Kesäilta

On kesäilta - kesäloma,
pois kiire, työn paine.
Kesäkin nyt aivan soma,
rantaan lyö tuttu laine.

Kaislikon reunasta katiskoista
kalaa saan kaikenlaista.
Pientä puuhaa aina riittää,
pihanurmikin täytyy niittää.

Yksi vääntää vastaa puista,
toinen kantaa saunaan puita.
Paita joutaa nyt jo naulaan,
kohta voimme mennä saunaan.

Saunassa on löylynhenki,
kuiskaa hiljaa löylyrenki.
Yhden päätä varmaan huimaa,
koska tahtoo mennä uimaan.

Vastat hakkaa hartioita,
rintoja ja lantioita.
Nyt maistuvat kahvit pullat,
kaikki pöytään saavat tulla.

Vieras käy, tulee toinen,
maistaa palan loimulohen.
Lokki ylhäällä taivaalla liitää
saaliin perään tahtoo kiitää.

Hyttysparvi aina tiellä
iltapalan tahtoo niellä.
Kiertää kaskut, puheenaiheet
kalareissun suuret vaiheet.

Kuuluu äänet iloisten suitten
lasten leikit laulavaisten.
Hanurinsoitto kruunaa illan
sävel ei ole alla sillan.
Nuorten leikit vihdoin yhtyy
rakkaus siitä silloin syttyy.

Vaan yhden silmät eivät loista
mikä murhe miestä painaa moista?
Hän kirjoittaa runoa noista
ei tilaisuutta tulla voi toista.

Hiillos hiipuu, sauna jäähtyy
ilta loppuu, tähdet syttyy.
Loppuu linnun laulu
järvi kuin taulu.

Nukkumatti hiljaa hiipii,
aittaan, tupaan, kammariin.
Kun on kaikki aivan hiljaa
Runo pisteen saa.