Filosofialla on pitkät perinteet ulottuen yli 2000 vuoden taakse Ateenan, Spartan ja muiden Kreikan pienten kaupunkivaltioiden aikaan. Filosofian peruskysymykset kuten moraalin perusteet, oikean ja oikeudenmukaisen valtion perusteiden etsiminen jne ovat säilyneet läpi vuosisatojen aina näihin päiviin asti vielä kenenkään löytämättä lopullista ja tyhjentävää vastausta näihin kysymyksiin. Platon aikoinaan määritteli valtion ihmisyhteisöksi, jonka perustana on tuottava yhteiskuntaluokka. Tämä luokka huolehtii valtion aineellisista elin-tarpeista. Näiden lisäksi yhteiskunta tarvitsee Platonin mielestä myöskin joukoittain lisäväkeä, jotka eivät ole välttämättömiä yhteiskunnan aineellisten elintarpeiden tuottamisessa. Tähän väestön osaan Platon luki metsästäjät, jäljittelijät eli runotarten taitojen harjoittajat,järjestäjät jne.

Yksityisen ihmisen Platon sitoi yhteiskuntaan moraalin kautta. Ihminen on sosiaalinen olento, jota ei voi erottaa ympäröivästä yhteiskunnasta ja toisista ihmisistä. Platonin mukaan sosiaalisuus on erottamaton osa ihmisen omaa luontoa. Sokrateen suurimpana filosofisena ansiona on Platonin ajatusten kokoaminen ja välittäminen jälkipolville. Kolmas varhaisen Kreikan suurista filosofeista on Aristoteles, jonka vaikutus ulottui kaikille yhteiskunnan alueille pitkälle tämän vuosituhannen puolelle. Ihmistä Aristoteles piti ainoana elävänä olentona, jolla on kyky ajatella. Aristoteles antaa omalle järkeisuskolleen seuraavankaltaisen muodon:

Jos järki on jotakin jumalallista verrattuna ihmiseen, samoin on sen mukainen elämä verrattuna ihmiselämään. Meidän ei tule seurata niitä jotka sanovat, että meidän ihmisinä ja kuolevaisina tulee ajatella ihmisten ja kuolevaisten mitan mukaan asioista. Meidän on tehtävä itsemme kuolemattomaksi siinä määrin kuin se on mahdollista ja tehtävä kaikkemme elääksemme sen mukaan mikä meissä on korkeinta.

Takaisin etusivulle