3.8.1994, keskiviikko
Aamujunalla kohti pohjoista. Elina oli hypännyt junaan
jo seitsemältä Turusta, Mia ja Riki olivat ehtineet
yhdeksäksi Tampereelle. Aamu oli kolea, mutta päivä
kuumeni nopeasti kun matkattiin kohti pohjoista.
Opetettiin Mialle islanti ja sitä pelattiinkin koko
matka Ouluun asti - ei meinattu ehtiä junasta pois kun
oli erä kesken. Rojautettiin leiri Letkupuiston
nurmikolle. Oulussa oli +32°C ja kaikki tutut olivat
jossakin rannalla. Onneksi Kukkolan Eija oli kotona,
tallustettiin sinne hikisinä. Käytiin illalla Matkalla
Lappiin -pubissa. Nukuttiin lattialla, mutta oli niin
kuuma, ettei makuupusseja paljon tarvittu.
4.8.1994, torstai
Aamujunalla Rovaniemelle (pelattiin islantia), vaihto
postiautoon. Sodankylässä oli autonvaihto ja viimeinen
Alko - olimme nimittäin unohtaneet ostaa talkoojuomat!
Rikin piti spurtata Unarintie 17:ään, mutta ei se
päässyt kun laiturin päähän kun molemmat reidet
revähti, Mia siis konkkasi suksisauvan kanssa hakemaan
humppapullon.
Sodankylä - Ivalo-tie oli remontissa, auto körötteli
neljääkymppiä täristen ja pomppien, viiden maissa
oltiin Tankavaarassa. Saatiin henkilökuntapassit ja
majoitus ekaksi yöksi. Kukaan ei osannut antaa oikein
hommia meille. No oltiin me tarmokkaina porttivahteina
tunnin ajan - olihan siinä talkoita yheksi illaksi.
Käytiin saunassa kovan työpäivän päälle. Nero ja
pojat tulivat Kessistä lepäilemaan ja tuomaan meille
kasan vaellustarpeita. Olivat ostaneet Inarista kopan
kaljaa, pelailtiin lupausta sen voimalla aamuneljään
saakka.
5.8.1994, perjantai
Päästiin töihin; lehdistökeskukseen ja
matkamuistomyymälään, jokaisella tuntui olevan eri
ohjeita meille. Mia ja Riki vartioivat hiljaista
lehdistökeskusta, Elina oli myymässä muoviporoja ja
Lapin Kullan Ystävät -tarroja. Nero, Jussi ja Antti
kävivät vaskaamassa - aika heikoin tuloksin. Aika
hiljaista oli vielä kisapaikalla. Pojat lähtivät
etelään päin, me ostettiin tervauutetta ja
sekoitettiin annos T-humppaa, mutta ei ehitty edes
aloittaa kun naapurikämpän pojat aneskelivat, että
tultaisiin juomaan niiden lonkerot pois. Testattiin
Suomen maantiedon tuntemus - eipä kehumista. Kauhian
pinnistyksen, väärien arvausten tulvan ja lukuisten
yhden pisteen vihjeiden jälkeen selvisi, että pojat
ovat Äetsästä kotoisin.
 |
Ostakaa muoviporo! Kaufen
Sie bitte ein Reintier! Come and buy a plastic
reindeer!
|
6.8.1994, lauantai
Kisat ovat alkaneet toden teolla Olimme
aamiaisella vielä puoli kymmeneltä - olisi
kuulemma pitänyt arvata olla töissä jo
yhdeksältä, kuulimme. Taitaa hermot olla
kireällä itse kullakin. Väkeä oli Tankavaara
tulvillaan. Avajaiskulkueen aikana satoi
valtaisasti, mutta iltaa myöden ilma kirkastui.
Ihmiset ostivat pikkuvaskooleita ja huopahattuja
kulutusvimman vallassa, Riki kirjoitteli
epätoivoisena lehdistötiedotteita - kovaa
hommaa. Illalla oli vielä kultahuutokauppa, Riki
ja Mia oli topakoina sihteereinä kauppaamassa 13
000 markan edestä kultaa ja jalokiviä. Illalla
jo väsytti, mutta pitihän sitä lähteä
Nuggettiin humppaamaan ja tanssaamaan
kullankaivajien kanssa - varsinkin kun kyyti
Lemmenjoelle puuttui. Löydettiinhän sitä yksi
aulis kuski, istuttiin Vaskoolissa (viimeisinä
taas, ihme kyllä) ja käytiin vielä
grillailemassa. Pitkäksi venyvät nämä
talkoopäivät, aurinko oli jo korkealla kun
päästiin nukkumaan.
7.8.1994, sunnuntai
Viimeinen kisapäivä - huhhuh, alkaa jo vähän
puhalluttaa. Loppukilpailut käytiin, ja paikka
tyhjeni heti. VeeHookin lähti viemään
krapulaista joukkoa Rovaniemelle eikä meitä
Lemmenjoelle… Äetsän pojat lähtivät
myös suunnistamaan etelään. Me huomattiin
ettei enää päästä Lemmenjoelle samana iltana
millään (ensi vuonna ei kyllä olla viimeisiä
talkoolaisia hommissa), saunottiin ja ihmeteltiin
hiljaista Tankavaaraa. Vaskoolikin oli suljettu
(yksityisbileet). Nukuttiin siis saunan jälkeen
ekat kunnon yöunet koko matkalla. |
 |
| |
Rattoisaa se on tämä talkootyö!! |
8.8.1994, maanantai
Aamulla päästiin lähtemään Tankavaarasta kun
sunnuntaina ei onnistuttu saamaan kyytiä. Riki oli
katsonut aikataulut ja tiesi että klo 11.00 lähtee
bussi tienvarresta. Krista kertoi, että postiauto menee
11.25 ja kiertää Vaskoolimiehen kautta, mutta
ajateltiin, että ehditään sitten Ivalossa
shoppailemaan.
Kello oli soittamassa puoli yhdeksältä, mutta Ikäviä
Nissisiä ei meinannut saada hereille millään.
Ensimmäinen kunnolla ja selvin päin nukuttu yö ja
eukot olivat ihan pihalla…?! Kiirehän siinä sitten
meinasi tulla… Riki onnistui polttamaan kaurapuuron
pohjaan kun heitti sekaan vähän rasvatonta
maitojauhetta, trangia ja astiat piti tiskata, kortit
viedä ja kaikkea. Yhdentoista maissa oltiin kuitenkin
tienvarressa seistä tököttämässä eikä sitä bussia
tietenkään tullut. 11.25 postiauto sitten pysäytettiin
risteyksessä ja ängettiin täyteen autoon. Ivalossa
oltiin n. 12.45 eikä sitten ehditty mihinkään pitsalle
(?!) kun auto Inariin ja Karasjoelle lähti 13.00.
Ivalosäkkiä (jätesäkki, johon oltiin pakattu
pyhävaatteet ja kaikki mahdollinen ylimääräinen -
painoi pirusti eli hyvin oltiin minimoitu…) ei
jätettykään Ivaloon jvaan raahattiin mukana
Lemmenjoelle asti.
Ivalosta sitten körötettiin Inariin, missä taas
vaihdettiin autoa. Tällä kertaa päästiin postitaksin
kyytiin ja Elina pääsi postinjakajan paikalle. Ivalossa
oltiin ostettu retkievään (3 banaania ja
suklaalevy…) ja Inarissa piti vielä ostaa jätskit.
Mialla maha kiukkuili ja se osti paketin siteitä, mikä
oli onni, sillä Mian sijasta menkat alkoivatkin
Elinalla, joka ei ollut yhtään varautunut. Kuski oli
mukava poromies (Jouni Jomppanen, kuten myöhemmin saimme
tietää), joka kesäisin ajelee autoa ja rakentaa taloa
Kuivajärven rannalle, joka on kuulemma Suomen
puhdasvetisin järvi, jossa näkee pohjan vielä 22
metrin syvyydessä ja jonka syvin kohta on yli 60 m.
Perillä Njurgalahdessa oltiin kolmen jälkeen ja
leväytettiin leiri välittömäst ympäri pihaa. Kahvit
käytiin juomassa, Riki ja Mia vertailivat kultahippujaan
myynnissä oleviin ja todettiin, että ovat ainakin
satasen arvoisia.
 |
Venekyyti Kultahaminaan maksoi 60,- ja
päätettiin sitten siihen investoida. Vene
lähti 17.15, joten ennen lähtöä oli vielä
aikaa kirjoitella kortteja ja ottaa aurinkoa
koivun juurella. Ivalosäkki saatiin
säilytykseen, toivottavasti se ei joutunut
roskien joukkoon. Veneeseen mahtui viitisentoista
ihmistä ja se tuli ihan täyteen. Lemmenjoessa
oli vesi aika matalalla, joten matalikot
käveltiin rannan kautta, yhden pätkän pääsi
Elina painolastina ilmaiseksi…
Ravadasköngästä käytiin kattomassa viisi
minuuttia, jotta turistit saivat kuvia ja sitten
oltiinkin jo Kultahaminassa. Ja eikun
kävelemään |
Kultahaminassaoli poika pitämässä matkamuisto- ja
kahvikojua, ei ollut kuitenkaan muoviporoja myytävänä,
joten ei mitään ostettu. Vessassa käytiin, heitettiin
rinkat selkään ja lähdettiin ensimmäiselle
taipaleelle, joka oli nimensä mukaisesti
Hengenahdistuksen mäki… Kapsuojalla, noin
kilometrin päässä, piti jo pysähtyä hengähtämään
ja vesipullo täyttämään ja sitten jatkettiin lähes
yhtämittaista nousua kilometrikaupalla. Tuli vastaan
kyltti, jossa luki 'Morgamojan autiotupa' ja luultiin jo
olevamme perillä, mutta väärimpä luultiin.
Lähdettiin kylläkin vaihteeksi menemään alaspäin,
muttamatkaa tuntui aina vain riittävän. Perille
saavuttiin puoli yhdeksän maissa. Ikävän paljon oli
ihmisiä, mutta löydettiin hyvä paikka teltalle
ylimmältä tasanteelta ja hetkessä oltiin leväytetty
leiri ympäri yläkertaa. Morgamojan autiotuvan
yhteydessä on vuokratupa, jossa oli ihmisiä nytkin.
Kävivät saunassa ja seuraavana päivänä olivat
viereisellä kaivauksella vaskaamassa. Me tehtiin safkaa
- italianpataa ekstramakaronilla höystettynä, juotiin
kahvia ja syötiin suklaata ja keksejä ja oltiin
tyytyväisiä lapinmatkaajia. Mia sytytti notskin ja
siinä sitten istuskeltiin ja leikittiin uusilla
Tankavaarasta ostetuilla puukoillamme yömyöhään.
 |
Meillon uuet puukot! |
Harmitti vähän, että oli niin paljon ihmisiä - eihän
sitä erämaahan seurustelemaan tulla - ja vielä
enemmän harmitti, että erämaassa soi radio. Eipä
sitten ollutkaan yllätys, kun naapurileiristä saapui
meidän nuotiollemme delegaatio maastohousuisia
teinipoikia, jotka kuultuaan meidän olevan Tampereelta
kysyivät heti tunnetaanko me Pate Mustajärvi (piti
kertoa Ramilta terveisiä…). Istuivat siinä sitten
hetken vodkalimepullojensa kanssa ja kertoivat olevansa
nuoria työttömiä Nivalasta - olivat päässeet
ilmaiselle kullankaivuureissulle Lemmenjoelle ja
valittivat, kun oli raskas reissu (kaikkien niiden
lasisten litran viinapullojen ja radioiden kanssa) ja
että huomenna piti vielä jatkaa. Kutsuivat meidät
omaan leiriinsä. Me kuitenkin odoteltiin että nuotio
sammui ja painuttiin nukkumaan. (EL)
9.8.1994, tiistai
Nyt on tiistaiaamu, kello on vissiin puoli kymmenen
paikkeilla, Riki ja Mia nukkuvat vielä sikeästi, mä
oon väsännyt notskia, leikkinyt uudella hienolla
puukollani niin että kämmen on rakoilla (en sentään
ole saanut vielä itteeni veistettyä niin kuin Mia ja
Riki - terävät puukot ovat vaarallisia!). Aurinko
paistaa kirkkaalta taivaalta, oltin juuri pitkähihaisen
paidan pois kun on niin lämmin - onneksi Rikin
manauksilla näyttää olevan lyhyt vaikutusaika…
Illalla oli viileä nukkumaan mentäessä (yhden maissa),
mutta Nerolta lainattu makuupussi on lämmin (vaikka en
kyllä ihan ymmärräkään sen
toimintaperiaatetta…) ja teltta lämpeni nopeasti
kun Riki ja Miakin tulivat nukkumaan. Telttapaikka on
mukava ja pehmeä, täällä ylimmällä tasanteella,
mummun selkä nyt ei tietysti siltikään kestä oikein
mitään. Mukava olla. Kuukkeli käväisi tuossa
männynoksalla tervehtimässä, teinit nukkuvat
krapulaansa pois, joten radio ei soi ja on mukavan
hiljaista. (EL)
 |
SUOHPASAVDSI eli MORGAMOJA.
Täällä on tehty Lemmenjoen suurimmat
kultalöydöt, perustettu Lapin Kullankaivajien
Liitto, aloitetty koneellinen kullankaivuu,
täällä on kokkaillut Sylvia Petronella .
Parhaimpina aikoina laakso on kaikunut kymmenien
kullankaivajien äänistä ja gramofoni on
tahdittanut tansseja Pellisen kämpässä. Nyt
paikalla oli vain yksi kaivuuporukka, paljon
myllättyä maata, yksinäinen seita ja lauma
retkeilijöitä. |
Eipä arvannut helleasua ja aurinkovoidetta varata
matkaan. Päivä oli niin helteinen, että luovuttiin
ajatuksesta lähteä juoksemaan rinkkojen kanssa
rinnettä ylös. Tehtiin päiväretkin Petronellan
kukkuloille. Maasto oli niin ritisevän kuivaa, ettei
tupakkaa edes oikein tohtinut polttaa. Kaikki karttaan
merkityt pienemmät purot olivat kuivuneet ja ilmat
hohkasi kuumuutta. Ihailtiin Lemmenjoen vastarannan
komeita näkymia (Morgam Viibus), kompasteltiin
Heikkisenojan jyrkillä rinteillä ja palailtiin Morgamin
rantoja Kultalaan. Joka puolella näkyi eri-ikäisiä
koemonttuja.
Syötiin lounas ja päästiin
ilta-auringossa lähtemään Pellisenlakea
ylös - maisemat avartuivat mukavasti ja
tallusteltiin paljakkaa kohti Pihlajakurua.
Matkalla oli tosi viihtyisän näköinen
kultakämppä - kattoikkunat ja kaikki!
Pihlajakuru olikin ikävää rakkaa ja
pajukkoa. Koko Jäkälä-äytsin alue oli
käännetty ympäri - matkalla oli valtavia
kaivantoja ja patorakennelmia.
Jäkälä-äytsin leiripaikkakin sijaitsi
valtavan montun vieressä, ja kun montussa
vielä jylläsi kaivinkone, päätettiin
jatkaa matkaa. Oltiin saatu rakassa ja
savessa kahlaamisesta tarpeeksemme, joten
noustiin Jäkäläpään rinnettä suoraan
ylös. Nousu oli jyrkkä, mutta yljäältä
avautuivat mahtavat tunturijonot joka
puolella - pääsi sielu tuulettumaan.
|
 |
 |
Otettiin hienoja kuvia itselaukaisijalla
(…) ja lähdettiin suunnistamaan alas
kohti Maddib Ravadasia. Suunta veti vähän
liikaa pohjoiseen, mutta päästiin
tallustelemaan polkua pitkin leiripaikalle -
maasto näytti aika ryteikköiseltä. Maddib
Ravadasin leiri oli aivan Ravadasjoen
rannalla - kosetean tuntuinen paikka.
Syötiin yöpala (=valtava padallinen
riisipataa) vielä puolenyön aikoihin ja
ryömittiin äkkiä makuupusseihin. Väkeä
riitti täälläkin. (RN)
|
10.8.1994, keskiviikko
Aamu näytti vähän pilviseltä, mutta hiljalleen
aurinko taas puski esille. Syötiin mustikkapuuroa
kuukkeleiden pitäessä seuraa ja lähdettiin
Ravadasjokea alaspäin - maasto oli ihan kotoisen
näköistä mäntymetsää. Hengähdettiin
Ravadasnjargalla ja laskeuduttiin Ravadasjärvelle
syömään. Täällä oli taas päiväturisteja venettä
odottelemassa, kuski ja Kultalan
pappakin * istuivat pöydässä. Tarjottiin
päiväretkellä olevalle pariskunnalle kahvia ja saatiin
vastalahjaksi voileipiä ja makkaraa.
 |
Sinnikäs tuijotus palkittiin:
Ystävällinen pariskunta heltyi ja lahjoitti
ylimääräiset makkarat köyhille
opiskelijoille. |
Kirjauduttiin komean autiotuvan vieraskirjaan ja
käytiin katsomassa Ravadaskönkäitä, kyllä ne
olivatkin komeat! Ikävä yllätys olisi nukahtaa
veneeseen Ravadasin latvoilla ja herätä putouksessa.
Riki seisoi tyhjän päällä ja Mia ja Elina roikkuivat
uhmakkaasti reunoilla kuohuja ihailemassa, mutta kukaan
ei tippunut. (Huomattiin jälkeenpäin, että tuli
rikotuksi kansallispuiston sääntöjä. Eivät ne aidat
siellä ihan huvin vuoksi olleetkaan…). Jatkettiin
matkaa Härkäkoskelle helpossa maastossa - kävely ei
enää tuntunut missään. Paikalla oli kuitenkin muivan
tuntuisia ihmisiä, joten jatkettiin vielä eteenpäin.
Ylitettiin Lemmenjoki veneellä (lieko systeemi ollut
oikea, mutta vastarannalle päästiin) ja talsittiin
peikkometsän läpi Härkäjärvelle. Matkalla oli jonkin
verran hillojakin. Leiripaikka oli ihan Lemmenjoen
rannalla ja kalsean tuntuinen… (RN)
11.8.1994, torstai
(Heargejavri, torstaiaamuna ennen puoltapäivää
johonkin aikaan. Mä heräsin ennen kymmentä kun
naapurit lähtivät menemään, Riki ja Mia tuntia
myöhemmin kun menin tikkuja huutelemaan. Aamu oli
kylmä, niin kuin yökin. Aurinko kyllä paistoi, mutta
tuuli oli napakka. Nyt alkaa lämmentä, nuotio palaa,
Riki väsää mannapuuro-mansikkakeittoa. Retkeläisiltä
oli jäänyt suola kotio, yrttisuolaa kyllä löytyy. *Kultalassa saatiin hyppysellinen suolaa
mukaan joltain papalta, mutta se meni jo eilen.
Yö tuli nukuttua huonosti, kaikki palelivat. Tultiin
tänne Härkäjärven leiripaikalle eilen illalla joskus
kymmenen maissa. Paikalla oli kaksi telttaa ja ihmiset
nukkumassa. Me pantiin vielä notski pystyyn ja
keitettiin teetä ja paistettiin Mian kanssa pätkä HK:n
sinistä, joka oltiin saatu lahjaksi pariskunnalta, joden
kanssa istuskeltiin Ravadasjärvellä. Kyllä makkara
maistui…! Teltoista kuului kauhea kahina,
häiriintyivät meidän kuiskailusta. Kauaa ei jaksettu
notskilla istuksia, tuli kylmä. Rikiä väsytti, Mia
kinusi islantia, päätettiin sitten mennä nukkumaan.
Järvi oli mystisen näköinen, aurinko oli jo laskenut
mutta oli vielä valoisaa, järven pinnasta nousi usvaa
joka kerääntyi keskelle järveä. Mutta ei tarjennut
istuskella.
Leiripaikat on hassusti olleet aika kylmissä paikoissa,
mikä varmaan suurimmaksi osaksi johtuu siitä, että ne
ovat veden äärellä, jolloin yöllä on tosi kosteaa ja
kylmää. Kultalan leiripaikka oli kyllä ihana, saatiin
olla yläkerrassa rauhassa ja lämpimässä - ainoa huono
puoli oli että vessaan oli 69 ja veden ääreen
kymmenkunta lisää rappusta…)
 |
Istuskeltiin
aamiaspyödässä pitkälle iltapäivään,
syötettiin kuukkeleita ja ihmeteltiin. Mia sai
tahtonsa läpi ja pelattiin islantia puoleen
väliin. Joku nainen tuli lapsenlapsensa kanssa,
istuivat pitkään hiekkarannalla ja kun tulivat
paistamaan makkaraa, me istuttiin edelleenkin
pöydän ääressä. Kello oli lopulta puoli
viisi, kun oltiin saatu leiri kokoon ja
lähdettiin. Seariknivan leiripaikalle oli kaksi
kilometriä ja meillä meni tunti sen
kävelemiseen. Tupakkatauko pidettiin ihme kyllä
taas 200 metriä ennen määränpäätä…
Paikalla oli pariskunta, joka kertoi, että
kahlaamolla oli vettä vyötäröön asti - olipa
onni, että oltiin jo valmiiksi
etelänpuoleisella rannalla…?! Levähdettiin
pitkin hiekkarantaa ja pantiin pata porisemaan.
Piti tehdä tonnikala-chop sueyta, mutta
tajuttiin, etti tonnikalaa enää olekaan
(viimeinen purkki minimoitiin ja litistettiin
Tavadasjärvellä) ja lisättiin makaronia - tuli
kasvisruokaa (jauhelihaa jäi vielä hintsusti).
Maha tuli täyteen ja päälle vaan kahvia,
keksejä (Mia ei tykkää Hob-Nobseista?!!)ja
suklaata. Riki ja Mia väijyivät kiviä
rannalla, Elina kävi lämpimikseen hakkaamassa
puita. (Aurinko kyllä paistoi koko päivän,
mutta ei ollut lämmin. Mia paleli vaikka oli
lämmintäkin välillä.)
|
Sotkajärvelle oli matkaa neljä kilometriä. Maasto
oli vähän kumpuilevaa ja melko korkealla käveltiin eli
maisemat oli hienot. Vähän oltiin ajateltu käydä
ilman rinkkoja Joenkielisen rinteitä kiipeilemässä,
mutta kun niin ajoissa taas oltiin, tyydyttiin vain
ihailemaan tunturia kauempaa. Matkalla pysähdyttiin
muutaman kerran eikä Mian tarvinnut kuin huomata että
vauhtia hidastettiin niin johan lensi rinkka
selästä… Ihasteltiin naavan tappamia puita ja
ihmeteltiin ilmeisesti ruohikkopalon kaatamia keloja -
maisema oli kuin ydinsodan jäljiltä. Sotkajärvelle
tultiin yhdeksän maissa. Paikka näytti tyhjältä,
mutta yksi teltta oli pystytetty, asukkaat kylläkin
näyttivät olevan nukkumassa.
 |
Oltiin jo meinattu katsoa teltalle paikka
ylhäältä polun varresta, kun huomattiin,
että taas mennään alas, mutta eipä
tarvinnutkaan sitten telttaa ihan rantaan
laittaa. Nuotiomestari Mia pisti heti notskin
palamaan, Elina ja Riitta pystyttivät
teltan. Roudattiin kahvipannut ja safkat alas
notskille ja juuri keitettiin tuossa
hedelmäteetä ja heitettiin sekaan vähän
A-humppaa. Sotkajärvi on ihan tyyni, on
hiljaista ja mukavaa. Ystävämme
hilleri-saukko-näätä-minkkikin on tainnut
mennä nukkumaan. Viimeisen illan mietteitä
Riitalta ja Mialta…
Riki: Voisi kyllä toisetkin viisi päivää
viettää täällä, houkuttelee tuo
pohjoinen paljakka kovasti. Ilma haisee
hyvälle, Lemmenjoki lotkottaa rauhaisena,
jostakin ylempää kuuluu kosken ääni vai
onko se tuuli ?
Mia: Mia ei malttais veistolta kirjottaa.
Uhittelivat minua (Mia) taas selkäsaunalla,
oli pakko kirjotella. Vaikka samanmoistahan
se on ollut koko matkan, uhitelleet minulle
penelle reppanalle, joka vielä invaliitikin
on. On se julmaa. Mutta tämähän on
Erämaa!
|
12.8.1994, perjantai
Sotkajärven naapurit olivat samainen saksalainen
pariskunta, joiden kanssa matkattiin samalla kyydillä
Tankavaarasta Lemmenjoelle ja sitten takaisin päinkin.
Lähtivät aamulla vähän ennen meitä ja olivat
onnistuneet kyytien kanssa vähän meitä paremmin.
Meillä oli aamulla kello kahdeksalta soittamassa, Elina
ja Mia pomppasivat heti ylös, Riki koisaili vielä
melkein tunnin. Rikilläkin alkoivat kuukautiset, jipii!
Kävi meillä säkä… Tehtiin aamiaiseksi
manna-mustikkapuuroa, johon heitettiin sekaan vähän
mysliä kun oli Elina pannut vähän liikaa vettä…
Hain aamulla vettä rannasta enkä huomannut , että
mukana tuli n. sata pientä vimmatusti uivaa otusta,
jotka Mia sitten yksitellen puutikun kanssa kattilasta
onki ylös.
(Yö oli nukuttu hyvin. ei ollut kylmä ja vaikka meidän
teltta toimi yöllä aikamoisena tuulitunnelina, ei
kukaan ollut palellut. Huomattiin illalla että teltassa
tarkenisi paljon paremmin ilman makuupusseja ?! Illalla
kun istuksittiin teltassa äheltämässä ja nukkumaan
laittautumassa teltta lämpeni tosi nopeasti. Heti kun
painuttiin pusseihin, ilma viileni. Näyttävät
periaatteessa hyvin pitävän lämmön sisällään,
makuupussit. Neron pussissa en palellut paitsi yhtenä
yönä kun ei ollut sukkia (kuultiin jälkeenpäin että
tunturissa oli ollut
-5°C niin ettei mikään ihme vaikka mekin vähän
paleltiin) ja Riittakin sai viimeiseksi yöksi untuvat
pöyhittyä järjestykseen - Mialla taisi olla huonoin
makuupussi. Siispä lämmin makari on ehdoton edellytys
hyvälle yöunelle, näin kesälläkin. Nero ja kumppanit
eivät kuulemma olleet koko makuupusseja kaivanneet,
Jussikin oli nukkunut yhden yön näreikössä puun
juurella pelkän A-humpan voimalla, mutta silloin olikin
vielä ollut ihan oikea helle.)
Leiri saatiin taas kokoon, teltta jäi vähän
hiekkaiseksi mutta putsataan sitten Turussa…
Lähdössä oltiin ennätyksellisesti jo kymmenen
maissa?! Kävely maistui, aurinko paistoi ja tarkeni
hyvin t-paitasiltaan. Viimeinen pätkä kulki kapeahkolla
harjanteella, polku oli helppokulkuinen. Matkaa
Njurkulahteen oli viisi kilometriä ja sitä
ennenpysähdyttiin vielä Muurahaislammella viimeiset
safkat (mexicanakeitto) tekemässä. Pariskunta, joka
Sieriknivalla meitä varoitteli kahlaamosta, tuli saman
pydän ääreen tekemään hernekeittoa. Hassuja
ihmisiä, viimeisen päälle hienot uudet retkivehkeet ja
reppu täynnä painavia säilykepurkkeja?!!
Viimeiset kahvit (paketti loppui justiinsa) ja viimeiset
trangian tiskaukset. (Marinolia jäi vielä melkein 1/3
jäljelle - polttoaineen kulutus tuntui vain
lisääntyvän loppua kohden ja silti sitä jäi. Pari
kertaa kyllä tehtiin safkat nuotiolla, kun oli hyvät
ritilät - kattilat kyllä mustuivat salamana, täytyy
Turussa sitten tiskata. Seuraavalla kerralla täytyy
muistaa ottaa joku pesusieni trangiaa varten, niiin kuin
oli Kevolla viime vuonna, sujui se tiskaus kyllä hiekan,
sammalen ja viimeisimpänä keksintönä naavan avulla,
mutta sujuisi vielä joustavammin kunnon vehkeillä.)
Njurkulahdelle oli matkaa vielä kilometrin verran.
Loppumatkalla nähtiin luontopolkutaulujakin, välähti
että Ridge Forrester on yhtä kuin harju ja kerrottiin
tauluissapeuranmetsästyksestä (olivatko matkalla
nähdyt montut sitten peurakuoppia vai suppia, niin kuin
ensiksi tuli mieleen, mene ja tiedä) ja muista
luontoasioistakin. Muurahaislammen ympäristössä menee
muutaman kilometrin pituinen luontopolku, jonka (kuten
jälkeenpäin kuulin) Mika ja kumppanit olivat juuri
edellisenä päivänä käyneet kiertämässä.
Reput oli syöty tyhjiksi eväistä, eikä Elinallakaan
tuntunut rinkka juurikaan painavan vaikka se oli kyllä
taas ihmeellisen huonosti pakattu. Niinhän se taas oli
että kun kävely alkaa maistua ja reppu tuntua hyvältä
selässä, ollaankin jo menossa pois.
(Kössin Halti-anatomic toimi kyllä ihan hyvin ja oli
aivan riittävä, kun sen vain sai pakattua tarpeeksi
pystyasentoon, niin ettei makuupussi jäänyt ikävästi
lenkottamaan ja vetämään painoa hartioille. Rikin
piskuinen putkirinkka toimi tosi hyvin ja vaikka se
itsessään on melko painava, se istuu hyvin selässä ja
on ihan ehdoton esim. teltan kantamisessa. Lantiovyö
siitä puuttui, mutta sen Riki sai Nerolta lainaksi ja
lopulta toimimaankin. Mialla lainassa ollut Karrimor oli
kyllä huono. Vaikka se painoi vähiten, seitä oli huono
kantaa, eikä säätöjä saanut kohdalleen millään. )
(EL)
Loppumatka Muurahaislammelta Njurgalahteen lontsittiinkin
jo isommassa sakissa, ihmisiä tippui eri poulilta
metsää. Kuuma oli, Rikiltä valui hiki kun oli jäänyt
villapusero ja takki tauolta päälle - mutta ei kai
sitä enää tällaista pätkää varten jaksanut riisua.
Njurgalahdessa jojotettiin heti vessaan vaihtamaan
enemmän tai vähemmän puhtaat vaatteet päälle ja
huuhtelemaan suurimmat visvat pois. Onneksi Elina oli
hoksannut ottaa Salaisen Aseen mukaan, niin että olo oli
oikein raikas. Mukava oli iltapäivän auringossa
lekotella kaljapullo nokan alla - kylläpä maistuikin
hyvältä.
 |
Haettiin roskapussi pois säilöstä eivät onneksi
olleet heittäneet sitä pois - ja odotettiin Jomppasen
taksia, joka kesti ja kesti. Tulihan se viimein ja kysi
että Ivalon Mattiinhan ne tytöt lähtee?! Apua !
Aikataulut olivat muuttuneet samana päivänä ja
seuraava auto Inariin lähtisi illalla puoli yhdekältä.
Hätä ja hämminki oli suuri, mutta hetken aikaa
mietittyään J. Jomppanen kysyi kahdelta Ivalon Mattiin
matkalla olevalta kalamieheltä, josko sopisi tehdä
pieni mutka, ja sehän sopi. Soitettiin sitten Inarin
linja-autoasemalle, että postiauto odottaisi meitä, ja
lähdetiin huruuttamaan yksikaistaista tietä
sataakahtakymppiä - vähän pelotti, varsinkin kun kuski
jutteli kyytiläisille, eikä huolinut koko ajan tietä
vilkuilla. Ei kuulemma ihmetellyt ollenkaan, että
meiltä oli porot jääneet näkemättä, kun metakka oli
niin paha. Pelästyy kai sitä metsän eläin
vähemmästäkin…
Ei oltu kuin 10 minuuttia myöhässä postiautolta,
heitettiin kamat autoon ja linjuri lähti kiitämään
kohti Ivaloa (ja vielä väitetään ettei posti
palvele!). Huomattiin, ettei meillä ole matkarahaakaan
kun Ivaloon asti, joten Ivalossa Riki kinkkasi kylän
läpi pankkiautomaatille (jossa odottikin kerrankin
viikon koskemattomana ollut palkka ), Elina hankki
herkkuja (Dracula-tikkarit…!) ja pistettiin islannit
pystyyn. (Ai niin, postiautossa istuivat tyynenä samat
saksalaiset, jotka aamulla nähtiin - taisivat tarkistaa
aikataulut…)
Auto pyörähti Tankavaaran kautta, oli hiljaisen
näköistä.
Pian uudestaan…
------------------------------------------------
|
