MIKSI KÄRHÖNI LAKASTUI?
Tähän kysymykseen joudumme silloin tällöin vastaamaan. Lakastuminen koskee
useimmiten isokukkaisia, hiljattain istutettuja kärhöjä.
Kärhöjen varsissa on putkistoja, joita myöten ravinteita sisältävä vesi
kulkee. Kun nesteen paine laskee liiaksi, verso lakastuu, tavallisesti ensin
ylhäältä, sitten alempaa. Syitä voi olla useita:
1. Juuristo ei pysty syöttämään kasville niin paljoa vettä kuin mitä
versoista haihtuu (tavallisin syy).
2. "Vesijohtoon" on tullut vuoto mekaanisen vaurioitumisen takia
3. "Vesijohto" on tukossa.
1-kohdan ongelmat voivat johtua maan liiasta läpäisevyydestä esimerkiksi
asumusten hyvin salaojitetuilla seinustoilla. Myös myyrät voivat tehdä kolojaan
niin, että kasvit ovat enemmän tai vähemmän tyhjän päällä. Myös hiljattain
istutettu nuori, terve kärhö voi parhaaseen kasvuun päästyään lakastua
hyvälläkin kasvupaikalla.
Kuivan maan aikaan istutettaessa on syytä aluksi imeyttää niin
istutuskuoppa kuin juuripaakkukin perusteellisesti vedellä. Varmista myös, että
juuret asettuvat istutuskuopassa mahdollisimman hyvin eri suuntiin ja, ennen
kaikkea, leikkaa versoston latvaosasta ainakin puolet pois haihdutuspinnan
vähentämiseksi.
Juuristoon saattaa myös pesiytyä sienitauti, jonka vaikutuksesta
tehokkaasti toimivien juurten osuus pienenee aiheuttaen ainakin
kitukasvuisuutta, mutta joskus myös koko kasvin kuoleman.
2-kohdan vika voi aiheutua siitä, että varsi pääsee heilumaan liikaa
kovalla tuulella, tai sitä on itse tullut kömpelyyttään vahingoittaneeksi
hoitotoimien yhteydessä, tai vierailulla on ollut muita elollisia kuten etanoita,
toukkia tai jyrsijöitä. Jos kärhön juurella on muuta kasvullisuutta liian tukehduttavasti,
niin sinne saattaa myös kehittyä varren tyveä vahingoittavia sienitauteja.
Syynä 3-kohdan vaivaan voi olla "lakastumistauti" (clematis wilt, stem rot, Phoma clematidina-sienen
aiheuttama tauti). Sille herkimmin alttiita ovat monet aikaisten isokukkaisten
ryhmän (Patens-ryhmä) lajikkeet[1].
Tauti alkaa useimmiten tummanruskeina, kasvavina laikkuina lehdillä leviten
vähitellen lehtiruotien kautta varren putkistoihin. Siellä se pesiytyy varren
solmukohtiin, edeten varren tyvelle asti, harvoin juuriin asti. Tukoksen
yläpuolinen osa köynnöstä tietysti lakastuu. Verso on välittömästi leikattava
saastuneen kohdan alapuolelta tai maan rajasta. Juuret säilyvät maassa
elinvoimaisina useita vuosia ja voivat kehittää uutta kasvua vielä parin
kolmenkin vuoden lepotauon jälkeen! Ei siis pidä kaivaa lakastunutta kärhöä
ylös liian pian. Tautisilta näyttävien lehtien poistaminen on hyvä keino
välttää tämä ongelma. Kannattaa myös kärhöä ostettaessa valita taimi, jossa
varsia on useita, jolloin yhden varren lakastuminen ei aiheuta isoa harmia.
Timo Löfgren
[1] Useimmat aikaiset isokukkaiset kärhöt
perustuvat lajien Clematis patens ja C. lanuginosa
hybrideihin. Englantilainen John Howells, joka on tutkinut lakastumistautia, päättelee tautialttiuden
liittyvän näistä kahdesta erityisesti C. lanuginosaan.