Wim Snoeijer:
Clematis
Cultivar Group Classification with Identifying Key and Diagrams
Wim Snoeijer on vuosikausia kehitellyt kärhölajikkeiden luokitusta. Nyt hän on sen julkaissut omakustanteena.
Kirja on englanninkielinen. Siinä on A4-kokoisia sivuja 202 ja kuvia ja piirroksia yli 200.
Kirja on saatavilla ainoastaan tekijältä suoraan. Hinta on €110 ja siihen sisältyy postitus.
Yhteystiedot löytyvät BCS:n sivuilta.
Tekijän esittely
kirjastaan:
“This book contains a vast overview of my
Clematis Cultivar Group Classification which I developed over the years. The
Cultivar Groups are fully described including Cultivar Group Standards and
illustrations. The relation between the Cultivar Groups are explained by text
and by diagrams, something never done before in Clematis and probably also not
for any other cultivated genus. The Key to identify the Cultivar Group is also
unique. Solutions are also suggested for several cultivar nomenclature
problems“.
***
Kirja käsittelee kärhölajikkeiden ja viljeltyjen kärhölajien luokittelua eri ryhmiin. Kärhöjen luokittelu sai alkunsa jo vuonna 1872 Mooren ja Jackmanin kirjasta ”The Clematis as a Garden Flower”. Siitä alkaen eri kirjoittajat ovat esittäneet omia luokittelujaan[1] ilman että olisi päädytty yhteen, yleisesti hyväksyttyyn. Snoeijerin periaate on se, että lajike pitää voida luokitella kasvin itsensä perusteella. Hänen mielestään tähän asti on luokiteltu liikaa lajikkeen alkuperätietojen perusteella, kasvia näkemättä.
Mielenkiintoinen on kirjoittajan pohdinta siitä, pitäisikö viljelyksessä olevia kärhölajeja käsitellä kuten luonnon lajeja vai luokitella ne lajikkeiden tapaan. Hän päätyy siihen tulokseen, että luonnon lajeja ei voi viljellä, kasvitieteellisten kokoelmien kasvit mahdollisesti poisluettuina, koska ne eivät silloin enää ole luonnon lajeja, eivät varsinkaan sen jälkeen kun ne on otettu lisäykseen ja myyntiin. Silloin ne eivät enää oleellisesti poikkea viljelylajikkeista. Kirjassaan hän erottaa luonnon lajin ja viljellyn lajin toisistaan panemalla jälkimmäisen nimen sulkeisiin, esimerkiksi Clematis alpina ja (Clematis alpina). Jälkimmäiset hän ottaa mukaan kärhöryhmiinsä, mutta sulkee pois edelliset kunkin ryhmän kuvauksen loppussa olevalla huomautuksella: ”The botanical species have their own Botanical Code and Classification and do not belong in this Cultivar Group Classification”.
Koska luonnon lajeja ei voi viljellä, ei lajikkeita myöskään pidä nimetä lajien alle, kuten esimerkiksi Clematis integrifolia ’Alba’. Nimi (Clematis integrifolia) ’Alba’ ei ole hyvä yleiseen käyttöön, eikä tässä erikoistapauksessa ’Alba’ olisi edes pätevä lajikenimeksi. Snoeijer ehdottaakin nimeksi Clematis ’Integrifolia Alba’. Vastaavanlaisia nimiehdotuksia ovat mm. Clematis ’Integrifolia Rosea’ ja Clematis ’Viticella Rosea’.
Kun kerran lajeja ei voi viljellä, ei niitä myöskään voi risteyttää keskenään, vaan (lajeja). Tällöin myös sellaiset nimet kuin (Clematis ×diversifolia), (Clematis ×durandii), (Clematis ×jouiniana) ja (Clematis ×triternata) eivät Snoeijerin mielestä ole sopivia.
***
Snoeijer määrittelee 18 kärhöryhmää, joihin kaikki runsaat 5000 lajiketta ja viljelyksessä olevaa lajia, niin nykyistä kuin jo kadonnuttakin, pitäisi olla jaoteltavissa. Näiden ryhmien kuvaukset hän on julkaissut myös firman J. van Zoest verkkosivuilla ja luetteloissa. Historiallisista syistä ryhmänimet perustuvat pääasiassa kärhölajien tieteellisiin nimiin. Tekijänkin mielestä siitä saattaa seurata väärinkäsityksiä, koska kuvitellaan lajikkeen liittyvän kyseiseen lajiin.
Kärhöryhmät Snoeijerin mukaan ovat[2]: Clematis Armandii Group, Clematis Atragene Group, Clematis Campanella Group, Clematis Cirrhosa Group, Clematis Diversifolia Group, Clematis Flammula Group, Clematis Florida Group, Clematis Forsteri Group, Clematis Heracleifolia Group, Clematis Integrifolia Group, Clematis Jackmanii Group, Clematis Montana Group, Clematis Patens Group, Clematis Tangutica Group, Clematis Texensis Group, Clematis Viorna Group, Clematis Vitalba Group ja Clematis Viticella Group.
Ryhmät esitellään yksityiskohtaisin sanallisin kuvauksin. Lisäksi Snoeijer on laatinut useita havainnollisia kaaviokuvia, joiden avulla ryhmien vertailu on monin verroin helpompaa kuin sanallisia kuvauksia tutkimalla. Näiden värillisten kaavioiden avulla vertaillaan mm. kukan tai nupun suuntausta, alkaako kukinta latvasta vai varren alaosasta, lehtimuotoja, ja niin edelleen. Kaavioista nähdään myös ryhmien lähisukulaisuus ja osittainen päällekkäisyys, myös minkä ryhmien kärhöt risteytyvät keskenään ja kumman risteytysosapuolen ryhmään siemenjälkeläinen todennäköisemmin tulee sijoittumaan. Kaikista ryhmistä on mukana myös hyvä kasvutapapiirros.
Florida-ryhmä perustuu kärhöön (Clematis florida), ja se on ollut käytössä jo 1800-luvulta. Joskus siihen on harhaanjohtavasti sisällytetty myös kerrottukukkaiset Patens-ryhmän kärhöt. Kukat ja tavallisesti myös nuput suuntautuvat ylöspäin, kun ne Viticella-ryhmässä tavallisesti ovat nuokkuvia tai sivulle suuntautuneita. ’Venosa Violacea’ on siten Florida-ryhmässä eikä Viticella-ryhmässä.
Snoeijerin Patens-ryhmä poikkeaa huomattavasti vanhasta Patens-ryhmästä, jossa kukat kehittyvät pääasiassa edellisen kasvukauden varsien oksilla (Early Large-flowered Group). Uusi määrittely perustuu lajikkeen ulkomuotoon, pääasiassa kukkien suuntautumiseen ylöspäin. (Clematis patens) ja sitä lähellä olevat lajikkeet, eli entinen Patens-ryhmä, ovat nytkin mukana. Sen lisäksi Patens-ryhmään sisältyvät (Clematis lanuginosa)[3] ja sitä lähellä olevat lajikkeet, eli vanha Lanuginosa-ryhmä, joiden kukinta tapahtuu loppukesällä. Näiden lisäksi useat muutkin isokukkaiset kärhöt, joiden kukat kehittyvät pääasiassa kasvukauden varsille, sisältyvät Snoeijerin uuteen Patens-ryhmään. Tällaisia ovat mm. perinteisesti Jackmanii-ryhmään luetut, hyvin tunnetut lajikkeet ’Comtesse de Bouchaud’, ’Ernest Markham’, ’Gipsy Queen’, ’Hagley Hybrid’, ’Huldine’, ’John Huxtable’, ’Luther Burbank’, ’Margaret Hunt’, ’Rouge Cardinal’, ’Ville de Lyon’ ja ’Voluceau’.
Lajikkeiden luokittelemiseksi ryhmiin esitetään yksinkertainen, mielestäni liian pelkistetty määrityskaavio. Se jakautuu kahtia sen mukaan onko kukan suunta ylöspäin, mm. Patens-ryhmä, vaiko nuokkuva, mm. Diversifolia- ja Viticella-ryhmät. Kaavion edellisestä osasta ei ole pääsyä Diversifolia-ryhmään, jonka lajikkeista jokseenkin kaikki paitsi ’Arabella’ ja joku Snoeijerin uusia kehitelmiä ovat nuokkuvakukkaisia. Siispä kasvutavaltaan retkottava tai ryömivä ’Arabella’ joutuu köynnöstäviä isokukkaisia sisältävään Patens-ryhmään! Myöskään ei ole pääsyä Viticella-ryhmään, johon Snoeijer on siitä huolimatta luokitellut joitain uusia pystykukkaisia lajikkeitaan, joista John Howells on jo laskettu markkinoille.
Snoeijerin Jackmanii-ryhmään jäävät vanhasta Jackmanii-ryhmästä ne lajikkeet, joiden kukat ovat pääasiallisesti nuokkuvia. Jackmanii-ryhmä on osittain päällekkäinen Viticella-ryhmän kanssa. Näissä ryhmissä taudinkestävyys on parempi kuin Patens-ryhmässä.
Niinkutsuttu ”impulse trade” kuulemma edellyttää ylöspäin suuntautuneita kukkia. Snoeijer kertoo, että jo nyt on olemassa ensimmäiset pystykukkaiset kärhöt, jotka muuten kuuluisivat Jackmanii/Viticella-ryhmään. Jatkossa ryhmäominaisuuksien leventäminen lisää päällekkäisyyttä vähitellen niin paljon, että uusi ryhmitys saattaa joskus tulla ajankohtaiseksi. Ryhmänimien tulisi Snoeijerin mielestä silloin perustua ”moderneihin termeihin”, lajinimiin viittaavien sijaan.
***
Kärhörekisterissä käytetty isokukkaisten kärhöjen jakaminen ryhmiin Early Large-flowered ja Late Large-flowered Goups ei saa Snoeijeriltä kehuja. Siitä en itsekään ole koskaan pitänyt, koska edelliskauden varsien säilyminen talven yli riippuu suuresti siitä, missä päin maailmaa kärhöään kasvattaa. Meillä vain muutama aikaisiin isokukkaisiin luokiteltu kärhö on käytännössäkin sellainen. Snoeijerin uusi Patens-ryhmä
Snoeijerin ryhmäjako on käytössä ainakin J. van Zoestin luettelossa ja tuote-etiketeissä. Niin kauan kun käytössä on kaksi toisistaan oleellisesti erilaista Patens-ryhmää, tulee sekaannuksia olemaan. Olisikin toivottavaa, että taimiluetteloissa ja julkaisuissa selvästi kerrotaan onko kyse Snoeijerin määrittelemästä Patens-ryhmästä vaiko aikaisiin isokukkaisiin viittaavasta perinteisestä.
Kirja on omalta kannaltani mielenkiintoisimpia pitkään aikaan ilmestyneitä kärhökirjoja. Suurelle yleisölle aihe taitaa olla liian kapea-alainen.
2009-04-05 (päivitetty 2009-04-10)
Timo
Löfgren
Takaisin sivulle Kärhökerho
[1] Kirjan lopussa on 30 sivun mittainen luku, josta selviää miten kärhöjä on luokiteltu eri teoksissa aikojen kuluessa. Lisäksi esitetään kunkin ryhmän kohdalla sitä koskeva viiteluettelo.
[2] Julkaistu kaikki 18 ryhmää käsittävänä ensimmäisen kerran julkaisussa J. van Zoest B.V. (2006), www.clematisinfo.nl [Label Book]
[3] Snoeijer ei vastoin yleisempää käsitystä hyväksy (Clematis lanuginosaa) itsenäiseksi lajiksi, vaan sisällyttää sen (Clematis patensiin), vaikka ne poikkeavat selvästi sekä ulkonäöltään että ominaisuuksiltaan. Lajikkeiden luokittelun kannalta tällä asialla ei kuitenkaan ole merkitystä.
