Etusivulle

Teosluettelo ja kuvaukset kirjoista

Anna palautetta

P.G. Wodehouse

Sir Pelham Grenville Wodehouse (tuttujen kesken Plum tai Plummie) (1881–1975) oli Englantilainen humoristi joka kirjoitti yli 90 romaania, yli 300 novellia, näytelmiä, laululyriikkaa, runoja ja esseitä. Hänellä oli sujuva, jäljittelemätön tyyli ja kertomuksissa oli poikkeuksetta koomiset juonet. Kirjojen henkilöt sanailevat sukkelasti ja joutuvat mitä eriskummallisimpiin kommelluksiin. Useat Wodehousen teoksista parodioivat hienovaraisesti 1920 ja 1930 -lukujen Brittiläisiä aristokraatteja. Monista aiheista hän kirjoitti kokonaisia kirjasarjoja.

Wodehouse on humoristisen kirjallisuuden klassikko ja hänen kirjojaan luetaan ympäri maailmaa. Käännöksiä on väsätty 25 kielelle, joista yksitoista on sellaisia, joilla on julkaistu yli 30 teosta. Suomennoksia on kuulemma myös yli kolmekymmentä. Kipaisepa kirjastoon ja tutustu! 

Wodehousen kirjat

Wodehousen tuotannosta kuuluisimpia lienevät Bertie Woosterista ja hänen herrasmiespalvelijastaan Jeevesistä kertovat kirjat. Heistä kertovia kirjoja on kymmenkunta, lisäksi kymmeniä novelleja. Bertie on yläluokkainen, hyväntahtoinen ja hidasjärkinen poikamies. Hän on joutilas, ilmeisesti sukunsa rahoilla elävä heppu. Jeeves on kaikkitietävä, täydellinen "gentleman's personal gentleman", joka ohjailee isäntänsä elämää. Bertie joutuu mitä erilaisimpiin kiusallisiin tilanteisiin ja Jeeves pelastaa hänet pulasta erilaisilla juonilla. Näiden kirjojen värikkääseen henkilögalleriaan kuuluu pelkoa herättävät tädit Agatha ja Dahlia, heppu nimeltä Gussie Fink-Nottle ja muita idioottimaisia nuoria miehiä. Yleensä mukana on myös alituiseen kihloihin pyrkiviä neitoja ja muutamassa tarinassa hupaisa Frederick Spode, joka haaveilee diktaattorin urasta. Jeeves -kirjoissa on joskus näyttämönä Kuhnurien Kerho, joka parodioi Lontoolaisia poikamiesten kerhoja. Usein vieraillaan myös maalaiskartanoissa tai oleskellaan Bertien kaupunkiasunnossa.

Englannin Shropshiressa sijaitseva Blandingsin linna on tapahtumapaikkana tusinassa Wodehousen kirjoista. Siellä hajamielinen ja hyväntahtoinen Lordi Emsworth puuhailee ruusujensa ja palkintosikansa parissa. Heppulin rauhaa häiritsevät määrätietoinen sisar Constance, suvun nuoriso, virkaintoinen sihteeri tai muuten vaan paikalle ilmestyvät vieraat. Näissäkin riemastuttavissa tarinoissa puuhataan usein kihlajaisia. 

Eräs Wodehousen onnistuneimmista henkilöistä on mainio ja nokkela nuoriherra Psmith, joka seikkailee viidessä kirjassa. Hän käy siekailematta käsiksi eteensä tuleviin tilanteisiin. Omalaatuisempaa ja sanavalmiimpaa henkilöä harvoin tapaa kirjan kansien välistä. Wodehouse on kehittänyt Psmithille kerrassaan riemastuttavan puhetyylin. Jäpikkäällä on sana hallussaan!

Lisäksi Wodehousen valikoimassa on herra Mulliner joka istuu kylän kuppilassa ja kertoo tarinoita perheestään. Fred-setä puolestaan levittää valoa ja hyvyyttä (toisten mielestä kaaosta) lähimmäistensä elämään aina kun vaimonsa silmä välttää. Wodehouse kirjoitti myös monia kertomuksia, jotka sivuavat golfia ja näiden kertojana on usein golfkerhon Vanhin Jäsen.

Wodehousen kirjat ovat silkkaa ajanvietettä. Niistä on turha etsiä syvällisyyttä tai korkeakulttuuria. Ne ovat suoraviivaista huumoria ja tarjoavat sellaista hyväntahtoista hupsutusta, jonka pariin on mukava paeta arjen harmautta ja irtautua hetkeksi kaikesta tärkeilystä. Tarinat muistuttavat suuresti toisiaan ja niissä toistuu usein sama asetelma. Eräs kriitikko huomautti kerran Wodehousen laittaneen uuteen romaaniinsa kaikki edellisen kirjan henkilöt, nyt vain erinimisinä. Plum tuumasi, että mahtaa hepusta tuntua höpsöltä kun hän laittaa seuraavaan kirjaansa taas samat henkilöt - vieläpä samannimisinä.

Wodehousen kirjoissa puuhataan alinomaa kihlajaisia. Joskus vastentahtoisesti, joskus väärinkäsityksen seurauksena, joskus tieten tahtoen ihan rakkaudesta. Eräs kosinta sujui näin: ”Kuulepas, tyttökulta - hrm - mitä tuumisit jos me, tuota... tiedäthän mihin pyrin?” Ja niin sitten kihlauduttiin. Varsinkin Bertie Wooster joutuu usein vasten tahtoaan kihloihin. Neito yksinkertaisesti päättää kihlauksesta, eikä nahjus kehtaa esittää vastalausetta.

Monessa kirjassa on keskeisessä roolissa hovimestari. Siihen aikaan paremmalla väellä oli yleisesti palveluskuntaa ympärillään. Wodehouse kohtelee tarinoissaan heitä hyvinkin arvostavasti. He ovat usein isäntäväkeä tervejärkisempiä.

Wodehouse kirjoittaa omasta kokemuspiiristään. USA:ssa ollessaan hän kirjoitti näytelmiä ja musikaalitekstejä ja tutustui näin näyttämömaailmaan. Monta kertaa tarinaan liittyykin näytelmäseurue, tanssityttö tai näytelmäkirjailija. Nuoruudessaan hän oleskeli tätiensä luona. Niinpä monissa tarinoissa esiintyy täti - usein uhkaavana ja määräilevänä. Wodehouse oli intohimoinen Golfin pelaaja. Tästä johtuen toisissa kirjoissa päähenkilö on myös innostunut golfista. Hän kirjoitti myös monia golf-aiheisia novelleja.

Tarinoita on sovitettu myös TV-sarjoiksi. 1960-luvulla nähtiin BBC:n toimesta sarjat ‘The Blandings Castle’ ja ‘The World of Wooster.’ Vuonna 1975 alkoi ‘Wodehouse Playhouse’ ja viimeisimpänä 1990-luvulla ITV:n ‘Jeeves and Wooster.’ Tässä mainiossa, suomessakin nähdyssä sarjassa Hugh Laurie on Woosterina ja Stephen Fry Jeevesinä, molempien sopiessa osiinsa täydellisesti. Monta tarinaa on filmattu, mm. ‘Uneasy Money’, The Prince And Betty’, ‘Thank You Jeeves’, ‘Piccadilly Jim’ (1936), ‘A Gentleman of Leisure’ ja ‘Damsel in Distress’ (1937, pääosissa Fred Astaire ja Joan Collins.) 1970-luvun alussa alkoivat myös Wodehousen tarinoihin perustuvat, äärimmäisen suositut BBC:n radiokuunnelmat. 

Wodehousen elämä 

Wodehousen syntymä ajoittuu kauas muinaisuuteen, viime vuosituhannelle. Pölyisten aikakirjojen mukaan tämä tapahtui vuonna 1881. Nelivuotiaaksi hän asui vanhempiensa kanssa Hong Kongissa. Englantiin palattuaan hän vietti lapsuutensa tätiensä huomassa. Jo koulupoikana heppumme kirjoitteli juttuja koulun lehteen. Hänen isänsä suhtautui ynseästi kirjailijan hommiin, joten Plum työskenteli vuosisadan vaihduttua pari vuotta lontoolaisessa pankissa. Onneksemme hän kuitenkin antautui kirjalliselle uralle. Aluksi hän oli Globe -sanomalehden toimituksessa ja kirjoitteli myös aikakauslehtiin juttujansa. Monet hänen tarinoistaan ilmestyivät jatkokertomuksina Saturday Evening Postissa. Ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani ‘Love Among The Chickens’ julkaistiin vuonna 1906.

Hän asui ja työskenteli pitkiä jaksoja USA:ssa ja Ranskassa. Hän kirjoitti myös näytelmiä ja musikaalitekstejä. Vaurastuttuaan hän osti auton, mallia Darracq, mutta ajotunnin päätteeksi rysäytti auton pusikkoon eikä ajanut enää koskaan. Ensimmäinen Pelhamin kynäilemä näytelmä, A Gentleman of Leisure, esitettiin New Yorkissa 1911. Vähän yli kolmekymppisenä hän tapasi New Yorkissa englantilaisen leskirouvan, Ethel Rowleyn (os.Newton) ja he avioituivat 8 viikkoa myöhemmin. Kaupan päälle tuli Ethelin tytär Leonora.

Vuonna 1915 Saturday Evening Postin lukijat saivat tutustua Lordi Emsworthiin ja Jeevesiin. Molemmat seikkailivat myöhemmin useissa kirjoissa. Ensimmäinen jakso ensimmäisestä Jeeves ja Wooster - romaanista ‘Thank You Jeeves’ julkaistiin Strandissa 1933.

Wodehouset ostivat Le Touquetista Ranskasta talon ja epäonnekseen oleskelivat siellä juuri vuonna 1940, jolloin sinne parveili univormupukuisia heppuleita. Näillä oli sellainen harhaluulo, että juuri heidän kuului olla isäntiä Ranskassa ja he tulivat sinne miehissä komentoa pitämään. Wodehouset eivät ehtineet alta pois ja kelpo Pelham otettiin oitis vangiksi. Eri vankiloiden jälkeen hän oli internoituna niin Berliinissä, kuin Pariisissakin. Tuolloin hän sinisilmäisyyttään osallistui amerikkalaisille suunnattuihin radiolähetyksiin. Tämä tulkittiin tietysti propagandaksi ja Pelhamia pidettiin petturina. Ranskan vapauduttua hän ei uskaltanut palata kotimaahansa, vaan muutti New Yorkiin vuonna 1947 ja hankki yhdysvaltain kansalaisuuden 1955. Vaikka hänen maineensa puhdistettiin, hän pysyi poissa Euroopasta. Vähän ennen kuolemaansa vuonna 1975, 93-vuotiaana papparaisena, hänestä tehtiin ritari (Knight of the British Empire). 

Hänestä muovattiin aikoinaan vahakuva Lontoon Madame Tussaudin kabinettiin. En tiedä, lieneekö enää esillä. Sinne on joka tapauksessa aina niin pitkät jonot, ettei kannata tuhlata aikaansa jonottamiseen – Lontoossa on paljon mielenkiintoisempaakin katselemista.  

Teosluettelo ja kuvauksia Wodehousen kirjoista

Juhani K © 2004, 2008