Karhukoirauros Leevin "metsästäjän" uraa!

09.10.1999 Tultuamme kävelylenkiltä huomaan Leevin tuijottavan Ritasuon pellon suuntaan. Ulosmentyäni totean pellossa olevan yksinäisen hirvilehmän. Samalla Leevi jo hyökkääkin pihan reunaan ja aloittaa vihaisen haukun. Kello on 19.25. Pois pihalta pentu ei kuitenkaan uskalla mennä. Tiivis haukku jatkuu 15 minuuttia kunnes hirvi hiljalleen löntystää pellon taakse metsään. Tämän jälkeen Leevi haukkuu sinne päin vielä puolisen tuntia. Tässä vaiheessa kaikki näyttää hyvältä. Koirahan on vasta 4.5 kuukautta vanha.

07.11.1999 Sunnuntain hirvenmetsästyksen saldo: yksi lehmä ja yksi vasa. Leevin kanssa oltiin kaadolla. Seurattiin ensin verivanaa, kun hirvi oli vedetty metästä pois traktorilla. Hirvi oli jo peräkärryllä kun Leevi sen "löysi". Sitä se alkoi pikkuhiljaa haukkua ja sitten ei kun kiinni vaan. Mitsulla kun vietiin hirveä lahtivajalle, niin Leevi haukku sitä koko ajan takakopasta käsin.

05.12.1999 Joku elukka on Ritasuon pellon takana, kun Leevi on sitä haukkunut koko illan. Välillä on oltu pellon takana ja missä milloinkin. Mutta pellossa on se porkkanakasa. Voipi olla hirviä, mutta kun on aivan pimeää.

08.03.2000 On jäänyt pitkät tovit kirjoittelematta, vaikka onkin Leevin kanssa kierrelty maita ja mantuja. Koira ei vaan ole tahtonut hirviä haukkua kuin muutamia minuutteja. Hyvä se kyllä on hirvet löytämään. Tänään asiat muuttuivat. Päivällä lähdemme koiran kanssa jaloittelemaan metsään. Jonkun ajan päästä Leevi aloitti haukun jossain Riithaan suunnassa ja sitä kesti vajaa kymmenen minuuttia. Sen jälkeen se tuli tykö ja lähti uudelleen. Nyt haukku alkoi hiukan edellisestä etelään, mutta ei kestänyt kuin hetken ja taas koira tuli tykö. Kotiin kun oltiin lähdössä ja pääsin melkein autolle, niin tien päästä alkoi kuulumaan haukku. Ei muuta kuin sinne päin hiippailemaan. Lehmä ja vasa. Leevi haukkui näitä paikallaan toista tuntia, jonka jälkeen hirvet hiukan siirtyivät ja haukku jatkui. Yhteensä haukkui puolitoista tuntia, jonka jälkeen yh ja koira siitä kiinni. Hinkua olisi ollut lähteä perään, mutten päästänyt, kun oli pimeä vastassa. Ja hirvien rauhoitusaika. Tästä koira kesäksi kiinni.

07.05.2000 Illalla puoli kymmenen aikoihin kaveri soittaa ja kysyy, josko olisi aikaa lähteä lopettamaan jalkansa katkaissut hirvi saabin liukkaan kelin radalle. Ei muuta kuin Leevi autoon ja menoksi. Hirvi on ylivuotinen emästään vierotettu mullivasa ja oikea takajalka reisiluusta poikki. Hirvi ei yritä karkuun kun kaveri sen ampuu. Sen jälkeen otetaan koira autosta ja siitähän riemu irtoaa. Haukku irtoaa heti komeasti ja karvatupsut alkavat lennellä.

29.08.2000 Aamuyöllä heräsin n. klo 04.30 ja kuuntelin, että Leevin haukku kuuluu jostain muualta kuin tarhasta. Menin katsomaan ja siellähän se Leevi haukuskeli Ritasuon pellon takana. Vihelsin sitä pois ja odottelin, muttei sillä ollut muuta vaikutusta kuin että haukku katkesi. Menin siitä takaisin nukkumaan ja seitsemältä herätessäni haukku kuului vielä samasta paikasta. Menin sinne kattelemaan ja pääsinkin näkemään, että Leevi haukkui hirvilehmää ja sen vasaa. Pienen karkon ne ottivat, mutta Leevi seurasi ja aloitti haukun. Seurasin niitä ja kun olin taas hollilla koitin viheltää koiraa ja se alkoi tulla pikku hiljaa lähemmäksi. Mutta myös lehmä seurasi ja kun se oli n. kymmenen metrin päässä minun oli pakko alkaa katkoa risuja, muttei se niihin reagoinut. Sitten nousin pystyyn ja löin käsiäni yhteen niin hirvet lähti niin pirusti ja Leevi perään. Ei se niitä enää kiinni saanut, mutta tuntuu hyvälle kun 1v 3kk vanha koira haukkuu kuusi tuntia hirviä.

01.09.2000 Tänä päivänä oli Leevin eka koe. Turun ympäristössä pystykorvayhdistyksen järjestämä 2-viikon avoimen luokan koe. Olin saanut ylituomari miehen mukaan ja hain hänet aamuviideltä. Lähdettiin Luhdalta liikkeelle suuntana länsi. Ilma oli aamulla vielä viileä ja tyyni, mutta pilvetön taivas lupaili päiväksi lämmintä keliä. 102min ja haukku alkoi kaukaa laitatuulesta Kalliperkon/Mantereen suunnasta. Sieltähän se löytyikin haukkumasta Mantereen pellon ja rautatien välistä haukussa lehmä ja vasa. Kuunneltiin siinä haukkua ja tehtiin suunnitelma, miten mennään haukulla. Silloin puuttui kohtalo peliin junan muodossa. Juna nimittäin tuli ja karkotti hirvet pois sellaisella nopeudella, ettei Leevi pysynyt mukana. Ei ehditty menemään haukulle eikä antamaan karkkoa. Tässä Leevi ehti haukkua 78 minuuttia. Lähdettin hakemaan Leeviä ja se löytyikin. Sitten yritettiin Raman tien varresta lähteä päin Sääksjärveä mutta Leevillä oli jo haju nokassaan riistapellosta päin ja sinnehän se myös lähti kun sen irti päästin. Haukku alkoikin melko pian Maaniitun pellon takana, mutta ei tullut kuin muutama haukkusarja, kun jo lähdettiin. Ja taas mentiin. Kun saatiin koira kiinni, päätettiin koe lopettaa 240 työskentelyminuutin jälkeen. Pisteitä tästä kertyi 66,5p. ja Avo 1.

15.09.2000 Aamulla taas kuudelta lähtö. Tällä kertaa Vääräjärven tien päästä. Pieni matka päin järveä ja koira irti. Leevi lähtikin heti lujaa liikkeelle ja kerran näin siitä vilauksen seitsemän minuutin kohdalla. Siitä 15 min. ja haukku alkoi kuulumaan taas aika kaukaa. Tällä kertaa Kaakan pellon suunnalta löytömatkan ollessa reilu kilometri. Pikkuhiljaa menin haukulle päin ja se kuului pellon takaa. Haukku kuitenkin jatkui, muttei kovinkaan tiheänä. Äänikin oli jälleen aika epätavallisen kirkas. Hirvi tuntui liikkuvan hieman. Ne kiersivät Kaakan eteläpuolelta pellon ympäri ja minä pikkuhiljaa perässä. Välillä otettiin pieni spurtti ja sinä aikana Leevi ei haukkunut. Hirvi kuitenkin pysähtyi aina. Pian alkoikin kuulua edestä rytinää ja hirvisonni tuli löntysteli vastaan Leevi aivan takanaan haukkuen. Se taisi saada jonkun hajun minusta, kun se n. 20 metrin päähän pysähtyi ja muutti hiukan suuntaansa. Pian se kuitenkin tuli jälleen samasta kohdasta ja minun oli se pysäytettävä ja annettava karkko. Sonni lähti takaisin samaan suuntaan ja Leevi tuli käymään minun luonani. Ei meinannut antaa kiinni, mutta pillin ja pullan avulla se onnistui. Sen jälkeen Leevi lähti jälleen hirven perään ja otti lyhyeksi jääneen uusintahaukun Kaakan pellolta. Sen jälkeen ne lähtivät peräkkäin kohti Mustavuorta. Parin tunnin päästä löysin Leevin raman tien päästä aika väsyneenä. Se on kovasti tehokas ja varma hirven löytäjä. Löytöhaukkua 97 min. Koko haukkuaika oli 167 min. Oli uusinta haukut ja ampumatilaisuudet ja seuraaminen ja pysäyttäminenkin toimivat aika hyvin. Ja kovasti oli tottelevainenkin tällä kertaa. Viikon kuluttua on Kalannissa hirvenhaukkukoe ja siihen asti ei voi muuta kuin koettaa pitää koira kunnossa ja terveenä.

23.09.2000 Hirvenhaukkukoe Kalannissa. Maastoarvonnassa kohdalle osui Verkasuo Vehmaalla. Leevi löysi hirvet melkein heti ja aloitti haukun. Sitä ei kuitenkaan tullut kuin 19 min. niin hirvet lähtivät mennen kovin läheltä taloa, jossa talon koira alkoi haukkumaan ja Leevi meni sinne. Sain sen kuitenkin pois sieltä ja hakuhommia jatkettiin vielä tuntikaupalla. Kuitenkin ilman tulosta. Alku meni todella hyvin mutta tulos oli kuitenkin vaatimaton: VOI 0 ja 45p.

30.09.2000 Hirvenhaukkukoe Pyhärannassa. Me saimme maastoksi Ylikylän maaston, joka olisi ollut hyvä maasto, mutta mennessämme lähtöpaikalle peltoaukealla oli hirvilehmä vasansa kanssa, joten emme voineet päästää koiraa siitä irti. Jatkoimme matkaa aukean ja joen yli ja päästimme Leevin irti tarkoituksena kiertää vastatuuleen sillan yli pellolla nähdyille hirville. Kaikki meni hyvin, mutta kun tulimme sillalle Leeviä ei yllättäen näkynytkään hakulenkiltään takaisin. Puolen tunnin päästä kattelin tutkalla, joka ei näyttänyt mitään. Myöhemmin selvisi, että olin laittanut toisen pariston väärinpäin pantaan. Emme voineet muuta kuin lähteä ajelemaan kaikkia mahdollisia pikkuteitä kolmiosta Ylikylä, Ropa ja Rohdainen. Koiraa ei löytynyt ja menimme takaisin lähtöpaikkaan ja joimme kahvia yms. ja odottelimme. Jonkun ajan päästä Leevi sitten tulikin ja oli aivan rättipuhki (koira oli poissa n. 4 tuntia). Ajateltiin kuitenkin päästää se aamulla nähdyille hirville. Tällä kertaa ei voinut puhua mistään hausta vaan koira suorastaan löntysteli ja aivan lähimaastossa. Hirvet kuitenkin löytyivät, muttei haukkua tullut ennen karkkoa kuin kolme minuuttia ja Leevi ei niitä suostunut seuraamaan. Päätimme lopettaa kokeen ja tulokseksi jäi VOI 0 ja 24p.

07.10.2000 Piirimestaruuskoe Mynämäellä. Toivoin parempaa tulosta kuin edelliskerroilla, mutta. Arvonnassa sain hyvän maaston Karjalasta. Lähdettiin majalta ja jälleen ennen kuin päästiin metsään, oli tiellä kaksi hirveä. Ei muuta kuin yrittämään seuraavalta tieltä. Sielläkin seisoi tiellä hirvi, joka tuntui varovan etujalkaansa. Ei kun taas hakemaan uutta paikkaa. Lähdettiin Karjalan poikien lahtivajalta ja pikkuhiljaa kuljettiin. Tunti ja kolme varttia oli hakua takana ja silloin alkoi haukku jostain 800 metrin päästä. Ei se kuitenkaan kestänyt kauaa kun koira tuli jo pois. Haukku oli tosin heti siirtynyt ja meni jokseenkin kuulumattomiin. Otettiin koira kiinni ja mentiin yrittämään aamuisia hirviä. Koira lähti kyllä hakemaan ja oli parhaimmillaan pois tunnin verran, muttei löytänyt hirviä. Vaikka tuomarit meinasivat, että se olisi ollut tunnin lenkin aikana niiden perässä. Ei muuta kun sinne toiselle aamun hirvelle. Sen Leevi löysikin melkein heti, ja aloitti haukun. Se siirtyi hiukan ja koira tuli pois. Komensin sitä takaisin ja se meni ja aloitti uuden haukun. Ja tuli pois. Siihen lopetettiin se koe, kun koira ei kerran suostu haukkumaan kuin viisi minuuttia kerrallaan. Lopputulokseksi jäi VOI 0 ja 44p. Se tässä hiukan lohduttaa, että haku sillä toimii. Nytkin saatiin täydet pisteet nopeudesta ja laajuudesta.

09.10.2000 Tänään lähdettiin Leevin kanssa Raisioon eläinlääkärille tarkastuttamaan koira että olisikos se kunnossa. Eipä ollut, vaan oli nielutulehdus ja silmissä sidekalvon tulehdus. Kymmenen päivän antibioottikuuri ja silmätippoja. Ja hirvijahti alkaisi lauantaina.

26.10.2000 Aamulla puoli yhdeksän aikoihin ajelin Repolan metsätien päähän ja lähdettiin kohti Heinalhoa. Leevi löysi hirvet Ritasuon pellon kulmasta (lehmä ja kaksi vasaa). Ne kiersivät päin Sääksjärveä ja tulivat pian takaisin mennen kohti kylää. Koiraa ei kuitenkaan näkynyt missään mutta melkein tunnin päästä se alkoi haukkumaan Marimäessä. Sinne en kuitenkaan kerinnyt ennen kuin se jo lopetti haukkumisen. Tutkan kanssa kattelin sen liikkeitä ja totesin sen olevan ehkä Kytämäessä päin. Taipaleentien yli olivat tuoreet jäljet. Tuli kiire hakemaan autoa Repolan tieltä. Fillarilla sinne ja autolla takaisin. Sitten koira löytyikin Rainon sokeripellosta. Ei kuitenkaan antanut kiinni vaan häipyi mettään. Mentyäni kotipihalle, tutkasin, missä koira on, ja se alkoi haukkui Kytämäessä päin. Hiippailin sinnepäin ja ehkä noin tunnin päästä löysin Leevin haukkumasta tiheästä kuusipuskasta kolmea hirveä. Pääsinpäs hollille ja täräytin etumaista vasaa. Se kaatui noin kymmenen metrin päähän. Soitto kaverille ja apuvoimia oli tulossa. Itelläni ei ollut edes puukkoa mukanani. Aikani kun pilliin viheltelin niin Leevi tuli paikalle. Oli häipynyt kaadolta jonnekin. Nyt alkoivat kuitenkin karvat pölistä. Mutta vaikka hirveä suolistettiin, niin Leevi ei osoittanut mitään vihaisuuden merkkejä. Nyt olisi sitten koiralle eka kaato.

29.10.2000 On ammuttu kahta vasikkaa, joista toinen karkaa metsään. Haen koiran ja päästään Leevin kanssa koittamaan jäljitystä. Hirvi oli ensin kaatunut mutta lähtenyt kuitenkin uudestaan liikkeelle ja mettään. Verijälki oli pellon pielessä ja lähdettiin kaverin kanssa seuraamaan Leevi valjaissa jälkeä, kun toiset oli ensin mennyt passiin asti. Hirvestä oli tullut verta rajusti ja Leevi menikin vauhdilla jälkeä pitkin. Vasa löytyikin noin 600-700 metrin päästä Vehmaan rajalla ja oli kivi kuollut. Siinä oli Leevin eka oikea jäljitys ja se meni hienosti.

04.11.2000 Kaveri ampui kahta sonnia ja niiden piti molempien jäädä pellon takana olevaan ojaan kuolleina mutta… Toinenpa olikin mennyt siitä saman tien metsään. Haettiin Leevi paikalle ja kateltiin jälkiä. Kun jäljen alku löytyi, lähdettiin Leevi valjaissa jäljittämään. Vauhti oli taas kovaa. Hyvä, että kyydissä pysyttiin. Kun oltiin menty ensimmäisen metsätien yli, piti pysähtyä ja siirtää passia. Siitä kun jatkettiin niin kohtapa hirvi jo näyttäytyikin ensimmäisen passimiehen edessä, muttei hän päässyt sitä ampumaan. Hetken päästä sitä ampui toinen passimies, muttei osunut. Mutta pian se meni hyvälle ampumasektorille ja siihen jäi. Me menimme Leevin kanssa kaadolle ja annettiin sen vähän retuuttaa hirveä. Nyt oli jo vaikeampi jäljitys. Verta ei nähty koko aikana kuin kerran tai kaksi ja pituutta jäljellä oli noin 4-5 kilometriä. Silti koira meni jälkeä pitkin kaikkine koukeroineen todella varmasti ja vauhdilla.

? Näillä paikkeilla Leevi karkaili öisin tarhastaan ja tempaisi pari semmosta kuuden seittemän tunnin haukkua. Pilkkopimeällä ja keskellä yötä, mutta kuitenkin.

? Leevi on karkaillut tarhasta ja nyt aita on 3 metriä korkea ja alhaalla n 80 cm 8 mm:n harjateräksestä verkko, että eiköhän se siellä ala pian pysymään.

20.08.2001 Lähdettiin Leevin kanssa vähän illalla metsälle kävelemään. Muutama tunti kuljettiin muttei hirviä löytynyt kunnes 23.00:n aikoihin kuului muutama haukahdus aika kaukaa. Yritettiin sinne päin mutta koira lopetti haukkumisen. Aikamme kun autolla odoteltiin kateltiin tutkalla, ettei se autosta kovin kaukana ollutkaan. Siitä se löytyi eräältä heinäpellolta. Oli ottanut supin kiinni ja nirhannut sen. Vahti sitä sitten tiukkana. Uusi piirre tuli esiin koirassa. Yllätysten poika.

28.08.2001 Menen läheiselle pikku järvelle katsomaan sorsia ja otan Leevin mukaan. Sieltä rantapusikosta se taas löytää supikoiran ja lopputulos on sama kuin ennenkin.

07.10.2001 Tutun seurueen apuna hirvimetsällä. Melkein heti jahdin alettua,ilmoitetaan jo hirveä ammutun. On kuitenkin päässyt menemään metsän puolelle ja hukkaan. Äijät hakevat siellä miehissä hirveä reilun tunnin, mutteivät löydä. Vasta kun verta löydetään, vien Leevin jäljelle. Alta viiden minuutin olemme kuolleen hirvisonnin luona n. 300:n metrin päässä ampumapaikasta. Ei hassummin. Leevi on aika hyvä jäljittämään verijälkeä.

19.10.2001 Koira ottaa valkohäntäpeuran seisontaan. Seisovat siinä yli 5 minuuttia n. 30 metrin päässä toisistaan. Olisin pystynyt sen aivan hyvin ampumaan, muttei se ole varmaan paras mahdollinen opetus koiralle. Oli se tosin aika humoristisen näköistä. Siitä kun lähdetään, niin Leevi on löytänyt supikoiran ojavallin luolasta ja kaivanut niin syvälle, että vain häntä näkyy. Hetken päästä se jo saakin supiin kiinni ja sieltähän se nousee. Ja lopputulos on vanha tuttu.

22.09.2002 Mentiin velipojan ja Leevin kanssa sulajajärvelle tarkoituksena saada Leeville hirvihaukku mutta. Leevi löysi heti supin ja tappoi sen. Ei kauan supikoira vanhene tavattaessa.

01.10.2002 Jäljitettiin ammuttu peura Leevin kanssa pimeässä ja löydettiin se noin 150-200 metriä ampumapaikasta.

16.10.2002 Kaveri kävi jäljittämässä Leevin kanssa ammutun peuravasan pimeässä. Löytyi läheltä ampumapaikkaa pellosta. Ampuja kertoi, ettei peuraa olisi löydetty ilman koiraa ennen aamua. Itse olin iltavuorossa töissä.

22.10.2002 Kaveri soitti ja kertoi ampuneensa iltahämärissä hirvenvasaa ja se pakeni metsään. Menin sitä jäljittämään ja koira seurasi verijälkeä hyvin. En viitsinyt juosta kovin kauan Leevi valjaissa vaan päästin sen irti. Se ottikin heti haukun parin sadan metrin päästä muttei se kestänyt paikallaan vaan siirtyi lujaa vauhtia n. 800 metriä. Leevi otti sen kyllä välittömästi uudelleen haukkuun. Haukku alkoi hiukan vajaa puoli kymmenen illalla ja jatkui puolille öin. Sitten tuli hiljaista. Pakkasta oli vajaa kymmenen astetta ja niin äänekäs keli, ettei haukulle menoa voinut ajatellakaan umpipimeässä. Leevi tuli jäljen suunnalta pois metästä ja minä sain sen kiinni. Ajateltiin, että hirvi olisi kuollut ja lähdettiin miehissä hakemaan raatoa sieltä missä Leevi sitä viimeksi haukkui. Ajelin sinne ja päästin koiran irti. Hetken haettuamme Leevi alkoi uudelleen haukkua ja kaverit lähtivät välittömästi menemään haukulle ja saivat ammutuksi haavoitetun vasikan (yöllä klo 2.00). Kaiken kaikkiaan Leevi toimi hyvin ja haukkuakin tuli sentään yhteensä kolmisen tuntia.

3.12.2002 Nyt oli aamulla seitsemän jälkeen ammuttu peurapukkia ja se oli karannut metsään. Minä otin töistä puolikkaan pekkasen ja lähdettiin sitä seuraamaan puolilta päivin. Lumesta näki, että peuraan oli osunut ja seisomapaikoista sai selville osumapaikan olleen vasemmalla puolella. Vähän matkaa (n. 1 km) Leevin kanssa valjailla jäljitettyämme todettiin, ettei sitä sillä keinolla saataisi kiinni. Niinpä päästimme Leevin irti. Eikä aikaakaan kun metsä jo raikui seisontahaukusta. Ampuja lähti katsomaan mikä siellä on ja yrittämään ampumaetäisyydelle. Peurapukkihan se siellä oli ja päästiin lopettamaan sen kärsimykset. Ei olisi uskonut, että peura seisoo niin hyvin koiran haukussa.

08.01.2003 Minulle soitettiin edellisenä iltana ja kerrottiin peurapukkia ammutun ja se oli karannut. Sitä oli jäljitetty miehissä muutama kilometri ja siitä tuli selvästi verta. Aamulla Leevi mukaan ja aamuyhdeksältä jäljelle. Hetken seurattuamme Leevin kanssa valjaissa koira yritti oikoa pellon yli myötätuuleen vaikkei koko pellossa näkynyt jälkeäkään peuroista. Tein koiran kanssa pellossa pienen lenkin ja ajattelin, että hukka tuli ja vein koiran takaisin jäljelle. Mutta peura oli vain käynyt metsän puolella ja kun tulimme Leevin kanssa jälkeä pitkin pois metsästä peura tuli pellon keskellä olevasta metsäsaarekkeesta ulos ja karkasi. Vein Leevin suoraan jäljelle ja hetken päästä alkoikin silloin tällöin kuulua vaimeaa haukkua. Minä sain itse lähteä haukulle ja koira tuli vastaan katsomaan, että mitä tehdään ja meni takaisin haukkumaan. Niinpä pääsin ampumaan peurapukin tiheään kuusikkoon ja saimme haavakon pois kitumasta.

12.01.2003 Kaveri soitti ja kertoi haavoittaneensa peurapukkia. Parin tunnin kuluttua (n. klo 22.00) lähdimme peuran perään. Mentiin ensin valjailla se matka, minkä ampuja oli kulkenut sen perässä ja sen jälkeen Leevi irti. Haukku alkoikin melkein välittömästi ja ei kovinkaan kaukaa. Mentiin kaverin kanssa lähemmäksi ja saimme ensin koiran näkyviin, joka haukkui ja kiersi maassa olevaa peuraa. Ennen kuin päästiin ampumaan koiran ollessa jatkuvasti tulilinjalla, peura kerkisi ylös ja heti kun Leevi oli pois tulilinjalta, ammuttiin peuraa lopetus kylkeen. Nätti kahdeksan piikkinen peura. Onneksi saimme peuran talteen pois kitumasta.

08.09.2003 Tänään koira ui kiinni majavia reilusti yli kaksi tuntia.

13.09.2003 Ensin otettiin Leevin kanssa minkki hengiltä ja sen perään reilu tunnin majavatyöskentely uimalla, josta koira kiinni ja pois.

17.10.2003 Kaveri oli ampunut peuraa ja se oli mennyt metsään. Menimme Leevin kanssa koettamaan, jos se löytyisi ja siellähän se oli eikä kovinkaan kaukana ampumapaikasta. Sitä vaan ei mies tahdo löytää sulan maan aikana.

9.12.2003 Kävimme Leevin kanssa hakemassa kauriin, joka oli karannut. Ei ollut kaukana ja saimme sen talteen.

6.12.2003 Ammuin itse peurapukkia ruokintapaikalla hämärän rajamailla ja se karkasi metsään. Ajattelin hakea koiran vaikka uskoin peuran olevan kuolleena aika lähellä pellon reunaa. Ei sitä kuitenkaan löytynyt ja niinpä päästin Leevin irti. Eikä kauan mennyt kun haukku alkoi noin puolen kilometrin päästä. Siellä se oli haukkumassa ja pääsin lopettamaan eläimen. Komea 6-piikkinen urospeura. Ilman koiraa näitä elikoita ei pääse peitteisessä metsässä ampumaetäisyydelle, varsinkaan pimeässä, kuten tälläkin kertaa.

7.1.2004 Kaveri soitti ja kertoi peuraa haavoitetun. Koira autoon ja jäljille. Tällä kertaa se eksyi ensin terveitten peurojen perään mutta muutaman kilometrin seuraamisen jälkeen tuli takaisin, jolloin saimme sen ohjatuksi oikeille jäljille. Hetken kuluttua haukku alkoi ja hiivin haukulle. Siellä seisoi peura koiran haukussa ja pääsin lopettamaan sen eläimen.

16.7.2004 Käytiin koettamassa Ypäjällä eräässä villisikatarhassa, miten Leevi "pelittää" villisikojen kanssa ja toimihan se. Vaikkei koira ollut koskaan sikoja nähnytkään,  haki se siat heti ylös ja haukkui ja paimensi niitä melkein tunnin ennen kuin se otettiin kiinni. Leevi toimi sikojen kanssa hienosti ja riittävän varovasti. Otti kuitenkin heti kiinni, jos sika käänsi sille selkänsä. Tänään oli melkein hellepäivä. Lämpötila reilusti yli 20 astetta.

25.10.2004 Kaveri soitti, että peuraa on ammuttu ja se on päässyt pimeään metsään. Koira mukaan ja ampumapaikalta valjaissa jäljille. Muutamassa minuutissa löydettiin peura noin 200 metriä ampumapaikasta. Nämä eivät löydy ilman koiraa syksyisestä, märästä metsästä pilkkopimeässä.

24.11.2004 Kaveri soitti ja kertoi ampuneensa peuraa kytikseltä ja se oli päässyt karkuun eikä sitä miehissä saa kiinni. Ei muuta kuin Leevi mukaan ja koettamaan. Seurattiin pieni matka jälkiä kytketyllä koiralla mutta sitten päästettiin se irti. Koiralla meni yli tunti ennen kuin se alkoi haukkumaan reilu puolen kilometrin päässä. Metsässä oli niin paljon hirven ja peuran jälkiä, että ne varmaan sekottivat sitä. No haukun alettua yritin päästä lähelle mutta pariin kertaan elikko karkkosi kun olin n. sadan metrin päässä. Kolmannella yrityksellä pääsin jo näkemään peuran mutta taas se karkasi. Viimein kun taas haukkua alkoi kuulumaan, pääsimme peuran näkemään kunnolla ja ampumaan lopetuslaukauksen. Työskentely kesti vajaa kaksi tuntia ja tänä aikana peura karkkosi  n. 3 kilometriä mutta saatiin kuitenkin koiran avulla talteen.

25.11.2004 Nyt on ammuttu hirveä kytikseltä ja ampuja päätti hetken jälkiä seurattuaan, että on parasta koittaa koiralla hakea sitä elikkoa. Leevi mukaan ja valjaissa hakemaan. Ei mene montaa minuuttia kun jo olemme hirvisonnin luona. Napakymppilaukaus mutta vahva eläin on kuitenkin mennyt 200-300 metriä metsään ennen kuin on kaatunut.

27.11.2004 Aamulla on ammuttu metsäkaurista ja osuma ei ole ollut tappava. Miehissä ei sitä saa kiinni niin koitetaan Leevin kanssa. Ensin valjaissa pieni matka, jolloin kauris lähtee makuulta edestä karkuun. Siitä Leevi irti jolloin se hetken päästä jo saa kauriin kiinni ja se päästään lopettamaan.

27.01.2005 Kaveri soittaa puoli yhdeksän maissa illalla, jos olisi aikaa lähteä koettamaan Leevin kanssa lopettaa peuraa, jota hän on ampunut ja se on päässyt karkaamaan haavoitettuna. Hieman ennen kymmentä ollaan paikalla ja lähdetään seuraamaan jälkiä koira valjaissa. Ensin pienen pellon yli joen rantaan, josta peura on kääntänyt suuntaansa sulan jokiuoman mukaan. Koira irti ja minuutin, parin päästä alkaa haukku kuulumaan. Noin kolme varttia kuluu ennen kuin haukulle päästään ja ampumaan eläimeen lopetuslaukaus. Nätti naaraspeura. Ensimmäinenkin laukaus on kyllä tappavassa paikassa mutta kun se ei ole rikkonut mitään sisäelimiä, ei eläin ole kuollut. Mutta nyt on.

14.11.2005 Kaveri oli ampunut naaraspeuraa illalla mutta se oli paennut metsään. Sitä oli jäljitetty verijälkikoiralla mutta todettu sen menevän ryhmän edellä pakoon. Aamulla lähdettiin Leevin kanssa sitä hakemaan ja päästettyämme koiran irti, alkoi metsästä kuulumaan peuran ääni. Menimme sinne ja pääsimme ampumaan peuraan lopetuslaukaus. Koira ei haukkunut mutta ei kuitenkaan päästänyt peuraa liikkeelle.

27.1.2006 Kaveri oli ampunut illalla peuranvasaa mutta se oli mennyt kuitenkin menojaan. Aamulla n. 8.30 lähdettiin jäljittämään sitä ensin kytketyllä koiralla ja muutaman sadan metrin jälkeen päästettiin koira irti. Peura löytyi mutta lähti heti kovaa vauhtia pakenemaan. Reilun kilometrin päästä koira sai sen kiinni ja se jäi hiukan vielä kierreltyään seisontahaukkuun, johon se päästään lopettamaan reilu puolen tunnin haukkuun.

13.10.2006 Kaveri soitteli, jos olisi aikaa lähteä Leevin kanssa hakemaan urospeuraa, jota oli ammuttu ja se oli hävinnyt pimeään metsään. Koira vaan mukaan ja menoksi. Ensin kateltiin koiran kanssa pellolla, jos löytyisi merkkejä osumasta. Leevi merkkasi suunnan, johon ampuja kertoi elikon paenneen. Jonkin matkaa valjaissa jäljitettyämme, näkyi maassa verta ja päästimme Leevin irti. Aika pian alkoi haukku ja pääsimme taskulampun valossa näkemään uroksen, joka seisoi koiran haukussa. Siihen lopetimme sen maallisen vaelluksen. Kaikkineen jäljitys oli ohi vajaa tunnissa ja kituva eläin saatiin koiran avulla talteen.

15.10.2006 Hirvijahdissa ammuttua hirveä ei ampumisen jälkeen löytynytkään ja kun verijäljet oli löydetty lähdettiin Leevin kanssa valjaat päällä sitä jäljittämään. Pienen matkaa jälkiä seurattuamme päästin koiran irti ja se meni muutaman sata metriä, josta hirvi lähti jokseenkin heti liikkeelle ja gps:n avulla katoin minne päin hirvi ja koira menevät. Vhf:llä tieto passimiehille ja aika pian kuului pamaus ja passimies kertoi hirven olevan nurin ja koiran kaadolla. 

29.01.2008 Kaveri soitti ja kertoi ampuneensa peuraa illalla ja se oli päässyt karkaamaan metsän puolelle. Lähdin koittamaan jonkin ajan kuluttua Leevin kanssa jos se vaikka löytyisi. Maassa oli tuore lumi joten se helpotti aika paljon jälkien toteamista. Verta oli tullut reilusti ja lähdimme seuraamaan niitä koira kytkettynä. Peura ei ollutkaan kovin kaukana metsän puolella makuulla mutta lähti kuitenkin edeltämme karkuun. Päästin siitä Leevin irti ja aika pian alkoi haukku eikä kovin kaukaa. Jonkin aikaa paikkaa haettuamme pääsimme lopettamaan peuran vasan tiheään pusikkoon. Tälle metsästyskaudelle jäivät tilanteet koiran kanssa vähiin (tämä oli ainoa jäljitys, johon pääsin lähtemään) mutta pääsi se kuitenkin näyttämään, että vanhakin vielä osaa.

27.10.2008 Kaveri oli ampunut kaurispukkia kytikseltä ja se oli mennyt metsän puolelle eikä sitä enää mies löytänyt lumettomasta maasta. Mentiin Leevin kanssa koittamaan eikä se kovin kaukana ollutkaan mutta oli piilottanut itsensä todella pahaan ryteikköön. Saatiin kuitenkin koiralla talteen.

25.11.2008 Kaveri oli ampunut isoa peurapukkia kytikseltä ja matka oli ollut hiukan pitkä. Peurassa oli selvä osuma etupäässä ja verta tuli jonkin verran eläimen seisoessa paikallaan. Koitettiin ensin kytketyn koiran kanssa jäljittää sitä mutta todettiin aika pian ettei se ole kuollut vaan menee edellä karkuun. Siitä sitten päästettiin koira irti jäljille ja se lähti heti perään. Kolmisen tuntia peura meni lujaa edellä karkuun ja välillä kuultiin hiukan haukun pätkiäkin mutta ei sitä kuitenkaan kiinni saatu. Veren tulokin tyrehtyi aika pian mikä pystyttiin toteamaan tien ylityksistä. Kepsin mittariin tuli kuitenkin matkaa melkein 15 km. Tämä oli eka haavoittunut peura, joka Leeviltä on karannut ellen aivan väärin muista. Taitaa poikaa jo alkaa  ikä painamaan.  

Tähän olen kerännyt otteita muistiinpanoista, mitä koiran kanssa on touhuttu. Mukaan olen kirjoittanut lähes pelkästään onnistumisia mutta matkan varrella on ollut myös epäonnea. Mutta niistä ei sen enempää. Kaikki nimet olen muuttanut muotoon "kaveri". Ja niitähän he myös ovatkin. Kiitokset kaikille, jotka ovat luottaneet Leevin kykyihin hoitaa työnsä.