ESITTELY:
Olen Leevi, sekarotuinen pikku koira. Emäni oli kääpiöpinseri ja ulkonäöstäni päätellen isäni oli
chihuahua. Synnyin 11.9.2000 Kotkassa ja kahdeksan viikon ikäisenä muutin Kuopioon sulostuttamaan
nykyisen perheeni elämää. Ensimmäinen elinvuoteni oli täynnä sairastelua, leikkauksia ja toipilasaikaa,
mutta nyt elämä (..ja ruoka) on alkanut jälleen maistua.
Seitsemän kuukauden ikäisenä etujalkani murtui hypätessäni hieman liian korkealta. Jalka leikattiin,
mutta leikkaus epäonnistui ja jalkani jouduttiin leikkaamaan uudelleen. Metallilistalla tuettuna luut
alkoivat vihdoin luutua oikeaan asentoon ja kolmannessa leikkauksessa metalli ja ruuvit poistettiin jalasta. Valitettavasti sairastelu vei minulta ruokahalun ja perheeni juoksutti minua lääkäriltä toiselle kun en
suostunut syömään edes herkkuja.
Hieman yli vuoden ikäisenä hyppäsin sängyltä ja toisen etujalkani kyynär- ja värttinäluu murtuivat. Valitettavasti tuuri ei ollut tälläkään kertaa parempi, vaan ensimmäisen leikkauksen jälkeen jouduttiin
uuteen leikkaukseen ja vasta pitkän toipilasajan jälkeen metallituki uskallettiin poistaa jalasta. Muutama ruuvinkappale on vieläkin jalassa luiden lomassa muistuttamassa tästä ikävästä ajanjaksosta.
Tämänhetkisistä röntgenkuvista voi päätellä, että molemmissa etujaloissani kyynär- ja värttinäluu ovat
luutuneet paikoin yhteen. Tästä ei ole minulle haittaa, sillä balettitanssijaa tai agilitytähteä minusta ei tule :)
Toukokuusta -03 lähtien elämäni on muuttunut paljon seesteisemmäksi. Tuolloin teimme taas emäntäni
kanssa keikan sinne ikävälle eläinlääkäriasemalle. Keikasta en muista muuta kuin sen, että kotiin
palattuamme minulla oli pari tikkiä takajalkojen välissä. Siitä asti syöminen on ollut tosi mieluista puuhaa ja myös leluillani jaksan leikkiä paljon enemmän kuin ennen! Isäntäni on minulle kaikki kaikessa. Sen vieressä nukun ja sitä seuraisin vaikka maailman ääriin, jos saisin. Emäntäkin on ihan o.k, mutta parhaat leikit
ei ikinä synny sen kanssa.
Kesällä -04 meidän perheeseemme muutti myös toinen koira, jota Viiviksi kutsutaan.
Aluksi en tykännyt siitä yhtään, sillä se näykki minua terävillä hampaillaan ja oli jatkuvasti häiritsemässä.
Kun Viivi on vähän kasvanut, olen oppinut oikeastaan tykkäämään siitä. Välillä innostumme leikkimään pitkiäkin aikoja yhdessä. Siitä en vaan tykkää, jos Viivi leikillään näykkii minua jaloista,
sillä ne ovat minulle arka paikka. Päivisin nukumme Viivin kanssa yhdessä peiton alla.
Viivi saisi vaan oppia olemaan häiritsemättä minua ja pötkylää päivittäisten rituaaliemme aikaan..
Marraskuussa -06 muutimme perheeni kanssa uuteen kotiin. Lenkkeily ei täällä ole yhtä mukavaa, kuin
entisessä paikassamme, sillä täällä ei pääse metsään heti takapihalta. Onneksi meillä on nyt sentään
oma piha, jonne pitää päästä vähän väliä. Naapurustossamme asuu muutama pikkukoira, joihin en
ole vielä ehtinyt tutustua.
|
FAKTAT LEEVISTÄ: |
|
|
