Ripsan blogi

28.3.2012
Mulla oli lauantaina karkkipäivä. Mulle oli jätetty karamellipussi avonaiseen reppuun lattialle valmiiksi auki, jotta minun ei tarvitsisi edes avata (lue repiä) pussia. Nam olipa hyvää, söin kerralla koko pussin.
Hormoonit on ruvennu hyrräämään, mulla mikään mummotauti vielä oo, nainen parhaassa iässä sanon minä. Esko sano, etten saa nyt deittailla ketään, sitten syksyllä vasta.
Eskolla kävi hyvä flaksi - hää meni ja voitti Isonkyrön haukkuottelusta ostamallaan arvalla koiratutkan. Hän oli niin jalo, että osti toisen arvan ystävälleen Epi-Ollille, mutta harmi vaan kun meni Ollin arpa yhdellä numerolla pieleen. Ei tullut Olof ja Ieva Silvanderista tutkametsästäjiä. Odotetaanhan kuitenkin vielä, että oppivat ensin käyttämään suurella tunteella ja lämmöllä lahjaksi annettua flexiä.

28.2.2012
Talven selkä on taittunut, kova tammikuinen pakkaskausi on kärsitty, no mulle se oli pelkkää luksusta. Sain nukkua pari viikoa sisällä Leenan ruusuntuoksuisen peiton alla. "Naapuri" -peiton alle ei paljo tehny mieli - siellä haisi kakka.
Olen saanut juosta hiihtolenkeillä aika paljon. Leena osti uudeet Karhun Optigrip mehtäsukset, niitä se raasu kovasti koittaa "ajaa sissään" hiihtämällä. Kummalliset sukset - vähä niinku uus auto. Hyvät net sukset kuulemma on, pitää ja luistaa, eikä niille pohjille tartte tehdä mitään, ei etes voijella. No on sillä semmonen onkelma, notta ko se on niin laiha, niin sillä kestää tuplate enemmän hiihtää niillä sivakoilla ennenku ne on parraassa luistossa. Söis sehi enemmän läskiä ja jois etes kaljaa - taitaa olla turha toivo.
Minun tytär Riitu ja tyttärentytär Aihki olivat olleet viime viikonloppuna Torniossa koiranäyttelyssä ja saaneet erinomaiset arvostelut. Niin sitä pittää, kauniita leidejä.
Mulle on tullu vissiin joku mummotauti, vaihdevuodet. Tämän talon pil...polliisi on tosi pettynyt, jatkuvasti se on tarkastuksia tehny, mutta mittään ei oo tapahtunu. Kait se haluais lissää kakaroita tähän talloon. Sehän on niin ettei se kukkokaan käskien laula. Taidanpa siirtää lapsenteon loppuvuoteen.
Tämä vuosi on kuulemma karkausvuosi - mihinkähän sitä karkais?

22.12.2011
No nyt sitä on lunta! Viime viikonloppuna oltiin retkellä Vaarasalamisessa ja siellä oli lunta niin paljon, että piti koittaa kulukea suksen ja ahkion jälen perässä kun ei muuten "yltäny jalat pohjaan". Leena ja Siiri kävi päiväseltään ja läksivät yöksi kotio. Met jäimmä sinne viettämään pikkujouluja, ex-takatukka, Rami ja minä. Eipä niitä paljo laalattanu, kuorsaus rupesi kuulumaan.
Käytiin me Ruottissa itsenäisyyspäivän aikoihin - Jänkisjärvellä. Pari päivää koetettiin lintuja katella, vuan ei niitä ollu mistä katella. Kyllä ne kotomaisemat on linnullisesti paljo parempia sanon minä!
Hullu (Leena) tykkää pyöreästä ja se pyöreään reikään tuijottaminen on alakanu taasen - pilikkiminen. No on siinä se hyvä puoli, että pääsen mukaan mehtään juoksemaan siksi aikaa. Oltiin tässä pari viikkoa sitte pilikkiretkellä ja Siirille tietenkin puettiin pilikkihaalari päälle. Sillä vaan tuppas olemaan vaikeuksia juosta paksussa lumessa ja loppujen lopuksi siinä kävi niin, että se onneton sotkeusi siihen haalariisa ja makasi kuin hylje maassa. Esko sitte joutu selevittelemään sen siitä vaatetuksesta irti. Mulla meinasi vähä naurattaa.
Tänä jouluna on pihakuusen valot säilyneet, varkaat ehti ennenkuin me ehdittiin niitä edes laittaa kuuseen. Tyhjästä on paha nyhjästä! OIKEIN RAUHAISAA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2012 !

26.11.2011
Meinasi tulla talavi vaan ei se sitten tullukkaa. Onpa pimeetä kun ei ole lunta. No eipä se ole kuin eduksi tällä hetkellä, sillä viikon päästä lähden taasen Ruottiin haukkumaan toisella kotimaisella kielellä. Eipähän ole lunta ainakaan haitolle asti.
Tuo minun "paras kaveri" on ollu sairas, henkisestihän se on vajaa muutenkin, mutta nyt sille tuli hepatiitti, maksatulehdus niin kuin kunnon alkoholistille ruukaa tulla. Se sai sen Oriprim -nimisestä sulfa lääkkeestä. Isäinpäivänä oltiin metsässä ja tämä ruudinkeksijä keksi työntää nokkansa johonkin epämääräiseen, sen seurauksena sillä turpos pää ja silmät melkein muurautu umpeen. Ei sitä pidä mennä joka koloa hämmentään. No toivottavasti hää paranee, että olis joku kelle keljuilla silloin tällöin. Kuusamossa käytettiin Siiriä lääkärissä ja samalla reissulla tutkittiin minun polvet, lääkäritäti kopeloi minun polvet ja totesi, että terveet on. Onhan ne tutkittu jo aikaisemminkin, mutta joitain sääntöuudistuksia on tullut jalostusohjelmaan ja sen vuoksi nyt käytiin toistamiseen. Nyt voi kuulemma ihan huoletta tehdä vauvoja ja siitä puheenollen - Takatukalla on vauvakuume. Leena tuli kotio yks päivä ja sano: "Kato minä ottin tämmötiä ihania elivälitiä pieniä tieviä kaulapantoja". Jasso vai semmoset on suunnitelmat.
Rips'akan Riitu minun tyttö menee viikon päästä Ruokolahdelle, siellä pidetään Metsopoika -ottelu 2011. Onnea ja menestystä!

6.11.2011
Kylläpä se on ilimoja pijelly (tällä en suinkaan tarkoita suolistokaasuja, vaikka jos meidän elämää ajattelee voisi niin luullakkin, meidän talossa asuu "Terhi", joka kovasti yrittää käynnistyä) - talavesta ei oo tietoakaan. Muistelin tuossa syksyä 2009 ja sillon käytiin pilikillä marraskuun puolivälissä. Linnunmehtuukausikin on ohi, sain minä tänä syksynä paljo juosta metässä, siitä olen kiitollinen. Leena pikku jalakoillaan kipitti harva se päivä minun kans metässä. Sille ei oo mikkää iso kavio sinaantununna, eikä se oo muutenkaa mikkää juluma muuten ku luonteeltaan.
Kävin minä haukkuottelussa Pohojanmaalla - en minä siellä oikein pärjänny.
Lauantaina oli pyhäinmiesten päivä - Eskon mielestä se on hänen päivä. En ihan allekirjottas tuota...
Oottelen tässä jahka jos sitä Ruottin maalle pääsis vielä tänä syksynä.

7.-9.10.2011
Met lähdettiin reissuun perjantaina, Savukoskelle. Ketkä met, no Esko ja sen poikaystävä Teemu sekä minä tietenkin. Savukoskella oli pohjanlohkon valintakoe haukkuotteluun. Teemu tulla pölähti meleko tuulisessa kelissä meille semmosella vanhalla autolla missä oli mahtavat renkaat, taisi länget maksaa enemmän ku hevonen tässä tapauksessa. Hyvä, että pysyi pihan petäjät pystyssä siinä se olis suuri vahinko sattunu jos olis kaks mahtavaa maasturia jääny puun alle. Teemulla se huoletti koko viikonlopun. Vietiin se tuuli mennessämme ja lauantaina puhalteli niin mahottomasti, että takatukalla letti liehu. Löysin mielenkiintoisen otuksen puusta, se ei ollut ovara vaan se oli näätä. Tunnistin heti sen hajun kun viikko taaksepäin semmonen haju oli vanhassa kelossa. Värkkäsin siinä tunteroisen sen elukan kimpussa ja isäntä tuli ja laittoi hihnaan ja läksimme autolle. Kummallista kohtelua. Ei sitä aina jaksa käsittää nuita ihmismielen liikkeitä.
Sunnuntaina oli sitten ihan sees ilma ja lintuja löytyi ja haukkua paukuttelin sieluni kyllyydestä. Oli se isäntä iloinen vesseli, sain 94 pojoa ja nyt pitäis sitten mennä haukkuotteluun Isoonkyröön pohjojaanmaalle parin viikon päästä.

18.9.2011
Perjantaina meillä oli vieraita - Osku ja Esa. Osku on minun poika ja Esa on sen isäntä. Esko, Esa ja Osku olivat metillä, minua ei otettu mukaan. Oskulle ammuttiin pari teertä ja pyy ja niitä se haukkui tosi komeasti. Oskusta on kasvanut komea ja vekkuli nuori mies, se tykkää sähkövehkeistä, sitä kiinnostaa purkaa niitä - koota se ei osaa. Ihmekkös tuo, kasvattaja on sähkömies. Osku tykkäsi kovasti Pentikin sohvatyynyistä, se ahdisteli niitä seksuaalisesti. Pentikillä pitäisi muistaa mainostaa, että koiratkin tykkää. Oskulla on komea ja möreä uroksen ääni, desibelit paukkuu kun se örisee kuin manaaja. Tätä kikkaa se käyttää kun haluaa jotain oikein kovasti.
Minä olin viikonlopun Oulaisissa pm-kisoissa. Sijoituin viidenneksi ja se tiesi ensimmäistä varasijaa lohkovalintoihin. Riitu minun tyttöni oli siellä myös ja haukkui hyvät pisteet sijoittuen kuudenneksi. Ei ou omena kauas puusta puonnu. Maasto oli kyllä vähän hankalaa juosta, semmosta rytelikköä, ei ollenkaan sellaista vanhaa ja hienoa kuusimetsää mihin minä olen täällä kotikonnuilla tottunut.

12.9.2011
Mulla on meleko sutjakoita tyttäriä - toinen on basenji ja toinen on mikä lie maratoonari. Olin minäki alotuspäivänä metillä, juoksin 32 kilometriä, mutta nämät rouvat pani paljo paremmaksi. Rips'akan Riitu juoksi 65 kilsaa ja Rips'akan Piiku 40. Ei huonompi suoritus. Alotuspäivän saalis oli kommea mehto. Haukkua paukuttelin sitä aikani ja kahtelin jo eikö ne sieltä ala laahustaa. Tulihan ne lopussahi ja nam maistupa maksa ja keuhkot hyvältä.
Sunnuntaina sitte oli päivä uus ja uudet kujeet. Meinasi olla vähä uupelo linnuista, ovat vissiin jossain nuorilla metillä kun ei ou marjoja muualla. Sain siinä loppusalla haukkuun koppelon ja sai sitä ihan tosissaan haukkua kun joillakin taas kesti niin kauan vyöräytä sinne ampuma hollille. No elähän huoli, sieltä se tipahti puusta ku märkä rätti, Leena ampua ravvautti sen alas ja minä sain taas herkkua. Nyt minä vejän pari päivää lonkkaa, jotta jaksan taasen juosta noita "pitkiä" lenkkejä.

6.9.2011
Niin se vaan tuo aika kulluu, kohta alakaa linnunmehtyy. No sain minä jo esimakua siitä kun oltiin Ruottissa Sorselessa pari viikkoa sitte. Meitä oli tällä kertaa enemmän kun isännät otti rouvat mukkaan. Minun tyttäret oli siellä myös Rips'akan Riitu ja Rips'an Piiku. Eppu nuori uros pääsi myös mukkaan.
Oli siellä lintuja, Rips'akan tyttärille ammuttiin lintuja ja kasvattajanmaljoja juotiin. Eppu pääsi myös linnunmakkuun. Meijän talon valiohaukkuja ampu mulle koppelon ja poikameton. Siitä sille kipinä sytty, ei varmaan Esko saa pyssyyn koskeakkaan ennää.
Minä en paljo ressiä repiny, lekkailin siinä kämpän ympärillä ja kahtelin sitä mahotonta menoa. Tyttäret meinasi irvistellä toisilleen ja niitä piti vähä komentaa. Maljoja meni ja joku nukahti jo iltapäivällä. Saunassa kävivät alavariinsa ja kävivät uimassa. Leena sentään kalasti ja sai kallaa, kommean raudun se sai, oli se onnellinen nainen. Teemulle ei vissiin ruottin ruokavalio oikein sovi, sille tullee aina laksatiivisia vaikutuksia ruottin reissusta.
Naiset kävi kirkolla systempuulaaketissa ja ruokakaupassa. Eskolle ostettiin vahingossa? rusinasämpylöitä. Siellä se istu kannonnokassa metässä ja nyppi niitä rusinoitaperkele pois sämpylöistä.
Ai niin, kävin minä asehaukuissa, olin kahestoista ja naapurin Peni vei voiton. Sanovat minua lihavaksi, tynnyriksi, pittää kuulemma kottikärryllä kärrätä pakettiauton kyytiin. Kosto on suloinen, näytin isännälle närhen munat yks ilta; en tullu autoon vaikka kuinka maanitteli - tuumasin vaan, että haeppa poika ne kottikärryt. Siinä se pari tuntia jallitti ja arvatkee oliko se vihanen? Siitä tuli mykkä. No nyt se osovaa jo puhhua.

7.7.2011
Minä olen suuri saalistaja, tapoin kolme hiirtä toissayönä. Yhden näistä kannoin petiini ja nukuin saaliini kanssa koko yön niinkuin suuri saalistaja tekee. Mitä teki Siiri sillä aikaa - nukkui Leenan peiton alla täysin tietämättömänä. Aamulla talon siisteysintoilija koki kuvotuksen hetkiä huomatessaan mitä petissä oli. Hanskat kädessä se sitten tyyräsi hiirenraadon tuonne ojaan. On se syksyllä mukava kun pääsee metsälle niin ei ole saaliista puutetta...

9.-11.6.2011

Lintukoiramiehillä oli "pälävipäivät" Taivalkosken Kivilammella. ARVATKAAPA PÄÄSINKÖ MUKAAN - ENPÄ TIETENKÄÄN! Ja jotenkin arvata saattaa mitä siellä tehtiin - nautittiin virvokkeita tietenkin. Olivat pelanneet jotain puupeliä siellä...

1700-luvun lopulla Talollinen Olof Silvander oli "lainaamassa" omistamansa niittypalstan naapurilta, Karl Carajavreltä, niittysaunan taakse ladottuja koivuklapeja. Kuinka ollakkaan Olof huomasi Carajavren mielitietyn, Eva Carajavren olevan tarpeillaan tunkiolla. Illan hämärässä Evan päärynänmuotoinen persus loisti ylimmillään ja Olof ei malttanut mieltään. Olofin oikeassa kädessä oleva koivuklapi suoritti ilmaveiviin verrattavan lennon, ja mäjähtikin Evan "leveimmälle". "Mölkky", pääsi emännän suusta ennen kuin neito tuiskahti nenilleen tunkioon.

Tästä sai alkunsa vuosikymmeniä kestänyt "rajakiista". Aina tilaisuuden tullen naapurukset syytivät toisiaan koivuhaloilla. Vannoutuneena urheilumiehenä (mm. Vihannin velttojen ps. puheenjohtaja) Olof Silvander kehittikin pistelaskusysteemin, jolla johtoasemassa oleva pystyttiin todentamaan. Isäntä Carajavren kuuppaan osunut ja siitä tajunnan menetyksen aiheuttanut heitto sai maksimipisteet(12p.). Emännän "herkuimpaan" eli takamukseen kalahtanut taas sai pistettä vaille maksimin. Taas heitto joka ei juurikaan aiheuttanut vaurioita, mutta osui esim. kilkaamalla molempiin, sai vain kaksi pistettä. Palkollisten mukana pistelaskusysteemi levisi sittemmin Carajavrille, ja näin alkukantainen "mölkky" oli saanut muotonsa.

Vuosia jatkunut "pelaaminen" ei voinut olla jättämättä jälkiään. Lukuisat 12 pisteen heitot saivat aikaan isäntien "hummeetipuolella" sekaannusta, ja viimein 1800-luvun taittuessa, isännät kiljupäissään sopivat riitansa koska eivät yksinkertaisesti muistaneet mistä alkujaan oli kyse. Peliä ei kuitenkaan unohdettu ja seuraavaksi esiin astui mölkyn seuraava kehitysmuoto.

Kesäiltoina keräännyttiin yhteen pelipaikoille. Palkolliset esittivät merkittävää osaa pelissä. Kuvasta voidaan huomata heittäjän (Jieva Silvander) mölkyyn suhtautuva intensiivisyys. Ilme kuului tuohon aikaan erityisen tärkeanä heittosuoritukseen. Virne kertoo heiton suuntautuvan juuri oikein kohteeseen, ja olemus huokuu loppukliimaksiin vievää "onttoa" kumahdusta. Lisäksi voidaan huomioida emännän käyttämät ns. heittokengät jotka edesauttoivat silloista urheiluvarustelua ja olivat omiaan luomaan uskoa heittotarkkuuteen. Keskellä olevat Silvanderin piiat taas odottavat innokkaasti "pelivuoroaan". Vasemmanpuoleisen palkollisen käytöksestä voi huomata mölkyn "saapuneen kohteeseen" jo edellisillä pelikierroksilla. Heittäjän takana nähdään jo tuohon aikaan pelissä yleisesti käytetyn herastuomari (nyk. ylituomari) Juutas Käkriäisen vankka rauhallinen olemus. Käkriäisen etupuolella taas itse Olof Silvander suorittaa mentaaliheittoa jolla on tarkoitus rauhoittaa emännän suoritusta. "Ei sole poika mikhän" ja "häh häh hää" lausahdukset olivat omiaan luomaan pelitunnelmaa.

Kilju näytteli myös merkittävää roolia tuon aikaisessa pelaamisessa. Kuvan oikeassa laidassa nähdään Karl Carajavren suorittavan omaa urheilullista valmistautumistaan tulevaan suoritukseen. Karlin vieressä taas on oleellinen osa silloista tuomarointia. Ns. puhtikeppejä käytettiin kun epäiltiin pelinappuloiden "filmaavan". Etenkin rengillä oli taipumus menettää tajuntansa vaikka osuma olikin "kilkki". Puhtikeppien terävillä päillä tökittin "asiakasta" ja jos elonmerkejä huomattiin joukkue sai lisärangaistuksen ja täten diskvalisoitiin.

Puhtikepillä oli myöhemmin myöskin toinen käyttötarkoitus. Olof Silvander kehitti menetelmän (mistä itseasiassa sana "puhtikeppi" saikin lopullisen muotonsa) jolla jo silloin saatiin lisää metrejä vaimoväen heittosuorituksiin. Heiton ollessa loppuvaiheessa Olof tärskäytti rouvaansa kepin paksuimmalla päällä ahteriin ja näin tarvittavat metrit oli saavutettu. Tosin heittotarkkuus oli aavistuksen hakusessa. Ja nähtiimpä joskus kisan kiihkeimmissä vaiheissa Olofin pinkovan pitkin lepikkoa, Jievan roimiessa rakastettuaan pitkin munaskuita.

Sittemmin huomattin käyttää pelivälineinä puusta vuoltuja kalikoita, koska tilan työt yksinkertaisesti jäivät tekemättä. Piiat ja rengit makasivat päivätolkulla tiedottomina, isännät kohmeloissaan, ja emännät eivät pystyneet istumaan edes lypsyjakkaralla...

11.5.2011
Nyt se on taas alakanu se jokakesänen rimpuilu - takapiha on täynnä erilaisia vempaimia ja luuvanvarsia. Ei sitä kukkaa seleväpäinen ja täysjärkinen (niinku meikäläinen) voi käsittää tuommosta ilimanaikusta hommaa. Sillä on niin vaikea nimikin lausua - agility. Lontoota vissiin. Voishan sitä tehä jottain paljo tähellisempääkin kuten esim. kaivella essiin noita märätyksiä tuolta piilosta. On se hyvvää kun laittaa naudan ihrasen luun tuonne maan sissään joksiki viikoksi murreutummaan - nam.
Naapuriin tuli perheenlissäystä - 12 jämptiä tupsahti tähän maalimaan. Meikä vaan viheltelee tässä aijan toisella puolen. Kohta kait se pitäis olla sillä minun toisella tytöllä se laskettu aika. Sitähän tässä pittää jännittää.
Takatukka ei oo vieläkään käyny parturissa. Kohta sitä ei ennää tunnista tuuhean tukkasa alta. Se vissiin haluaa olla joku heavyman - ei oo omena kauas puusta puonnu, semmonen poeka ku isänsä ja on siinä vähä Eskonki näkköä.

29.4.2011
Minusta tuli toissa yönä mummo. Piiku minun tyttöni synnytti ja nyt minulla on viisi lastenlasta, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Parin viikon päästä on äitienpäiväkin, siinä minulla on juhlimista kun olen sekä äiti että mummo. Takatukka varmaan herättää minut aamulla ja tuo minulle ison luun sänkyyn, sitten se laulaa mulle "sä kasvoit neito kaunoinen". Sitten minä varmaan pääsen sen viekkuun sänkyyn ja se sanoo Leenalle, että "mees veministi tuonne lattialle jatkaan unia, että met mahdumma tähän sänkyyn". On mulla sitten hyvä isäntä, kesälomatkin se on pyhittäny mulle ja vain yksistään mulle. Kahdestaan met sitten reissaamme ja metästelemme. On sillä kyllä tuo takatukka päässy kasvaan vähän liikaa, sen pitäis mennä kampaamoon, Leena sille jo lettejä tekee kun se on niin näppärä sormistaan.

27.4.2011
HÄN kävi teerensoitimessa ja arvatkaa pääsinkö mukaan - no enpä tietenkään. Sillä on tuommonen kyttäyskoju missä se istuu ihan hiljaa. Minusta tuo kyllä näyttää ihan nakkikopilta. No huvinsa kullakin.
Niillä oli pilkkikilpailut tässä taannoin, pystykorvamiehet vastaan vaimokkeet ja siinä pääs käymään niin ikävästi, että menivät äijät ja hävisivät. Lakki kourassa nöyränä miehenä sitten tappion myönsivät. Kovasti net yritti laittaa naisväelle kampoihin, dopinkia ottivat vaan ei sekään auttanut. Olis kannattanu tehä niinku siinä eräässä kirjassa - ei vaimoa mukaan kalavesille. Dopinki aiheutti sitten päänsäryn seuraavaksi päiväksi, eikö ne koskaan opi?

13.3.2011
Mun mummoni mun mun mammani, mun mammani muni mun... Mä en "muni" tänä keväänä. Mä mikään kana oo muutenkaan. Viimeisin rakkaussuhteeni ei tuottanut tulosta. No ei siinä mitään, minusta pitäisi tulla mummo vapun tienoilla, minun tyttöni Piiku meni ja rakastu kertaheitolla. Niin ja se toinenkin tyttöni mun Riitu on kuulemma netistä joltain senssipalstalta löytännä jonku poijan jolopin. Vaikka lie ens viikonloppuna suhe kuumimmillaan. Pitäsköhän sinne mennä vähä perrään kahtomaan...
Kävin tänään kauniissa kevätsäässä hiihtelemässä Leenan kanssa. Kohtasin uuden hajun - ahma oli juossut kiireen vilkkaa meitä ennen suon yli metsään. Haistelin siinä tovin niitä jälkiä, taisi se sieltä metsän siimeksestä meitä tarkkailla.

5.2.2011
Mulle oli järjestetty sokkotreffit Puolangalle. Mullapa on nyt uus poikaystävä - Jope. Ei mikään Ruonansuu, (joku raja tässäkin hommassa täytyy olla) vaan Peurapuojin. Meidät pantiin pussauskoppiin... Takatukka vahatasi verkon toiselta puolelta, mulla rupes hävettään. Nyt sillä on ristikon kuva naamassa, hih hih. Hyvä ettei laittanu vielä kieltä siihen verkkoon, oli nääs pakkasta sen verran, että olis kieli saattanu jäätyä siihen verkkoon kiinni. On se kuitenkin jotain lapsuudesta oppinu kun on niin monesti kieltänsä mattotelineestä irrotellu. Ilimanko sillä on kielenkannat niin löyhällä nykyään. Huomenna mulla on taas treffit, ihanaa olla rakastunut, koko maailma näyttää niin ihanalta, jopa tuo Siiri.

23.1.2011
Minä hypin tänään agility-esteitä - lue "oli pakko hyppiä". Tänään oli katolta lumien pudotus päivä ja siinä sitten häärättiin ulkona muutenkin, ilima oli ku morsian... Leena laittoi kulkuväylälle viisi estettä. Minusta ne näytti kyllä ihan harjanvarsilta. Multahan se hyppiminen sujui kuin teeren haukkuminen puusta. Tossa vieressä on video, voitte ihailla kuinka sujuvasti se menee.
Siiri rupes ärsyttään minua tahallaan ja multa palo totaalisesti hiat sen kans. Annon sille vähä korvamakiaa ja nyt sillä on mustasilimä ja se mököttää. Saas nähdä onko se yhtä pitkävihanen kuin emäntänsä.

16.1.2011
Uusi vuosi ja uudet kujeet. HÄN täytti tänään vuosia - 44. Mies parhaassa iässä, ei oo vielä pahasti päässy rupsahtammaan eikä muutenkaan oo tauvit vaivannu.
Nyt alakaa oottaan ohtaluuhun ja raskaasti, tuo muuan vahtaa tuota muuatta toosaa, ja kyselelee "tapahtuuko siellä mittään"? Luuleekohan se pöljä, että se ossaa puhua ja vastaa sille? Pitäskö tapahtua ja mitähän muka? Korkeintaan sulkijalihas hetkellisesti herpaantuu. Minä alan jo pahasti aavistaa, että sillä on jottain mielessä ja se on suunnitellut minun päänmenoksi vaikkajamitä...
Pakkasia se on pijelly tänä talavena ja se on kyllä huomattu. Se tämä Siiri ei nääs voi mennä ulos iliman vaatteita. Se vois oikeastaan pittää muotinäytöksen kun sillä on niin paljon vaatteita. On toppapukua ja on haalaria ja on camo-kuosia ja sun muuta. Voe elläissäin jos mulle pantas tuommosia päälle, niin en kyllä ilikijäis nokkaani ulos pistää.

23.12.2010
Meillä OLI tuommonen sievä joulukuusi pihalla. Siitä varastettiin valot. Minä talon vahtikoira haukuin yöllä, että herätkää meidän pihassa on varkaita. Eihän ne mitään kuullu ku nukkuvat vaan. Takatukka veti peittoa korviin ja jatko sitä älämölöä. Mitenkähän se Leena-raukka pystyy nukkumaan sen vieressä. Ei varmaan mitenkään. Aamulla sitten kiipesin sänkyyn niitten väliin ja tuumasin, että "teitin jouluvalot on sitte varastettu, yritin ilmoittaa siitä yöllä, mutta ette korvaanne lotkauttaneet". Leena meinasi repiä pelihoususa, siltä puuttu totaalisesti eteinen suusta.
HYVÄÄ JOULUA JA PAREMPAA UUTTA VUOTTA 2011! PAITSI NIILLE JOULUVALOVARKAILLE. No jospa ne valot meni köyhille.

11.-14.11.2010
Sattajärvi, Sverige. Kävin tuossa Ruottiksi haukkumassa, ettei ihan unohu. Met lähdimmä matkaan torstaina - talon valiohaukkuja Leena, isäntä Esko ja minä. Ylitorniolta mentiin rajan yli ja siitä noin 30 km Överkalixia kohti. Kari ja ex-sulho Riki bongattiin matkalla Keminmaasta sammaan völjyyn.
Illalla olimme perillä ja olimme tosi levottomia Rikin kanssa tästä uudesta paikasta. Aamulla läksimme mehtään, paitsi Leena joka lähti Haaparantaan osteleen.
Kävellä lekkailin siinä Eskon kans ja kappas vaan, haukkuun tarttu iso mehto. No sillehän tietenkin kävi niinku kävi, Esko ampua ravvautti sen alas. Kylläpä se taas vihellytti. Kari ja Riki olivat saaneet akkateeren.
Leena oli ostanu koko Haaparandan, on se hyvä, että meillä on pakettiauto. Illalla joukkoon tummaan liittyi Teemu ja minun tyttöni Riitu. Siitä se riemu ratkesi ja tapahtumarikkaan yön jälkeen aamu meinasi venähtää vähä pitkäksi. No ei se haitannu ku pakkastaki oli -16. Kaikki läks kukin omille tahoilleen, Leena, Esko ja minä ajeltiin autolla ensin tovi mehtäautoteitä ja tulimme siihen tulokseen, että hakkuut olivat pilanneet metsästysmahdollisuudet ihan tyystin. No siitä sitten ajeltiin takasi sammaa tietä ja käytiin kiertämässä yks vaara. Sain siellä ihan hyvvään haukkuun meton ja Leena kerkes ladata pyssyn sitä vaille, että rupejaa tähtäileen kiikarista, niin sillon se lähti. Saatto sitä pikkusen harmittaa, vaan minkäs teet. Taisi se pakkaslumi olla häiritsevä tekijä, natisi liikaa kenkien alla. Muutamia muita havaintoja oli, mutta ne meni minne meni. Kari ja Riki olivat saaneet mustan teeren.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli kämppä kuuma ku sauna, meinasi olla vähä tukala nukkua. Joku pöljä ei vissiin tiijä mitä eroa on kamiinalla ja kiukaalla, kamiina meinas sullaa. Sunnuntai aamuna ei sitten ennää kehattu lähteä mehtään, kun ei ollu odotukset enää niin korkealla. Teemu ja Riitu kuitenkin menivät vielä metsälle.

18.10.2010
Siinähän se syksy meni, lintuja tuli haukuttua ihan kohtuullinen määrä. Kävin haukkumassa Piirinmestaruudesta kotipitäjässä 18.-19.9.2010 sijoittuen toiseksi. Mestaruuden voitti Pohjanpystykorva Peni, naapurin tyttö. Pääsin sitten jatkoon lohkovalintoihin, mutta sielläpä ei sitten lykästänytkään ja olin viimeinen lajissaan.
Hoidin noita Siirin pentuja kun ne olivat niin mukavia otuksia. Nyt ovat lapset sitten maalimalla, lukuunottamatta yhtä ei niin onnellista tapausta. Se vaan on niin ettei tässä talossa näköjään pääse noista hautajaisista eroon. Pahnueen pienin, Töppönen pääsi tänään Erkanvaaralle haudan lepoon. Siitä tuli enkeli. Oli se niin suloinen veitikka. Leenan kyynelistä vois tehdä vaikka lammen, on se itkenyt niin paljon. No onpahan ens talavena lampi missä pilikkiä.
Olit niin pieni ja hento.
Elämäsi lyhyt kuin tähden lento.

10.9.2010
No onko tuohon nyt ennää mittää muuta sanomista...

4.-5.9.2010
OTTO -haukut Syöte. No on siinä haukkuja nimellä paiskattu. Tulipahan kuitenkin käytyä siellä. Lauantai sekä sunnuntai oli ihan hyviä päiviä ja tapahtumia riitti ja pisteitä ropisi. Lauantaina haukuin 80 pojoa ja sunnuntaina 87. Näillä pisteillä irtosi OTTO -haukkujen voitto. Takatukka oli onnellinen mies.
Ylituomari oli se sama mies kuka kerran kehtasi arvostella minun ulkonäköä. Ja löysihän se vieläkin vikaa minun muhkeista muodoista. Oli hää kuitenkin sen verran otettu, että änkesi samaan kuvaan.

24.-28.8.2010
Sommar är den kort... Det var en trevlig resan - ju. Soon niin ettei tuo soomen keeli oikein taivu ennää ku olin sielä Ruottisa haukkumasa lintuja. Joo, sehän oli ihan mukava reissu. Meitä oli siellä neljä koiraa; minä, Riki (ensimmäinen poikaystävä) ja minun tytöt Piiku ja Riitu. Siinäpä sitä oli Rikillä haaremia ihan kerrakseen. Lisäksi mainittakoon vielä nuo meijän huoltoporukka: Kari Rikin isäntä, Esko takatukka Taivalkoski, Teemu alias Moilanen Riitun isäntä ja Päivi ja Vellu Piikun huoltajat.
Lintuja oli ihan hyvin ja minähän niitä haukuinkin, mutta kun taasen se sama vanha virsi, ettei net kaikki herralle kelvanneet niin se karkotti niitä. No neljä se sitten raski ampua. Pääasia reissussa kuitenkin oli nuorten neitien opettaminen. Kyllähän ne varmaan nyt pääsivät linnunmakkuun. Rikille se oli jo vanhaa tuttua puuhaa.
Sattu siellä semmonen tappaus, että joku oli menny sängyn alle. Sieltä ne sitten muu porukka sitä maanitteli, että "Tuu Kari pois sieltä, niin mennään housun pessuun". Kari ja Riki olivat kohdanneet karhun. Se on kumma maa tuo Ruotti, että siellä juoksentellee nuo karhut ihan missä sattuu.
Jos muuten kärsitte jonkinasteisesta ummetuksesta niin kehoitan teitä nauttimaan Ruotsalaista automaattikahvia. Teemu ei vissiin oikein tiennyt kärsivänsä tästä kiusallisesta vaivasta ja otti kunnon kahvit. Ei menny kauaa kun piti tehdä paniikkijarrutus, varmaan näkkyy ne rannut siis jarrutusrannut siellä tiellä vieläkin. Vihelleltiin Riitun kans tovi siellä autossa ja ihmeteltiin mihinkä ne äijät meni. Toinen istu puuceessä ja toinen kyseli "tarvikko nää Aku Ankkaa?".

21.8.2010
Met kävimmä aamulla Leenan kanssa Viken haudalla - rakkauden haudalla, Erkanvaaralla, siellä mihin minä kohta joudun jos tuo Siiri ei heitä kahtomasta pahasti kun haluan hoitaa sen vauvoja. Sanoin Vikelle moro ja kiitos kaikesta. Vikke oli minun oppi-isä. Vuonna 2005 kauan on aikaa siis - muistan eka reissun Viken kanssa. Vappuna minut haettiin tähän kotiin ja seuraava viikonloppu oli äitienpäivä. Lähdimme retkelle, Esko ajoi moottorikeekalla, Vikke istui kyydissä, minä olin Leenan takin sisällä, Leena istui pulkassa. Käytiin Vantunlammella pilkkiretkellä. Vikke opetti minut talumaan hihnassa. Käveltiin Shellin huoltoasemalle ja takasi. Vikke käveli edellä ja minä taapersin perässä.
TAHTOO VAUVOJAA! Mua ei nyt kiinnosta mikkään muu kuin nuo Siirin vauvat. Ihana tuoksu, haisee äidinmaito ja maitokakka. Pitäisköhän laittaa noita vauvoja tillaukseen, saiskohan niitä tilattua postimyyntinä Pystykorva -lehdestä?

19.8.2010
Siiri synnytti yöllä - se synnytti koko yön. Ei mulla kestäny noin kauan lastenteko. Sehän on vähä niinku liukuhihnahommaa, ensimmäisen kun sai ulos niin sieltähän ne sitte tasaseen tahtiin tipahteli ulos tillausten mukkaan. Esko kahto listasta ja sano, että vielä pitäs Teemulle saaha narttupentu, niin minähän tein käskystä työtä ja ponnistin ja muistin hengittääkkin välillä.
Puolenyön jäläkeen rupesi kuulumaan vikinää, ensimmäinen russelin pentu tupsahti maalimaan, aamuyölle asti se niitä siinä sitte koitti työnnellä ulos. Yhdelle pennulle kävi hullusti, se synty kuolleena. Olis ollu äitinsä näköinen urospentu. Leena ja Esko sen kävi sitten hautaamassa Erkanvaaralle Viken viereen, taas oli hautajaiset. Taitaa olla melekonen joukkohauta se Erkanvaara. Pappa kaivo kuopan ja tuumasi ettei se Vikke taija pahaksi pistää vaikka saapi kaverin viereen.
Mulla ei ole ollut asiaa sisälle tänään - se kun tuo Siiri on niin pahalla päällä, että jos katse vois tappaa niin olisin kuollut - ja Erkanvaaralla. No jospa se siitä leppyisi pikku hiljaa ja saisin ottaa osaa lasten hoitoon. No saa se olla yksin ensi viikolla kun lähden Ruottiin, en oo tainnu sitä ennen mainitakkaan.

7.8.2010
Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Meillä oli tänään hautajaiset. Yksi on joukosta poissa - Vikke kuoli tänä aamuna. Niin se vaan elämä muuttuu äkkiä, eilen aamulla vielä loikoiltiin sängyssä ja rupateltiin niitä näitä. Sitten päivällä tuli halvaus, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Suru on suuri. Jäämme kaipaamaan sinua Vikke, kiitos yhteisistä vuosista, jotka saimme kanssasi viettää.

6.8.2010
Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä, vielä voit löytää ystävän... Mä lasken päiviä en suinkaan Siirin synnytykseen vaan siihen, että pääsen Ruotsiin. Svensk talande bättre folk - öö allekirjoittaskohan tota. Alkaa jo tuo ruottin kieli kutkutteleen tossa kielen päällä, että pääsis haukkuun ruottiksi. No kait ne ymmärtää suomeksikin.
Esko läks Sulkavalle - ei menny souteleen vaan ihan töihin. Siellä oli riehunu joku Asta -myrsky. Ootteko muuten aatelleet, että mikskähän myrskyn nimi on aina jonkun naisen nimi - miksei se vois olla vaikka Hannu -hurrikaani tai vaikkapa Yrjö -myräkkä. Millonkahan hän aikoo tulla kotio, toivottavasti tuloo hyvissä ajoin ennen Ruottiin lähtöä, että muistaa pakata mulle kaiken tarpeellisen mukaan, toilettilaukun yms. Mitähän se tuo tuliaisiksi - varmaan kassillisen likasia vaatteita.
No saadaanhan me päivä kulumaan ihan tossa noin vain sängyssä loikoillessa. Siirillä on kumma tapa, se menee aina peiton alle, luulookohan se pöljä sitä joksikin luolaksi. Vikke karvaläjä makovaa repo rankana kun on niin vanha, toinen silimäki sillä on sokea, näkeeköhän se sillä edes unia?
Meillä oli Siirin kans pieni tora tänään. Minä piilotin luun hiekkakasaan, tämä ovela seurasi sivusta ja sitten kun läksin käymään sisällä niin jo oli nokka minun kätköllä. Juoksin ku ohjus ja rähähdin sille, sitten Leena puuttui peliin ja sanoi ettei raskaana olevalle saa rähistä.

20.7.2010
Rikii, Jermuu - juhuu, tulukaa kyllään. Nyt tekis mieli kavereerata jomman kumman kaa, on semmonen kausi menossa...
Asiasta kolmanteen - heinäkuun puolivälissä oli Oulussa kansainvälinen koiranäyttely. Ei tainnu Talven Hannulla olla ihan kaikki "intiaanit kanootissa" - antoi Piikulle sertin. Piiku on minun tytöistä toinen. Tytöt ne on pistelly parastaan, missä ne poijjat viipyy???
Tuossa kuvassa on Päivi Piikun emäntä (Eskon sisko) ja missi itse. Päivi ihmettelee mitä ne nuo kaikki ruusukkeet on ja miksikä ne on eri värisiä ja mitenkä ne tähän kuvaan oikein asettelisi.

21.6.2010
Olipa se viikonloppu. Siirille tuli poikaystävä kylään... Ettekä ikinä arvaa mitä ne teki. Niillä ei oo minkäänlaista häveliäisyyttä. Siinä pussattiin ja tehtiin vähä muutakin tuossa keskellä kartanoa kaikkien sivullisten nähessä. No kyllähän sen ymmärtää kun valavova silimä puuttu kokonaan. Leena suoritti tyhjennysharjotuksia oli vissiin saanu jonkun pöpön. Eskoa ei näkyny mailla eikä halameilla, missä lie ollu taas ryy - anteeksi virvokkeita nauttimassa. Koetti se Ville vähä pittää jöötä niille. Hiukan mulla hävetti.
Ja mitä tästä seuraa: lasketaan päiviä eteenpäin 63, almanakassa ollaan sillon noin elokuun 20:nen päivän tienoilla - sillon pitäisi ruveta kätilöhommiin. Katsokaas multa se sujuu kun on entistä kokemusta. Mutta onhan mulla onneksi semmonen pelastus sitte seuraavalla viikolla, että pääsen pois tästä vauvalasta Ruottin maille lintuja haukkumaan. Hoitakoon ite kakaransa kun on niitä kerran halunnu, no ei vaiteskaa voinhan minä vähän jeleppiä kun tuun takasi, ottihan se Siiri osaa sillon noitten minun kakroitten paimentamiseen.
Tuossa yhteiskuvassa on vasemmalta käsin Morris (sulhanen), Siiri ja minä. Hävetti olla samassa kuvassa, joten katsoin asiakseni katsella vähän muualle.

13.6.2010
Tyttöni, tyttöni mun, olethan sinä mun... Nyt mulla laalattaa ja ihan syystä. Riitu minun tyttöni meni ensimmäistä kertaa näytille ja sai sertin, sitten siitä tuli vielä ROP (rotunsa paras).
Olen tainnut tuossa aiemminkin mainita tästä periytyvästä kauneudesta... Huomaatteko muuten tuossa kuvassa Riitu katsoo Suomussalmen jäähallin katolle - siellä on vissiin koppelo. Eihän sillä nyt mitkään näyttelyt kiinnostanu, koppelot sillä kiinnostaa paljon enemmän. Siinäkin asiassa on tullut äitiinsä.

10.6.2010
Met saimma Leenan kanssa ison kalan. Oikeastaan se on minun ansiota. Meidän talossa on eräs henkilö kuka ei ymmärrä, että aamulla nukutaan. Yleensä se kirpoaa jo kuuden aikaan ylös ja niin se teki tänäkin aamuna. Sillä on virtaa kinttaissa kun se ei ole päässyt juoksemaan. Tänäkin aamuna se rupes usuttaan jo kukonlaulun aikaan, että lähdetään kävelylle. Minä muka menin ulos ja siellä oli olemattomia ötököitä, niitä siinä sitten yritin muka pyydystää ja leukoja lopsuttelin. Hullua ei pijä härnätä, mutta niin tein. Se alako huutaan, että HÄTSINKI, HÄTSINKI. Hullunkiilto silimissä se siinä puuron keitteli ja rupesi perhovehkeitä kahtelemmaan. Sano että aamulenkit myöhemmin, ja niin se hyppäsi Nissaniin ja lähti. Siinä se meni aamu lokosasti kun sai vetää lonkkaa puolille päivin.
Eipä kulunut aikaakaan kun se sieltä tulla kaahotti. Se oli saanu ison harrin. Sillä tuli kiire ossuuskauppaan sitä puntaroimaan, mittari näytti puolitoista kiloa. Siirin kokoinen harri.
Meijän talossa näyttäis asuvan nykyjään mykkä, Esko on menettänyt lopullisesti uskonsa kalastukseen ja sitä se taas varmaan sitte lääkihtee virvokkeilla. Sillä ottaa julumasti pattiin. Se onneton ei ole saanut kiloa rikki harrinpyynnissä (ja sitä ei kestä mainita). Joka kesä se ramppaa Norjassa ison harrin perässä. Voe sitä raukkaa, tasan ei käy onnen lahjat. Saamamiehet ja pyyntimiehet on erikseen...

5.6.2010
Esko imppasi tänään - mikä se on se Imppa? Ettekö työ tiijä, no minäpä kerron - se ei ole mies, eikä se oo liimanhaistelua, vaan se on semmonen vehe jolla on pyöreät rattaat ja se ääntää ärsyttävästi, sitte sillä on vielä semmonen pitkä kärsä (hirven kurkkutorven näkönen putki), jolla se vetelee kaiken lattialla ja sohvilla olevan roskan ja karvan sisuksiinsa. Voe että minä tykkään siitä vehkeestä - Siiri haukkuu sitä niin, että meinaa tärykalavot haleta, luulookohan tuo pöljä, että se on joku saaliseläin. Ja meilläkö muka koirankarvaa, mitästä hulluja. Niin tuosta Eskon imppaamisesta vielä, että sitä ei tapahu monasti, vaan nyt sillä oli pakko kun Leena käski kun se ei ite MUKA voi, kun se on veepeessä (sille tehtiin lobotomia). Nyt se on entistä pöljempi, no eihän sillä oo hissi noussu vintille ennenkää kovin rivakasti. Esko kehu tänään olleensa ossuuspankissa siivoojana yhen kesän ja olivat kuulemma kehuneet sitä, kun on niin siistiä että... Eipä uskos toeksi tuotakaan heti. Totta se sai tarpeeksi siitä yhestä kesästä kun ei ou Imppa heilununna kotona ahkerasti.
Laskeskelen tässä joutessani päiviä, millonka pääsee taas Ruottin maille. Elokuussa olis taasen tarkotus lähteä Suomeksi haukkumaan Ruottalaisia lintuja. Piiku ja Riitu minun tytöt aiko lähteä kans. Me tullaan jo ihan hyvin toimeen Piikun kans, kun se on käyny tässä meidän pihalla parina iltana kylässä. Onhan se semmonen tytön hupakko vielä, vaan siitähän se oppii kun ikkää tullee. Riitua en oo pitkään aikaan nähnytkään, että minkälainen äitinsä kaltainen kaunotar siitä on kasvanut.

14.5.2010
No niin - nyt on sitte maalimankirjat lopullisesti sekasi. Leena hommasi metsästyskortin ja aikoo kuulemma ensi syksynä ampua lintuja minun haukkuun. Laitanpa vakavasti harkintaan haukunko... Sillä on nyt vaan yksi semmonen pieni ongelma - se ei saa vasenta silimää kiinni kun se tähtää pyssyllä. Mitenkähän se aikoo onnistua sitten ampumaan - totta se sillä "yönsilimällä" sitte tiirailee. Mielenkiintoinen syksy edessä sanon minä!

30.4.2010
Anna mun kaikki kestää - takapiha on täynnä jotain ihme vempaimia, siellä ei pääse edes kunnolla juoksemaan kun on kaikennäköistä ja kokoista härveliä tien tukkeena. Siiri on kuulemma aloittanut agility -treenit. Se hyppelee autonrenkaasta läpi ja sitten se menee jonku ihme putken läpi ja hyppii esteitä. Kyllä minä sen ymmärrän, että hevonen hyppii esteitä, mutta tuo vouhake. Naapuri ehdotti Leenalle, että näyttäisi Siirille mallia miten sitä mennään auton renkaan läpi. Se kun on tuo kevät tullu ja vesi alakanu virtaamaan niin senhän tietää ettei hommat oo ihan normaaleja. Tulis äkkiä syksy ja linnunmehtuu niin ei tarttis katella noitten kahden outoja hommia...

19.4.2010
Nyt on mualimankirjat sekasi - Siiri on löytännä poikaystävän, ihmettelen vaan millä lihaksilla se sen teki. Pittää kyllä olla toisella osapuolella rakkauven näläkä, että tuohon sekkaantuu. Toista se on meikäläisellä, noita suluhoja olis pilivin pimmein...
Minun lapset olivat taas panneet parastaan, taitavat olla puutarhureita koko sakki. Piiku oli pääsiäisenä syöny tulppaanit, ei vissiin asetelma oikein miellyttäny niin aatteli panna uusiksi. Osku hänen veljensä oli kaivanut oikein urakalla, no se aatteli, että nyt on kevät ja kylyvön aika. Möyhi vähä maata ihan käskemättäki, jotta sen isäntä näppäränä puutarhurina siihen vois kukkasia istuttaa. Pellossahan net asuvat, liekkö ottanna ihan kirjaimellisesti tuon paikkakunnan. Oli kuulemma piha muistuttanu ihan Tali-Ihantalan 1944 taideteosta.
Meilläkin on kukkia ja on vielä. Meinasihan se tuo Siiri niitä vähän uuteen uskoon laitella viime kesänä - minä en koskaan ole moiseen sortunut. Kummallista kun Leena leikkaa nurmikkoa niin sillä jää leikkuri aina johonkin kuoppaan kiinni. Mitäkähän varten se sillä leikkurilla ajelee - ihan suotta, sotkee vaan minun hyvät luukätköt.

7.4.2010
Meillä kävi pääsiäisenä vieraita - Osku ja Esa. Osku on minun poika, siitä on kasvanut komea nuori mies. Osku oli pitkällä kielellä varustettuna. Osku on minun viimeisimmästä pentueesta. Ensin Osku muutti Kuopioon, kalakukkokaapuntiin, nykyään se asuu Pellossa - ei missään pottupellossa vaan tuolla Pohjois-Suomessa ruottin rajalla.
Oskulla oli virtaa kinttaissa, Siirin kanssa se leikki, leikin minäkin niinkuin silloin kun olivat lapset vielä ihan pieniä, pitihän sitä komentaakin välillä. Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja... Tuli ihan haikea mieli kun muisteli niitä pieniä lapsukaisia. Toivottavasti Osku käy meillä vielä kylässä, niin ja saa se Esakin tulla, kiva setä.

11.3.2010
Olin eilen Kostolla pilkillä. Leena otti minut mukaan - saa nähä ottaako toista kertaa. Se suuttu mulle eilen ihan tosissaan. Mä en ymmärrä, että miten ihminen voi istua monta tuntia samassa paikassa ja tuijottaa jotain pyöreätä reikää??? No hullu tykkää pyöreästä... Ilma oli todella kiva, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tosin tuuli oli aika kylmä. Yritin siinä kuluttaa aikaa ja juoksentelin moottorikelkan jälkiä pitkin, välillä pureskelin ahvenilta pyrstöt, eihän niitä pysty kokonaan syömään kun ovat niin piikkisiä.
Iltapäivällä sitten HÄN lopultakin sanoi, että lähdetään kotiin. Autolle tuli matkaa semmoset pari kilometriä. Leena hiihti ja veti ahkiota ja minä yritin kahlata perässä. Upotti sen verran ettei oikein nopeasti päässyt kulkemaan. Autolle tullessa aattelin, että käynpä tuolla mettässä vähän juoksemassa. Leena siellä jo huuteli, että KYYTIIN. Aattelin, että enpä taida... Sitten se lähti vaan ajamaan ja minä juoksin perässä. Yritti se aina välillä pysähtyä ja huuvella kyytiin. Pitkään se jakso ajaa sillä autolla. Juoksin noin kuusi kilometriä auton perässä ja sitten rupes tuntumaan, että voisin mennä kyytiin.
On sillä ruma ääni tuolla Leenalla, välillä se huusi niin, että pakoputki näky kurkusta. Olen tuossa aiemmin jo tainnut mainita tuosta äänestä... Nyt se viettää mykkäkoulua, aamulla menin sänkyyn sen viereen - sama ku olis menny jääpuikon viereen. Kysyin Eskolta, että kauanko se jaksaa viettää tuota mykkäkoulua ja Esko vastasi, että saattaapi se olla viikonki puhumatta yhtään mittään. No minkäs teet kun piä on umpiluuta?

08.03.2010
Tänään on minun päiväni - naistenpäivä ja syntymäpäivä. Täytän tänään viisi vuotta, olen vielä nuori kaunis nainen, lapsia minulla on yksitoista.
Eilen sunnuntaina pääsin mukaan pilkkiretkelle Kostolle. Leenan kanssa istuimme kylkimyyryssä etupenkillä. Leenalla on karannut mopo käsistä, sen ei kannata ajaa autoa, kun se on saanut sakkoja viimeaikoina kahdet.
Olipa ilima, Kostolla soppii tuuleemaan. Juoksin moottorikelkan perässä about viisi kilometriä, helppo nakki ei tuntunu paljo missään. Paluumatkalla sain istua kelkan kyydissä vähän matkaa.
Retkellä oli mukana villi viiskymppinen pariskunta Teuvo ja Liisa. Tosiäijillä rupes paleleen ja ne haki semmosen pilkkikopin - siellä oli mukava istua styroxin päällä ja kaasulämmitin lämmitti nurkassa. Siellä net äijät sitten istu ja pilikki ja puhuvat paskoo. Olivat niin herrasmiehiä, että istuttivat Leenaa ja Liisaa taivasalla kovassa tuulessa. Pitäisköhän ne laittaa johonkin käytöskouluun???
Ahvenia tuli muutamia todella isoja, sitten päätimme lähteä pois kun ilma meni niin huonoksi ja kala ei syönyt enää. Rannssa koimme vielä mateenkoukut, siellä oli pari madetta.

21.2.2010
Kylläpä se on pakkasta pijelly. Leenan kertoman mukaan tänäkin aamuna oli -37 näyttänyt mittari. Sillä kun on tapana herätä aikaisin, toisin kuin eräällä muulla. Ta no oikeestaan minä arvaankin miksikä Leena nousoo aikaste ylös - se ei yksinkertasesti kestä sitä älämölöä mikä kuuluu vierestä. Mä sanon, että mä oon kokenu sen niin monta kertaa et tiedän mistä puhun.
Siinäpä sitä ooteltiin pakkasen lauhtumista, puolen päivän jälkeen lähdettiin retkelle Pyhitykselle. Auto jätettiin Siiranjärven kämpän kohdalle ja siitä lähdettiin hiihtelemään kohti Pyhitystä. Ilma oli kaunis, aurinko paistoi, eikä pakkanenkaan pahemmin haitannut.
Jälkiä näkyi paljon; kettu oli juossut, lintuja oli ollut kiepissä, hiiret oli hiippaillu hangella ja näätäkin siellä oli juossut, taisi siellä olla vielä kärpän tai lumikonkin jäljet. Kiivettiin korkealle kunnahalle, eikä se ollut helppoa, nousua oli reippaasti ja upotti. Perille päästiin kuitenkin ja maisemat oli hulppeat. Alastulo oli minulla vaikeampaa, helppo kait se oli noilla kahdella kun suksilla sujuvasti laskettelivat alas.
Automatkalla takaisin Esko meinasi ajaa riekon päälle. Siinä se vaan seisoi keskellä tietä, oli ihan lumipaakun näköinen. Onneksi sai väistettyä viime tingassa ja lintu jäi eloon.

4.2.2010
Siitäpä on aikaa kun viimeksi kirjoitin. Tammikuun 16.-17. päivä olimme Eskon kanssa retkellä Vaarasalmisessa. Sillä oli synttärit - täytti 34 vuotta vai oliko se 43 vuotta, taisi olla tuo jälkimmäinen. Vanaha ukon raato alakaa olla jo hännii. Siellä oli myös muita, minä sain uuden kaverin - Allanin. Allani jaksoi rapsuttaa ja silittää, mukava miehen alku. Leena ja Siiri kävivät "kylässä". Ei saanu etes yhtä päivää olla iliman tuota Siirin vouhaketta.
Esko teki mulle oharit. Se läks Ruottin maille tipuloi bongaileen tammikuun viimenen viikko. Siellä net vietti laatuaikaa kahestaan - Esko ja Kari. Ähäkutti, eivätpä saaneet mustia lintuja. Jos minä olisin ollut siellä mukana, niin olisi ollut ihan toinen ääni kellossa... Ruottin maalla oli ollu melekein metri enemmän lunta kuin täällä. No met olimma Leenan kanssa kotona - lämmiteltiin leivinuunia kun oli niin kovat pakkaset ja käytiin me kävelylläkin vaikkakin meinasi varpaat paleltua.
Nyt mulla tekis mieli seurustella jonkun kivan uroon kanssa, vaan kun Esko ei anna - se vahtii minua ku haukka. Vikestäkään ei oo mitään taikaa kun se on eunukki, no en minä toki tuommosen "mopin" kans alakaskaa millekkää, tukkaki silllä on aina silimillä. Ja kaiken huipuksi net laittavat mulle housut jalkaan, se se vasta on NOLOA!

01.01.2010
Huh, huh olipa ilta tuo vuoden vaihtuminen. Möröt siellä poksautteli pommeja koko illan ja yön. Siinä sitä oli tutinaa, pissallekkaan ei uskaltanut mennä kun niin pelotti. Tämä kerta ei ollut enää niin paha kuin viime vuonna, alkaa pikkuhiljaa jo tottua noihin raketteihin. Onneksi se on tuo ilta vaan kerran vuodessa. Siiri raasu tutisi koko illan ja näytti siltä, että se saa sydärin.
Äijä aloitti Siirin kanssa uuden vuoden railakkaasti. Minut jätettiin aamulla kotiin, otti vaan tuon muutaman vouhakkeen mukaan. Kun net tulivat kotia se lemu oli ihan kauhea ja minkä näkönen se oli tuo Siiri. Se oli muuttanut väriä reissussa. Ei se näköjään mikään mamero ole tuo Siiri kuitenkaan, oli otatellu siinä repolaisen kanssa.

26.12.2009
Tässä on minun tyttöni Piiku. Leena ja Esko kävi tänään metsässä hiihtämässä ja ottivat Piikun mukaan. Piiku on lupaava nuori lintukoiran alku. Innostusta tällä tytöllä riittää ja oli meinannu Nissanin koppi käydä ahtaaksi kun oli tien laidassa istunut iso metso. Siinä se oli Piiku hyppiny akkunasta toiseen ja oli laittanu vilkut ja tuulilasinpyyhkijät autosta päälle kun oli niin innostunut siitä metsosta. Pierunki se oli päästäny ja sitä taitoa se ei ole oppinut minulta, fiiniltä äidiltään. Esko oli joutunu ajamaan ikkuna auki varmaan kilometrin.
Metsässä Piiku oli juossut ja hakenut ihan hyvin, oli pakkaskeli ja lumessa oli jälkiä lintujen kiepissä olosta. Alkaa olla jo niin kylmä, että lämpöä hakevat. Joulupäivänä oli -30 pakkasta.

24.12.2009
Tänään on Jouluaatto. Vuosi sitten aaton aattona olin Jermun (viimeisin poikaystävä) luona kylässä. Meillä oli oikein kivaa... Joulupäivänä otettiin uusiksi ja mitä siitä seurasikaan - helmikuussa tupsahti maailmaan kuusi suloista pystykorvan pentua. Tänä Jouluna mulla ei ole ollut sellaisia fiiliksiä. Ihan tässä kotosalla oon ollunna. HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

20.12.2009
Pakkanen paukkui aamulla parinkympin lukemissa, siitä huolimatta läksimme Eskon kanssa metsään hiihtelemään. Pikkusen laiskotti, eikä oikein jaksanut juosta, kun lauantaina käytiin koko komppanian (Leena, Siiri ja Vikke) kanssa pitkällä lenkillä about 13 kilsaa talsittiin tienpohjaa ja jouduin vielä vetämään potkuria. No se potkuri ei paljon paina kun se on sellainen alumiinirunkoinen menopeli. Leena siinä kyytissä paino paljon enemmän, se kun on sellainen tonnikeijukainen.
Esko siinä hiihteli hissukseen ja bongasi supikoiran jäljet. Jäljet meni ojan pohjaa ja minä menin perässä ja sitten humpsahdin jäistä läpi. Hrr, olipa kylmä vesi. Kylmästä kylvystä huolimatta läksin jälkien perässä, oli sen verran verekset jäljet, että tuli vipinää kinttuihin. Se elukka oli mennyt kannon koloon, ja sieltähän se pelsepuupi kahtoa tillotti. Yritin haroa sitä tassuilla toisesta reiästä. Eskolla piti jo toppuutella, kävin sen verran kuumana sen elukan takia.
Eskolla ei ollu pyssyä mukana ja siinä se mietti mitenkä se saa elukan hengiltä. No se soitti sitten Ramille, että tuu pyssyn kans ja niinhän se sieltä tovin oottelun jälkeen tulla kaahotti pistooli mukana ja ei kun naps, nappi ohtaan. On siinä yks linnunpoikien tuholainen vähempänä. Olin minä mielissään, olihan se vähä outo tuttavuus, vaan ei ou ennää.

16.-17.12.2009
Meillä oli pikkujoulut, ne oli todella pienet vain Esko ja minä. Pikkujoulupaikaksi olimme valinneet Vaarasalmisen autiotuvan.
Pakkasta oli ihan kivasti kun hiihtelimme tuvalle. Maisemat oli kauniita ja parrat kuurassa molemmilla. Kämpälle päästyämme alkoi armoton kaminan lämmitys. Pakkasta oli varmaan sisällä enemmän kuin ulkona. No siitähän se mökki lämpeni ja Esko lämpeni myös nautittuaan sisäisesti lämmikettä. Sitten se oli taas tosi höylillä tuulella ja paisto mulle oikein paistinpannulla hirven jauhelihaa ja pekonia. Olipa hyvää. Sitten se rupesi tonttuilemaan. Ilta meni ihan rattosasti kunnes... se pavarotti rupes laulaan. Minä aattelin, että nyt saa riittää tämä touhu ja läksin ulos. Sielläpähän veisatkoon yksinänsä. Sitä on kuulemma "pyyvetty muuallekkin laulamaan". Kerran hän oli ollut paikallisessa juottolassa laulamassa karaokea ja portsari oli sitä mieltä, että "mee muualle laulamaan".
Kummaa porukkaa kun ovat musiikillisesti niin "lahjakkaita" koko sakki. Villekin se niitten kahen rakkauten hetelmä soittaa jatkuvasti sitä kitaraa. Semmonen möyke kuuluu joka ilta kotona, siinä ei kuule oman eikä muitten ääntä vaan on pitäny opetella lukemaan huulilta.
Siinähän se aamukin kaamoksesta huolimatta valkeni ja pakkanen oli lauhtunut jonkin verran. Lähdimme taivaltamaan autoa kohti ja oli siinä yksi teeri puun latvassa. Maisemat oli kauniita ja monen värisiä; sinisiä ja punaisia. Kyllä siinä silmä ja mieli lepäsi.

21.11.2009
Ohi syyskuun läpi repaleisen lokakuun kaipuun kaljakori (Eskon) kilisee, yli taivaan päivät niinkuin varisparvi raahautuu... MARRASKUU!
Eipä uskoisi, että on marraskuu, Leena otti minut mukaan retkelle. Ilima oli ku morsian, vettä tuli ku aisaa. Leena lähti pilkille ja samalla reissulla haki koivunoksia. Mitähän se niilläkin tekee??? Matka oli t-o-d-e-l-l-a piiitkäääääää. Mehtäautotie oli niin sohjossa, että auto kulki tosi hitaasti ja mutkitteli ihmeellisesti. On se hyvä, että Leenalla on kunnon auto, sillä pääsee pahemmistakin paikoista. Sen kyytissä on muuten mukava olla, se ajaa hillitysti ja sitten se ei soita sitä musiikkia niin isolla ja sen musiikkimaku on aika hyvä - se kuuntelee virsiä ja kotimaisia iskelmiä. Mutta kun se laulaa, minä en kyllä sillä iänellä ilikiäis ees appua huutaa.
Leena siinä pilkki jonkun aikaa ja minä kulutin omaa aikaani haistelemalla saukojen jälkiä. Siinä oli sopivasti semmonen sulan reuna, jossa saukot oli sukellellu ja pyydystäny kalaa.
Emme kovin kauaa viihtyneet siinä ah niin ihanassa vesisateessa ja lähdimme kotia kohti luistelemaan sohjoisella tiellä. Kotimatkalla en juurikaan nukkunut, yritin kyllä, mutta kun se trubaduuri rupes taas laulaan. Koin muutes uuden makuelämyksen - Leenalla oli banaania ja se antoi sitä minullekin. Mmm ihan jees, maistuu toisenkin kerran.

14.11.2009
Met olimma retkellä; Esko, Leena, Siiri ja minä. Esko lähti laittamaan näätänloukkuihin rautoja ja Leena lähti pilkille. Saihan sitä taas nauraa tuolle muutamalle vouhakkeelle - sillä oli potkupuku päällä, liekköhän ollu vielä goretexiä ettei pikku tassu kastu. Voe hyvänen aika, kaikkea sitä pittää nähä ku vanhaksi ellää.
Siinähän se päivä meni metässä juostessa, gepsin mukaan kilometrejä tuli noin 19, ei huono matka ollenkaan. Leena ja Esko hiihtivät mehtäsuksilla ja Siiri yritti kipittää potkupukuineen perässä.
Maalimalta kuulu taas uutisia: Osku (kevään pentuja) oli syöny MP3 soittimen. "Vuoden mies" (Oskun isäntä) oli vissiin kuunnellu vääränlaista musiikkia, niin Osku aatteli, että siitä tulee loppu. Ei mulla ollu pentuna mitään tommosia vinkeitä. No saatto kerran olla, että söin Leenan sandaalit. Esko patistettiin kauppaan ostamaan uudet. Mä en usko ollenkaan tuohon luonteen tai tapojen peritytymiseen. Riitukin (kevään pentuja) tulee autoon, sille ei etes tartte sanoa, se osaa lukea Teemun ajatuksia kuin avointa kirjaa. Niillä kahdella se yhteistyö pelaa. Minäkö muka olin nuorena semmonen, että en tullu autoon??? No saattohan se joku kerta venähtää vähä pitkäksi se autoon tulo.

23.10.2009
Mä kerron tämän nyt teille, mutta älkää kertoko kellekään - olen raskaana. On vaan sellanen pikku ongelma, etten satu
muistamaan kuka on tulevien lasten isä. Onhan se eräs tapahtuma tuolla ulkomailla aikanaan, jossa eräs henkilö oli neitseellisesti raskaana ja synnytti. Mulla taitaa olla samantapainen tilanne.
Esko on pessy minua harva se päivä, luuleekohan se, että minulla on jotain syöpäläisiä? Ennen se on ollu kiinnostunu Leenan piips - no tiedättehän mitä se tykkää puristella. Tänään se sitten puristeli mun tissejä (perverssi) ja sitten se hoki - "täältähän tulee maitoa" no huh, huh, HALOO ? Tottakait niistä tulee maitoa, minähän synnytän kohta. Sillä varmaan rupes hälytyskellot soimaan ja nyt se miettii pienen päänsä puhki, että kuka on isä. Siinäpä sille on pähkinä purtavaksi.

20.10.2009
Mua ei nyt huvita - viime viikonloppuna oli Haukkuottelun lohkovalinnat Pyhäjärvellä. Perjantai-aamuna Esko starttasi Transportterin tulille ja nokka kohti Pyhäjärveä. Takatukka vaan lepatti kun se paino kaasua menemään. Leena ja Ville lähti mukaan, tosin ne sitten jatkoi Pyhäjärveltä matkaa etelään Pirkkalaan. Esko oli höylillä tuulella ja osti uuden auton, jolla Leena ja Ville sitten jatkoi matkaa. Teemun (viimeisimmän poikaystäväni Jermun isäntä) otimme kyytiin Pudasjärveltä, hän lähti tuomariksi kisoihin.
Lauantaina siinä lekkaillessa sattu puussa istumaan yks koppelo, joka antoi haukkua sen kymppiminuuttisen. Joku outo mies (joku tuomari kai) rupes katkoon oksia ja niin se lintu lähti lentoon. En viittiny lähtee perään kun oli iso märkä suo edessä. Palasin takaisin tieuralle, jota oli todella mukava kävellä. Sitten nokkaan tarttui väkevä mustan meton haju, aattelin että käynpä ihan varsin sitäkin haukkumassa, kun se oli niin lähellä tieuraa. Sitä kerkesin haukahtaa puolenkymmentä kertaa, kunnes se lähti kun näki Eskon ja sen oudon miehen. Oli mulla sitten pari muutakin lintua, mutta ei ne äijänköriläät ehtineet niitä näkemään. Mitähän lie touhunneet taas?
Lauantai-iltana koko kämpällinen pierunhajuisia äijiä nautti virvokkeita ja yksi niistä kehtasi ruveta arvostelemaan minun ulkonäköä. Mitään positiivsta se ei minusta sanonut, kaivoi esille vaan kaikein negatiivisimmat asiat. Kattos vaan itse peiliin, saattas olla, että "siinä naamassa arpikin kaunistus olisi" kuten eräässä laulussa sanotaan. Illalla ne sitten puristeli minun anaalirauhasen tyhjäksi, niinkuin en itse osaisi sitä tehdä. Onkohan ne jotain konitohtoreita???
Sunnuntaina käytiin uusi reissu metsässä, jotenkin tuntui, että voisihan täällä vähän juostakkin kun näyttää isäntä niin punaisena pöhöttävän. Ei menny kauaa, kun löytyi teeriparvi, tosin ne ei antanu kauan haukkua. Sitten löysin pari mettoa ja yhden koppelon, iso metso antoi haukkua pari minuuttia. Ei minua oikeastaan huvittanut vieläkään koko touhu. Lauantain tuloksella oltiin kolmannella sijalla ja sunnuntaina muut koirat oli paljon parempia, ei sillä seitsemännellä sijalla ollut mitään mahdollisuuksia jatkoon. Who cares - mulla on muita juttuja mielessä...

11.10.2009
Heräsin tänä aamuna pakkaseen, sitä oli -10 astetta. Rupesin eteisessä huutelemaan, josko päästäisivät sisälle. Mitään ei kuulunut, nukkuivat vielä. Esko nukkui sikeästi - eihän se mitään kuullut kun oli illalla käynyt hirvimajalla viettämässä railakasta jahdin lopetusta. Leena sentään tuli ja päästi sisälle. Kapusin sänkyyn Leenan kainaloon, sen kainalo tuoksuu ihan ruusulta, tuon toisen kainaloon ei edes viitsi mennä, henki salpautuu siitä hajusta. Elähän huoli, heräsi se lopussahi ja alkoi puhumaan mehtään lähtemisestä. Sehän vähän piristi mieltä.
Esko oli sopinut ex-appiukon Karin kanssa yhteisen reissun. Ei siinä ollut kyse mistään suhteen uudelleen lämmittelystä, olemme Rikin kanssa tätä nykyä hyvä kaverit, todettiin ettei siitä yhteiselämästä mitään olisi tullut, kun tuolla Rikillä on niin paljon noita morsiamia.
Ilma oli hyvä, kuulas pakkanen, aurinko paistoi, mutta - lumi oli niin kova pinnasta ettei huvittanut juuri juosta metsässä. Yhtä metsoa haukuin ja se puri vimmatusti hammasta, sitten se lähti. Siinä oli päivän tapahtumat.

8.10.2009
Lunta tuli tänään, sitä tuli kerralla paljon. Isäntä lupas, että kun se pääsee töistä niin lähdemme käymään metsässä.
Saas nähdä miten linnut tähän lumeen suhtautuu, ovatko arkoja vai eivät.

5.10.2009
Isännällä loppu loma ja paluu arkeen on ankea - ei mulla vaan isännällä. Siellä
se painaa duunia, että saa ostettua mulle tota Royal Caninia.
Minua tämä loman alkaminen eli arki ei haittaa sitte ollenkaan, vedän tässä päivät pitkät lonkkaa sohvalla. Ainoa miinuspuoli tässä hommassa on tuo Siirin
joskus niin ärsyttävä läsnäolo, välillä se puskee ihan kainaloon asti, pitäis
pierasta oikein kunnon paukku niin lähtis se siitä...

3.10.2009
Hirvenmethuu on alkanut ja sen kyllä huomaa. Lemu on ihan kauhea kun isäntä tulee kotiin - se on käynyt vieraissa...
Norjanharmaa vaimikäsenytoli haisee niin voimakkaasti, että meinaa ihan puistattaa.

1.10.2009
Ajattelin laittaa tähän tällaisen kuvan - yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat
sanaa! Kuten jo aikaisemmissa kirjoituksissani olen maininnut pääosaa näyttelee
sienet ja virvokkeet. Mitä pöydästä puuttuu - hm Royal Canin. Oli sillä kuitenkin sen verran älliä päässä, että älysi ampua tuon linnun.
Mutta tästä kaikesta voimme vain päätellä, ettei mitään olisi ilman MINUA!

30.9.2009
Kepu (ja tällä en tarkoita sitä "hyvämaineista" keskustapuoluetta) Pudasjärveltä, kevään 2009 jälkeläisiä oli haukkunut pyytä ja sen isäntä oli sen ampua rammauttanu alas. Siinä se nyt roikkuu Kepun häkin kuppeella muistutuksena hyvästä työstä. Eipä oo oppi senkään kohalla ojaan menny - Yes!

26.9.2009
Maalimalta kuulu mukavia uutisia: Oskulle, Tikolle, Viljolle ja Riitulle (kevään 2009 kakaroita) on tänä syksynä ammuttu haukkuun lintuja. On menny oppi onneksi perille, kovasti koetin niille tolokuttaa ennenku mualimalle lähtivät lapsukaiset, että hyviä haukkuja ja hakuja sitte.
Hirvenmehtuu alako eilen, sainpa koisia kotona ihan rauhassa, no tuosta rauhasta en nyt niin tiijä sannoa, kun se tuo muuan vouhake tuppaa lietsomaan eripuraa tuolla ylimääräsellä vouhotuksella, Siiri nääs. Vikke on jo vanha eikä se jaksa enää vouhottaa ku pienen hetken. Mitäkähän senkin tuuhean tukan alla liikkuu - ajatuksia kenties, tuskin enää mitään kummosia, taitaa olla jo dementikko. Kaiken lisäksi se on eunukki tätä nykyä. Olihan se vähä nolo sillon ku sillä oli vielä pallukat tallella, se kiinnostui minusta "sillä tavalla" muttei se yltäny ku puolireiteen. Siitä hommasta ei tullu muuta ku paha mieli.

19.-20.9.2009
Piirinmestaruushaukut Kuusamo:

Piirinmestaruushaukut Kuusamossa meni penkin alle, vaan niin tuntui menevän muillakin. Voittajan kanssa samoilla pisteillä
menin jatkoon lohkovalintoihin Pyhäjärvelle, jotka pidetään 17.-18.10.2009. Sinne siis.

12.9.2009
Lähdimme Eskon kanssa metsälle Salmitunturiin Syötteen kansallispuistoon. Otin reilusti etumatkaa Eskoon, se jäi jonnekkin kauas taakse. Löysin metson, se istui puussa, ehdin jo tovin sitä haukkua paukuttaa kunnes Esko sieltä hitaasti mutta varmasti hiippaili lähemmäksi haukkua ja ampui sen metson.
Voe mahoton paikka, että tuntui taas mukavalta. Sitten kävelimme Vinolan kämpälle ja jäimme sinne yöksi. Metsästimme myös seuraavan päivän ja onhan tässä koko syksy tullu haukkua paukutettua noita lintuja vaan kun sille tuolle muutamalle ei kaikki linnut kelepaa ja se karkkottaa niitä.
Oon minä yllättäny isännän monta kertaa mättäältä perse pystyssä, ensin luulin, että se sontii, mutta sitte huomasin, että sehän kerää sieniä, kanttarelleja ja suppilovahveroita.
Jotenkin tuntuu, että sillä nykyään kiinnostaa enemmän nuo sienet ku linnut!
Sitte sillä kuullostaa olevan kotona oikea "valiohaukkuja" talon emäntä Leena. Sitä se muistaa aina kehua.

5.9.2009

Pudasjärven asehaukut: Siellä minulla oli hyvä tuuri ja lintuja löytyi.
Sain 80 pistettä ja tällä pistemäärällä voitin Tikka T3-kiväärin.
Vähän oli mellevä olo, vaan vasta se oli Eskolla sillä ei meinannu pysyä välihousut jalassa.

25.-28.8.2009
Meillähän oli ihan luksus oltavat siellä Ruottin maalla. Kämpän pihalta pääsi suoraan mettälle, juoksentelin siellä ihan vapaana kun olen niin kuuliainen etten lähde itsekseni mihinkään lätkimään.
Pientä punaa poskille nostatti ex-poikaystävien läsnäolo, muttei se päällepäin näkynyt kun on niin punainen turkki muutenkin.
Kummia nuo Ruottalaiset linnut, kait ne on opiskellu kieliä kun ymmärsivät Suomalaisen haukunnan. Mulla oli yhdeksän kunnon haukkua, joista Esko muutaman linnun sitten ampui.
Isäntä ja Kari kuuluivat "ämpäri-komppaniaan", me lähettiin mehtään seittemältä aamulla, muut oli "orava-ryhmäläisiä" ja ne lähti jo klo 5:00. Hieno reissu kaiken kaikkiaan.
Illalla Esko oli aina hyvällä tuulella, se lässytti ja rapsutti, liekköhän "virvokkeilla" ollut osuutta asiaan.

24.8.2009
En ole koskaan käynyt ulkomailla, lähdimme Eskon kanssa Ruotsiin, Sorseleen. Matkan oli järjestänyt "ex-appiukko", entisen poikaystäväni isäntä. Rikin kanssa minulla oli lyhyt suhde vuonna 2007, tästä suhteesta syntyi viisi lasta, kaikki uroksia. No tietenkin Rikikin tuli mukaan Ruotsin reissulle.
Matkaseuraksemme saimme myös Teemun (Jermun ja Riitun isäntä), Jermun, viimeisimmän poikaystäväni, jonka kanssa minulla on kuusi lasta, kaksi narttua ja neljä urosta. Jäin yksinhuoltajaksi, mutta onneksi toi Adhd Siiri (diagnoosia ei tarvi edes tehdä se on täysin selvä asia ettei se käy ihan täysillä) russeli oli aktiivinen ja otti osaa lasten hoitamiseen. Lienekköhän Jermun isäntä maksanut ruokkoja lapsista - hö täytyy kysyä Eskolta. Eikä siinä vielä kaikki, matkaan lähti myös 2009 syntyneestä pentueesta Riitu, minun tyttöni eikä pidä unohtaa Rokia, Rikin yhdestä suhteesta syntynyttä urosta.
Menimme kahdella autolla, Teemu, Jermu, Riitu ja minä matkustimme Eskon kuljettamassa pakettiautossa, ex-appiukko Rikin, Rokin ja Rokin isännän Juhan kanssa.