Tulossa:




Riekkuja suomenpystykorva Ryhdin kanssa.


10. lokakuuta



Kotimatkalla oli aihetta juhlaan :D

Syyskuinen jäljestysturnee Ruotsissa on muisto vain, mukava muisto.
Kuuden päivän aikana ajettiin, tai käytännössä Erica ajoi, autolla yhteensä reilut 2500 kilometriä (kotimatka Savoon mukaanluettuna), pysähdyttiin liki lukemattomilla kirpputoreilla (joo-o, löytöjäkin tehtiin!)
- ja osallistuttiin neljään perättäisinä päivinä järjestettyyn jäljestyskokeeseen.
Koska kenraalijäljestykset kotona olivat menneet, kauniisti ilmaistuna, hieman pommiin, oli alokasluokan
jälkeä odotellessa epävarma olo. Mutta niin vain sorkka löytyi ripeällä vauhdilla ja tie avoimeen luokkaan oli aukaistu.
Ensimmäiseen avoimen luokan jälkeen Helka käytti aikaa kokonaista 17 min (45 min käytettävissä).
Vain loppuun osunut, vettä täynnä olevan ojan ylitys tuotti punapäälle ylimääräistä päänvaivaa, joten
mammanhan se oli ensin yli loikittava. Pian kuului perästä molskis ja loiskis - ja matka jatkui. Tuloksena AVO1.
Kolmannen illan jäljestys osoittautui koko reissun hikisimmäksi - ja ehdottomasti palkitsevimmaksi.
Jäljestysmaasto oli täynnä uusituoretta riistaa, ja melkein höyryäviä torttuja, joten Helkan pysyminen
varsinaisessa asiassa oli työn ja tuskan takana. Kun itselleni ei ole suotu minkään valtakunnan suuntavaistoa,
eikä koiranlukutaitokaan vielä ole jalostunut, toi oma kulmien oikomiseni lisähöystettä Helkan
muutenkin hankalaan iltapuhteeseen.
Mutta sorkka löytyi ja muutama minuutti jäi vielä pelivaraakin.  Tuloksena AVO1.
Viimeinen jäjestyskoe oli heti maanantai-aamuna, joten sunnuntai-illan koettelemuksista ei Helkalle
kyllä jäänyt yhtään ylimääräistä lepoaikaa. Toisaalta takataskussa oli jo ne käyttökoetulokset, jota olimme lähteneet tavoittelemaan, joten suuria paineita ei enää ollut.
Silti jännitti, enemmän kuin kertaakaan aiemmin, sillä viimeisen kokeen tuomaria pidettiin etukäteen vaativimpana.
Alku kuitenkin sujui supsikkaasti ja juuri kun ajattelin, että nou hätä, alkoi koira pyöriä kuin, no, puolukka jne.
Paitsi että näin jälkikäteen ajateltuna ohjaaja taisi enemmänkin olla se, joka pyöri kuin tuuliviirin lavat puhurissa.
Kuten loppulitviikissä todettiin, koira ajoittain häiriintyy siitä, ettei ohjaaja luota siihen :o
Häiriötekijöistä huolimatta Helka selvitti jäljen käytettävissä olevassa ajassa. Tuloksena kolmas AVO1,
 joka merkitsi sitä, että kotimatkalle päästiin Ruotsin jäljestysvalion kanssa :D
Seuraavaksi tavoitellaan koetulosta voittajaluokan jäljeltä Suomesta. Treenit on jo aloitettu ja kaikkien kavereiden,
tuttujen ja puolituttujen metsämaastot valjastettu hyvään harrastukseen. Sorkkiakin on pakkaseen varattu niin,
ettei sinne enää juuri muuta (= ruokaa yms) mahdu.
Valitettavasti tänä vuonna ei jäljestyskokeita enää näytä olevan, joten kotimaan jälkikoitokset jäävät
väistämättä tulevan vuoden puolelle. Mutta ei se mitään. Pelkkä harjoittelukin on tosi kivaa.
Selvästi myös, ja erityisesti, Helkan mielestä.
 




Jäljestystreenit jatkuvat.


28. elokuuta



Alpo kulutti jäljestysvuoroa odotellessaan aikaa seuraamalla sitä,
minkälaisia käpylehmiä Suvi teki. Kuva: Katja Laitinen.

Käytiinpä Herra Sir Alpon kanssa spanieleiden taipumuskokeessa Elimäellä.
Hauskaa oli - muillakin kuin meillä, ja meidän kustannuksellamme :D
Koe alkoi varsin lupaavasti, kun tuomarina suorituksia arvioinut Heli Rummukainen istahti kivelle ja
tarkasteli koirien sosiaalista käyttäytymistä. Armollisesti Alpo kävi nuuhkaisemassa Helin kättä, kiersi käsketysti
ympyrää - ja nosti kivelle koipea. Tässä osiossa tuomari olikin sitten ylöskirjannut, että "erittäin rauhallinen Alpo
tutustuu rennosti ihmisiin ja hieman etäisesti toisiin koiriin".
Sama rauhallinen ote jatkui läpi taipparin - jopa siinä määrin, että tuomari oli jossain vaiheessa revetä nauruun.
Ja repesikin pitkän päivän päätteeksi, tuloksia ääneen lukiessaan. Päivän paras anti taisi  olla se, kun
Alpo hakuosuudella käveli tyytyväisenä mamman kupeessa eikä juuri korvaansa lotkauttanut takaa tulleelle haulikon laukaukselle. Tästä osiosta tuomari oli ylöskirjannut muun muassa sen, että "laukauksesta pysyy ohjaajan vierellä
ja jatkaa verkkaista päiväkävelyä". Jäljestys ja vesityö sujuivat samaa rauhallista tahtia, mutta hyväksytysti,
mutta päivän kokonaistulos oli kuitenkin selkeä hylsy. Silti ei harmittanut pätkääkään, sillä taas kerran tuli todistettua,
että vaikutuksen voi tehdä muutenkin kuin häikäisevällä lahjakkuudella. Alpo nyt vaan on niin.... pollukka :D
Ps. Tänään Alpo osoitti sen, ettei kuteja kannata heittää hukkaan eli mitä sitä hakea vain siksi, että pärjäisi
jossain kokeessa, jos saalista ei kerran ole lähitienoolla. Pollukka nimittäin pyrähti aamulenkillä
ihan oma-alotteisesti metsään, löysi sieltä teeren ja pölläytti sen oikea-oppisesti ylös. Arvata saattaa, että
kyseisen pyrähdyksen jälkeen kehuja tuli kohtuullisen vuolaasti.


20. kesäkuuta

Näyttely"kiertue" tällä erää heitetty eli Varkauden, Pieksämäen ja Riihimäen kaikkienrotujen näyttelyt Helkan kanssa.
Varkaudessa mäykkyjä oli ekaa kertaa arvioimassa Karin Bergbom. Tulos jun3, eri.
Pieksämäellä niin ikään ekaa kertaa mäykkyjä arvosteli Arja Koskelo, jonka arviointi jää kyllä elämään pitkäksi aikaa.
Arvostelu sinänsä oli erinomainen mutta sa tyssäsi siihen, että Helkan ylälinjan olisi tullut olla feminiinisempi
- mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan... Tulos jun2, eri. Ja pakko myöntää: viimeksi on ottanut yhtä paljon pataan
silloin, kun Hilima sai evan hampaittensa takia. Sattui muuten Pieksämäellä sekin...
Riihimäellä mäyräkoirakehässä tuomaroinut Riitta Lahtovaara sen sijaan ei ollut ekaa kertaa pappia kyydissä.
Ylälinjakin oli "korjaantunut", tosin tällä kertaa kynnet olivat liian pitkät ;D
Pitkät kynnet eivät kuitenkaan haitanneet menoa, joten päivän lopputulos oli rop ja ryp2 :D




Tuomari Riitta Lahtovaara esittelee Helkalle rop-ruusuketta.
Kuva: Anu Hämäläinen, kikkailu Sirpa.

10. toukokuuta 2011




Kevään ensimmäinen näyttelykoitos, Tohmajärven ryhmänäyttely, takana. Ja kyllä jännitti.
Helka esiintyi mainiosti ja sai tuomari Tanya Ahlman-Stockmarilta hienot arvostelut, eka sertin ja oli rop.
Ryhmäkehässä (ryhmät 4/6) ei menestystä enää tullut, mutta hienosti Helka jaksoi sielläkin vielä esiintyä,
vaikka jouduttiin odottelemaan kehää koko päivä.


4. toukokuuta 2011



Ahkerat vaalityöntekijät :D

Alkuvuosi on kulunut niin vauhdilla, että Karkailevien Makkaroiden arjen pienet sattumukset
ovat jääneet ylöskirjaamatta, joten tässä ja kuvasivulla vihdoin päivitysten lyhyt oppimäärä.
 Suurin rutistus koko porukalle taisi olla eduskuntavaalit, jotka lopulla saatiin kunnialla vietyä läpi.
 Tulevana viikonloppuna Helka kävelee ensimmäistä kertaa "virallisesti" näyttelykehiin. Saas nähdä miten käy,
narun yläpään pitäjän maha on ollut perhosia täynnä siitä asti, kun näyttelyilmottautuminen lähti maailmalle.

25. marraskuuta




Pojjan Pollukka on kotiutunut Minskin reissultaan väsyneenä, mutta onnellisena - ja Valko-Venäjän valiona.
Ja mikäs oli reissussa ollessa, kun oli ainoana poikana viiden tytön kanssa!
Kesällä jos edistytään taippareihin asti ja Pollukka ne läpäisee niin siitä tulisi myös Suomen muotovalio.
 Mutta se on ensi kesän juttuja se.
Minskin tuomisina siis 20. pvä lauantaina serti, cacib ja vsp, kun siskontyttö Ziro vei koko potin
ja oli pitkän päivän päätteeksi vielä ryhmänsä paras!!!
Sunnuntaina Alpo oli pu2, sai sertin ja varacacibin ja tuli näin Valko-Venäjän valioksi.
Aika hyvä tulos puolentoista vuoden näyttelytauon jälkeen. Pollukka oli kuulemma esiintynyt
eka päivänä suorastaan riehakkaasti, niin kivaa oli ollut.
Alposta tulee aikanaan myös paikallinen julkkis, kun sitä lauantaina kuvattiin 
valkovenäläiseen lemmikki-lehteen... :D Kasvattaja-Heidi antoi juttuun tarkemmat lausunnot.
Isot kiitokset Heidille, joka toimi Minskin matkanjohtajana ja huoltajana yms.
Kiitokset kuvista myös Satulle!
Pollukan arvostelut ovat parhaillaan käännettävinä joten niitä odotellessa...





Tässä tutustutaan hotellihuoneeseen. Arvatkaa kuka on Alpo?




Tyttöjen kanssa iltakävelyllä. Joukkoa johtaa Heidi ja
karvaisina kavereina Pirkko ja Ziro.


17. marraskuuta

Ei sitten lähdetty Helkan kanssa Jyväskylän kv-näyttelyyn kun tuomari vaihtui ja
juoksut alkoivat olla juuri hippeimmillään. Mutta pitkästä aikaa oli kiva olla kehän reunalla
 ihan vaan kenneltyttönä ja "pikkusen" shoppailla...
Mutta Alpo lähtee huomenillalla kohti Minskin koitoksia Heidin kaa.
Iik, mitenkähän se Pollukka iliman mammaa mualimalla pärjää??!!!




Alpon henkilökohtainen Trimmaajaystävä-Satu pistämässä
Pollukan karvoja ojennukseen ennen viikonlopun kauneuskoitoksia.
 Siitä onkin ehtinyt vierähtää yli vuosi, kun Alpo viimeksi esiintyi näyttelykehissä.


7. marraskuuta



Neiti Helka-neiti ikiomassa kotona.


Kummaa takaraajojen kasvua ja yleistä jämäköitymistä oli tapahtunut sitten parin viikon takaisen Lahden keikan.
Tänään Helka-neiti kävi pyörähtämässä Lappaanrannan ryhmänäyttelyssä, jossa karvakorvien kauneutta arvioi
ruotsalainen Elisabeth Rhodin. Tällä kertaa hienosti esiintynyt perusriiviö sai kp:n ja koska Helkan supermissin maine ;D
 on ilmeisesti ehtinyt jo kiiriä maan ääriin,  ei pentuluokkaan ja sitä myöten roppikehään ilmaantunut ketään vastuksiksi.
Rhodin tykästyi mm. Helkan iloiseen käytökseen ja kehui punapäätä erittäin lupaavaksi, hienolinjaiseksi nartuksi.


27. lokakuuta

Ei voi muuta kuin lainata takavuosien kirkasajatuksista filosofia loivennettuna:  melekonen reissu
 mutta tulipahan tehtyä - Lahden kaikkien rotujen pentunäyttely viime viikonloppuna nimittäin.
Helka esiintyi Hiliman perintöremmissä hienosti, mutta ei onnistunut sulattamaan arvosteluita jakaneen
Saara Sampakosken sydäntä. Tuloksena kilpailuluokan kakkossija ilman kunniapalkintoa.
Tuomarin mielestä Helka antoi sunnuntaina ilmavan ja etukorkean vaikutelman ja käveli takajalat allaan.
No, koirat haukkuu ja karavaani jatkaa kulkuaan. Lissee treeniä ja hurtilla huumorilla kohti uusia koitoksia.




Helka malttoi poseerata tosi hienosti, vaikka kehä oli melkein kaksi tuntia
myöhässä arvioidusta aikataulusta.
Kuvasta kauniit kiitokset Hämäläisen Anulle!


20. syyskuuta

Helkan kauneuskilpailudebyytti Oriveden kaikkienrotujen pentunäyttelyssä (18.9.) sujui,
 jos nyt ei ihan sataprosenttisen tyylikkäästi, niin ainakin omalla tyylillä - kuten kuvista voi ehkä päätellä...
Tärkeintähän ei ollut voitto vaan itsensä päihittäminen, jossa tavoitteessa Helka onnistui mainiosti.
Ryhmäkehässä meno vähän hyytyi, koska Helkan mielestä olisi esimerkiksi ollut mukavampaa seurustella
takana tulleen kaniinimäyräkoira Elviksen kanssa.
Oli myös paljon kivempi välillä vähän istahtaa, eikä vain seistä töröttää tappina paikoillaan niin kuin ne muut
(lällärit!!!) tekivät. Totteleminenhan on Helkan mielestä kaiken kaikkiaan ihan liian yliarvostettua.
Anyway, tuomari Maija Mäkinen kuitenkin tykkäsi riiviöstä ja arvosti Helka-neidin
(joka pian pääsee kylpyyn uuteen upeaan vannaansa, kiitos vaan Miialle!) ryhmäkehän kakkoseksi.

4. heinäkuuta

Helka aloitti julkiset esiintymisensä. Ensin hän poseerasi 
päivän Joroisten Lehdessä Kesäsilppurina ja myöhemmin illalla iltatorilla
Elukat-eläinsuojeluyhdistyksen teltassa. Välillä tosin oli aikaa käydä tutustumassa
myös torimenoon ja noihin kahteen kuvassa näkyvään kummallisen rotuiseen eläimeen,
jotka jättivät jälkeensä mielenkiintoisen hajuisia (ja makuisia, mutta tätä ei kerrota muille) papuja.



Kummallista porukkaa täällä iltatorilla...



Onneksi kotona saa RELATA!!!!!!


29. toukokuuta





Tänään se sitten Joensuussa viimein loppui, Hiliman näyttelyharrastus. Samalla  ympyrä sulkeutui,
sillä kun ekaa kertaa kehään nuortenluokassa vuonna 1999 asteltiin, oli tuomarina
Pieksämäen kaikkien rotujen näyttelyssä Zidy Munsterhielm-Ehnberg.
Zidyn kehään veteraaniluokassa oli siten myös hyvä lopettaa.
Vähän jännitti etukäteen, että mitäköhän tuomari näin monen vuoden jälkeen Himpasta tuumailee.
Varsinkin, kun linja näytti tiukalta ja laatuarvostelussa monet saivat sinistä, jopa keltaista nauhaa.
Mutta hyvinhän se meni. Himppa esiintyi tapansa mukaan reippaasti ja tuloksena Rop vet sekä pn4.
Eikä edes oltu viimeisinä narttujen kilpailuluokassa vaan taakse jäi kaksi nuorikkoa.
 Isoa vetskukehää ei enää jääty odottamaan, koska Alpo ja Pilvi olivat kotona melkein kuplat otsassa
 ja Helkakin piti vielä hakea hoidosta (kiitos korkealaatuisesta päiväkotipaikasta ystävälleni Juustolle Heinävedelle!).
Ai niin, linja arvostelussa piti reilun kymmenen vuoden takaiseen hyvin. Silloin tuloksena oli pn1, sert ja vsp.






Kehän jälkeen vaihdettiin tuomarin kanssa muutama sana muun muassa siitä,
miten Hilima on pysynyt niin hyvässä kunnossa.

22. toukokuuta

Wonder Yap's Daniela eli kotoisammin Helka-neiti, jota emme vielä ole nähneet kylvyssä,
muutti tänään Karkailevien Makkaroiden residenssiin. Vastaanotto oli odotettu: Hilima hyväksyi tulokkaan heti (samaa sukujuurta nääs, esiäitinä Mimin Hattrick), Pilvi oli sitä mieltä että älä tuu mun karvoille
äläkä varsinkaan mun leluille ja Alpo... No, Alpo taisi olla sitä mieltä, että makkarakiintiö talossa on jo täysi.
Puolet Helkasta omistaa (puolia ei vielä jaettu) Erica Pettersson.
Kuvia 9-viikkoisesta neidosta kuvasivulla.
Helkan omatkin sivut näkevät päivänvalon lähiviikoina.


13. toukokuuta

Käytiinpä tänään pitkästä aikaa koiranäyttelyssä, Kangasniemellä Hiliman kanssa.
 Ei tullut suurta menestystä, mutta treffattiin kehän reunalla Hiliman kasvattaja Kristiina uusine makkaroineen.
Ei oltu nähtykään sen jälkeen, kun pistettiin Hiliman kanssa hynttyyt yhteen syyskuussa 1997.
Hilima esiintyi tapansa mukaan iloisesti ja reippaasti. Tuomari Irina Poletaeva katsoi Ikäneidon EH:n ja henkisen kunniapalkinnon arvoiseksi; niitä fyysisiä kunniapalkintoja kun ei enää näyttelyissä voida vetskuille jakaa.
 Matka jatkuu Joensuun kaikkien rotujen näyttelyyn reilun kahden viikon päästä.




Foto: Soolotanssijatar Valkuainen


9. maaliskuuta



Tänään juhlittiin,perhepiirissä ja perinteisin menoin, Alpon 3-vuotissynttäreitä.
 Isoa kermakakkua ei kuitenkaan näillä synttäreillä tarjottu, koska pojasta on talven mittaan
muutenkin kasvanut ns. pulska. Mutta kynttilä lihapateekakussa tietenkin oli,
kuten kuvasta voi selvästi havaita (kts. kuvassa oikeanpuoleinen hurlikurli).

28. helmikuuta

Hiljaiseloa on ollut... Paljon oikeita töitä ja päivän päätteeksi happihyppelyt ja sohvaperunoiksi hyytyminen.
Viikonloppuisin kuitenkin palataan entisiin kujeisiin, jäille ja metsiin.
Tänään avattiin kolmen vuoden tauon jälkeen lumikenkäkausi (kuvia uusimmalla kuvasivulla).
Tosin luminkenkäilyyn keli oli lievästi haasteellinen.
Lumi oli painavaa ja se upotti päämakkaran polven yläpuolelle. Mutta kivaa oli ja lopulta lumipalloina takaisin
lähtöpisteeseen palattiin, Alpo uskollisesti kepakkoa kantaen.
Alpsun kanssa käytiin perjantaina silmätarkastuksessa Keski-Suomessa. Se osoitti, että kaihi on pysynyt ennallaan
eli nuppineulan piston kokoisena pisteenä molemmsisa silmissä.


14. tammikuuta