Vankileirejä tutkittaessa pääasiallinen lähdeaineisto löytyy Kansallisarkistosta sotavankilaitoksen arkistosta, johon Kuopion kasarmin sotavankileirin arkisto kuuluu.
Tässä tutkimuksessa on käytetty paljon kyseisen vankileirin vankiluetteloita. Vankiluetteloista käy ilmi vangin nimi, ikä, kotipaikka, siviilisääty, ammatti, leirille saapumispäivä, mahdollinen kuolinpäivä ja kuolinsyy.
Vankiluetteloista käy ilmi rikos tai muu syy, jonka takia vanki leirille joutui. Luetteloissa mainitaan myös päivä, jolloin vanki on lähtenyt tai lähetetty toiseen paikkaan tai muuhun vankileiriin. Vankiluetteloista käy ilmi myös tuomioistuin, jossa vanki oli syytettynä, mikä rangaistus hänen tuli kärsiä ja milloin päätös oli annettu. Mainittiin jopa se, jos valtiorikosylioikeus oli muuttanut annettua tuomiota.
Kuopion kohdalla vankiluettelot ovat ulkoisesti huolellisesti tehtyjä. Silti on syytä suhtautua varauksella esimerkiksi nimien täydelliseen paikkansapitävyyteen.
Tutkimuksessa on luonnollisesti käytetty myös muita vankileirin tuottamia asiakirjoja. Kuopion kasarminvankilan johtokunnan pöytäkirjoja on käytetty kevään 1918 tapahtumien tarkastelussa. Vankileirin johtokunnalle saapuneita kirjeitä ja taloudenhoitajan asiakirjoja käytetään pyrittäessä kuvaamaan vankileirin arkea. Usein nämä asiakirjat käsittelevät vankien kannalta vähemmän merkityksellisiä asioita, kuten vartijoiden palkkauksen suuruutta. Kesän 1918 ajalta, jolloin tilanne oli vankien kannalta hankalin, on vankeja koskevia asiakirjoja sangen vähän.
Muisteluaineistona on pääasiassa käytetty työväen muistitietotoimikunnan kokoelmia Työväen arkistosta. Tätä aineistoa on paljon, mutta juuri Kuopion vankileiriä koskevaa materiaalia on lopulta melko rajallisesti. Joitakin pitkiä ja kattavia kertomuksia löytyy silti.
Usein vuotta 1918 koskevat muistelmat koskevat itse sotatapahtumia, eivätkä niinkään vankileirin aikaisia kokemuksia. Suuremmilta ja tunnetuimmilta vankileireiltä muistitietoa on luonnollisesti kertynyt enemmän. Mahdollisuuksien mukaan olen pyrkinyt käyttämään myös Suomen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston 1918-kokoelmaa.
Muistitietoa hyödynnettäessä historiantutkimuksessa on aina muistettava kertojan subjektiivinen näkemys asioihin. Kritiikki on kuitenkin paikallaan jokaista historiallista lähdettä tarkasteltaessa. Ulla-Maija Peltonen toteaa tutkimuksessaan Punakapinan muistot työväen muistelukerronnan muotoutumisesta vuoden 1918 jälkeen, että sosiaalinen ja ideologinen asenne vaikuttivat muistelukerrontaa ohjaavasti. Muistelmat elävöittävät ja havainnollistavat kuvaa tapahtumista Kuopion kaupungissa piikilankojen sisä- ja ulkopuolella.
Valtiorikos- ja valtiorokosylioikeuden aktit muodostavat valtavan asiakirjasarjan. Valtiorikosoikeuksissa oli syytettynä kaikkiaan 75575 henkilöä. Akteja on käytetty tutkimuksissa ennen 1990-lukua yllättävän vähän, vaikka niiden anti tutkimukselle olisi ollut varmasti merkittävä.
Aktit sisältävät syytteen perusteluineen, syytetyn virkatodistuksen, esitutkintapöytäkirjan ja syytetyn kotipaikkakunnan suojeluskunnan kuulustelupöytäkirjat. Usein aktit sisältävät työtodistuksia sekä omaisten ja tuttujen todistuksia syytetyn puolesta tai häntä vastaan. Joissakin tapauksissa mukana on lehtileikkeitä, valokuvia tai karttapiiroksia.
Kuopion tapauksessa, jossa suojeluskunta kuulusteli vangit jo helmikuussa, mukana on vielä Pohjois-Savon ja Kajaanin sotilaspiirin tiedusteluosaston kuulustelupöytäkirjat. Kuopiossa vangit saatettiin kuulustella kolmeen kertaan. Aktit vaihtelevat laajuudeltaan huomattavasti. Pahimpien rikollisten akteihin kertyi suuret määrät todistusaineistoa, mutta rivimiesten asiakirjojen ei tarvinnut olla yhtä laajoja. Muutamia otokseen valittuja akteja ei löytynyt ja niiden tilalle oli valittava uudet tapaukset.
Sisällissodan tutkimuksessa on nähtävissä selvästi kaksi nousukautta. Ensimmäinen alkoi 1960-luvulla ja toinen 1990-luvulla. Näistä aikaisempi vaihe jakaantui niin kutsuttuun vapaussotakirjallisuuteen ja luokkasotakirjallisuuteen. Tässä tutkimuksessa ei ole käytetty varsinaisesti kumpaakaan.
Sen sijaan Jaakko Paavolaisen tutkimus Vankileirit Suomessa 1918 on ollut keskeisenä tutkimuskirjallisuutena. Samoin 1960-luvulla ilmestynyt Jukka Rasilan Kansalaissodan sosiaalinen tausta on säilyttänyt paikkansa. Paavolaisen tutkimukset valkoisesta ja punaisesta terrorista ovat myös ohittamattomia sisällissotaa tutkittaessa.
1990-luku toi tullessaan uudet tuulet sisällissodan tutkimukseen. Keskeisimpiä teoksia ovat Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle ja tässä tutkimuksessa paljon käytetty Jukka Kekkosen Laillisuuden haaksirikko. Myös paikallisia tutkimuksia on ilmestynyt 1990-luvun lopulla. Marko Tikka ja Antti Arponen tutkivat Lappeenrannan tapahtumia julkisuutta saaneessa teoksessaan Koston kevät. Jukka Rislakki selvitti Jämsän tapahtumia kirjassaan Kauhun aika. Ohto Mannisen toimittama teossarja Itsenäistymisen vuodet 1917-1920 toimii pätevänä yleisesityksenä kriisivuosista.
Folkloristiikan puolelta mainitsemisen ansaitsee Ulla-Maija Peltosen teos Punakapinan muistot, jossa vuotta 1918 koskevaa muistitietoa on tutkittu perusteellisesti. Uusin vielä keskeneräinen tutkimus on jo aikaisemmin mainittu Suomen sotaturmat 1914-1922.
Käytän tässä tutkimuksessa vuoden 1918 tapahtumista Kuopiossa pääasiassa nimityksiä kapina ja sisällissota. Vaikka kaikille tunnetuille nimityksille vuoden 1918 tapahtumista on perustelunsa , ovat edellä mainitut nimitykset mielestäni Kuopion tapaukseen sopivimmat.