Vuosisadan vaihteen kahden puolen liikkui Karjalan salokylillä parempiosaisia metsästäjiä karhunkierroksilla. Heiltä saatiin kuulla paikallisen väestön rohkeista koirista, jotka useasti olivat onnistuneet pelastamaan isäntänsa hengen keihäsmiehen joutuessa sylipainiin karhun kanssa. Vaikka suomalaista pystykorvaa suurempi musta koira on kauan tunnettu Karjalassa, niin sen syvimmät sukujuuret liitetään kauemmas. Karjalankarhukoiran kulkeutuminen Suomeen on ollut mahdollista suomalais-ugrilaiseen kielisukuun kuuluvien komien eli syrjäänien vaelluksien myötä. Metsästäjäkansana tunnetut komit harjoittivat kaupankäyntia karjalaisten kanssa jo 1100-luvulla, jolloin myös heidän koiransa ovat voineet kulkeutua karjalaisten asuinalueille.

Karjalaisen karhukoiran varsinainen hyväksyminen rotukoiraksi tapahtui v. 1936 Helsingissä, Suomen Kennelliiton ensimmäisessä koiranäyttelyssä. Talvisota oli ankara takaisku rodun kehitykselle. Huomattava osa koirakannasta tuhoutui sodan jaloissa. Jatkosota toi sitten takaisin täydennystä sotatoimialueelta Talvisodan menetyksiin. Näin meille tuli karjalankarhukoira, jonka nimi vakiinnutettiin nykyiseen muotoonsa v.1936 ja johon haluttiin liittää rodun kayttö-ominaisuuksista kiinnostavin ja kunniakkain.

Metsästäjän luonne: Parhaimmillaan karhukoira on upea, luonnonvoimaa uhkuva, hivenen arktiselta vaikuttava koira. Huolimatta kauniista ulkomuodostaan tämä rotu ei sovellu kenelle tahansa. Ensisijaisesti karjalankarhukoira on metsästäjä, yli kaiken muun. Metsästys on ollut - ja on yhä - perimmäinen syy, miksi tätä rotua jalostetaan ja karhukoiran metsästysvaistot ovat todella vahvat. Karjalankarhukoira on ilmiasultaan vaikuttava koira, jonka rohkea metsästäjän luonne ja ylpeä olemus pääsevät oikeuksiinsa metsässä suomalaisen luonnon keskellä. Karhukoiran hankintaa harkitsevien tulee tiedostaa, että tämä rotu on jalostettu itsenäiseen työskentelyyn suurriistan pariin, yleensä hirvien ja karhujen metsästykseen, ja heidän tulisi ymmärtää millaisia ominaisuuksia tällainen työ koiralta vaatii. "Lepsu sylikoira ei todennäköisesti toimi kovinkaan hyvin äkäisen karhun tai suurikokoisen hirven kanssa". Tämä myös tarkoittaa sitä, että karjalankarhukoira saattaa olla ja usein on enemmän tai vähemmän aggressiivinen muita koiria kohtaan (ominaisuus on mainittu myös rotumääritelmässä), etenkin uroskoirat samaa sukupuolta kohtaan. Tämän takia kunnollinen sosiaalistaminen pentuna on tärkeää. Muutoin karhukoira on luonteeltaan ihmisystävällinen ja tasapainoinen, joskin hieman itseensä sulkeutunut (juro) varsinkin aikuisiällään, mutta metsässä häikäilemättömän rohkea, sisukas ja kestävä jahtikoira.

Suurriistan metsästykseen sopiva käyttökoira: Karhukoira on jalostettu ensisijaisesti suurriistan metsästystä varten. Karhukoiria käytetään yleensä hirven- ja karhunmetsästykseen ja haukku­kokeisiin. Tietyt yksilöt, ns. "kaiken viljan" karhu­koirat soveltuvat myös pienriistan metsästykseen. Karjalankarhukoiraa ei suositella pelkästään seurakoiraksi, vaan sillä tulee olla mahdollisuus rodulle luonteenomaiseen toimintaan: suurriistan metsästämiseen ja/tai siihen liittyvään haukkukoetoimintaan osallistumiseen. Karhukoiran hankkijalla tulisikin olla innostusta ja mahdolli­suuksia metsästää koiransa kanssa tai osallis­tua haukkukoekoetoimintaan. Koetoiminnan kaut­ta saadaan arvokasta palautetta jalostustoiminnan onnistumisesta, ja tätä tietoa voidaan edelleen hyödyntää jalostusvalintojen suunnittelussa. Hirvenhaukku- ja karhukokeiden ohella karhu­koiralla voi kilpailla mm. metsästyskoirien jäljestämiskokeissa (MEJÄ), linnunhaukku­kokeissa, tottelevaisuuskokeissa (TOKO), pelas­tuskoirakokeissa, vetokoirakokeissa ja agilityssä. Toistaiseksi karhukoirien osallistuminen viimek­si mainittuihin koemuotoihin on ollut vähäistä. Karjalankarhukoiran metsästysvaltteja ovat tar­kat aistit, eritoten vainu, sekä jälki- että ilmavainuisuus, erinomainen haku, erittäin hyvä suun­tavaisto ja yhteistyöhaluisuus metsästäjän kans­sa, joka kuitenkaan ei saisi ilmetä haukkuinnon puuttumisena. Karhukoiran erinomainen vainu, luontaiset liikunnalliset edellytykset, laajahakui­suus ja pyynti-into tekevät siitä koko valtakunnan koiran, joka soveltuu käytettäväksi metsästykseen ja kilpailutoimintaan kaikkialla Suomen alueella. Olosuhderiippumattomuutensa ansiosta karhu­koira ei pelkää vaikeitakaan sää- tai maasto-olosuhteita, sillä vesistöt tai paksu lumikerros eivät estä tehokasta riistatyöskentelyä. Karhukoira on myös hyvä hirvenkäsittelijä, sillä yleensä sen löytämät hirvet jäävät löytöpaikalle. Jos kaato ei onnistu heti, vaan hirvet karkkoavat ulkoisen häiriön vuoksi, niin luontaisesti pysäyttämään pyrkivä, nopeasti liikkuva jahtikoira tavoittaa ne helposti uudelleen. Kuuluvan ja parhaimmillaan kertovan haukun laadusta voi päätellä, mitä hirvityös­kentelyssä tapahtuu jopa kilomerien päähän. Sitkeytensä ansiosta isäntäuskollisuus on saa­nut myös toisen merkityksen: haukkuintoista karhukoiraa voi joutua odottelemaan joskus pit­käänkin, ennen kuin koira ottaa yhteyttä omistajaansa. Tästä johtuen karhukoiran omistajan ei tar­vitse hätäillä haukulle pyrkiessaan. Haukun alet­tua on kyllä aikaa syödä eväitä ja lämmitellä nuo­tiolla kaikuvasta haukusta nauttien - mikä useille metsästäjille onkin jahtiretken parasta antia.

Haukkukoetoiminta: Vielä tänä päivänä Suomessa pääasiallisin syy omistaa karjalankarhukoira on juuri metsästys. Eniten koiria käytetään hirvenmetsästykseen, mutta karhukannan lisääntyessä yhä useammin myös karhunmetsästykseen. Toinen yleinen toimintamuoto ovat erilaiset haukkukilpailut aidossa luonnonympäristössä, joissa jäljitellään metsäs­tystapahtumaa. Tällöin saaliseläintä haukutaan il­man saalistamistarkoitusta ja koiran työskentely kirjataan tarkkaan ylös koulutettujen tuomarien toi­mesta. Metsästyskokeita järjestetään koko Suo­men alueella ja niihin voivat osallistua karhukoirien ohella myös muut hirveä tai karhua hauk­kuvat pysäyttävät koirarodut. Haukkukokeisiin osal­listuminen on mahdollista koiran saavutettua yh­deksän kuukauden iän. Ensimmäisen kerran kilpaillessaan koira osallistuu ns. avoimen luokan kokeeseen, josta jatkokilpailuihin päästäkseen on saatava ykköstulos, ns. AV01: nen. Mikäli koiraa ei ole palkittu virallisessa näyttelyssä, on koiran saavutettava näyttelypalkinto virallisesta näyttelys­tä, ennen kuin se voi jatkaa kilpailua voittaja­luokassa. Tämän jälkeen koira voi niissä me­nestymisen myötä edetä aina mestaruushauk­kuihin asti. Kaiken tämän edellytyksenä on, etta näyttelypalkinto on vähintään avoimen luokan tois­ta palkintoa vastaava. Tärkeimmät vuosittaiset karhukoirien hirven­haukkukokeet ovat rodun valtakunnalliset mestaruusottelut, Hirvenhaukut -ottelu uroksilla ja nartuilla Hirvikuningatar -ottelu. Merkittävä arvokilpailu näiden ohella on nuorille, alle 3-vuotiaille sekä karhukoiranartuille että -uroksille tarkoitettu Tappisarvikisa, jonka tarkoituksena on lisätä nuor­ten karhukoirien arvostusta ja käyttöä uusina mah­dollisina jalostuskoirina. Muita arvokilpailuja ovat vuorovuosittain järjestettävät pohjoismainen hirvenhaukkumaaottelu ja ns. ystävyysottelu, jos­sa suomalaisten hirveä haukkuvien rotujärjestöjen koirat kilpailevat hirvenhaukuissa. Karhukokeisiin voi osallistua itanaapurissa, johon järjestetään ryhmämatkoja muutamia kertoja vuodessa. Karhunhaukkutaipumuskokeita järjestetään myös Suomessa luonnonolosuhteissa joko omi­na tapahtuminaan tai hirvenhaukkukokeiden yhteydessä, jos koiran haukulta loytyykin karhu. Karhunhaukkutuloksen kirjaus on mahdollista, jos paikalla on karhukoetuomareiksi pätevöityneitä tuomareita. Haukkukokeiden kilpailukalenteri julkaistaan heinä-elokuussa Pystykorva-lehdessä ja Koiramme -lehdessä. Haukkukoetuloksia julkaistaan mm. Pystykorva-lehdessä ja järjestön www­ sivuilla. Koetuloksista kootaan myös vuosittain julkaistava vuosikirja, jossa julkaistaan myös kaik­ki vuoden aikana saavutetut näyttelytulokset ja näihin liittyviä erilaisia tilastoja.

Valionarvot: Metsästysominaisuuksia vaaditaan luonnollisesti myös metsästyspystykorvien ulkomuotovalioilta. Muotovalion arvon saavuttamiseksi karjalankarhu­koiran tulee kolmen sertifikaatin lisäksi saada rodunomaisissa metsästyskokeissa avoimen luokan ensimmäinen tai kaksi avoimen luokan toista palkintoa. Vastaavasti käyttövalionarvoon vaaditaan hyvää rodunomaista ulkomuotoa, ja sen saavuttamiseksi karjalankarhukoiran tulee olla palkittu näyttelyssä toista palkintoa vastaavalla palkinnolla ja metsästyskokeissa kolme kertaa voittajaluokan ensimmäisellä palkinnolla, joista yksi on saavutettava eri koekautena. Koiranomis­tajan on anottava valionarvot Kennelliitosta.