Andromeda Matz & Krister Cedergren:
Ihanat Kärhöt
ISBN 978-952-492-251-7. Sivuluku 160.
Suomennos Minna Penttinen. Minerva Kustannus Oy, 2009
Kirja on miellyttävä selattava. Kuvia on käytännöllisesti katsoen joka sivulla, ja ne ovat kauniita, vailla kaupallista kiiltokuvamaisuutta, jotkut tosin liian punaisia.
Clematis-suvun esittelyä koskevassa kohdassa on useita epätarkkuuksia. Kärhökasvien heimoon sanotaan kuuluvan parisataa lajia ja lajiketta (s. 13, alkuteoksessa puhutaan muodoista). Todellisuudessahan kärhöt muodostavat suvun leinikkikasvien heimossa. Lajimäärä on pikemmin 300 kuin 200. Edelleen (s. 14) puhutaan metsäkärhölajikkeesta C. vitalba. C. vitalba (ruots. skogsklematis) on laji, ja sille on suomalaiseksi nimeksi annettu saksankärhö. Käsitteet laji ja lajike esiintyvät sekaisin muuallakin.
Koska kyse on ruotsalaisesta kirjasta, on ihan paikallaan ruotsalaisten kärhönjalostajien persoonallisesti kirjoitettu esittely.
Sitä seuraava, vajaan 30 sivun mittainen osa kirjaa käsittelee kärhöjen istuttamiseen, sijoittamiseen puutarhassa, hoitamiseen ja yhdistelmiin muiden kasvien kanssa liittyviä asioita. Täältä löytyy varmasti monelle paljon kiinnostavaa luettavaa ja katseltavaa. Istuttamissyvyydeksi suositellaan vähintään 10 cm. Tämä voidaan ymmärtää, koska ohjeita ei anneta kullekin kärhöryhmälle erikseen. Meillähän suositellaan isokukkaisille kärhöille istutusta tätä syvempään, varsinkin pohjoisempana. Näin menetellen talvenkestävyys saadaan paremmaksi kuin mitä kirjassa mainitaan. Toisaalta kosteudelle aremmat ja hentojuurisemmat pienikukkaiset kärhöt on paras jättää lähemmäksi maan pintaa. Istutuksen yhteydessä tapahtuvan leikkauksen merkitystä korostetaan aiheellisesti.
Lajike-esittelyä koskevasta osasta löytyy erilaisia kärhöjä runsaat 100. Kiitettävän suuri osa niistä on pienikukkaisia. Näkyvästi mukana ovat omat suosikkiryhmäni Viticella (14 kärhöä), Diversifolia (10) ja Atragene (17, joista ruotsalaisia 12). Viorna- ja Texensis-ryhmistäkin löytyy yhteensä 11 kärhöä, ja lisäksi eräitä muita pienikukkaisia. Huomiota herättää se, että kellokärhöjä[1] ei ole saatu mahtumaan mukaan ollenkaan, vaikka esimerkiksi myöhään kukkivasta Heracleifolia-ryhmästä ja meille liian arasta Montana-ryhmästä on molemmista mukana useita lajikkeita. Varhain kukkivia suurikukkaisia kärhöjä esitellään parisenkymmentä ja myöhään kukkivia, eli niitä, jotka kukkivat kasvukauden versoilla, puolen toistakymmentä.
Monia kirjassa ilmoitettuja kukinta-aikoja voi siirtää mielessään myöhemmiksi, ainakin jollei ole tarjota todella edullista kasvupaikkaa. Joidenkin kärhöjen menestymisvyöhykkeidenkin kohdalla herää kysymyksiä. Mitenkä mahtaa olla C. vitalban menestyminen ja ehtiminen kukkaan vyöhykkeillä III – IV? Aralle C. flammulalle ilmoitetaan vähintään sama menestymisvyöhyke (I – II) kuin varhaisille isokukkaisille (I tai I – II)! Useiden C. montana-lajikkeidenkin kerrotaan menestyvän maassamme vyöhykkeellä Ia. Alkuteoksessa menestymisalueiksi ilmoitetaan ruotsalaiset vyöhykeet I tai I - II.
Kärhölajikkeiden nimien kirjoitusasua pyritään
yhtenäistämään tietyin sopimuksin, joita ainakin tällaisissa kirjoissa olisi
hyvä pyrkiä noudattamaan. Tästä on nyt poikettu ainakin venäläisten
lajikenimien (’Alionushka’, ’Iubileinyi-70’) ja kauppanimien osalta. Jottei
kauppanimiä sekoitettaisi lajikenimiin, ne tulisi kirjoittaa tyylillä ”small
capitals”: Blue
Pirouette, Inspiration, Pretty in Blue, Petit
Faucon, Golden Tiara ja Summer Snow.
Korjaus myös hyvän puolalaisen kärhön nimeen: ’Kardynal Wyszynski’.
Diversifolia-ryhmän nimen merkitykseksi sanotaan, että sen eri lajikkeilla voi olla erilaiset lehdet. Nimi tulee kuitenkin taannoisesta ’Diversifolia’-nimisestä kellokärhön ja viinikärhön välisestä hybridistä. Lehdet olivat samassa kasvissa keskenään hyvin erilaiset. Tämä ominaisuus on ryhmän lajikkeilla yleinen.
Friedrich Manfred Westphal on saksalainen (s. 16).
Kirjasta on varmaan monelle paljon iloa ja hyötyä. Pikku epäselvyydet vain lisännevät keskustelua aiheesta ja sitäkin kautta kiinnostusta kärhöihin.
2009-03-25 (viimeksi muokattu 2010-09-24)
Timo Löfgren
Takaisin sivulle Kärhökerho
[1] Tarkoitan kellokärhöä (C. integrifolia) niine lajikkeineen, joita ei lueta Diversifolia-ryhmään. Diversifolia-ryhmähän liitetään usein, esimerkiksi Kärhörekisterissä, Integrifolia-ryhmään.