Etusivu
Nykyinen kalusto | Poistunut kalusto | Projektit

Team Associated TC3 poikittaismoottorilla

25.1.2006

Koko projekti-idea lähti oikeastaan pelkkänä vitsinä. Eli mietinnän kohteena oli se, miten Asso saadaan menemään suoraan. Suurimpana ongelman on se, että pitkittäin oleva hurjasti kiertävä moottori aiheuttaa melkoista hyrrävaikutusta. Eli jos tämä ominaisuus saataisiin poistettua, Asso menisi varmaankin jo paljon suorempaan. Nyt vain oli keksittävä miten sen moottorin saisi käännettyä poikittain. Luonnollisin vaihtoehto oli käyttää kartiorattaita isorattaan ja pinjonin paikalla. Pienen hintavertailun jälkeen parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui HPI Savagen diffin ratas ja pinjoni (#86030 ja #86031). 

Savagen rattaat eivät tietenkään olleet sellaisenaan käyttökelpoisia. Koska moottorin kääntämisen seurauksena isoratas joudutaan siirtämään kardaaniakselin keskelle oli kardaani tehtävä uudestaan. Sopivaa materiaalia tähän oli 6 mm hiilikuitutanko. Tämän takia isorattaan korvaava Savagen diffin ratas oli kuitenkin melko helposti käytettävissä. Siinä oli 6 mm keskiöreikä, joten enää tarvittiin kiinnitysmekanismi. Mietin liimaamistakin, mutta päädyin isorattaan ja akselin lävistävään tappiin. Reiän poraaminen isorattaaseen ei kuitenkaan onnistunut suoraan. Ratas oli karkaistu erittäin kovaksi, joten se oli ensin päästettävä. Sovituksesta tehtiin niin kireä, että tappi pysyy paikoillaan ilman liimaa tms. Tämän tapin lisäksi kardaanin molempiin päihin tuli luonnollisestikin reilun sentin mittaiset tapit, jotta akseli ei pyörisi tyhjää. Näiden kiinnityksen varmistin vielä pikaliimalla.

Pinjonissa olikin sitten hieman enemmän askarreltavaa. Ensinnäkin pinjonikin oli päästettävä erittäin kovan karkaisun takia. Seuraavaksi sitä oli lyhennettävä normaalin sähkömoottorin pinjonin kokoiseksi. Suurin työ oli kuitenkin pinjonin keskireiässä. Se oli alunperin huomattavasti normaalin sähkömoottorin akselia 3,17 mm suurempi, joten keskireikä oli holkitettava sopivaksi. Lopuksi oli vielä tehtävä pinjonin kiinnitysruuville reikä ja kierteet, jotta pinjoni saataisiin pysymään sähkömoottorin akselilla.

29.1.2006

Kun akseli oli saatu kokonaan kasattua, oli aika sen sovittamiselle autoon. Isoratas asemoidaan siten, että se osuu tasan neljännen akkukennon kohdalle, eli autossa tullaan käyttämään 3+3 satula-akkua. Asson pohjalevyssä on keskelle tukiranka, joka oli pahasti tiellä. Jyrsin tämän rangan tulevan isorattaan kohdalta pois. Lisäksi jouduin jatkamaan tämän neljännen kennon reikää pohjalevyssä myös isorattaan alle. Nyt isoratas on siten, että se jää juuri pohjalevyn yläpuolelle. Ajattelin, että leikkely tekee pohjalevystä huomattavasti joustavamman. En kuitenkaan havainnut merkittävää muutosta, joten tässä vaiheessa lisätukia en ala valmistamaan. 

1.2.2006

Moottori tulee tässä versiossa alkuperäisestä poikkeavasti, joten leikkelyä oli jatkettava. Moottori työntyy tässä versiossa noin sentin pohjalevyn ulkopuolelle. Aluksi pohjalevyn kylkeen oli siis leikattava aukko moottoria ja moottoripukkia varten. Seuraavaksi oli leikattava vanhan moottorin paikan ympäriltä tukirangat pois. Nyt moottorille ja pukille on riittävästi tilaa tulevassa paikassa. Tämän rungon kyljen leikkaaminen teki pohjalevystä huomattavasti joustavamman, joten jokin tuki on kylkeen jossain vaiheessa rakennettava. Tällä hetkellä vain yksi moottoripukin ruuvin reiistä osuu nykyisen pohjalevyn kohdalle. Loput kaksi on vanhan moottoriaukon kohdalla ja rungon ulkopuolella. Lisäksi ilman noin 2,5 mm moottoripukin korotusta pinjoni ei osu oikealle kohdalle isorattaassa. Molemmat ongelmat on korjattavissa sillä, että moottoripukin kohdalle runkoon kiinnitetään sopivasti muotoiltu 2,5 mm hiilikuitulevy. Tämä tuleekin olemaan projektin seuraava vaihe.

7.2.2006

Piirsin ensin hiilikuitulevyn mallin pahvinpalaselle. Mallia apuna käyttäen piirsin hiilikuitulevyyn sahausviivat ja sahasin sopivan palasen. Porasin ja senkkasin myös moottoripukin kiinnitysreiät hiilikuitulevyyn. Yhden kiinnitysruuvin paikka osui pohjalevyn alueelle, joten siihenkin oli vielä porattava yksi reikä. Hiilikuitulevyn kiinnitin epoksilla pohjalevyyn. Eiköhän se sillä pysy riittävästi paikallaan. Yllättäen hiilikuitulevy jäykisti pohjaa todella paljon, joten ainakaan aluksi en laita sitä aikaisemmin mainittua tukea. Yllättäen moottoripukki moottoreineen istui paikoilleen ihan mallikkaasti.
 
Muita sähkölaitteita en vielä ehtinyt asentaan, mutta kokeilunhalua oli kova. Kokeilin siis pyörittää moottoria pelkällä akulla. Metallirattaat pitää kyllä melkoista ääntä. Eiköhän ääntä saada jollain kuivavoiteluaineella pienennettyä, mutta ääni tulee varmasti senkin jälkeen herättään huomiota. Välystä voisi myös koittaa säätää. Ikävämpi ilmiö oli kuitenkin se, että suurilla kierroksilla kardaani alkoi väpättään. Minään suurena yllätyksenä tämä ei kuitenkaan tullut. Olin jo aikaisemmin arvellut, että näin tulee käymään. Seuraavana vaiheena on siis etsiä sopiva laakeri ja tehdä sille pukki aivan isorattaan etupuolelle. Eiköhän kardaani ala tällä pysymään kurissa. Lisäksi jostain pitäisi vielä löytää servolle pukit. Jostain syystä minulla ei ole sellaisia missään.

 

11.7.2006

Tämä projekti ehtikin seisoa jo jonkun aikaa, vaikka valmistuminen ei ollut enää paljosta kiinni. Kardaanille piti rakentaa joku tuki sen suurilla kierroksilla tapahtuvan suuren väpätyksen takia. Luonnollisin ratkaisu oli tietenkin tukea kardaaniakseli heti isorattaan vierestä laakeripukilla. Eräänä päivänä kädessäni olikin juuri sopiva muovin palanen suoraan ystävälliseltä hovihankkijalta saapuneena. Koska pukki oli valmistettu hyvin tarkkaan antamieni mittojen perusteella, varaamani laakerit istuivat pukkiin ja pukki autoon täydellisesti. Pukin kiinnitin autoon vielä parilla 4 mm ruuvilla, joten sen pitäisi pysyä paikoillaan. Nyt pikaisen kokeilun jälkeen ei enää mitään väpätystä ollut havaittavissa.
 
Vuorossa oli siis enää sähköjen asentaminen. Tämä sujuikin jo vanhalla rutiinilla, ja mitään ihmeempää ongelmaa ei esiintynyt. Servo tuli omalle paikalleen, vastari heti servon taakse, moottori olikin jo saanut paikkansa ja noparille oli sopiva tila moottorin takapuolella. Akun jouduin kuitenkin kolvaileen uudestaan, koska minulla ei ollut satula-akkua, jossa olisi ollut valmiiksi tuotu liittimet akun päälle. Ajossa metallirattaiden ääni on kuitenkin huomattavasti oletettua pienempi, vaikka sylissä autoa kaasutellessa ääni onkin infernaalinen. Mitään sen pitemmälle meneviä johtopäätöksiä ajo-ominaisuuksista on ihan turha mennä sanomaan ennen, kuin pääsen kokeilemaan autoa oikealle radalle.

 
Copyright © Ari-Pekka Liljeroos