Kisakuulumiset kaudelta 2005


Talvella autoon ei tehty juurikaan mitään. Kansi oli pois ihan vaan tarkistusmielessä, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Myös lisäruiskulle tehtiin 2 kpl suuttimia imusarjaan, mutta näitä ei keritty testaamaan, eli ne eivät olleet käytössä. Uusi konepelti maalattiin, sehän sai kipeää viime vuoden viimeisessä kisassa Ahvenistolla,... niin ja tietysti kilpailunumero vaihdettiin kakkosesta kolmoseen, kertoen viime kauden sijoituksesta sarjassa.



14.-15.5 Super 2000 Race, Alastaro

Alastaroon lähdettiin perjantaina jo päivällä, mutta luotto vehkeisiin oli kohdallaan :) enkä ajanut metriäkään. Niin ja säästihän siinä sen sikahintaisen ratamaksunkin. Katsastin auton perjantaina. Ahtopaineen ohjausmagneettiventtiili nakutteli omia aikojaan auton käydessä tyhjäkäyntiä, ja tätä tutkittiin perjantai-iltana, mutta nakuttelua saatiin hieman hillittyä kikka-kolmosilla. Ihan kuntoon sitä ei saanut, ilmeisesti APC-purkki sekoili omiaan ja luuli koneen nakuttavan jolloin laski ahtoja. Asuntovaunulla oltiin vasta joskus klo 21 jälkeen ja ei kun nukkumaan...


Kauden 2005 ekaa lähtöä odottelemassa....

Lauantaina keli oli mitä mainioin, enkä viitsinyt edes lyödä varikkotelttaa pystyyn koska kisa oli yksipäiväinen. Aamusta oli perinteinen ohjaajakokous ja sitten vaan suoraan aika-ajoon. Ainoa pieni mutta oli uudet Matadorin sliksit, joiden paineista ei kenelläkään ollut hajuakaan; eihän kukaan ollut ajanut niillä metriäkään. No tilannehan oli sama kaikille. Aluksi auto pelasi ihan moitteetta, mutta ahdot hävisivät kierros kierrokselta. Syykin selvisi jo ajon aikana, sillä ujellus ja pöhinä konehuoneesta voimistui koko ajan. Varikolla tekemäni diagnoosi oli oikea, coolerin jälkeinen letku oli jäänyt kiristämättä täysin, eli klemmari oli aivan irti! Ihme on että auto liikkui niinkin hyvin! Enemmän harmaita hiuksia meinasi aiheuttaa viime kausilta liian tuttu vaihteistoöljyn haju kabiinissa, mutta vaikka jo pelkäsin pahinta sekin homma selvisi varikolla onneksi varsin pieneksi jutuksi: vaihteiston kopasta yksi kytkimen työsylinterin M6-pultti oli pyörinyt auki aiheuttaen sen, että vaihteistoöljyä pääsi kytkimelle. Eli taas niitä perinteisiä "talven-jälkeen"-vikoja.
Nooh sijoituksena aika-ajosta kuitenkin toinen sija, huonolla ajalla tosin. Kolmanneksi kaasutteli puheenjohtajamme Heinolasta, Kari Leino. Paalun otti ylivoimaisesti kaksinkertainen Saab-merkkiluokan mestari, Antti Sormunen.


Kova on yritys.....!

Ensimmäisessä lähdössä ensimmäisessä kurvissa oli pieni hässäkkä, josta kaikki Saabistit pääsivät ohi kunnialla, moni muu ei sillä peltitöitä riitti ainakin muutamalle lada-kuskille. No se on racea! Sormunen paineli keulille, jossa ajelikin selkeästi maaliin. Itse ajoin maaliin kakkosena ja Leino kolmosena. Eli aika ajeluksi meni kun autokaan ei ollut hyvä.

Toinen lähtö oli oikeastaan täysin ensimmäisen lähdön toisinto, järjestys sama; Sormunen, minä, Leino.

Kilpaa ei siis päässyt sanan varsinaisessa merkityksessä juurikaan ajamaan, mutta pääasia että auto säilyi ehjänä, vaikka alusta olikin surkea ja hevosiakin oli kateissa reilusti. Antin vauhtiin ei ollut mitään saumoja. No sentään uusi rengas osoittautui todella hyväksi ja kestäväksi.


28.-29.5 Super 2000 Race, Ahvenisto, Hämeenlinna

Vain pari viikkoa väliä, ja vuorossa olikin jo Ahveniston kisa. Taas lähdettiin periaatteella lahjattomat treenaa, ja siis auto varikolle perjantaina, katsastus, ja himaan saunaan ja unelle. Ja lauantaina aamulla suoraan aika-ajoon.

Aika-ajot eivät tuoneet mitään suuria yllätyksiä vaan Sormunen jatkoi siitä mihin Alastarossa lopetti eli kaasutteli taas nopeimmin, joka oikeutti koko avoimessa lähdössä lähtöruudun kuusi, seuraavana olin minä ruudussa kahdeksan ja Leino ruudussa kaksitoista. Koko porukan paalulta lähti jo totuttuun tapaan Mika Lipsanen tuulen nopealla Lada Samaralla.

Sitten odoteltiin päivän ensimmäistä lähtöä ja jälleen kerran arvuuttelimme rengaspaineiden kanssa. Ensimmäinen lähtö startattiin ilman minkäänlaista hässäkkää, Sormunen meni taas menojaan ja kävi oman kisansa Ladojen kanssa, myös minä karkasin lähdöstä niin kauas ettei Leinolla ollut oikeastaan mahdollisuuksia saada ajamalla kiinni. Maaliin tultiin jo tutuksi käyneessä järjestyksessä, Sormunen, minä, Leino.


Pieni kaula jo Leinoon.

Toinen lähtö tarjosi sitten yleisölle nähtävää, kun varikon ylämäessä pyörähti yksi Lada, ja hässäkkä oli valmis. Sormunen oli hässäkän etupuolella joten taas Antti meni menojaan, mutta minä ja Leino jouduimme väistelemään sumaa, mutta pääsimme kolhuitta ohi.... kyse oli tosin senteistä. Oli siinä veivattavaa kun yht'äkkiä Ladaa on edessä poikittain ja kummassakin peilissä näkyy auto!!! Niin läheltä meni että huhhuh. Oli iso remontti enemmän kuin lähellä. Ja onneksi Leino rinnallani tajusi väistää, muuten musta ja oranssi Saab olisivat vaihtaneet hieman väriä kylkiinsä ;) Muutaman kierroksen Leino roikkui perässä, lähdin tosi (=liian) alhaisilla rengaspaineilla ja aluksi oli aika liukasta, mutta kun renkaat lämpenivät ja alkoivat pitää niin menin menojani. Maalissa järjestys oli taas sama.




13.-14.8 Super 2000 Race, Kemora, Veteli

Kemoran kisan päätin jättää väliin matkan ja omien aikataulujen takia. Olisin ollut paikan päällä vasta myöhään perjantai yönä, eikä se kuulostanut kovin mieleiseltä. Kisan tuloksista mainittakoon sen verran, että Sormunen otti tuplavoiton ja näin varmisti mestaruutensa. Leinolta pamahti laatikko, eli reissu oli Karille turha, harmi niin.


3.- 4.9 Super 2000 Race, Ahvenisto, Hämeenlinna

Viimeinen kisa kuihtui osallistujamäärissä tynkäkisaksi, jolloin päätin säästää kustannuksia ja siirtyä katselijan rooliin. Turhaa polttaa rahaa jos vastine sille on huono tai sitä ei juurikaan edes ole. Vain ajamalla maaliin olisi sarjan kakkossija tullut taskuun, nyt sijoitus oli kolmonen, eli väliäkö tuolla.



Yhteenveto:

Mestaruuden vei kolmannen kerran putkeen Uudenkaupungin Antti Sormunen, joka voitti kaikki ajamansa lähdöt 6 kpl. Toiseksi ajoi Heinolan Kari Leino joka jaksoi ajaa kaikki kisat, ja minä olin siis kolmas ollen jokaisessa ajamassani neljässä lähdössä toinen, eli kai ihan tyytyväinen voi olla.

Kaudesta jäi hieman mitäänsanomaton maku, sillä autoa ei kertaakaan saatu pelittämään kunnolla, ei moottoriltaan eikä alustaltaan. Tosin ei treenejäkään ajettu, joten paha on kisoissa alkaa säätämään, joten ihan itseä saa syyttää.

Syyskuussa sitten oltiin Suomen Saab klubin syyskokouksessa ajattamassa porukkaa Alastarossa, jossa tulikin tahkottua n. 70 kierrosta. Tämä olikin kauden hauskin juttu, pääsi vetämään niin paljon kuin sielu sieti! Myös kyydissä olleilla klubilaisilla tuntui olevan kivaa, eihän sitä tietysti ihan joka päivä pääse rata-auton kyytiin. Mainittakoon että renkaat olivat vieläkin hyvät, on se hyvä pyörä tuo Matador! Samoin lisäruisku toimi nyt hienosti, ja tehtiinpä myös diagnoosi miksei ajettavuus ollut ollut koko kaudella kohdallaan (oli yksinkertaisesti keula vaan ihan liian alhaalla!) :)

Loppuun iso kiitos kavereille jotka ovat auttaneet ja hilluneet mukana, muille mukaville Saab-merkkiluokan kuskeille, sekä faijalle jolla virtaa on ihan kuin ennen vanhaan Karting-aikoina! :) Mutta suurin kiitos kuuluu ennen kaikkea sponsoreille. Ilman teitä olisi jäänyt ajot ajamatta. KIITOS!!!

Nyt kaikille hyvää talvea, mää lähden tallille! :)