Mie
 Harrastukset
 Työ
 Seikkailut
 Kuulumiset
 Linkit
 Viesti!




Sain alkuni äidin vatsassa juhannuksen 1979 tienoilla. Aurinkoisena kevättalven päivänä pääsiäisen aikoihin laiskottelu sai mielestäni riittää ja lähdimme sairaalaan. Keskiviikkona, 26.3.1980 kello 18.42 syntyi vanhemmilleni esikoinen: 52 senttinen,  3890 grammaa painava terve tyttövauva.

Asuimme tuolloin Mikkelissä, mutta jo kahdessa kuukaudessa kyllästyin ensimmäiseen kotikaupunkiini ja muutimme Lappeenrantaan, äitini ja isäni kotikaupunkiin.
Ruusun päivänä, 4.5.1980 sain nimen ja siitä asti olen ollut
Kaisa Maarit Sirkiä.
Olin kiltti vauva, mutta puolitoistavuotiaana sain rajun uhmaiän, jolloin en sietänyt vaatteidenvaihtoa. Kerran äiti vei minut mummille hoitoon ja sanoi: ÄLÄ lähde lapsen kanssa mihinkään, tulee pukemisongelmia. Mummi ei kuitenkaan uskonut, vaan halusi lähteä kanssani Etelä-Saimaan toimitukseen ukkia tapaamaan. Lähdettäessä annoinkin pukea kuin enkeli ja tottakai ulkovaatteet sai ottaa Etelä-Saimaan toimituksessa poiskin, olihan se sen verran kiinnostava paikka. Poislähdettäessä olikin sitten lähes koko toimituksen väki erästä puolitoistavuotiasta pukemassa...

Juuri ennen kaksivuotissynttäreitäni sain pikkuveljen, Ollin. Lapsuus oli oikein onnellinen. Suosikkileluni oli oikean vauvan kokoinen Anna-Liisa -nukke. Minulle luettiin paljon, myös innostukseni lautapeleihin lienee lapsuudesta peräisin. Sain olla melko pitkään kotona, ehdin sentään tutustua hoitopaikankin  ihmeelliseen maailmaan Uus-Lavolan päiväkodissa.

Tässä on yksi yritys ottaa joulukorttiin
söpö kuva Kaisasta.
Pellavapää keikistelee...
Hymy heinikosta :)
Rakas isopupu,
joka ei kyllä oikeasti tainnut olla PUPU.
Koulutaipaleeni alkoi vuonna 1987 Kesämäen ala-asteelta. Yläasteikäisenä siirryin kadun toiselle puolelle, nykyiseen Kesämäenrinteen kouluun. Samassa rakennuksessa sain aloittaa lukionkin, kunnes kaupungin viisaat miehet pamauttivat päänsä yhteen ja keksivät lakkauttaa rakkaan, viihtyisän ja ihanan lukiomme. Niinpä jouduin siirtymään abivuodekseni Lyseoon ja keväällä 1999 päähäni painettiin valkolakki.  Lukion jälkeen lähdin aupairiksi Saksaan. Syksyllä 2000 kirjoittauduin sisälle Joensuun yliopistoon. ja valmistuin kasvatustieteen maisteriksi jouluna 2003.

Viihdyin koulussa hyvin. Ehkä liiankin hyvin, kun halusin sinne töihinkin ;) Ala-asteelta on paljon mukavia muistoja, yläasteella ei joka hetki ollut ihan niin kivaa, mutta valinnaisaineiden tunneilla viihdyin. Parhaiten jäi mieleen linturetket luokanvalvojamme kanssa sekä vierailut Partekilla, jonka kummiluokkana olimme. Lukio oli luonteva jatke peruskoululle. Minulle sattui hauskat opettajat eikä luokassakaan ollut valittamista. Terveisiä vaan kaikille! Jättäkäähän viestiä jos tänne eksytte!

Esikoululainen vuonna 1986
Ylioppilas ennen koulun alkua.
Wanhojen tanssit 14.2.1998
Ylioppilas vuosimallia 1999
Siinä oli vähän siitä, miten tähän on tultu. Siitä, mitä minä nyt teen, on kerrottu eri alasivuilla. Nykyisin asun siis Lapissa, Kittilässä. Melkein kaikki kysyvät, miksi halusin muuttaa tänne, olenhan ajautunut aika kauaksi Lappeenrannasta. Muutto oli unelma, jonka halusin ja pystyin toteuttamaan. Sellaisten unelmien on määrä toteutua.
Olin ehkä kymmenen vanha, kun mummini kertoi kesämökillä, että hänellä oli unelma. Unelma asua vuosi Lapissa, nähdä sen luonto ja vuoden kierto: kaamos, ruska, yötön yö ja Lapin kevät. Hän ei kuitenkaan pystynyt ikinä toteuttamaan toivettaan. Samalla hetkellä syntyi pikkutyttöön kipinä saman haaveen toteuttamisesta. Halusin, että minusta tulee isona opettaja ja sen jälkeen asun vuoden Lapissa. Näin kävikin...tosin nyt on jo kolmas vuosi melkein ohi ;) Eikä täältä varmaan vähään aikaan pääsekään pois, sillä kävi niin kuin äiti varoitti: Löytyi lapinmies.

Kittilä on kiva pieni kylä, jossa tosin kaikki tuntee kaikki, vaikka ei onneksi ihan kaikki. Täällä on aika hyvin kaikki palvelut, joita ihminen tarvitsee elääkseen. Ihmiset ovat mukavia ja täällä vielä elää "spontaani kyläilykulttuuri", ettei jokaista vierailua tarvitse sopia viikkoja tai päiviä etukäteen. Liikennevaloja täällä ei ole, eikä varsinaisesti shoppailemaan pääse. Rahat säästyy :) Sukulaiset ja etelän kaverit ovat kaukana, mutta onneksi monet heistä ovat käyneet täällä kyläilemässä.
Ennen kuin muutin tänne, olin käynyt Lapissa kahdesti, molemmat Saariselällä turistikylässä. En ehkä tiennyt mitä teen, mutta tiesin mitä haluan. En ole katunut muuttoani. Täällä on aivan ihanaa. Olen luonteeltani sopeutuvainen, en kaipaa sitä mitä ei ole ja otan ilon irti siitä, mitä on. Muita hallitsevia luonteenpiirteitäni on määrätietoisuus. Tiedän mitä haluan, ja niihin tavoitteisiin pyrin apinanraivolla. Lisäksi olen aika spontaani, jälkikäteen joskus mietin, mitä tuli tehtyä. Olen kai saanut joitakin samoja geenejä Vaahteramäen Eemelin kanssa, sillä joskus on ihan pakko tehdä pieniä harmittomia kepposia! Olen positiivisesti ajatteleva ja iloinen, on kiva saada muutkin hymyilemään. Minä en todellakaan suutu helposti. Tuskin koskaan. Järjestän elämääni toimintaa mitä erilaisin keinoin ja siksi joudun joskus myös noloihin tilanteisiin.. Alkoholia en käytä ollenkaan, vaikka sitä ei kaikki aina usko menoani seuratessaan...

Vielä on moni unelma toteutumattakin....
Apinanraivolla eteenpäin
Kittilä on hyvä paikka!


Sukulaiset ja ystävät ovat tietysti tärkeitä. Vasemmalla on miun rakkaat serkut, oikealla kolme sukupolvea. Alhaalla on kavereita. Ja rakkaita ihmisiä on satoja enemmänkin, tässä vain vähän esimakua :)

Te oletta ihania.


Hanna T.
Hanna H.
Maiju
Tero
Ulla
Omppu
Annika