Enonkoskella asuvan Vesa Luukkosen useampiosaiseksi suunnitellun historiallisen sukuromaanin toinen osa, ”Omalla konnulla”, kertoo itäisen Savon asuttamisesta 1400-luvulla, jolloin Karjalasta tultiin kalastamaan, metsästämään ja kaskeamaan lähes asumattomiin korpiin. Kirjan tapahtumapaikkoina ovat Laatokan Karjala, Puumalan, Säämingin ja Rantasalmen seudut, Viipuri, sekä suurten järvien, Puruveden, Haukiveden ja Pihlajaveden, alueet.  

Romaanissa seurataan Niinisaareen-kirjasta (2006) tuttujen Juho Luukkoisen ja Kaarina Eliaantyttären elämää heidän Savon erämaahan perustamallaan uudistilalla.

Juho ja Kaarina saavat naapureita, kun Jääskestä saapuneet uudisraivaajat Paavali Paavalinpoika Luukkoinen ja Heikki Heikinpoika Kottro ottavat tilansa Niinisaaren toiselta laidalta. Paavalin emännästä, Marketasta, Kaarina saa vihdoin seuraa ja sydänystävän erämaan yksinäisyyteen sekä monessa asiassa tarmokkaan auttajan. Juho puolestaan ei saata sietää suorapuheista ja pisteliäitä herjoja heittävää naista, joka vielä kaikissa asioissa asettuu puolustamaan Kaarinaa.

Kun pelätty verovouti löytää tiensä Niinisaareen, joutuu Juho naapureineen myös veronmaksuun. Miesten on ajettava kruununverot hevoskuormina päivämatkojen taakse Viipuriin, kirkon kymmenykset pitäisi rahdata kymmenien peninkulmien päähän Savilahteen.

Kaarina kääntyy sairaalloiseksi, eivätkä mitkään luonnon parannuskeinot tai rukoukset tunnu auttavan. Jukuripäinen Juho ei pidä sairastelua syynä siihen, etteikö vaimo kykenisi talon töihin, ja hänelle Marketan naapuriapu on kuin pahinta myrkkyä nieltäväksi.

Sääminginsalossa leskeksi jäänyt Mielikki Tahvontytär on yksin pienten lasten kanssa saanut miesvainajaltaan kesken jääneet tilan rakennukset kuntoon ja kasken kasvamaan. Mielikki saa yllättävän vieraan, kun sotilaana kunnostautunut ja erämiehenä elantonsa hankkinut Reko Tahvonpoika Tiilikainen tulee tarjoamaan tytärtään Mielikin hoitoon. Kahden leskeksi jääneen ihmisen elämä saa nyt uuden, kauaksi ulottuvan käänteen.

OMALLA KONNULLA kertoo verevästi ihmisten elämästä luonnon, rajan kirojen ja erämaahankin saakka ulottuvan esivallan ankaran käden puristuksessa. Elämästä selvitään vain yhteistoimin ja toinen toistaan auttaen. Vesa Luukkosella on tarinankertojan taito, hän kuvaa romaanin henkilöitä aidosti tunteella ja huumorilla.

Vesa Luukkonen on perehtynyt maamme historiaan ja tutkinut sukunsa juuria. Kirjassaan hän tekee perusteellista työtä mm. kuvatessaan ihmisten elämää ja asumista entisinä aikoina. Luontevasti hän selvittää fiktiivisen kerronnan osana vanhoja rakentamiseen ja maatalouteen liittyviä työtapoja ja kuvaa eränkäyntitapoja. Kerronnan tukena hän käyttää kansan suussa kulkenutta perinnettä. Koska Luukkosten suku on lähtöisin Karjalasta, tekijä on myös paneutunut kirjallisuuden avulla sikäläisiin oloihin, tapoihin, kieleen ja murteeseen. Vesa Luukkonen kuvaa elämää tavallisen ihmisen näkökulmasta, hänen kertomuksensa ei ole sotapäälliköiden historiaa.