Venäjän vieressä, Naton naapurissa
    Kirjoitettu 18.3.2015 / Etelä-Suomen Sanomat 19.3.15

   Jukka Tarkka
   jt@jukkatarkka.net


Sen jälkeen kun professori Tuomas Forsberg julkaisi klassisen Nato-kirjansa 2002, tietokirjailijat ja kustantajat ovat vältelleet tätä tulenpalavaa asiaa. Ja sitten melkein yhtä aikaa ilmestyy kolme Nato-kirjaa.

Dosentti Markku Salomaan ”Puhutaan Natosta” (Docendo) on järeä faktapaketti, joka uuvuttaa, mutta parhaimmillaan säkenöi. Raimo Pesosen ”Nato hampaankolossa” (Like) on dokumentti siitä, miten kirjoittajan maailmantuska paljastaa Naton täydellisen turhuuden. Jyrki Karvisen ja Juha-Antero Puistolan ”Nato ja Suomi” vastaa näistä kirjoista ehkä parhaiten peruskysymykseen siitä, mikä se Nato oikein on. Ja se on näistä kolmesta kirjasta ainoa, joka ei ehdota eikä torju Nato-jäsenyyttä.

                                            x                    x                    x

Karvinen on turvallisuuspolitiikan pitkiin linjoihin erikoistunut toimittaja ja Puistola strategian tutkimusalan johtaja puolustusvoimain tutkimuslaitoksessa. He eivät kuvaa Natoa tavalliseen tapaan esittelemällä organisaatiokaavioita ja siteeraamalla sen esikunnille käskytettyjä asioita. He kuvaavat puolustusliiton historiallista kehitystä ja kansainvälisen turvallisuusilmaston kehitystä.  

Suomi tulee kuvaan mukaan melko harvoin, mutta aina silloin kun Naton isot asiat tavalla tai toisella sivuavat Venäjää ja Neuvostoliiton historiallisia jalanjälkiä. Silloin ollaan Suomen turvallisuuspolitiikan ytimessä. Tämän juoksutuksen huippuhetki on kuvaus suurvaltajohtajien tähän asti piiloon jääneestä yhteenotosta Helsingin-huippukokouksessa 1997 kun käsiteltiin Naton laajenemista itään.

Kokouksessa läsnä olleen yhdysvaltalaisen huippudiplomaatti Roland D. Asmusin muistion mukaan nurkkaan ajettu Venäjän presidentti Boris Jeltsin suostui pitkin hampain siihen, että Nato laajentuu itään, toisin kuin hänelle oli luvattu 1991. Mutta yksi ehto Jeltsinillä oli.

Hän vaati, että Nato ei saa ottaa jäsenekseen entisistä neuvostotasavalloista muodostuneita valtioita. Näin röyhkeää etupiirisopimusta ei tietysti voi kirjoittaa paperille, mutta suullinen sopimus olisi riittänyt Jeltsinille. Hän kehtasi sanoa ehdotustaan herrasmiessopimukseksi.

Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ei suostunut näin vanhanaikaiseen kaupankäyntiin. Se olisi muistuttanut liikaa Stalinin Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan 1939 tekemää kauppaa Baltian maiden ja Suomen kohtaloilla.

                                            x                    x                    x

Naton vyöry itään alkoi heti Helsingin kokouksen jälkeen ja kesään 2004 mennessä kaikki Baltian maat olivat sen jäseniä. Jeltsin ehdotus jätti Suomelle liikkumatilaa, mutta se ja Nato eivät tarttunet tilaisuuteen.     

Presidentti George Bush määritteli 2001Varsovassa Naton tavoitteeksi Suomenlahdelta Mustalle merelle ulottuvan yhteisen turvallisuusalueen. Suomi jäi roikkumaan sen rajan pohjoispuolelle.

Venäjän presidentti Vladimir Putin raivostui 2008 Bukarestin huippukokouksen päätelmistä, joissa Georgialle ja Ukrainalle avattiin periaatetasolla mahdollisuus hakeutua Natoon, vaikka aikataulusta vaiettiin merkitsevästi. Ne ovat vanhan Venäjän pyhää aluetta, jotka ovat Putinin erityisessä suojeluksessa.

Suomi ja Ruotsi eivät olleet mukana Bushin hahmottelemalla Nato-kartalla, sillä nämä maat eivät olleet jonottamassa jäsenyyttä. Ruotsi jäi myös Putinin rajaaman pyhän venäläisen taikapiirin ulkopuolelle, mutta ei välttämättä Suomi, joka vielä sata vuotta sitten oli Venäjän suuriruhtinaskunta.

Venäjä ei ehkä kiivaile Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan vain sotilaallisista syistä vaan myös siksi, että se tulkitsee naapurinsa kuuluvan vanhan Venäjän pyhään yhteyteen. Jos Suomi luopuu nykyisestä Nato-jäsenyyttä auki pitävästä kannastaan ja jättäytyy pysyvästi Naton ulkopuolelle, se tulee huomaamattaan tukeneeksi tätä Putinin suurvenäläistä haavetta.