen tilaan jonnekin huoneen nurkkaan. Yleensä olohuoneessa on pentulaatikko, jotta tottuisivat normaaliin elämän menoon ja ääniin ja itsellä on helppo tarkkailla nassikoiden touhuja ja samalla sitä oppii tuntemaan paremmin jokaisen pennun. Kunhan kasvavat, tilakin aina pennuilla kasvaa.
Ulkoilemaan pennut luonnollisesti pääsevät, toki sään mukaan. Autoiluun ja vieraisiin ihmisiin sekä lapsiin pennut tottuvat jo pienenä. Riistakosketukseen pennut pääsevät linnun siipien muodossa.  

Toivon jokaisen kasvattini pääsevän harrastaviin ja aktiivisiin koteihin, kun kuitenkin on kyseessä aktiivinen ja vilkas, sekä monipuolinen rotu. Walesin kanssa kun pystyy harrastamaan niin monipuolisesti laidasta laitaan. Metsästys käyttöön welshi olisi omiaan, mutta se ei ole ehdoton vaatimus walesin omistamiseen. Ihan pelkäksi kotikoiraksi welshi ei välttämättä kuitenkaan ole sovelias. Kuitenkin sen vilkkaus ja energisyys vaatii hyvää perus koulutusta ja sekä tekemistä ja aktivoimista osakseen.

Itse olen hyvin kiinnostunut jokaisesta kasvatistani, ja koirieni jälkeläisistä. Haluan olla yhteyksissa kasvatin omistajiin aktiivisesti, sillä vain omistajilta saadun palautteen avulla pystyn arvioimaan kasvatukseni tulosta. Niin positiivinen kuin negatiivnenkin palaute ja kuulumiset on aina tervetullutta. Minä pidänkin yhteyttä yllä kasvattien kanssa ja järjestellään mm. pentutapaamisia sekä muita treffejä mm. lenkkeilyn merkeissä. 

SUURENMOINEN KIITOS KUULUU AKTIIVISILLE KASVATTIENI OMISTAJILLE !!  TEIDÄN KANSSA ON ILO TEHDÄ YHTEISTYÖTÄ!

Luckystone's kasvattajaryhmä esitettiin ensimmäistä kertaa 15.4.2007 Sipossa, tuloksena hienosti 2KP!
Kuvassa oik.Greta (Enchanting Girl), Eetu (Eye Catcher), Sumo (Double Trouble) ja Nova (Evening Story)