Buhund (Norsk buhund) on keskikokoinen pystykorva, joka on hyvin monipuolinen rotu. Väriltään se voi olla vaalean kellertävästä punertavan keltaiseen (karvojen kärjet voivat olla mustat) sekä myös täysin musta vähäisin valkoisin merkein. Sana "bu" tarkoittaa asumusta, asuinpaikkaa, pihaa tai taloa. Rodun juuret ulottuvat aina 1800-luvun loppupuolelle,  jolloin sitä on käytetty vahti- ja paimenkoirana sekä metsästyskoirana. Nykyään buhund on oivallinen perhe- ja seurakoira. Se on temperamenttinen, leikkisä ja liikuntaa rakastava koira. Sen kanssa voi harrastaa melkein mitä tahansa: tokoa, agilityä jne. Joissakin suomalaisissa rotuesittelyissä mainitaan virheellisesti, ettei buhund hauku eikä ole metsästyskoira. Buhundin tehtävänä on ollut nimenomaan ilmoittaa haukunnallaan vieraista ja  sitä käytetään vielä tänäkin päivänä mm. hirven-/teerenmetsästyksessä. Buhund on vielä melko tuntematon rotu Suomessa (lukumäärä tällä hetkellä ehkä n. 50 kpl), mutta kotimaansa Norjan lisäksi se on  suosittu myös Ruotsissa, Tanskassa, Englannissa ja Hollannissa.

Buhund on eloisa koira, joka haluaa olla kaikessa mukana, mutta energisyytensä vuoksi  se tarvitsee määrätietoisen koulutuksen sekä paljon liikuntaa ja toimintaa.

Buhundin kokonaisvaikutelma tulisi olla tasapainoinen ja rakenteeltaan sopusuhtainen, ei liian raskastekoinen, jota valitettavasti näkee tänä päivänä hyvin paljon. Buhund on paimenkoira jolla tulee olla tehokkaat liikkeet sekä tyypillinen ravi. Liikkeitä pitäisi arvosteltaessa pitää tärkeänä. Luonteeltaan Buhund on rohkea, energinen ja ystävällinen.

Buhundin pää on tasapainoinen, ei liian raskas. Korvat ovat keskikokoiset, ei liian isot pään kokoon nähden. Kallo- ja kuononpituus ovat likipitäen samat, kuono-osa mieluimmin lyhyempi kuin pitkä. Otsapenger on oltava selvästi havaittava. Buhundilla pitää olla hyvä pigmentti, mustat silmäluomen reunat ja mustat huulet.

Buhundilla ei saisi olla liian lyhyt tai liian pitkä kaula. Jos kaula on liian lyhyt, buhund menettää ylvään ryhdikkyytensä ja harmonisen tasapainonsa, kun taas liian pitkä kaula saattaa hävittää koiran kompaktiuden.

Buhund on lähes neliömäinen koira joka ei saa olla liian pitkä rungoltaan. Koira ei saa olla ylirakentunut eikä satulaselkäinen vaan sillä pitää olla lyhyt, oikea ja vahva ylälinja. Ylälinjan pitää pysyä myös liikkeessä. Lanneosa ei saa olla liian pitkä. Buhundin tulee olla lihaksikas ja tasapainoinen toimivilla kulmauksilla. Rinta tulisi olla hyvin kehittynyt. Häntä voi olla sekä yksöis- että kaksoiskierteellä kunhan siinä ei ole väliä. Häntä pitää olla voimakas ja ylöskiinnittynyt.

Turkki ei saa olla aaltoilevaa, kuivaa tai pitkää. Se suojaa koiraa säältä ja tuulelta ja siksi on oltava tiivis pohjavilla ja suhteellisen lyhyt ja tiivis peitinkarva.

  

 

 

Buhund (Norsk Buhund) är en medelstor Spetshund och en mycket mångsidig ras. Till färgen är de antingen ljusgula till rödgula (hårspetsarna kan vara svarta) eller helsvarta med lite vitt. Ordet "bu" betyder bebyggelse, boningsort, gård eller hus. Rasens ursprung går tillbaka ända till slutet av 1800-talet då buhundar användes som vakt- och vallhundar samt som jakthundar. Numera är Buhund ypperliga familje- och sällskapshundar. De är temperamentsfulla, lekfulla och älskar motion. De passar för flera olika grenar. Agility-, lydnads- och bruksgrenar osv. är alla lämpliga. I vissa finländska rasbeskrivningar påstås felaktigt att Buhund inte skäller och inte är en jakthund. Faktum är emellertid att Buhunden förr användes som gårdshund och den används av vissa ännu idag i bl.a. älg- och orrjakt. I Finland är rasen ännu ganska okänd, här finns för närvarande ca 50 exemplar. Däremot är den populär i Sverige, Danmark, England och Holland och givetvis i sitt ursprungsland Norge.

Buhund är en livlig hund som vill vara med överallt, men på grund av att den är så energisk, behöver den en målmedveten skolning och mycket motion och aktiviteter.

Buhund (Norsk Buhund) is a middle-sized Spitz-dog. This multipurpose breed can come in two colours, light yellowish to yellowish red (the outer coat can be black) or black with a few white markings. The word "bu" means dwelling, living place, yard, or house. The roots of this breed go back to the end of the 17th century, when they were used as watchdogs, sheepdogs and hunting dogs. Today Buhund dogs make excellent family dogs. They have a good temperament, are playful and love to exercise. They can be trained for agility, obedience, as working dogs and so on. Buhund is still not a well-known breed in Finland (there are about 50 dogs right now), but they are popular in Sweden, Denmark, England, The Netherlands and of course in Norway, the country of origin.