
Olen vuonna 1988 syntynyt Nurmijärveltä vastikään Anjalankoskelle muuttanut opiskelija. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden 2007 keväällä
ja sen jälkeen asuin joulukuuhun 2007 asti ensimmäisessä "omassa" asunnossa Klaukkalassa ystäväni kanssa. Sen jälkeen
muutin joulukuussa 2007 Anjalankoskelle 4½ kuukauden valokuvausopiskelujen perässä. Haaveina olisi
valmistua joskus graafiseksi suunnittelijaksi, kuvittajaksi tai artesaaniksi tms. Katsotaan mihin sitä aikanaan päätyy.
Pienenä haaveilin kaikenlaisista eläimistä mm. hevosesta autotalliin, mutta vanhemmat eivät koskaan
jostain syystä suostuneet. Minä kun luulin sen olevan ihan mahdollista, olihan Peppi Pitkätossullakin hevonen
verannalla! Vuonna 1999 kuitenkin elämäni muuttui, kun perheeseemme saapui 8-vuotias
labradorinnoutaja Santtu ihan sattuman kautta. Sen jälkeen koirat ovat vieneet menneessään ja 2004 hankin toisen
labradorin, Lunan. Lunan myötä kiinnostus koiran kanssa harrastamisesta kasvoi ja nyt
treenaamme agilitya, tokoa, nomea sekä mejää aina oman ehtimisen ja jaksamisen mukaan.
Kaikenlaiset piirustusta, maalaamista ja valokuvaamista koskevat asiat kiinnostavat.
Varsinkin valokuvaus on todella mieluisaa ja sitä olen tehnyt siitä asti, kun sain
ensimmäisen oman filmikameran joskus ala-asteella. Sittemmin käyttöön tuli Canon ixus 400
ja hieman ennen joulua 2004 sain Canonin digijärjestelmäkameran EOS 300D. Tammikuussa 2007 vaihdoin
Canonin 30D:hen. Valokuvattua tulee usein ja kamera
kulkeekin matkassa oikeastaan kaikkialla. Olen tehnyt myös jonkin verran tilauskuvauksia.
Aprillipäivänä 2007 hankin elämäni ensimmäisen hiiren ja sen jälkeen hiiriä onkin ollut enemmän ja vähemmän. Jatkossa nykyinen määrä
tulee varmasti jonkin verran lisääntymään, tällä hetkellä kotona on 1 uros ja 2 tyttöä.
Vuosi 2007 toi mukanaan siis paljon uusia tuulia meidän elämäämme ja surullisimpana niistä tapahtui 19.12,
kun jouduimme päästämään pois hyvin Tärkeän ensimmäisen koirani, Santun. Se oli erittäin kova paikka, Santtu lunasti täysin
paikkansa sydämestäni. Vanha hömppä mummelini lähti niin kovin yllättäen, yhtä yllättäen kuin oli elämääni tasan 8-vuotta aikaisemmin
saapunutkin. Kaikella on pakko olla tarkoituksensa, 19.12.1999-19.12.2007. Sattumaa? En usko. Santtu tuli tiensä päähän jättäen suuren surun
niin monen mieliin. Santun on nyt kuitenkin hyvä olla, oma pieni punanenäni.