Myynti:

Tekijältä 20 eur. + postimaksu

Kerimäellä:
Herttuan kuntoutuskeskus Matti Malinen Ky
Taito Shop
kesällä myös Suomen järvikalastusmuseo.

Punkaharjulla: Metsätietokeskus Lusto.

Savonlinnassa: 
Kirjakauppa Knut Posse.

Muualla maassa: kirjakaupat.

Romu-Heikki

Heikki Häyrynen - nimismies, sotakamreeri, Romu-Heikki - ja hänen puolisonsa Lilli Häyrynen liittyvät erottamattomasti Kerimäen historiaan.

Heikki (Henrik) Häyrynen syntyi Mikkelissä 8. 5.1874. Isän puoleinen suku oli Häyrisiä (huom. suvun alkuperäinen nimi on Häyrinen) Juvan Nääringin kylästä. Äiti oli Tuusulan Alandereita.

Heikki Häyrynen toimi nimismiehenä Kangasalla 1903-1914, Sysmässä 1914-1916 ja Kerimäellä 1916-1940. Hän kuoli Kerimäellä 1943.

Puoliso Lilli (ristimänimeltään Pikku Julia) Häyrynen oli syntynyt Alavudella 27.6.1874. Hänen isänsä oli alunperin tanskalaista Bährien sukua, ja äiti omaa sukua Grönfors. Lilli kuoli Kerimäellä 1953.

Heikki Häyrynen oli innokas vanhojen esineiden keräilijä ja luonnonsuojelumies. Hänelle kelpasivat niin tyylihuonekalut, taide-, arvoesineet kuin myös talonpoikaiskulttuurin käyttöesineet – Kerimäellä hänen suuri ihastuksensa olivat myllynkivet. Romu-Heikki lahjoitti kokoamaansa aineistoa mm. Suur-Savon museolle Mikkeliin, Turun museolle ja Kansallismuseolle.

Kerimäellä Häyrysten koti ja virkatalo, Rauhalinna, sijaitsi aivan maailman suurimman puukirkon läheisyydessä. Sekä Kangasalan että tämä Kerimäen koti oli kalustettu tyylihuonekaluin ja monin arvokkain taide- ja käyttöesinein. – Lilli Häyrysen kuoleman jälkeen koko omaisuus museolahjoituksia lukuun ottamatta myytiin huutokaupalla, ja kertyneet varat lahjoitettiin testamentin mukaisesti hyväntekeväisyystarkoituksiin.

"Romu-Heikki"-nimen Heikki Häyrynen oli saanut jo Kangasalan aikoina langoltaan nimismies Bengt Bromsilta – "Sinä olet semmoinen Romu-Heikki". Asianomainen mieltyi nimeen ja alkoi esitellä itseään Romu-Heikkinä.

Hytermän luonnonsuojelu- ja museosaaret

Kerimäellä Häyryset hankkivat 1920-luvulla omistukseensa Puruvedessä sijaitsevat Hytermän saaret. Alun perin sinne rakennettiin kesähuvila. Ajan myötä saarille siirrettiin mm. vanhoja aittoja ja tuulimylly, puuvajasta muodostettiin "metsämuseo". Rakennuksiin koottiin suuri joukko erilaista esineistöä niin, että alueesta muodostui yksityinen ulkomuseo. Häyryset suunnittelivat viettävänsä Hytermässä vanhuudenpäiviään, mutta aikeelle tuli järkyttävä loppu: Hytermän huvila paloi kevättalvella 1942 sinne tuotuine arvokkaine esineineen - ulkomuseorakennukset säästyivät tulelta.

Hytermän erikoisin nähtävyys on Romu-Heikin suunnittelema ja rakennuttama, vuonna 1937 valmistunut rantahietikolta mäntykankaalle nouseva, yli seitsenmetrinen kivistä ja myllynkivistä muurattu "Työnmuisto – menneiden ja tulevien sukupolvien työlle omistettu muistomerkki".

Romu-Heikin luonnonsuojeluharrastuksen suurin saavutus on entisen Mikkelin läänin ensimmäisen luonnonsuojelualueen perustaminen Hytermään. Toimi oli ikään kuin hyvitystä luonnolle siitä, että saarten metsät olivat edellisten omistajien aikana hakattu ja hävitetty lähes täysin. Heikki Häyrynen oli myös perustamassa Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä.

Heikki ja Lilli Häyrynen on haudattu Hytermän saariin kuuluvalla Laviansaarella sijaitsevaan yksityiseen hautausmaahan.

Hytermään pääsee Kerimäen kunnan matkailuinfopisteestä vuokrattavalla soutuveneellä, ja ryhmät voivat tilata opastetun moottorivenekuljetuksen.

Häyrysten yhteyksiä aikansa vaikuttajiin

Heikki ja Lilli Häyrynen olivat monella tavalla kosketuksissa oman aikansa sivistyneistöön. Heikki Häyrysen Liisa-sisar (Elise) oli säveltäjäprofessori Oskar Merikannon puoliso. Liisa Merikanto vietti miehensä kuoleman jälkeen pitkiä aikoja Kerimäellä, ja häntä kutsuttiin täällä professuurskaksi.

Lilli Häyrysen Anna-sisar oli naimisissa arkkitehti Josef Stenbäckin kanssa, joka on yksi maamme merkittävimmistä ja tuotteliaimmista kirkkoarkkitehdeista. Stenbäck liittyy Kerimäkeen sikäli, että Kerimäen kirkon kynttiläkruunut ovat hänen suunnittelemansa vuodelta 1911. Anna ja Josef Stenbäck viihtyivät Hytermän vieraina.

Lillin sisaret Edith ja Evelina liittyvät nykyääkin Virroilla sijaitsevaan Killinkosken nauhatehtaaseen. Evelina oli tehtaan perustajan P.G. Holmin puoliso, ja heidän tyttärensä Anna oli usein Häyrysten kesävieraana. Edith puolestaan oli naimisissa nauhatehtaan saksalaissyntyisen insinöörin Carl Neun kanssa. Holmin sairastumisen ja varhaisen kuoleman jälkeen Neut olivat tehtaan pääomistajat ja johtivat tehdasta – Edit Neu toimi tehtaan johdossa vuosisadan vaihteesta aina 1940-luvulle saakka.

Häyrysillä oli Kangasalan kautenaan yhteyksiä Merikantojen ja Stenbäckien kautta moniin aikansa merkittäviin musiikki- ja taidepersooniin. Kerimäen Hytermässä vieraili sekä museoalan- että luonnontieteiden edustajia. Talvisodan jälkeen Hytermän vieraskirjaan on piirtänyt nimensä mm. nykyinen kenraali Adolf Ehrnroth.

Helmi Kanerva

Tämä kirja perustuu punkaharjulaisen rouva Helmi Kanervan (1909-1999) kirjoituksiin.

Kirjan teksti on lyhentämättömänä Helmi Kanervan "Romu-Heikistä ja hänen Hytermästään", tekijän itsensä korjaamasta kolmannesta tarkistetusta laitoksesta vuodelta 1975 (ensipainos on vuodelta 1968). Alkuperäinen teksti on jaksotettu siitä selvästi erottuviksi luvuiksi.

Lisäksi tähän on liitetty kaksi aihetta laajemmin valottavaa artikkelia. Helmi Kanervan ensimmäinen Hytermää käsittelevä artikkeli julkaistiin Linnapässi-Puruvesi –lehdessä 25.2.1965 otsikolla "Hytermän Työnmuisto – menneiden ja tulevien sukupolvien uurastukselle omistettu monumentti ".

Puruvesi lehdessä 23.12.1965 ja 21.1.1966 julkaistussa kaksiosaisessa artikkelissa "Hytermästä ja sen omistajista" hän on seikkaperäisesti selvittänyt Hytermän saarten omistussuhteita ennen Häyrysiä. Sivunmittaiset täydentävät tekstit ovat lyhennelmiä Helmi Kanervan lehtiartikkeleista. Kuvatekstit on pääosin laadittu hänen eri lehdissä julkaisemiensa kirjoitusten pohjalta.

Enin osa valokuvista on Metsäntutkimuslaitoksen Punkaharjun tutkimusasemalla säilytettävästä Hytermän arkistosta.

Helmi Kanerva oli harras paikallishistorian tutkija. Hän kertoi aloittaneensa tutkimusharrastuksen sukututkimuksesta, mutta sitten paikallishistoria vei mukanaan. Kirjan liitteenä oleva luettelo Helmi Kanervan Häyrysiin ja Hytermään liittyvistä artikkeleista antaa hieman viitteitä siitä innostuneesta ja väsymättömästä uurastuksesta, jolla hän tutki Punkaharjun ja Kerimäen sekä lähiseudun paikallishistoriaa. Hän on paneutunut mm. Joel Lehtosen sukujuuriin, Punkaharjun Valtionhotellin historiaan, Runebergin ja aikalaisten Punkaharjun matkoihin, ja moneen muuhun mielenkiintoiseen tutkimuskohteeseen.

Helmi Kanerva kertoi tämän kirjan toimittajalle Romu-Heikki -kirjan synnystä, kuinka kuusikymmenluvun puolivälissä Metsäntutkimuslaitoksen silloin jo eläkkeellä ollut professori Olli Heikinheimo ja silloinen valtion luonnonsuojeluvalvoja Reino Kalliola olivat pyytäneet häntä kirjoittamaan kirjan Romu-Heikistä. Helmi Kanerva kuitenkin lupautui vain kokoamaan aineistoa tulevaisuutta varten.

Sittemmin tieto aineiston olemassa olosta oli kulkeutunut Savo-Karjalan Maakunta-arkiston johtajan Keijo Astalan tietoon, ja tämä pyysi Helmi Kanervaa pitämään esitelmän kyseisestä aiheesta Suur-Savon Museoyhdistyksen vuosikokouksessa. Hän lupautuikin, mutta perui lupauksensa. Seuraavana vuonna asia oli esissä uudelleen, "ja nyt ei käynyt enää perääntyminen, sillä Astala oli painattanut ohjelman valmiiksi".

Tämä kirjan kirjoittajana Helmi Kanerva tunsi aiheensa perinpohjaisesti. Hytermän saaret kuuluvat Metsäntutkimuslaitokselle, jonka Punkaharjun kokeilualueen palveluksessa työskentelivät sekä hänen isänsä Emil Siira että hänen miehensä Yrjö Kanerva. Mielenkiinto Hytermää ja sen vaiheita kohtaan oli hänelle siten ikään kuin sukuvika ja perheasia. Vaikka Helmi Kanerva itse ei työskennellyt Metsäntutkimuslaitoksen palveluksessa, oli Hytermä hänen yksityisenä tutkimuskohteenaan enemmän kuin pelkkä harrastus. Rakkaus kotiseutuun, sen luontoon ja historiaan olivat kannustimina Hytermän luonnonsuojelualueen perustamisvaiheiden ja historian selvittämiseen.

Kirjan toimittaja

"Romu-Heikistä ja hänen Hytermästään" –kirjan on toimittanut, taiton toteuttanut ja ulkoasun suunnitellut sekä kustantanut Punkaharjulla asuva Kerimäen kirjastotoimen johtaja Reijo Pakarinen (synt. Rääkkylässä v. 1950).

Hän on toiminut aiemmin Savonlinnan kaupunginkirjastossa osastonjohtajana, Puruvesi lehdessä toimittajana ja Itä-Savo –lehden paikallisena avustajana. Lisäksi hän on vetänyt kirjoittajapiirejä Linnalan kansalaisopistossa Savonlinnassa ja Kaakkois-Savon kansalaisopistossa Kerimäellä. Hän on toiminut 1980-luvulla savonlinnalaisen Kirjoittajayhdistys Akseli ry:n puheenjohtajana.

Tämän kirjan ensisijainen tarkoitus on tehdä kunniaa Helmi Kanervan arvokkaalle paikallishistorialliselle työlle ja nostaa esille paikallislehtien sivuille tallennettua ja sinne muutoin unohtuvaa tietoutta. Myös Romu-Heikin työ ja elämänvaiheet on syytä saattaa kirjan kautta yleisempään tietoon.

Kirja

Koko: 172x245 mm
Laajuus: 96 s., n. 50 mv. valokuvaa
Sidosasu: sidottu, kovakantinen, laminoitu ylivetokansi
Painettu: Painolinna Oy, Savonlinna, 2001
ISBN 952-91-3563-7
Lisätietoja: englanninkielinen ja saksankielinen lyhennelmä.