Kasvattajaesittely
Kuka?
Meri Markkanen, keski-iän kynnyksellä.
Missä?
Kaskisissa, Suomen pienimmässä kaupungissa.
Harrastukset?
Satunnaisesti vaikka mitä jos koirilta jää aikaa. Mm. hevosen selässä oleskelu.
Työ?
Konttorissa lähes koko ikänsä, nyt puusepänalan perustutkintoa suorittamassa. Jos vain sormia riittää, meinaan.
Lauma
Neljä koiraani ovat perheenjäseniä ja perheenjäsenillä on tietenkin käyttö- ja nautintaoikeus kiinteistöön ja tonttiin. Kaksi niistä ovat tarhassa vain satunnaisesti lähinnä narttujen juoksun aikaan. Kaikki kulkevat mukanani aina kun on mahdollista tai mahdotontakin. Koirat viihtyvät sekä ulkosalla että sisätiloissa (siis sohvalla), mutta yöpyvät aina sisällä. Lauma lenkkeilee säännöllisesti pari kertaa päivässä omistajansa kanssa metsissä, rannoilla, hienokävelyllä kaupungeissa.
Kasvatus
Pidän kasvatustyön pienimuotoisena. Tulen pennuttamaan narttuja harvakseltaan. Aion myös antaa pentuja sijoitukseen. Pennut saavat tottua rauhassa ja valvotusti talon ääniin, toisiin koiriin, kissoihin, kaneihin ja jos tarvetta on niin totutan ne myös hevosiin. Koska itselläni ei ole jälkeläisiä niin "lainaan" ystävien lapsia jotta pennut tutustuisivat myös heihin.
Koirahistoriani
Äidin puolen suvulla on aina ollut koiria. Vanhoja valokuvia selatessa löytyy potreteista jos jonkinnäköistä hännänheiluttajaa poseeraamassa milloin rappusilla muiden joukossa milloin hiihtolenkillä. Yleensä nämä muistuttivat pystykorvia. Mukaan mahtuu myös hyvin vapaasti tulkiten nk. lappalaiskoiratyyppisiä koiria. Eksoottisin tässä kavalkadissa lienee enoni Arvon hollantilaisesta rahtilaivasta saama "hollantilainen perhoskoira".
Ensimmäinen koirani oli nimeltään Pilkku. Tämä setteri/de la Rue - sekoitus ilmestyi kotiimme Erkki-veljeni toimesta 1960-luvun puolivälissä. Pilkun vahvin isäkandidaatti oli Kaskisten katuja tuolloin hallinnoinut karjalankarhukoira "Rannanjärvi". Kutsumanimi taisi olla Moppe, mutta koiran otteet antoivat luonnetta paremman kuvaavan nimen. Pilkun kohtalo oli ikävä, mutta melko tyypillinen tuolle ajalle. Pilkku sai jostain rotanmyrkkyä ja eli vain lyhyen elämän.
Tästä alkoikin sitten kissojen ja muiden lemmikkien valtakausi ja koira jäi vain kaukaiseksi unelmaksi. Toki kontakti koiriin säilyi hoito- ja ystävien koirien kautta. Mutta oma koiran vuoro tulisi vasta valovuosien päästä. Kotiini on vuosien saatossa kuulunut hiiriä, kotiloita, erakkorapu, tarantella ja kissoja.
Aina välillä tuli mieleen oma koira, mutta mm. liikkuva elämäntapa eli suomeksi työn perässä ravaaminen ulkomaita myöten aiheutti sen, ettei koiraa moiseen elämäntilanteeseen voinut hankkia. Kun sitten muutin takaisin kotiseudulleni noin 8 vuotta sitten Saksasta alkoi aika olla kypsä koiran tulla taloon. Kirjaston koirakirjat tuli selattua moneen kertaan ja eri rotuvaihtoehdot tuppasivat uniinkin, mutta lopulta valkeni: Ruotsinlapinkoira, lapphund.
Suomessa ei ollut tarjolla pentuja joten rodun kotimaa oli looginen vaihtoehto. Sopiva ja luotettava kasvattaja löytyi helposti ja kävin vielä paikanpäällä tutustumassa kasvattajaan ja samalla hän sai tehdä omat arvionsa koiranostajasta. Renlundens Garro alias Sixten saapui Suomen kamaralle marraskuussa 1999 Catrin Renlundin kennelistä Piiteåsta. Ajatuksena oli hankkia koira pelkästään kala- ja lenkkikaveriksi, mutta kuinkas sitten kävikään. Parin vuoden kuluttua muutti Cahppés Peski Österbybrukista, Ruotsista ja vuonna 2003 Fridamors A-Fröya kotiutui Oslosta. Sixtenin poika, Nórri muutti Kirkenesistä , Norjasta syksyllä 2005. Koiraharrastus on vienyt mennessään; näyttelyt, toko, jäljestys, etsintäkoiratoiminta jne. Tärkeintä on touhuta koirien kanssa ja nauttia niiden seurasta.
» Renlundens Garro - första svensk lapphund i Finland som blev räddningshund (ruotsinkielisillä sivuilla)