PAR-AGILITYN WORLD CUP -KISAT HOLLANNISSA 31.8. - 3.9.2006  / MINULLE JA NUCALLE HOPEAA 

Tänä vuonna ParAgilityn World Cup -kisat pidettiin Alankomaissa, Amersfoortissa 31.8. - 3.9.2006. Tämä oli nyt 5. kerta, kun Agilityn World Cup -kisat järjestettiin liikuntarajoitteisille ohjaajille koirineen. Suomesta ei ole aikaisemmin ollut edustusta, mutta tänä vuonna Nucca ja minä osallistuimme, teimme siis historiaa:-) Nucca oli samalla ensimmäinen lagotto romagnolo, joka on koskaan ollut mukana. Samassa paikassa oli ko. ajankohtana myös 7. kerran Avoimet Agilityn MM -kisat rekisteröidyille ja rekisteröimättömille koirille ohjaajineen. Suomesta osallistui Avoimiin MM -kisoihin 8 koirakkoa.

ParAgilityn World Cup -kisoissa edustimme ylpeänä Suomea ja itseämme ja sitä, että tämä vauhdikas harrastus kilpaurheiluna sopii myös liikuntarajoitteisille ohjaajille (kisaan Nucan kanssa agilityn ylimmässä luokassa). Innolla toin lagottoa aktiivisena, työhaluisena rotuna esille. 

Osallistujamaat vuonna 2006:
Alankomaat, Belgia, Englanti, Espanja, Italia, Itävalta, Saksa, Slovenia, Suomi, Tsekin tasavalta ja Unkari

ParAgilityn säännöt lyhyesti:
Kisoihin voi osallistua ohjaaja, jolla on jonkinlainen liikuntarajoite. Lääkärintodistus vaaditaan. Luokat jaetaan ohjaajan rajoitteen mukaan (luokkia 4: sähköiset apuvälineet (pyörätuoli, skootteri), manuaaliset apuvälineet (manuaalinen pyörätuoli), liikuntarajoite, ei apuvälineitä (esim. näkövamma), liikuntarajoite, joka vaatii apuvälineen (esim. kepit).

Ohjaajan liikkuminen vaikuttaa myös ryhmään, mihin hänet sijoitetaan (nopeasti ja hitaasti liikkuvat). Tällä on merkitystä radan ihanneaikaan. 

ParAgilityssä suoritetaan 2 agilityrataa ja 1 hyppyrata ja näiden yhteistulos otetaan huomioon lopputuloksessa. Suoritukset tuomaroidaan virallisten sääntöjen mukaan. Kunkin ryhmän voittajista tulee ParAgilityn Maailmanmestareita ( 3 parasta palkitaan). 

Matkareittimme:

sunnuntai 27.8. automatka Kiiminki - Turku (yli 600 km), yö laivalla Turku - Tukholma 
maanantai 28.8. automatka Tukholma - Maribo, Tanska (yli 600 km), missä yöpyminen
tiistai 29.8. automatka Maribo - Amersfoort (yli 800 km), majoittuminen kisahotelliin
keskiviikko 30.8. lepopäivä ja Amsterdamiin tutustumista
torstai 31.8. harjoittelimme kisapaikalla sekä eläinlääkärintarkastus. Illalla tervetuloillallinen
perjantai 1.9. ensimmäinen kisapäivä (hyppyrata, tuomari Rick Molenkamp), palkintojenjako
lauantai 2.9. toinen kisapäivä (agilityrata, tuomari Peter Borsje, kontaktituomari Arpád Tóth), palkintojenjako
sunnuntai 3.9. kolmas kisapäivä (agilityrata, tuomari Arpád Tóth, kontaktituomari Rick Molenkamp) sekä tapahtuman päätös palkintojenjakoineen
maanantai 4.9. automatka Amersfoort - Maribo (yli 800 km), yöpyminen
tiistai 5.9. automatka Maribo  - Tukholma (yli 600 km), yöpyminen laivassa
keskiviikkoa 6.9. automatka Turku - Kiiminki (yli 600 km), kotiutuminen

Matkan teimme yhdessä oululaisen Riitta Kyllösen ja x-rotuisen Morriksen kanssa. He osallistuivat Agilityn avoimiin MM-kisoihin. Kilometrejä kertyi 4670 km.

Kisakuulumiset:
Ensimmäisenä kisapäivänä meillä oli vuorossa hyppyrata, tuomarina Rick Molenkamp. Rata alkoi vauhdikkaalla suoralla, joka muutti suuntaa takaisinpäin putken avulla. Olin suunnitellut radan siten, että Nucca jää odottamaan kolmen esteen taakse, jotta ehdin putkelle, mutta näin ei tapahtunut: Nucca ei pysynyt lähdössä vaan lähti pinkomaan kohti putkea ja suoritti myös putken mallikkaasti, joten säästin omassa liikkumisessa tosi paljon. Loppupäässä rataa oletin Nucan hyppäävän yhden hypyn ja käänsin koiralleni selän. Yleisö kohahti! Aavistin, että Nucca oli jättänyt hypyn hyppäämättä, joten vein Nucan takaisin hypylle ja jatkoimme matkaa loppusuoralle. Tuloksemme oli siis yksi kielto ja kiellon korjaamisesta 2,39 sek yliaikaa. Tällä tuloksella sijoituimme ryhmässämme sijalle 3. Alkuperäisen listan mukaan meidät oli laitettu kisaamaan ryhmään 4 (hitaasti liikkuvat), mutta tämän radan jälkeen meidät siirrettiin nopeasti liikkuviin eli ryhmään 3. Palkintojenjako oli upea kokemus.

Toisena kisapäivänä oli vuorossa agilityrata, jonka tuomaroi Peter Borsje, kontaktituomarina Arpád Tóth. Radan alku oli jo sellainen, että olin valmistautunut siihen huolella, sillä esteelle nro 4 (keinu) piti mennä A-esteen ohi ja meillä kun on sellainen tilanne, että Nucca haluaisi käydä suorittamassa A-esteen mennen tullen ja palatessa. Vein Nucan aika varoen kyseisen kohdan, koko ajan Nucca hallussa ja se kannatti. Saimme radan suoritettua puhtaasti ja alle ihanneajan, joten tuloksemme 0 ja sijoitus 2. Palkintojenjakotilaisuus oli jälleen todella liikuttava tilanne tällaiselle maalaistytölle.

Kolmas kisapäivä ja ratkaiseva rata oli agilityrata, tuomarina Arpád Tóth ja kontaktituomari Rick Molenkamp. Tutustuin rataan todella huolella. Radalla oli meille haastavia kohtia, sillä oli putkensuuta ja kontaktipintoja edessä ja niille ei saanut mennä. Tiesin, että minun tulee olla todella tarkkana ja pidinkin radalla koko ajan käskytyksen päällä. Nucca oli hyvin kuulolla vaikkakin kaarroksista tuli laajoja, osasyynä lienee liukas mattopohja. Maaliin saapuessamme olimme tehneet virheettömän radan. Tuloksemme siis 0 ja sijoitus 2. Jälleen olimme onnellisina palkinnoilla.

Loppuhuipennus:
Näiden kolmen suorituksen perusteella selvisi  ParAgilityn 2006 MM-mitalistit ja minä ja Nucca olimme loppuseremonioiden palkintojenjaossa hopeapallillla! Kyllä siinä oli itkussa pidättelemistä. Voitto meni Tsekin tasavaltaan ja pronssi Saksaan. Oli mahtavaa saada kokea tällainen palkintojenjakotilaisuus: seisoa Nucan kanssa Suomen lipun edessä, Nucca ja minä Suomi -edustusasussamme, yleisön hurratessa.  

Kiitokseni lähetän Suomen joukkueelle kannustuksesta ja avusta sekä vielä erityisesti joukkueemme johtajalle, Robertolle, kun hän piti huolen joka päivä siitä, että sain keskittyä koiraani ja tulevaan suoritukseeni täydellisesti. Hän piti minut ajan tasalla, milloin vuoroni on. Tämä kaikki olisi jäänyt kokematta, mikäli Riitta ei olisi alun alkaen puhunut tällaisesta tapahtumasta ja ottanut minua kyytiinsä, joten KIITOS RIITTA! Kiitos myös matkaamme tukeneille sekä meitä muistaneille agilityoppejaan jakaneille sekä harkkaryhmäämme unohtamatta!

Nucca jaksoi matkan erittäin hienosti. Intoa hommien tekemiseen löytyi koko ajan vaikka reissu oli raskas ja ensikertalaiselle, nuorelle koiralle varmasti erittäin haastava. Ihmisille Nucca oli todella ystävällinen ja hurmasi monet, mutta vieraat koirat ei kovin lähelle saa tulla. Yleisesti ottaen Nucca on koira, joka on hyvin reviiritietoinen ollessaan minun lähelläni. Hyvähermoinen matkakumppani, joka tilaisuuden niin vaatiessa pyörittelee vaan silmiään ja töiden alkaessa pursuaa täyttä energiaa!


18.7.2006 Oulun Koirakerho ry järjesti epäviralliset agilitykisat matkamme tukemiseksi. Iloisia startteja nähtiin illan aikana 83 kpl Jarmo Riston toimiessa tuomarina. Haluan esittää suuret kiitokseni tapahtuman järjestäjille sekä osallistujille. Tämä merkitsi minulle erittäin paljon! Onnitteluni samalla sijoittuneille. Kuvia (77 kpl)  mölliluokkaan osallistuneista sekä yleisestä tunnelmasta.