Ideaa voisi avata hieman. Alun perin sarjakuva syntyi lukuisten sanontojen ja lampaisiin liitettyjen mielikuvien pohjalta
peilaamaan omaa maailmaamme. Nykyisin liikutaan usein absurdimmalla tasolla, mutta edelleen ideat tulevat nykymaailmasta,
joka on internetin myötä laajentunut uuteen ulottuvuuteen.
Kemin sarjakuvakilpailut osallistuin 1980-luvun alkupuolella useampaankin kertaan, kunnes, vuoden 1986 kilpailuun lähettämäni
sarjakuvat sijoittuivat strippisarjassa toiseksi ja pääsivät mukaan kilpailutöistä julkaistuun alppariin - jonka julkaisemisesta tulee
siis 25 vuotta tänä vuonna. Jonkinlainen juhlan paikka siis. Kemin palkintorahoilla tein sitten ensimmäisen omakustanteeni ja sen jälkeen
lähettelin lampaita erilaisiin omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen lehtiin (erityisesti Keski-Uudenmaan sarjakuvaseuran Kärki-lehdessä
niitä julkaistiin melko runsaasti). 1990-luvun alussa piirtäminen jäi vähemmälle. Vuonna 1996 rahani kuitenkin loppuivat ja oli
pakko keksiä jotain. Otin yhteyttä Iltasanomiin ja Lampaita pääsi marraskuun kotimaiseksi sarjakuvaksi. Toinen julkaisijataho
oli Kulttuurivihkot, jossa lampaita seikkaili takakannessa vuoden 1997 ajan, vieläpä väreissä. Vuosituhannen vaihteessa harrastus jäi
taas vähemmälle huomiolle, kunnes eräänä onnellisena hetkenä satuin turkulaisten sarjakuvaharrastajien tapaamiseen. Sieltä löytyi jälleen
kipinä ja aloin piirtää vanhoja tekstinpätkiä stripeiksi (vaikka piirtäminen onkin ajoittain loppunut, olen kuitenkin koko ajan kirjoitellut
idean tynkiä muistiin). Tämä viimeisin herääminen on tuottanut muutamia uusia julkaisuja, osittain itseni kustantamana, mutta vuonna 2007
kokooman julkaisi Zum Teufel-kustantamo. Ja loppujen lopuksi nämäkin nettisivut ovat Turun virkistyneen sarjakuvaelämän
innoittamina syntyneet.
Tässä muutama vanha strippi. Kuten huomaatte, hahmot olivat valmiita jo heti alussa.
Skannaus on tehty väärin, siksi kuvat ovat suttuisia. Notary sojac.
Paluu etusivulle