Kuva:
Erich Pranno
in Memoriam
Pranno tunnetaan erityisesti kellokärhöhybridien
ja muiden pienikukkaisten kärhöjen kasvattajana. Erittäin suosittu on hänen Viorna-ryhmän hybridinsä 'Kaiu', joka
on nimetty hänen kotipaikkansa mukaan.
Taisi olla touko-kesäkuun vaihde vuonna 1995, kun tapasin Erich Prannon ensimmäisen kerran. Överbyn koululle oli
järjestetty kärhötilaisuus, jonne oli kutsuttu vieraita Virosta. Pihalla
törmäsin kahteen viroa puhuvaan herrasmieheen, joiden kanssa aloin heti
jutustella. Pian ilmeni, että miehet olivat tilaisuuden päävieraat Uno Kivistik ja Erich Pranno. Viron kärhökerhon sihteeri ujosteli tulkkina
toimimista ja ehdotti minua hoitamaan tehtävän. Kaikki sujui hyvin ja näin
ystävystyin Viron tunnetuimpaan kärhöammattilaiseen Unoon
ja aktiiviseen kärhökasvattajaan Erichiin. Vuosien varrella ostelin molemmilta
paljon kärhöjä ja nyt kaivellessani vanhoja kärhöluetteloita sekä dokumentteja,
löysin Erichin kirjeen, jossa hän listaa tilaamani kasvit ja kirjoittaa
terveiset:
Tervitusi kogu perele!
Mina olen nii veike ärimees, et
minul ei
ole panga arvet. Raha saab edaspidi kui kohtume.
Soovitan
tulla minu juurde puhkama kogu perega.
Ruumi on küllalt. Saadan veel Hablizia
juuriko ja Phytolacca americana.
Need ei maksa midagi.
Kõige paremat
Erich
Minä kyselin maksutapaa, mutta ”veikeä liikemies ilman pankkitiliä” toikin
lopulta kasvit minulle suoraan Kevätpuutarhamessuille ja kuitti kirjoitettiin
paikan päällä. Siinä sitten istuimme Messukeskuksen penkillä ja Erichin
taskuista alkoi ilmestyä pieniä pitkänomaisia muovipusseja toinen toisensa
perään. Olin tilannut sillä kertaa 70 kärhöä ja kaikki ne kaivettiin puvun-,
housujen- ja palttoontaskuista. Oli mies vähän hoikempi ladattuaan kuorman
laukkuuni!
Enpä tiedä, mahtoiko Erichillä olla tapana kutsua muitakin asiakkaitaan
perheineen lomailemaan kotiinsa. Tottahan tiedän virolaisten
vieraanvaraisuuden, mutta silti tämä kutsu jäi erityisenä mieleeni, sillä
olimme tunteneet toisemme vasta aika lyhyen ajan!
Erichin ”elämänlankoja” ja ystävällisyyttä lämmöllä muistellen
Hannele Virkkunen
Muistan kun eräänä vuonna Helsingin Messukeskuksessa törmäsin virolaiseen
herrasmieheen joka oli tullut käymään puutarhanäyttelyssä. Hän selitti olevansa
hortonomi aivan kuten ystävänsäkin. Ystävä, joka oli mukana, oli tietysti Uuno Kivistik. Tietämättä silloin vielä olin onnistunut
tutustumaan kärhömaailman huippupariin. Pranno
selitti, että mukana olevassa salkussa oli kärhönjuuria, ja että niitä oli
tarkoitus myydä. Katselin salkkuun ja näin ohuita juuria tiukoissa nipuissa.
Arvelin, että matka Suomeen ja käynti puutarhanäyttelyssä oli herroilta pieni
taloudellinen uhraus. He hakivat selvästi kauppakumppaneita. Kävi niin, että
siinä ostin joitakin taimia - alkoi kohdallani virolaisten pikkutaimien
tuominen Suomeen. Koin ostokseni kuitenkin etupäässä tukena myyjille.
Puutarhamatkailu
Myöhemmin sain tehtäväkseni viedä Kotipuutarhalehden lukijoita Viroon
katsomaan kärhöjä. Ohjelma oli päivämatka, aikaisin aamulla yli
kantosiipialuksella ja illalla kotiin. Syntyi ikimuistoisia, puhtaasti kärhöntäytteisiä
matkoja Kivistikin ja Prannon puutarhoihin. Olin
käynyt Erichin puutarhassa ja minusta siinä oli sarja toteutettuja hyviä
oivalluksia, joita kelpasi näyttää muillekin. Prannon
puutarhassa kävi parhaaseen aikaan linja-autoja ympäri Venäjää ja monta bussillista Suomesta. Tämä oli Erichin mielestä paras aika,
sillä hän piti paitsi kasveistaan myös vieraistaan.
Nerokkuus
Ensinnäkin puutarha on alkujaan ollut pala avonaista peltoa. Kuusiaita on
istutettu suojaksi ja pienilmaston parantajaksi. Toinen oivallus on ollut
käyttää pinta-alaa tehokkaasti. järjestämällä kasvatettavat kärhöt ja muut
kasvit riviin. Väliin on toki mahtunut kylvöpedit ja
muuten vaan silmäniloa antavat erilaiset kukat, jotka olivat tärkeitä
Erichille. Kolmas oivallus oli peittää puutarhan rivien väliset käytävät
matoilla, jotta rikkaruohot pysyivät poissa. Koko puutarha on vain ehkä 3000
neliömetriä. Silti siinä olivat myös omenapuut ja mehiläispesät. Virossa piti
saada ruokansa mahdollisimman paljon omasta puutarhasta. Puutarhassa on
minimaalisen pieni kasvihuone joka toimi taimikasvatustilana ja kesällä
tomaattihuoneena.
Taiteilijasielu
Erich Pranno oli erinomainen ammattimies, taiteilijasielu, kauppamies ja ennen
kaikkea nerokas pienten mahdollisuuksien suuri oivaltaja. Erichillä oli
lumpeita pienessä puutarha-altaassa ja puutarhassa oli veistoksia. Viime
vuosina hän oli innostunut kasvattamaan Daturoja ,
pasuunakukkia, niiden kauniiden kukkien takia. Ihmettelin ja ihailin hänen
innostustaan, kun mietin miten vaikeata niiden monien isojen taimien
talvehtiminen oli kotioloissa.
Oivallus
Kauneuden ymmärtäminen ja kauneuden luominen olikin Erichille tärkeä. Hän
oivalsi mahdollisuudet saada aikaiseksi jotakin uutta kylvämällä ´Alionushkan´ siemeniä. Näin syntyi uudentyyppisiä kellokärhöjä.
Pääsin muutaman kerran tutustumaan näiden kylvösten taimiin kukinta-aikaan
Erichin opastuksella. Olimme kummatkin näkemästämme hurmiossa.
Viimeinen kohtaaminen
Viime vuoden syyskuussa kävimme parin ystävän kanssa Erichillä. Matka
tehtiin nimenomaan tapaamaan tätä mestaria jolla oli aivan taianomainen kyky
loihtia uutta ja mykistävää sangen yksinkertaisista lähtökohdista. On hyvä
käydä tietäjän luona, sillä siinä saattaa aina tarttua jokin käyttökelpoinen
tieto, ja oma tietämys kasvaa, vihkiytyminen vahvistuu.
Erich oli luvannut olla kotona. Niin hän olikin ja näytti iloisesti
puutarhansa jälleen kerran. Otin varta vasten valokuvan hänestä, sillä ei
koskaan tiedä, milloin on aika erota ystävistään. Olihan Erich parina kolmena
vuonna sanonut että hän saattaa kuolla milloin tahansa. Aina sanoimme että
ethän vielä – onhan sinulla puutarha hoidettavana. Nyt tuli kutsu toisiin
tarhoihin. Erichillä on tytär ja tyttärenpoika joten puutarha voi jatkaa
elämänsä uusilla hoitajilla.
Kuva: Timo Löfgren
Sinikukkainen Pranno-hybridi
Hannelen hankkimia kärhöjä oli aikanaan istutettuina Hietaniemen
hautausmaalle. Siellä tutustuin ensimmäistä kertaa Erich Prannon
kellokärhöhybrideihin. Niitä oli isompia ja pienempiä, kukat sinisen, violetin
ja punaisen eri sävyissä, kehälehdet kapeampia tai leveämpiä, suoria tai
kippuraisia. Siitä alkaen olen ollut erityisen kiinnostunut Integrifolia-ryhmän
kärhöistä.
Erich Prannon muistan erityisesti Kansainvälisen
kärhöseuran IClS:n Puolan retkeltä kesällä 2000.
Eesti Elulõngaklubin osallistujajoukko oli ajanut
ahtaalla pikkubussilla läpi yön Varsovaan, missä aamulla liittyivät muuhun
porukkaan. Kävimme tutustumassa munkki Stefan Franczakiin
ja tämän kärhöihin. Kierroksen jälkeisellä lounaalla luostarin ruokasalissa
satuin samaan pöytään Erichin kanssa. Tässä mieliin
painuvassa ympäristössä sain tilaisuuden kysellä hänen kokemuksiaan kärhöjen
kasvattamisesta mm. ’Alionushkan’ siemenistä. Innostuin asiasta niin paljon, että seuraavana syksynä tein omat
ensimmäiset kylvöni käyttäen ’Eriostemonia’
siemenlähteenä.
Timo Löfgren
Sivu on avoinna täydentäville puheenvuoroille!
Viestit Timolle, osoite kerhosivun lopussa.
Katso myös: IClS