Kalamiehen humppa

Pienen pojan kirjoissa rantaan astelin,
vanhan vaarin uistimen veteen viskasin.
Pian sillä suuren hauen rantaan kiskaisin,
kalamiehen maineen sain.

Kylän pojat siitä oli aivan kateissaan,
vaan kylän tytöt olivatkin siitä innoissaan.
Kilpaa juosten tulivat kalaa perkaamaan,
että päästään tanssimaan.

Kalamies parhaat vitsit aina kertoilee,
hanurinkin silloin tällöin ottaa polvelleen.
Työtä tekee tehtaassa ja aina hymyilee,
kalaan lähtee kavereineen.

Talvella pakkasukko nurkkaan kolkuttaa,
tuiskunpoika järven jäälle lunta kasailee.
Kalamies käy silloin uutta verkkoo kutomaan,
katiskoita paikkailee.

Pilkkikilpailut ne ovat mieltä kiehtovaa,
saa kalakavereita silloin kautta Suomen maan.
Minulle taas järven ahti antaa antejaan,
saan voittajana kumartaa.

Keväisin ja syksyisin kun jäät on heikkoja,
ja kun myrskytuulet vaahdottavat järven aaltoja.
Kunnon kalamies ei silloin ole kalassa,
on hän perheensä parissa.

Kalamies itselleen kunnon vaimon saa,
puuron keittää, eväät laittaa, saunan lämmittää.
Kesäisin suvijuhlat pihaan järjestää,
ystävätkin kutsun saa.

Nyt kaikki tulkaa meille juhliin,
on meil nyt suven suurta juhlaa.
Nyt uudet kalavitsit kuullaan,
sitten mennään tanssimaan.

Nyt kaikki mennään humpan tahtiin,
humppaa kalamies nyt soittaa.
Hän soittaa kalamiehen humppaa,
nyt irti ilon ottaa saa.