Tällä hetkellä toko on ollut meidän ykköslajimme. Teimme tokodebyyttimme Tampereella 4.3.2007 tuloksin ALO1 (163,5p). KOulutustunnukset TK1 Luna sai labradorikerhon tokokokeessa Espoossa 16.9. Debyyttimme avoimeen ei sujunut yhtä hyvällä tuloksella, sillä meillä oli osa liikkeistä vielä keskeneräisinä. Kokeeseen oli kuitenkin ilmottauduttu, joten lähdimme katsomaan mitä päivä toisi tullessaan - AVO3 (keskeneräisin liikkein ja ihme haahuilun saattelemana) Keväällä/kesällä 2008 starttaamme jälleen avoimessa.

Luna on ollut mukava tokoilukaveri: se ei paineistu ja sillä riittää energiaa. Luna on myös oppinut liikkeitä erittäin nopeasti, joskin monissa on vielä vähän pientä hiomista. Aloitimme tokoilut kunnolla vuoden 2006 SNJ:n leirin jälkeen. Leirillä tapasimme Fannyn ja Neten, jotka innoittivat myös meidät tavoitteelliseen treenaamiseen. Sitä ennen olimme toki treenailleet joitain alokasluokan juttuja. Kiitos siis Fannyn, nyt ollaan täysin hurahdettu tähän harrastukseen. ;)


AVO
Aika Paikka Tuomari pm st mm lt s nou kau h kv pisteet palkinto sijoitus
14.10.2007 Helsinki Ralf Dahlbom 0 0 5 8 7 7 7 101,5 3. ?/?


ALO
Aika Paikka Tuomari lp pm sk st mm lt s h kv pisteet palkinto sijoitus
04.03.2007 Tampere Juha Kurtti 10 10 9 8 10 0 9 10 163,5 1. ?/?
18.8.2007 Hyvinkää Ossi Harjula 9 10 8 8 9 8 164,5 1. ?/?
16.9.2007 Espoo Harri Laisi 8 9 9 10 10 176½ 1. -> TK1 ?/?




Agilityn aloitimme vuoden 2006 alusta Impivaaran hallien alkeiskursilla.

Sitä ennen olimme jo Lunan kanssa tutustuneet muutamaan esteeseen ja mm. harjoitelleet pujottelua kotona. Meillä ei ollutkaan sitten mitään vaikeuksia minkään esteen kanssa ja pääsimme sujuvasti jatkamaan seuraavan ryhmään alkeiskurssin päätyttyä. Jatko1 -ryhmässä ohjaajille esiteltiin perusohjausmenetelmät ja teimme pieniä ratoja. Syksyllä jatkoimme Jatko2 -ryhmään, jonka tavoitteena oli ohjausvarmmuuden ja koiran estevarmuuden lisääminen. Radat olivat jo hieman pidempiä.

Jouduimme pitämään talvitaukoa loppuvuodesta 2006 vuoden 2007 alkupuolelle saakka kyytiongelmien vuoksi ja jatkoimme jälleen keväällä 2007 Jatko2 -ryhmässä. Tauosta huolimatta treenit lähtivät todella hienosti käyntiin ja Lunan vauhti tuntui vain lisääntyneen. Syksyllä 2007 jatkoimme samassa ryhmässä saman treeniporukan kanssa. Teimme erilaisia ratoja, joissa joutui tehokkaasti käyttämään eri ohjausmenetelmiä. Sen lisäksi treenattiin myös pienempiä pätkiä, joissa harjoiteltiin uusia ohjausmenetelmiä. Varsinkin tämä syksyn treeniryhmä oli todella antoisa ja edistyimme Lunan kanssa mielestäni hienosti. Kävimmekin testaamassa taitojamme syksyllä Helsingissä pidetyissä mölliagikisoissa. Tuloksena 0.rata ja 1.sija! Valitettavasti töiden ja muuttokiireiden vuoksi jouduin jättämään ryhmän juuri ennen hallitreenien alkamista. Toivottavasti mahdmme alkuvuodesta 2008 treenaamaan Kouvolaan johonkin agilityryhmään. TVuoden 2008 aikana olisi vähän suunnitelmissa käydä jopa virallisissa kisoissa.

Agilitykoirana Luna on ollut erinomainen. Sen kevyt rakenne kun mahdollistaa nopeat hypyt ja kiipeilyt. Vauhti lisääntyy koko ajan ja samalla se katsoo vain koko ajan tarkemmin ohjaajan liikkeitä ja eleitä. Se välillä tuottaakin päänvaivaa itse ohjaajalle, radalla kun ei voi huitoa ihan miten sattuu, sillä koira on varmasti heti mukana. ;)





Nomeen tutustuin Lunan saavuttua kasvattaja Ullan toimesta. Ennen sitä en ollut koskaan kuullutkaan tästä puolesta tai nähnyt miten koirat nomessa toimivat. Ihan pienenä Lunan kanssa ei siis vielä harjoiteltu erityisemmin esineen hakemista ja luovuttamista. Meillä olikin alkuun suuria vaikeuksia palautuksien kanssa, jotka Luna pisti ihan leikiksi juoksien ympärilläni dami suussa härnäten ja yrittäen saada minua takaa-ajoon. Välillä sujui hieman paremmin ja välillä taas otettiin askelia taaksepäin. Kovin usein ei treenattu, lähinnä vain silloin kun Ulla tuli meille ja muille halukkaille treenejä pitämään. Arvatahan saattaa, että nuori intoa ja energiaa täynnä oleva koira, joka pääsee vain harvoin treenaamaan jotain niin kivaa, kiihtyy ihan hirmuisesti. Siitä johtuen oli juuri näitä palautusongelmia yhdistettynä auktoriteettiongelmiin ja malttamattomuutta.

Kovalla työllä saatiin viimein Lunan kanssa palautukset kuntoon ja nyt damit tulevat nätisti käteen. Paljon tuli tehtyä virheitä ja niitä jouduttiin myöhemmin paikkaamaan oikein urakalla. Kiitos kuitenkin Ullalle, joka on aina jaksanut meitä auttaa ja kannustaa! Välillä tosiaan tuntui, että hommasta ei tule yhtään mitään ja melkein luovutettiinkin jo. Vieläkin neiti kuumuu varsinkin heitoista ja laukauksista. Meillä on ollut vieläkin pitkiä treenitaukoja, mutta nyt olen päättänyt ruveta reenaamaan ahkerammin, jotta saataisiin tuo kiihtyminen kokonaan pois ja saataisiin malttia lisää. Pitkän tauon jälkeen nometreenit ovat alkaneet tosi kivasti ja tuntuu, että Luna nykyään jaksaakin paremmin keskittyä tehtävään, eikä vain innoissaan juokse metsässä etsimässä dameja ihan päättömänä. Intoa ei neidiltä tähänkään hommaan puutu, joten siitä ei jää tämä homma kiinni. Luna on myös hyvä markkeeraaja ja se jaksaa kerta toisensa jälkeen tehdä pyydetyn tehtävän. Olemme päässeet nyt hyviin käsiin treenaamaan Lunan siskon omistajan johdolla, katsotaan mihin tämä harrastus meidät vie. Toivottavasti päästään tänä vuonna starttaamaan nomessakin.

Luna suoritti noutajien taipumuskokeen hyväksytysti 28.5.2006.





Tutustuin MEJÄ:än Lunan kanssa ensimmäisen kerran vuoden 2006 SNJ:n leirillä Loviisassa. Luna jäljesti ensimmäisestä jäljestä lähtien hyvin ja sai kehuja treenivetäjältämme. Leirin aikana tehtiin Lunalle 2 jälkeä ja siitä innostuneena jatkoin harrastusta. Tähän mennessä Lunalle on vedetty muutamia jälkiä ja niiden jäljestäminen on sujunut Lunalta oikein hyvin ja se merkkaa majauksetkin selvästi. Ainoa miinus Lunan työskentelyssä on sen nopea etenemisvauhti ja se usein aiheuttaa hieman huolimattomuutta. Täytyy vaan yrittää hillitä menointoja narun toisessa päässä. Motivaatio on ainakin Lunalla kohdallaan ja sen mielestä jäljestäminen on huippukivaa!

Ensimmäinen mejästarttimme oli 5.8.2006 Mäntsälässä, Auran Nuuskujen joukkueessa haasteottelussa. Lunan jäljestys kuitenkin kaatui tuoreisiin hirvenjälkiin, jotka vetivät sitä liikaa puoleensa. Emme ole harjoitelleet kertaakaan maastossa, jossa varmasti menisi yön aikana jokin sorkkaeläin yli. Täytyy paneutua siihen jälleen kevällää ja varmasti tulemme käymään edes parissa kokeessa tänä vuonna. Mejän harrastaminen on vain niin aikaa vievää, että harvoin tulee ihan yksin lähdettyä jälkiä vetämään ja kaveria on välillä vaikea saada mukaankaan. Keväällä yritetään kuitenkin taas maan sulaessa treenata ahkerasti, jotta päästään kokeisiin!