Kesällä 2006 Jorma Markkula ohjasi Hella Wuolijoen näytelmän Justiina Veneskosken Kesäteatterissa Kankaanpäässä

JUSTIINA - Harmaalahden kartanon salattu elämä

Hella Wuolijoki kirjoitti näytelmänsä JUSTIINA salanimellä Juhani Tervapää v. 1937. Salanimi oli tosin paljastunut jo aikaisemmin NISKAVUORI-näytelmien sarjan alettua. NISKAVUOREN NAISET, ensimmäinen sarjassa, oli ilmaantunut näyttämölle edellisenä vuonna Eino Salmelaisen ohjaamana. Näytelmästä tuli menestys ja kun uutta kirjailijaa huudettiin näyttämölle esittäytymään, lavalle kiipesi kaikkien hämmästykseksi ja osin kauhuksikin nainen, Hella Wuolijoki, o.s. Murrik. Toki jo kirjailijana tunnettu ja kiisteltykin kansalaissotaa käsitelleen näytelmänsä takia. LAKI JA JÄRJESTYS oli aiheuttanut v. 1933 melkoisen teatterisodan ja Hellasta oli tullut teattereissa persona non grata.

JUSTIINAn kansaesityksen ohjasi Helsingin Kansanteatterissa niinikään Eino Salmelainen, sittemmin professorin arvonimellä palkittu Ikaalisten suuri poika. Nimiroolin näytteli uransa alkuaskelia ottava Elsa Turakainen. Näytelmän menestyksestä kertonee se, että se samana vuonna kääntyi suomi-filmiksi nimellä ETEENPÄIN ELÄMÄSSÄ. Elsa Turakainen ei tosin silloin vielä kelvannut SF:n tähdeksi vaan nimiroolin näytteli Regina Linnanheimo vastapelurinaan Tauno Palo.

Sen jälkeen JUSTIINA on esitetty ainakin Tampereen Teatterissa v. 1966 Matti Tapion ohjauksena, nimiroolissa Ritva Valkama.

JUSTIINA ei toki dramaturgisesti ja temaattisesti nouse NISKAVUORI-näytelmien tasolle, mutta on eräässä mielessä kiinnostava. Wuolijoki lienee nimittäin ajatellut näytelmänsä suureksi aatedraamaksi. Gummeruksen kustantaman kirjan esipuheessa Juhani Tervapää intoutuneesti esittelee tekstinsä naisasialiikkeen ihanteilla.

Justiina edustaa kirjailijan mielestä selvästi ideaalista naishahmoa, jonka pitäisi herättää katsojissa ihailevaa kunnioitusta. Yksinäisen vahvan naisen ideaalissa on jotain sukulaisuutta Niskavuoren Hetan kanssa. NISKAVUOREN HETA on mielestäni näytelmätekstinä NISKAVUORI-sarjan paras.

Mutta - kuten aatedraamojen heikkoudeksi useasti koituu - yhteiskunnan kehitys muuttaa käsityksemme aatteista. Naisasialiike on Wuolijoen päivistä saavuttanut paljon tavoitteitaan. Käsitys naisen ideaalista on muuttunut.

Aikalaiskritiikkien perusteella kantaesitys oli tulkittu nimihenkilöä ihannoivana aatedraamana. Tampereen Teatterin tulkinta taas yritti nostaa esiin sääty-yhteiskunnan jäänteiden murenemisen tragedian. Minun lukutapani näki JUSTIINAn melkoisena tragikomediana; yrityksenä perustaa elämä vaietulle salaisuudelle.

Valitsin alatosikoksi HARMAALAHDEN KARTANON SALATTU ELÄMÄ mukaellen tunnettua TV-sarjaa. Minun mielestäni yritys elää elämää ikään kuin vaiettua - mutta kaikkien tietämää - salaisuutta ei olisi olemassakaan, on komedia, tosin tietysti tragikomedia. Ei sellaista pysty tekemään ilman että se aiheuttaa kommelluksia, jopa katastrofin. Vierestä katsottuna se saattaa naurattaa, mutta omalle kohdalle osuessaan sellainen ei varmasti naurata.

Olen sovituksessani lyhentänyt Wuolijoen alkutekstiä melkoisesti ja yhdistänyt pari henkilöä yhdeksi, mutta muuten teksti noudattaa Hella Wuolijoen kirjoitusasua niin uskollisesti kuin se näyttelijöiden käsittelyn jälkeen on mahdollista. Sitä en sitten enää osaa sanoa hyväksyisikö kirjailija tämän uustulkinnan. Toivottavasti hyväksyisi, sillä sehän todistaisi että naisen asema yhteiskunnassa olisi parantunut Wuolijoen päivistä. Että naisten ei enää tarvitsisi kantaa häpeällisiä salaisuuksia yksin.

Jorma Markkula
käsikirjoituksen sovittaja-ohjaaja

Jorma Markkulan sivut

JUSTIINA - Harmaalahden kartanon salattu elämä