• Renkaiden liimaus
• Solukumirenkaiden liimaus
• Renkaiden irrotus vanteilta
• Pikkuniksejä ja vinkkejä

Ennen renkaiden liimausta kannattaa varmistaa, että kaikki tarvikkeet ovat saatavilla. Tähän tarvitaan itse renkaat, vanteet, renkaiden insertit, rasvanpoistoainetta, liimaa, reiäntekoväline. Liimana käytetään pikaliimaa, jota kutsutaan myös rengasliimaksi, superliimaksi, CA:ksi (Cyano Acrylate) jne. Itse tykkään käyttää mahdollisimman ohutta liimaa hyvän leviämisen ja nopean kuivumisen takia, mutta jäykemmillekin on omat kannattajansa. Rasvanpoistoaineena voi käyttää esim. Sinolia tai muuta alkoholia.

Työ aloitetaan Poistamalla Dremelillä tai askarteluveitsellä renkaista ja vanteista kaikki valupurskeet. Seuraavaksi puhdistetaan renkaista ja vanteista liimauspinnat huolellisesti alkoholilla, jotta liima pysyisi varmasti. Puhdistamisessa kannattaa käyttää apuna vanupuikkoa, jolla päästään helpoiten puhdistamaan vanteiden liimaurat. Jos vanteet ovat maalattuja tai muuten päälystettyjä, maali kannattaa raaputtaa liimauspinnasta pois esim. askarteluveitsellä. Jotkut valmistajat kuitenkin lupaavat, että heidän pinnoitteensa pysyy, jolloin voi mahdollisesti jättää raaputtamisen tekemättä. Jos ollaan liimaamassa touring-auton renkaita, niin kannattaa tarkastaa, että vanteissa on useampi noin 3 mm ilmareikä. Jos näin ei ole, niin ne on tehtävä tai liian pieniä reikiä kannattaa suurentaa. Reikien tekeminen tai suurentaminen onnistuu helpoiten korinreiittäjällä, mutta ihan tavallista poranterääkin voi käyttää. Reikiä porataan kaksi tai kolme tasaisin välein vanteen keskilinjalle. Jos ollaan liimaamassa krossarin renkaita, niin reiät kannattaa vanteen sijaan tehdä itse renkaaseen, jolloin renkaan sisään eksyy vähemmän likaa, kun keskipakovoima heittää lian reiästä poispäin. Reikiä tehdään kaksi tai kolme  tasaisin välein renkaan keskilinjalle esim. nahanreiittäjällä.

Seuraavaksi otetaan käsittelyyn inserit. Jos insertit ovat vain profiilipötköjä, on ne ensin liimattava renkaiksi. Tällöin kannattaa aluksi varmistaa, että kyseinen pötkö on oikean mittainen sovittamalla sitä renkaan sisään ja lyhentämällä sitä tarvittaessa. Liimaamiseen voi käyttää tavallista pikaliimaakin, mutta joustavamman liitoksen saa käyttämällä kontaktiliimaa. Seuraavaksi insertit asetetaan huolellisesti renkaan sisään niin, että ne istuvat sinne hyvin ja ryppyjä ei jää. Istuvuutta voi parantaa esim. laittamalla molemmat etusormet renkaan sisään ja pyörittämällä rengasta muutaman kerran ympäri hieman venyttäen rengasta. Tällöin insertti rullautuu paikoilleen melkoisen hyvin. Nyt rengas onkin valmis asetettavaksi vanteelle. Rengas yksinkertaisesti vedetään vain vanteen päälle. Jälleen kannattaa varmistaa, että rengas istuu vanteelle hyvin ja renkaan reunat ovat hyvin painuneet renkaan liimausuriin. Mikään reuna ei saa siis irvistää yhtään. Irvistyksen saa pois melko hyvin hieromalla rengasta irvistävän kohdan päältä. Renkaassa ei saa olla siis missään yhtäkään kohoutumaa.

Nyt ohjelmassa onkin enää itse liimaus. Liimatessa kannattaa muistaa se, että liimaa kannattaa käyttää mahdollisimman vähän. Liimaus on myöskin helpompaa jos annostelua varten liimassa on mahdollisimman ohut kärki. Liimaus suoritetaan siten, että rengasta raotetaan hieman ja laitetaan renkaan ja vanteen väliin hieman liimaa. Liima leviää hanakasti jonkun verran sivuille renkaan painuessa takaisin vannetta vasten, joten liiman kanssa kannattaa olla säästeliäs. Seuraavaksi raotetaan rengasta esim. sentin parin päästä aikaisemmasta liimauspaikasta ja jatketaan samaan malliin, kunnes koko rengas on liimattu molemmilta puolilta. Kokoajan kannattaa seurata sitä, että liimaamattomia kohtia ei jää johonkin väliin. Lisäksi kannattaa painaa rengas huolellisesti takaisin vanteelle, jotta ei jäisi kohoumia renkaaseen. Renkaan istumista vanteelle liimattuna voi edistää pujottamalla kuminauha puristamaan rengasta kiinni vanteeseen.  Jos renkaan ja vanteen välistä pursuaa liimaa, niin sitä ei kannata yrittää pyyhkiä märkänä. Se lähtee huomattavasti helpommin kuivuttuaan esim. askarteluveitsellä. Kun liima on kunnolla kuivunut, niin kannattaa vielä varmistaa, että renkaat ovat liimautuneet kauttaaltaan vanteeseen. Liimaamattomiin kohtiin lisätään vielä liimaa.

Solukumirenkaiden liimaus

Ennen renkaiden liimausta kannattaa varmistaa, että kaikki tarvikkeet ovat saatavilla. Tähän tarvitaan itse renkaat, vanteet, rasvanpoistoainetta, kontaktiliimaa ja tiskiainetta. Rasvanpoistoaineena voi käyttää esim. Sinolia tai muuta alkoholia. Solukumirenkaissa ei kannata käyttää pikaliimaa, koska tällöin renkaat murtuvat helpommin ja ne eivät lähde helposti irti vanteilta. Työ aloitetaan Poistamalla Dremelillä tai askarteluveitsellä vanteista kaikki valupurskeet. Seuraavaksi puhdistetaan  renkaista ja vanteista liimauspinnat huolellisesti alkoholilla, jotta liima pysyisi varmasti. Seuraavaksi renkaiden sisäpintaan ja vanteiden ulkopuolelle levitetään kauttaaltaan ohut kontaktiliimakerros ja annetaan pintojen kuivua kosketuskuivaksi. Nyt tuleekin se varsinainen temppu. Renkaita ei kannata tällaisenaan lähteä vetämään vanteiden päälle, koska liima ottaa välittömästi kiinni. Liimapintoihin levitään ensin laimeaa astianpesuaine-vesi-seosta, jolloin liima ei otakaan heti kiinni. Astian pesuaineen sijasta voi käyttää myös esim. tärpättiä, mutta tällöin työ ei ole enää niin kivaa hajun takia. Renkaita voi huoletta asetella vanteille jonkun aikaa. Kun renkaat ovat kohdallaan, niin ylimääräinen liuos puristetaan renkaan ja vanteen välistä pois. Muutama asia kannatta kuitenkin huomioida tässä vaiheessa. Ensinnäkin renkaiden se reuna tulee ulos, jossa on suljettu solukko tai teippi (ei saa poistaa). Toiseksi kyseinen reuna laitetaan aivan vanteen ulkoreunan tasalle, vaikka rengas pursuaisikin vanteen ulkopuolelle sisälaidasta. Kun liima on kunnolla kuivunut, niin renkaat voidaan sorvata oikeaan kokoonsa. Samalla voidaan poistaa sorvilla se ylimääräinen materiaali renkaan sisälaidasta. Jos sorvia ei ole käytettävissä, niin renkaiden sisäreunan voi trimmata myös mattoveitsellä.

Renkaiden irrotus vanteilta

Renkaiden irrottamiseen on oikeastaan kaksi järkevää vaihtoehtoa - keittäminen ja liuottaminen asetonissa. Keittäminen on luonnollisestikin se ystävällisempi vaihtoehto, mutta asetonissa liuotus on puolestaan tehokkampi tapa.

Irroitus keittämällä menee seuraavasti: Otetaan riittävän suuri kattila, johon renkaat mahtuvat hyvin lillumaan. Myös joku vanha iso kurkkupurkki tai vastaava käy, jos perheen naisväki ei tykkää kattiloitaan käytettäväksi kyseiseen tarkoitukseen. Kattilaan laitetaan sen verran vettä, että renkaat peittyvät reilusti. Jos renkaat kelluvat, niin niitä on muistettava kääntää välillä. Kattila laitetaan liedelle ja liesi täysille. Kun vesi alkaa kiehumaan, niin otetaan aikaa 15-30 minuttia, jonka jälkeen renkaiden kypsyys testataan haarukalla ;-) Sillä haarukalla voi siis tökätä renkaan ja vanteen väliin nähdäkseen, lähteekö rengas jo kiltisti vanteelta irti. Keittämisen jälkee renkaat otetaan vedestä pois, annetaan jäähtyä ja revitään toivottavasti helpolla renkaat niiltä vanteilta. Yleensä tämä onnistuu melkoisen kivuttomasti, mutta liimoissakin on eroja. On myös vanteita, jotka eivät kestä keittämistä, vaan esim. vääntyilevät epämuotoisiksi. Toisaalta jotkut vanteet tykkäävät keittämisestä, koska niistä tulee hieman pehmeämpiä ja näin iskunkestävämpiä.

Asetonissa liuotus on hieman tehokkaampi tapa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että asetoni on melkoisen vahva liuotin. Eli se ei ole todellakaan mitään terveellistä hengitettynä tai edes päästessään iholle. Tässä tavassa renkaat laitetaan liuottimen kestävän astian pohjalle ja asetoonia kaadetaan päälle sen verran, että renkaat peittyvät kokonaan. Renkaiden annetaan olla kylvyssä esim. yön yli. Asetoni liuottaa liiman irti, jolloin renkaat on hyvin helppo ottaa pois vanteilta. Samalla vanteet puhdistuvat melkoisen tehokkaasti. Jälleen on olemassa vanteita, jotka eivät kestä tätä käsittelyä. Asetoni kannaattaa säilyttää seuraavaan kertaan, koska se ei ole mitään erityisen halpaa tai luontoystävällistä.

Pikkuniksejä ja vinkkejä

1. Inserteistä saa pehmeämmät reittimällä ne tasaisesti kauttaaltaan. Mitä enemmän reikiä on tai mitä isompia ne on, niin sitä pehmeämmät inserteistä tulee. Tässä tapauksessa tuloksesta tulee parempi käyttämällä useampia pieniä reikiä muutamien isojen sijasta.
2. Jos renkaiden kiinnitysmutterit tuppavat irtoilemaan, niin mutterin alla kannattaa käyttää ns. tähtialuslaattaa. Myös helmallisella mutterilla, jousialuslaatalla tai lautasjousella saavutetaan todennäköisesti haluttu tulos.
3. Foam-renkaiden reunateippauksia ei kannata poistaa. Nämä yleensä paksusta foliosta tehdyt reunateipit estävät tehokkaasti renkaan repeytymisen esim. estekosketuksessa.
4. RC-autonkin renkaat voivat olla reilusti epätasapainossa. Monet lentokoneiden potkurien tasapainotuslaitteet sopivat tarkoitukseen hyvin. Myytävänä on myöskin juuri renkaiden tasapainotukseen tarkoitettuja laitteita. Painona voi käyttää esim. epoksiliimaa, jota voidaan annostella sopiva määrä oikeaan paikkaan.
5. Jos krossarin vanteissa on valmiiksi ilmareiät, niin ne kannattaa teipata umpeen ennen renkaiden asentamista vanteille. Näiden kautta lika menee helposti renkaiden sisään ja keskipakovoima pitää lian renkaiden sisällä. Oikeampi tapa on tehdä reikä itse renkaiden ulkopintaan, jolloin keskipakovoima estää lian tunkeutumisen renkaan sisään.
6. Rata- ja touringauton vanteen ilmareikien päälle voidaan likaisissa olosuhteissa liimata kangas tai erittäin tiheä verkko, joka estää suureksi osaksi lian menon vanteen sisälle.