Kuulumisia 2010
http://personal.inet.fi/koti/laura.r
19.08.
Taas on pitkältä ajalta kuulumisia kirjottelematta, ei ole vaan kerenny. Toukokuussa löyty viimein se oma talo, muutto ja aloilleen asettuminen on vienyt yllättävän paljon aikaa. Koirille oli tarha pihalla valmiina, vaihettiin pohja ja tuotiin nurkkaan Manun ja Zilin vanha koppi. Väiski on vallannut kopin, Miina köllöttelee yleensä siinä mihin parhaiten paistaa aurinko. Miina nauttii kun saa olla päivät ulkona, olisi varmaan yötkin, muttei raaski jättää eikä sen sielä yöllä tarvi räkyttää myyrille, päästäisille ym kulkijoille. Väiski näyttää vähän nyrpeää naamaa häkille, mutta on sopeutunut kuitenki hyvin, kun illalla pääsee kuitenki sohvalle.
Miinan kanssa on aloiteltu agilitya, tekee se ja vauhtia riittää, pysyy vapaanaki, mutta saattaa yhtäkkiä lähteä jonku perhosen perään tai muuten vaan kattelee pilviä, ohjaa siinä sitten. Mutta ompahan jotain tekemistä. Miina kävi 29.5. Rovaniemen näyttelyssä, sai toisen sertinsä Jari Forsilta ja oli samalla ROP. Viime lauantaina Javaruksen näyttelyssä tuli sitten se viimeinen serti ja VSP Esko Nummijärveltä. Nyt on enimmät näyttelyt näytelty vähäksi aikaa, jotain lähinäyttelyitä saatetaan käydä kannatuksen vuoksi ja Messariin tekis mieli - shoppailemaan ;) Olen päässyt näyttelykehään myös Miinan 13-vuotiaan Neita-mummon kanssa. Neitaa on kiittäminen siitä että meillä on pohjalainen, on se niin ihana ja Miina näyttäis tulleen aika paljon mummoonsa.
Nyt odotellaan sitten metsästyksen alkua, ilmoitetaan Miina haukkukokeeseen ja sitten sormet ja varpaat ristiin ettei taas juoksu ala just pahimmoilleen. Sitä juoksua on tässä ooteltu, karvanlähtö oli ja meni, yleensä sen jälkeen alkaa juoksu.
Milla täytti vuoden kesäkuun alussa, muuten en noita lasten kuvia viljele pitkin nettiä, mutta tässä 1-vuotiskuva:
Ja Niko on jo 4v. Niko osallistui Miinan kanssa Lapsi ja Koira -kilpailuun Kennelkerhon kentän avajaisissa. Olisi saanut osallistua myös lelukoiran kanssa, mutta eihän se kelvannut. Menin sitten kehään mukaan roikkumaan narun päähän ettei Miina vie Nikoa ympäriinsä. Ihan hyvin meni vaikka meinas poijalla hermo mennä ku koira veti. Tulivat kolmanneksi ja oli hymy korvissa asti kun sai palkintoja.
Pari kuvaa lisäsin, ei ole paljon kameraa ehtiny ulkoiluttamaan.
......................................................................................................
06.04.
Miina kävi Kemijärven näytelmissä nappaamassa ekan SERTinsä, oli samalla PN 1 ja VSP, tuomaroimassa Reino Korpela. Arvostelu.
Oma aika on menny ko. näyttelyn järjestämistouhuissa. Treenattu ei ole juuri mitään, lenkkeilty vaan.
......................................................................................................
2009
15.11.
Jopas on taas päivitykset jääny. Vaan eipä ole mitään ihmeitä tapahtunu. Elokuun alussa muutettiin kun edellisen kämpän katosta tuli vettä ja sisäilman laatu epäilytti muutenki. Omaa taloa etitään mutta tuntuu olevan kiven alla.
Miinalla meni melkein koko metsästyskausi (joka oliki hurjat 10 päivää) kotona juoksussa, vain kolmena viimeisenä päivänä uskalsi laskea metsään. Saalista ei tullu, mutta kyllä se linnut löytää ja haukkuu, kovin kauan ei vielä hauku eikä linnutkaan toki kovin mielellään haukkuun jää, paitsi tietenki metsästysajan ulkopuolella.
Väiskillä oli selkävaivoja lokakuun alussa, mutta ne meni onneksi Rimadyl-kuurilla ohi eikä oireet ole palanneet. Väiski on myös laihtunu, alkukesällä ukin ja mummin hoivissa alle kahessa viikossa kerätyt kilot alkaa olla viimein mennyttä. Treeneihin ei ole päästy koko syksynä, Milla kaipaili alkuun äitiä aina iltaisin ja nythän on reenit talvitauolla.
......................................................................................................
03.08.
Pikkuneitin nimiäiset pidettiin 1.8.
Milla Hannele:
......................................................................................................
11.06.
Meidän porukan uusin tulokas syntyi perjantaina 5.6. Pituutta tytölle oli kertynyt 47cm ja painoa 3015 g. Kotiin tultiin maanantaina ja kaikki on mennyt hienosti, isovelikään ei ainakaan vielä ole mustis. Väiski ei ihmeemmin noteerannu koko vauvaa ja Miina ei oikein tiiä miten päin olis ku vauva on niin ihmeellinen, molemmilla kiinnostaa eniten vaipan sisältö.
......................................................................................................
30.03.
Miina kävi oman kerhon järjestämässä näyttelyssä lauantaina, eka näyttely, tuloksena junnuluokasta JUN ERI, JUK2, PN2, VASERT. Pikkuneiti käyttäyty ihan hienosti ku ottaa huomioon ettei ole paria kertaa enempää ehitty harjotella, tassut pysyi enimmäkseen maassa, mittausta ei tainnut edes huomata ja hampaita sai kaivella ihan rauhassa =) Arvostelu Miinan tulossivulla.
Väiski voi paksusti, ruoka on elämän tärkein asia ja se ikävä kyllä näkyy, onneksi se aina kesällä laihtuu kuin itsestään, vain talvella kerää vararavintoa.
......................................................................................................
2008
11.11.
Vähän tämmöstä hiljaiseloa täälä. Kimmo ja Miina on kulkeneet mettässä, mitään saalista ei ole tullut, eikä kai noista vähistä linnuista viittis ampuakkaan. Miina haukkuu aina mitä sattuu löytämään, paremman puutteessa pikkulintuja. Viimeksi eilen ja toissapävänä haukkui tuossa lähimettässä pyytä, lisäksi lähti seuraamaan ja löysi haukusta päätelleen sen uudelleen.
Väiskin kanssa on treenattu voittajaluokan juttuja, tunnistusnouto tulee olemaan varmaan iso ongelma, samoin metalli on sen mielestä jotain ihan karseeta. Noo, reenaillaan menemään vaikkei ikinä päästäis kokeeseen, tosin säät on ollu ihan arsesta joten harjotukset on aika vähänä. Väiskin saa pakottaa aamupissalle, ilmeisesti on niin märkää että Fifin tassut paleltuu.
......................................................................................................
07.09.
Oltiin viikonloppu Savukoskella, koirat on aivan rättiväsyneitä, oli kovia marjastusreissuja. Saaliiksi tuli mustikoita ja puolukoita. Perjantaina Miina näki teeren, mutta sattui olemaan vielä hihnassa niin ei päässyt perään. Illalla metto säikytti pienen koiran kun lähti muutaman metrin päästä kovalla ryminällä, kiinnosti kuitenki mennä tutkimaan että mikä siitä lähti. Lauantaina se sitten haukkui puuhun jotain, välissä oli niin tiheä vitelikko ettei voinut lähteä rymistelemään kohti ja katsomaan mikä on haukussa.
......................................................................................................
13.08.
Nyt voi Miinan ja velipoika Peikon viimein bongata KoiraNetistä, Kennelliiton rekisteröinti toimii vähän hitaalla. Lisäksi neiti oli päivän ajan herra ennen kuin korjasivat virheen.
Väiski on parantunut pissatulehduksestaan. Yritettiin käydä tänään vähän agiliitämässä muttei tuo Väinämöinen oikein arvostanu hommaa ku sato vettä. Etusivun kuvasta voi todeta että se on viimein pehmenny Miinan kainalossanukkumisyrityksille. Lisäksi Väiski leikittää Miina, onneksi, on se niin eläväinen.
......................................................................................................
02.08.
Miina on sopeutunut laumaan oikein hienosti. Väiskin kanssa pitävät kunnon hulluntunnin pari kertaa päivässä. Metsässä käydään mahdollisimman usein, pikkuneiti tutkii paikkoja rohkeasti, vielä ei tietenkään uskaltaudu kovin kauas. Sudenkorennot on mahtavia, yhden se sai jopa kiinni ja söi. Variksen peräänkin lähti viikko sitten. Tänään käytiin joen rannalla pällistelemässä isoa vettä, Miina kahlaili mahaa myöten ja yritti kaivaa kiviä pois vedestä.
......................................................................................................
08.07.
Tänään meidän lauma kasvoi pienellä pohjalaistytöllä joka haettiin Kaarnikan -kennelin Einiltä ja Ollilta tuosta muutaman kilometrin päästä. Virallisesti neiti on Kaarnikan Metsän Haltia, kutsumanimeksi näyttäisi tulevan Miina. Kotiutuminen sujui hienosti, Väiskin suhtautumista pelättiin etukäteen, mutta niin se vaan otti uuden tulokkaan vastaan ilman mutinoita. Miina kävi heti tutkimassa kaikki huoneet, yritti houkutella Väiskiä leikkiin ja simahti sitten sohvan alle.
On se vaan niin ihana ja reipas ja söpö ja kaikkea, kiitos Einille ja Ollille luottamuksesta.
Väiskin kanssa ei sitten menty kokeisiin, Kimmo on kesän töissä Kemissä joten töiden, pakollisten kotihommien, Nikon hoitamisen ja ulkoilujen lisäksi treeniaikaa/-rauhaa ei juuri jää. Itse olin kuitenkin liikkeenohjaajana ALO- ja EVL-luokassa.
......................................................................................................
31.05.
Helou, pitkästä aikaa.
Ollaan laiskoteltu koko talvi Väiskin kanssa, mutta nyt on agility- ja TOKOharjoitukset kaivettu talviteloilta. Agilitya on harjoiteltu jo sen verran että uskaltauduttiin kokeilemaan kilpailemista Keminmaassa 24.5. Agilityradalta hyl kun unohdin putken välistä ja ohjasin siis väärän radan. Hyppyradan tuloksesta ei ole oikein varmuutta kun en löytänyt sitä lappusta, mutta virhepisteitä (kieltoja) tuli kai 15 ja yliaikaakin, mutta suoritettiin rata kuitenkin loppuun.
Väiski tutisi kurat housuissa ensimmäisen tunnin kisapaikalla kun jostain kuului pieni pamaus, sai kuitenkin itsensä koottua ennen rataa. Näitä paukku/äänipelkokohtauksia on ilmennyt luonnetestin jälkeen koko ajan enemmän ja pienemmästä äänestä, aikaisemmin niitä ei ole ollut.
Suunnitelmissa on Kemijärven tokot 14.6. ja voittajaluokka, mutta saas nähä mennäänkö kun ei vaan ehditä harjoitella...
......................................................................................................
2007
05.12.
......................................................................................................
25.11.
Ollaan harjoiteltu koko viikonloppu tokoa, Eila Honkanen (Tmi Koirani ja Minä) oli kouluttamassa Koillis-Lapin Kennelkerhon kilpailevia tokoilijoita. Harjoiteltua tuli seuraamista, käännöksiä, paikallamakuu, hyppynouto, luoksetulo, kauko-ohjaus, ohjattu nouto, ruutu ja tunnistamisnouto. Paljon hyviä vinkkejä tuli ja tämmöset koulutukset on aina ikäänkuin potku perseelle että treenaamaan siitä. Kauko-ohjauksessa ja tunnistamisnoudossa etenkin pitää saada koiralle malttia ihan mahdotonta tepinää pitää välillä. Kiitoksia Eilalle koulutuksesta ja kaikille kiitos hyvästä seurasta.
......................................................................................................
21.11.
Käytiin Rovaniemellä epävirallisissa agilitykilpailuissa, mölliluokassa. Väiskin suoritus meni ihan pipariksi kun se pelkäsi ääntä, joka kuului kun hallin katolta liukui lumet alas. Koko ajan teki mitä pyydettiin, mutta hitaasti ja matalana. Putkeenkin piti palata takaisin kun justiin sieltä tullessa kuului taas se hirveä ääni. Että semmosta, toivottavasti ei kehittäny mitään hallipelkoa... Rovaniemeläisille kiitokset järjestelyistä =)
......................................................................................................
14.11.
Talvikin on tullut joten vähän päivitystä etusivulle. Mitään kummempia ei ole tapahtunut. Agility ja TOKO on jääneet talvitauolle, TOKOa toki treenataan kokoajan kun kerran kisoihin meinataan keväällä. Voittajaluokan liikkeistä hyvin sujuu paikallamakuu ja liikkeestä istuminen, seuraamisen askeleet on vähän vaiheessa, samoin metalliesineen nouto. Luoksetulon maahanmeno alkaa olla ok, nyt vaan pitää lisätä siihen matkaa. Ruutuun meni hienosti viimeksi kun kokeilin, ei meinaa pysyä perusasennossa kun näkee ruudun, vielä en ole käskenyt maahan ruudussa. Tunnistusnoutokapuloita on ollut enimmillään kolme ja niiden pitää olla seinän vieressä, mutta aina sieltä se oikea tulee. Kaket menee kohtuullisesti viiden metrin päästä, nyt aletaan lisäämään matkaa. Hyppynoutoa ei ole pitkään aikaan tehty, mutta syksyllä se meni vielä ihan hyvin. Eli melkein kaikki on vähän vaiheessa =D
Potkuri on kaivettu varastosta ja yksi vetolenkki jo tehty. Opetin Väiskin vetämään myös Nikon pulkkaa, hyvin sujuu sekin.
......................................................................................................
02.09.
Väiski luonnetestattiin tänään, olipahan jännä homma. Aluksi tutustuttiin tuomareihin. Sitten Väiski leikki tuomarin kanssa kepillä, ihan kunnolla ärinän säestämänä, muttei kuitenkaan niin raivolla ku treeneissä, ehkä aamun herätys oli liian aikanen meijän pikku fifille. Sitten katseltiin lähestyvää kelkkaa jonka päällä oli takista kyhätty ihmishahmo, olihan se karsea, mutta uskalsi lopulta haistelemaan. Puolustushommissa (tuomari hyökkää risun kanssa kohti ohjaajaa) Väiski oli vähän vellihousu, eipä juuri puolustanut. Hyppäävää haalaria ja kolisevaa tynnyriä säikähti, mutta molempia haisteli heti kun mentiin katsomaan että mitäs ne olikaan. Pimeässä huoneessa tutkiskeli aika kauan nurkkia ennen kuin löysi minut, tai ainaki siltä se tuntu ku sielä ootteli. Seinään kytkettynä (ohjaaja nurkan takana) ei kuulemma yrittänyt puolustautua ku tuomari hyökkäs kohti, arveli vissiin että tapa vaan... Laukauspelottomuutta testattiin neljällä paukulla 9-millisellä starttipistoolilla, Väiski oli jo toisen kohdalla sitä mieltä että nyt tämä koira lähti kotia.
Sitten osa-alueiden pisteet:
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus - Laukausaltis
Loppupisteet +155
Pisteet ovat ihan Väiskin näköiset pisteet, ei yllätyksiä. Puolustushalua olisi voinut olla enemmän, koska Väiski on puolustanut (yrittänyt, hihna esti) minua tilanteessa jossa näytti että ohikulkija lyö. Mutta tänään tällä lailla, hyökkääjä oli pelottava. Ampuminen oli etukäteen vähän kysymysmerkki kun osaa paukuista Väiski on pelännyt, osaa ei. Läheisen ampumaradan ääniä ei pelkää, viikko sitten kuuli haulikon ääniä melko läheltä, oli huomannu äänet, muttei sen enempää. 6-millistä starttipistoolia ei edes huomannut alkukesästä. Kiväärin ääntä taas pelkäsi kun Savukoskella ollessa naapuri ammuskeli omalla pihallaan. Tuomarit sanoi että hyvin saisi koulutettua sietämään ampumista, mutta eipä taideta viittiä vaivautua kun ei normaalielämässä asiasta ole ongelmaa =)
Kaikenkaikkiaan antoisa viikonloppu, testi oli täällä Kemijärvellä, ensimmäinen K-LKK:n järjestämä testi, ensi vuonna varmaan taas. Itsekkään en ollut ennen nähnyt testiä, nyt näin sitten melkein kaikkien viikonloppuna testattujen 20 koiran testin.
......................................................................................................
07.08.
Jahas, pitkä aika edellisestä tarinatuokiosta. Menoja ja tekemistä on riittänyt enemmän ku ehtii...
Tokoa on treenailtu koko kesä, vähän laiskasti, mutta kuitenkin, itsekkin olen taas alkanut kouluttamaan muita naksuryhmässä, muutama vuosi on ollut hiljaista koulutusohjaajan hommissa. Agility on juuri palannut kuukauden kesälomalta ja uudet aloittelijat aloittaneet harrastuksen. Heinäkuun alussa oltiin 2 viikkoa Kimmon äitin luona Nousiaisissa ja kävin pari kertaa harjoittelemassa agilitya TSAU:n kentällä (kiitos Suska), toisilla sitä on mahtavat puitteet harrastukselle.
Esineruutuakin on tehty muutama kerta, ihan vaan että Väiski oppis ylipäätään käyttämään nenäänsä, tunnistusnouto ei muuten tule ikinä onnistumaan. Koiralle kannattais näköjään opettaa nenänkäyttöä pienestä pitäen, miksikähän Väiskin kans en ole älynny, vaikka Ziliä ja Manua opetettiin etsimään kaikenlaista? Tarvittaessa se kyllä käyttää nenäänsä, mustikkametsässä tarvii vaan seurata koiraa parhaille apajille, vaikka epistähän se on ryövätä toisen löytämät mustikat.
Jälkeläinen täytti vuoden 1.8. Aika menee niin äkkiä, eilenhän se vielä oli mahassa. Silmät saa olla selässäki ku Nikoa vahtii, kaikki kielletty on kivaa, kukat, johdot, tietokone, dvd ym.
......................................................................................................
20.06.
Olen käyny kolmena päivänä Nuori ja Koira -leirillä Halosenrannalla, vetämässä agilitya, JuniorHandleria ja TOKOa, tänään vielä leirikilpailussa tehtävärasteilla. Oli sielä väsynyttä porukkaa, niin koirat ku ohjaajat. Itelläki väsyttää vaikka kävin sentään illan ja yön olemassa kotona...
Väiskin kans hyödynnettiin joka päivä hiekkakenttää ja agilityesteitä ku normaalisti joudutaan reenaamaan asfaltilla, eikä siinä oikein viitti hyppyyttää ku miniesteitä. Väiski on alkanu ihan kivasti irtoamaan esteille kun palkka tulee yleensä kupista jonku esteen takaa eikä minulta. Keinusta on tullu lempparieste, sinne pitäis karata jatkuvasti.
Mökille jätetty
Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.
