Neulakinnastekniikka

Etusivulle

Neulakinnastekniikka on Suomessa ollut käytössä viikinkiajalla, eli noin 1000 vuotta sitten. Pystykangaspuissa kudottiin kankaita, ja neulaamalla tehtiin lapasia, pipoja ja sukkia. Varhaisimmat neulakintaat ja -sukat on löydetty Egyptistä ja Pohjoismaista. Suomen vanhimmat neulakinnaslöydöt ovat peräisin ristiretkiajoilta. Kaukolan Kekomäestä on löydetty vanha neulasukan pala ja Mikkelin Tuukkalasta kirjottu neulakintaan kappale. Tuukkalan kinnas on peräisin 1300-luvulta.

1600-luvulla ruotsalaisten Lounais-Suomeen tuoma puikoilla neulominen syrjäytti nopeasti hitaan neulakinnasneulonnan. Kesti kuitenkin aikansa, että puikoilla kutominen syrjäytti neulakintaat: Neulakintaita käytettiin Itä-Suomessa myös maksuvälineenä vielä 1700-1800-luvuilla. Neulakintailla maksettiin ainakin sotaveroja Venäjälle sekä papille palkka vihkimisestä. Joutsenossa pappi kuulutti saarnastuolista 1860-luvulla, että vihkimisestä tulee maksaa joko pari kunnollisia neulakintaita tai sitten rahaa. Puikoilla neulotut lapaset eivät kelvanneet. (http://www.tkukoulu.fi/~kleinone/neulakinnas/tiesitko.html)

Neula on kuulunut ainakin Karjalassa morsiamen kapioihin, ja sen on valmistanut useimmiten morsiamen isä tai veli. Neulaaminen opetettiin tytöille n. 10-14 vuoden ikäisenä, ja morsiamen käsityötaitoja voitiin päätellä siitä, kuinka hyvän kinnasparin tämä osasi tehdä.

Tekniikka

Neulakinnastekniikan nimi tulee siitä, että tekniikkaa on käytetty lähinnä erilaisten lapasten ja kintaiden valmistukseen ja työvälineenä käytetään neulaa. Saattaapa olla, että nimitys "neulominen" on syntynyt tämän tekniikan ajoilta.

Käytän neulakinnastekniikalla tekemisestä nimitystä neulaaminen, erotuksena puikoilla neulomisesta.Tekniikka kuuluu ns. solmuttomiin verkkotekniikoihin eli silmukat muodostetaan pujottamalla lankaa tietyssä järjestyksessä itsensä läpi, kuitenkaan muodostamatta solmuja. Neulaamisessa syntyvät silmukat eivät lähde purkautumaan, mikä tekee siitä kestävän, mutta samalla lähes mahdottoman purkaa. Perinteisessä työasennossa silmukat ovat vasemman käden sormilla ja neulaa pidetään oikealla kädellä.

Suomessa käytetyt tekniikat voidaan jakaa yksi-, kaksi- ja kolmivaiheisiin tapoihin. Kaksivaiheinen tapa eli ns. suomeksi neulaaminen on kaiketi vanhin pujottelutapa. Sitä on käytetty Suomessa jo viikinkiajalla. Neulan pujottelu tapahtuu kahdessa vaiheessa, vaikka lanka(silmukka)luku voi vaihdella. Suomeksi neulaaminen on se tapa, joka tällä neulakinnastekniikkakurssilla opetellaan. Kolmivaiheista tapaa kutsutaan myös venäjäksi neulaamiseksi. Kolmas tapa on pyöräyttäen eli punaltaen tehty.

Yleisimmin neulaamalla on tehty lapasia, sukkia ja myssyjä, mutta myös maitosiivilöiden siivilälappuja ja hevosten loimia.

Työvälineet

Neulaaminen tapahtuu siis neulalla, joka on n. 10 cm pitkä, litteähkö ja siinä on päässä tai keskellä reikä. Neulakinnasneula on tylppä toisin kuin neulat yleensä. Materiaali voi olla melkein mitä vain: puu, luu tai erilaiset metallit. Olenpa nähnyt myös muovisesta sairaalan hammasharjasta tehdyn neulan.

Työskentely

Aloittelijan kannattaan käyttää lankana tiiviskierteistä ja paksuhkoa lankaa, tällaista on esimerkiksi Novitan Isoveli -lanka. Ja värisävyistä mahdollisimman vaalea. Kuitenkin lähes kaikki langat ja nyörit soveltuvat tekniikkaan.Työtä pidetään vasemmassa kädessä ja neulaa oikeassa. Niin oikea-, kuin vasenkätiset.

Aloittaminen

Neulaaminen aloitetaan ottamalla lankaa sopiva (aloittelijoille n. 2-4m) pätkä. Pitkät langat voidaan haahlata eli virkata isoiksi ketjusilmukoiksi tai laittaa esim. kahteen kertaan neulan läpi. Näin langan pituutta saadaan säädeltyä.

Koko tekniikan hankalimpana vaiheena pidetään juuri alku"solmun" tekemistä. Kierrä lanka peukalon avulla kahdelle lenkille ja pujota sitten neula lenkkien läpi: 2 silmukan alta, kahden päältä ja kahden ensimmäisen päältä: muodostuu kahdeksikko neulan ympärille. Lanka vedetään lenkkien läpi ja saadaan aikaan ensimmäiset silmukat.

Neulakinnastekniikassa ei käytetä pelkästään yhtä silmukkaa, vaan mukana on useampi, joiden välistä lankaa pujotellaan. Suomalaisittain neulaamistavassa silmukoita on 4 (2+2).
Kolme ensimmäistä silmukkaa on löydettävissä helposti, ne ovat ne löysät langat sykerön oikealla puolella. Neljäs silmukka on jo sitoutunut edellisiin, mutta se on saman suuntainen näiden vapaana olevien kanssa.


Varsinainen työskentely

Neulaaminen voidaan nyt aloittaa: neula laitetaan kahden ensimmäisen silmukan alta, kahden seuraavan silmukan päältä (kuva alhaalla vasemmalla) ja ne kaksi ensimmäistä vielä koukataan neulalle, eli mennään niiden päältä. Kuulostaa kovin monimutkaiselta, eikö? Asiaa selkeyttää ehkä mielikuva, jossa neula menee aina kahden alta ja kahden päältä. Yhden silmukan tekemiseksi sen pitää mennä kaksi kertaa kahden silmukan alta ja kaksi kertaa kahden silmukan päältä; mennessään sekä tullessaan. Kun nämä kaksi vaihetta tehdään yhdessä, lanka pujotellaan alta, päältä ja taas ensimmäisten päältä. Aina, kun silmukat on kierretty neulalle, muodostuu neulan päälle kahdeksikko (kuva alhaalla oikealla). Ja sitten voi vetää langan silmukoiden läpi, varoen tarkasti vetämästä liian kireälle!
Muista: lanka kulkee AINA neulan vasemmalla puolella ja se tulee ulos työstä työn etupuolelta.


Kääntyminen

Jotta voi tehdä lapaset, on hyvä osata kääntyä. Lapaset voi toki aloittaa ranteesta ja kursia yläpäästä yhteen, mutta perinteinen tapa on aloittaa kärjestä ja tehdä lapaset spiraalina. Kääntymiseen käytetään neljättä silmukkaa neulatun rivistön alareunasta. Muutoin neulataan samalla tavalla: kahden alta, kahden päältä. Muista myös ensimmäisten päältä! Tästä eteenpäin otetaan reunasta aina silmukat, jotka sitovat kerrokset toisiinsa. Kääntökohta kannattaa tehdä varsin löyhänä, jotta pysyy mukana, mikä lanka ja silmukka menee minnekin.


Langan jatkaminen

Lanka jatketaan palmikoimalla vanha langan pää uuden langan säikeiden väliin noin 1-1,5 cm matkalta. Jos on epävarma, pitääkö palmikointi todella, voi molempien lankojen päät palmikoida toisiinsa. Usein yksinkertainen (eli toisen pään) palmikointi kuitenkin riittää. Lankojen päät voi hieroa yhteen (toimii parhaiten täysvillaisella langalla). Näin jatkokohdasta tulee tiivis ja kestävä.

Suomalaisittain tehdyt lapaset ovat malliltaan tylppäkärkiset, ensin neulataan riittävän kokoinen pätkä suoraa jonka jälkeen käännytään ja aletaan neulata spiraalina. Kudontajälki saattaa kaveta hieman työn edetessä - älä siis aloita liian lyhyellä pätkällä lapasen tekemistä, jottet päädy kännykkäpussintekijäksi (vaikka tarvitaan kai niitäkin).


Silmukoiden lisääminen ja kaventaminen

Silmukoiden lisääminen tapahtuu neulaamalla sama silmukka kaksi kertaa, kaventaminen taas jättämällä silmukoita välistä.


Peukalo

Peukalo tehdään jättämällä aukko, ja myöhemmin neulaamalla peukalo joko suoraan lapaseen tai tekemällä peukalo ensin kärjestä valmiiksi ja sen jälkeen liittämällä se lapaseen (tällöin on parempi tehdä peukalo valmiiksi ensiksi, niin tietää jättää oikean kokoisen aukon).


Päättelystä Päättelyssä tulee huomioida, että lopetuskohta jää näkyviin, koska lapanen on kudottu spiraalina. Tämän peittämiseksi viimeiset silmukat voi vetää kireämmälle.


Vinkki

Kannattaa tehdä molemmat lapaset tai sukat samaan aikaan, jotta niistä tulisi edes suunnilleen samankokoiset. Käsiala vaihtelee tottumuksen mukaan ja kaikkia kavennuksia/lisäyksiä ei kuitenkaan muista. Silmukoiden laskeminen on ainakin minulle osoittautunut perin hankalaksi ja melkoisen turhaksi puuhaksi. Pitää asennoitua niin, että kädenjälki saa näkyä! Mitä väliä muutamasta virheestä tai jos lapaset eivät aivan samankokoiset olekaan - Ne ovat sinun tekemäsi! Iloa neulaamiseen!

Lähteenä käytetty:
Noora Mannonen: Pieni neulakinnaskirja (näitä saa ostaa minulta)
http://www.tkukoulu.fi/~kleinone/neulakinnas/index.html http://www.tkukoulu.fi/~tkkroger/kinnasneula/ http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/7taide/lanka/erineula.htm

- Päivi

Nämä ovat ensimmäiset tekemäni lapaset. Käsiala on suhteellisen tasaista ja kaunista, mutta lapasten muoto melkoisen suippo. Kirjaimellisesti käden mukaan neulattu...

Lankana Novitan Isoveli

Aloitussilmukat. Tästä se lähtee liikkeelle...
Kolme ensimmäistä silmukkalenkkiä (oikealla) näkyy hienosti, neljäs silmukka on silmukkalenkki, jonka alta tulee ylöspäin menevä lanka (joka on siis se lanka, joka menee neulaan).

Hitusen huono kuva siitä, miten neulaaminen tapahtuu.
Tässä tehdään käännöstä.
Käsinkehrätystä langasta tehdyn lapasen peukalo.
Tässä käsinkehrätystä langasta tehdyn lapasen peukalo hieman pidemmälle tehtynä.
Ja vielä samaisen lapasen lopetuskohta ranteessa ennen kuin silmukoita on kiristetty ja viimeistelty.

Tätä sivua on päivitetty viimeksi

06.03.2010 16:11