Äkämäankeroisistako kiusa puutarhaan?

Äkämäankeroiset aiheuttivat takavuosina viljelyksille tappioita, kunnes loiset saatiin hallintaan kemiallisin konstein.

Nyt ankeroisuhka on uudelleen ajankohtainen torjunta-ainekieltojen, rajojen avautumisen ja ilmaston lämpenemisen

seurauksena. Kärhötkään eivät ole turvassa!

Keväällä 2004 ostin muutaman kärhön terassiruukkujani varten. Yhteen niistä istutin kolme kärhöä astioineen, koska tarkoitus oli kukinnan jälkeen siirtää pari niistä ulos puutarhaan.

Kahdelle löytyikin syksyllä kasvupaikat pihalta, ’Piilu’n istutin takaisin ruukkuun. Mutta se näytti kummalliselta. Astian pohjan läpi kasvaneissa juurissa oli outoja nystyjä, ja astian sisäpuolelta, varsinkin juuriston alaosasta, niitä paljastui lisää, isoimmat herneen kokoisia. Astian ulkosivulla kasvaneet juuret olivat puhtaat, joten nystyt eivät voineet johtua käyttämästäni multaseoksesta. Myös kaksi muuta kärhöä olivat juuristoltaan aivan normaalit. Ongelman aiheuttaja oli siis tullut ’Piilu’n mukana.

Nystyröiden syy jäi hämärän peittoon, kunnes sain käsiini Ruotsin kärhöseuran joulukuun 2004 lehden[1].

Pohjanlahden siltäkin puolen oli löytynyt nystyjuurinen kärhö. Aiheuttajaksi oli kuvien perusteella päätelty sukkulamatoihin lukeutuva äkämäankeroinen Meloidogyne hapla. Se aiheuttaa kasviin vesi- ja ravinnepulaan viittaavia piirteitä, kuten kitukasvuisuutta ja lehtien aikaista kuihtumista. Edelleen kerrotaan, että mikäli ankeroinen pesiytyy viljelykseen, siitä on jokseenkin mahdoton päästä eroon. On siis pyrittävä estämään sen tulo uusien kasvien mukana.

Lähetin nystyräisiä ’Piilu’n juuria nähtäväksi MTT:lle Jokioisiin. Siellä Outi Järvinen varmisti niistä löytyvän Meloidogyneä, mahdollisesti juuri edellä mainittua lajia M. hapla.

Internetistä[2] löytyy lisää tietoja loisankeroisista. Ne ovat yleistymässä ja ovat muodostumassa uudelleen ongelmallisiksi sen vuoksi, että kemiallisista ankeroisten torjunta-aineista on paljolti jouduttu luopumaan niistä

aiheutuvien haittojen takia. Tällä hetkellä ei uusiakaan ole tarjolla.

Lämpökäsittely mainitaan yhtenä torjuntakeinoista. Ankeroisia tappavat olosuhteet ovat kuitenkin hyvin lähellä niitä, jotka samalla tappavat isäntäkasvinkin. Erään ohjeen[3] mukaan istutusmateriaalia tulisi käsitellä yksi tunti 45,5 ^oC:n lämpöisessä vedessä.

Käytännössä äkämäankeroisten esiintyminen todetaan juuriin muodostuvien nystyjen perusteella. Niissä loinen saa isäntäkasvin tuottamaan itselleen sopivaa ravintoa. Ankeroisen kehitykseen kuuluu useita muodonmuutoksia. Naaraseliöt jatkavat kasvuaan n. 1 mm:n kokoon ja tuottavat suuren määrän munia. Ankeroissukupolven ikä on noin 4 – 5 viikkoa.

Erittäin monet tavalliset koriste- ja ravintokasvilajit ovat alttiita ankeroisille. Alttius vaihtelee joskus

saman lajin yksilöidenkin välillä jopa siinä määrin, että ominaisuutta on ehdotettu testattavaksi viljelylajikkeiden jalostuksen yhteydessä.

Jyrki Tomminen Kasvintuotannon Tarkastuskeskuksesta (KTTK) kertoi, että maahan tuotavia koristekasveja valvotaan pistokokein. Kärhöissä ei ole ankeroisia todettu. Prof. Kari Tiilikkala (MTT, Kasvinsuojelu) mainitsi niitä joskus esiintyneen mm. ruusujen tuontitaimissa. Saastuneessa maassa ne siirtyvät helposti mitä moninaisimpiin isäntäkasveihin. Onneksi Suomen talvi tappaa pääosan ankeroisyksilöistä. Mutta pienikin määrä hengissä selvinneitä pystyy pitämään kantaa yllä, jopa matalajuurisessa nurmikossa muutaman vuoden. Kärhöllä, jonka juuret ulottuvat syvälle routarajan alapuolelle, ongelma voi muodostua paljon vakavammaksi. Ankeroisten saastuttamaan kärhöön tulee siis suhtautua kuin ongelmajätteeseen!

Kärhöjen ja muidenkin koristekasvien juuret on syytä tarkistaa erittäin huolellisesti ennen puutarhaan istuttamista. Keväisissä taimissa loiset ovat vaikeammin havaittavissa kuin kuvien esittämässä tapauksessa, jossa ankeroiskanta oli päässyt muhimaan koko kesäkauden.

Mainittakoon vielä, että saastunut ’Piilu’ oli tuotu maahamme Hollannista, ei kuitenkaan miltään kärhöihin erikoistuneelta tuottajalta.

- * -

[1] Maj-Lis Petterson (SLU, Uppsala): Rotgallnematoder, ett nytt gissel för våra klematis. Clematis XVI:2 (2004), 9.

[2] James A. LaMondia: Nematode Diseases of Perennials. Yankee Grower 3 (2001):6, pp. 6-7; 2; and: Host Status of Herbaceous Perennial Ornamentals to the Northern Root-knot Nematode. Connecticut Experimental Agricultural Station, USA. htpp://www.hort.uconn.edu/lpm/, file YG 3,6 01.doc.pdf

[3] http://plpnemweb.ucdavis.edu/nemaplex/Taxadata/G076S2.htm