Ennen ja nyt

Nato-vastustajilla on perspektiivivirhe, joka liittyy päähänpinttymään siitä, että mikään ei ole muuttunut, vaikka Neuvostoliitto on nyt Venäjä, ja vaikka Suomi kaikin tavoin toinen maa kuin puoli vuosisataa sitten. Vaikka Venäjässä onkin yhä enemmän samoja piirteitä kuin Neuvostoliitossa aikanaan, Suomi muuntuu kaiken aikaa yhä enemmän toisenlaiseksi kuin kylmän sodan aikana.

On tiettyjä perusteita arvioida, että Venäjä on kehittymässä yhä enemmän samanlaiseksi kuin se oli Neuvostoliiton aikoina. Samalla Suomi muuttuu koko ajan yhä erilaisemmaksi kuin se on ennen ollut. Venäjä kehittyy kohti kylmän sodan aikaista mallia ja Suomi yhä etäämmälle siitä.

Ei ole järkevää suunata Suomen turvallisuuspolitiikkaa vain sen perusteella, millainen Venäjä on ja millaiseksi se ehkä kehittyy. Kyllä sentään jokin painoarvo täytyy antaa myös sille, miten Suomi on historiassaan toiminut, millainen maa se on nyt ja millainen siitä on ehkä kehittymässä. Juuri nämä asiat kääntävät kaikki nykyiset tilannetekijät tukemana Suomen liittymistä Natoon.

Aina ennen Suomi on ollut heikko epävakaa valtio, jolla ei ollut omaa ponnistuspohjaa. Nyt olemme maailman vauraimpiin kuuluva hyvinvointivaltio, unionin jäsen ja Nato-vetoisen kriisinhallinnan keskeisiin kuuluvat maa, jolla on alueellisesti merkittävä puolustuskyky.

Nato-vastustajien mielestä Suomen näillä ominaisuuksilla ei ole mitään merkitystä vaan turvallisuuspolitiikkamme pitäisi edelleen pohjautua siihen, mitä vahva Neuvostotoliitto aikoinaan yritti sanella heikolle Suomelle.

LINKIT
Etusivulle | Juttuarkisto | Kolumnit ja jutut | Kirjat | Elämän meno