Taustaa
En ole varsinaisesti missään vaiheessa tullut sheltti-ihmiseksi, vaan sheltit ovat meillä tavallaan sukuvika. Isoäidillä oli ollut aina collieita, joista viimeinen menehtyi tapaturmaisesti pahimman "lassievillityksen" aikaan. Muotikoiran pentua olisi joutunut odottamaan vuoden, ja kun tuttu kasvattaja tiesi naapurikenneliin syntyneen "minilassieita", astui Anu-sheltti saman nimisen collien tassunjälkiin. Vanhempani saivat yhden Anun pennuista häälahjaksi. Sirun muutettua sateenkaarisillalle ollessani seitsemänvuotias sain ensimmäisen oman shelttini Bellan, jonka tyttären Lisan kanssa aloin tutustumaan koiraharrastukseen.
Vanhat rouvat jäivät viettämään leppoisia eläkepäiviä vanhempieni luokse muuttaessani opiskelemaan. Ja oikeastaan minulla olikin vakaa aikomus hankkia afgaaninvinttikoira. Varkain kypsyi ajatus sinisestä shelttitytöstä, ja Pinja (Sound's May I Taste) ryhtyi täyttämään parhaan ystävän paikkaa elämässäni marraskuussa 1998. Pinjan kanssa tuli kokeiltua kaikkea mahdollista tokoagista jäljestämiseen ja siinä sivussa hurahdettua pahemman kerran koiraharrastukseen. Näyttelykärpäsen puraistessa Pinjalle teki seuraa toinen sininen tyttö, Myytti (Cadinan Merle Melody).
Kennelnimeni sain vuonna 2003. Patina oli yksi isoäitini kirjoitustyössään käyttämistä nimimerkeistä ja samassa tarkoituksessa olen myöhemmin käyttänyt sitä itse.
