Lopettaja

Parvekkeelle se tuli.
Kaiveli taskujaan ja sytytti.
Tuprutti savua suupielistään.
Piti taukoa ja veti taas henkeen.

Joskus sillä oli kaverikin mukana.
Se tarjosi kaverillekin.
Itse seisoi useimmiten.
Tai molemmat nojasivat kaiteeseen.

Oli se kerran lakossakin.
Sortui sitten taas.
Talvella se kävi harvemmin.
Mutta yölläkin kävi.

Sillä oli kerran piippukin.
Kalisteli sitä ja putsasi.
Sen vaimo marmatti siitä.
Poltti sekin kaljoissaan.

Siihen se taas tuli.
Katselee ympärilleen.
Ei sytytä enää.

Lopetti.