Ryhmä naisia, ja niitten kavereita, jotka tykkäävät retkeillä Lapissa, osa vanhoja partiolaisia (Terhi ja Riki, ja onhan se Miankin tainnut muutaman vuoden siellä viihtyä), osa ei. Ollaan vuosien varrella tehty useampikin retki Lappiin, viime vuosina tosin retket ovat rajoittuneet kun elämä on tullut väliin, lapsia ilmaantunut ja naiset levinneet ympäri Suomea ja maailmaa. Mutta tavoitteena on aina ollut ja tulee aina olemaan:

- nauttia reissusta ja hyvästä seurasta
- nähdä paljon, kiirehtiä vähän. Ollaankin bongattu kovasti kasveja, lintuja, naalipari, valkoisia poroja ja muita luonnonihmeitä. Ja kuunneltu tunturituulen huminaa, opiskeltu saamea ja ennustettu säätä
- kulkea siellä missä ihan kaikki eivät kulje, pois poluilta, joskus harharetkilläkin (mitä ei vielä lasketa eksymiseksi), mikä antaa reissulle kunnon vaelluksen tunteen

Alkuaikoina oltiin kaikki köyhiä opiskelijoita, mikä oli hyvä, koska ihan pakon kautta huomasimme, että retkeily ei vaadi high-tech-asusteita tai paljoa rahaa. Nythän tuota kamaa on kertynyt, keski-ikäisyyden merkki kai sekin....

Niin, ja meidän reissut jos mikä ovat todiste siitä että retkeily ei ole extreme-urheilua, vaan tunturissa pärjää kuka vaan, kunhan on kunnon asenne, maalaisjärkeä ja minimivarusteet. Mikään ei tuuleta sielua, nujerra stressiä ja selvennä päätä niinkuin viikko tunturissa

takaisin etusivulle

laiskojen naisten laiskoille reissuille